Kymmenen pientä langanpäätä

Vuosi 2011

2012-02-06T11:49:00.001+02:00

Johan on blogitauko taas venähtänyt.

Toisalta mitään uutta ei juurikaan ole valmistunut. Palinosta olen vihdoinkin saanut aloitettua neuletakin itselleni. Pienet puikot ja paljon neulottavaa - ei mikään pikaneule. Myös nypläysharrastus on vienyt aikaa, miltäs muuta kuin neulonnalta!

Laskeskelinpa viime vuoden saldot kuitenkin:
Yhteensä langankulutus oi 4450 g, aika vähän verrattuna edellisvuosiin.

tiskirätti x 4
autorätti x 3
kännykotelo x 13
huivi x 3
lapaset x 3
jakku x 2
sukat x 6
toppi x2
säärystimet x 2
pipo x 3
paita
liivi
kori (virkattu)
pinninkoristeita

Lisäksi:
virkattu matto 900 g (mysö toista virkattu ehkä joku 800 g, mutta vielä kesken)
nyplätty pikkulina, reunus ja kirjanmerkki
Hello Kitty ristipistotaulu

Listasta puuttuvat vielä kirjoneulelapaset + samalla kuviolla oleva kännykkäkotelo (65 g) sekä

sukat, vajaa 100 g

Enää en ole varma valmistuivatko lapaset ja sukat tämän vai viime vuoden puolella. Joskus joulun jälkeen kuitenkin. Eipä sillä suurta merkitystä ole. Kuvat otan joskus kunhan asusteet taas jostain löytyvät. Ne otettiin käyttöön heti saman tien, niin ettei kuvaa ehtinyt napata.

Viime vuodelta ei ole keskeneräisenä mitään suurempaa. Säärystimet (alaresorit enää puuttuu!) sekä sukkapari (kärjestä aloitetettu kantapäässä menossa) tulevat mieleen. Ja tietenkin ne pari ohuesta sukkalangasta tulevaa sukkaparia, jotka ovat olleet tekeillä jo ainakin edellisvuodesta. Niitä ei enää edes lasketa....

Ai niin. Vielä yksi. Joskus ennen joulua bongasin kirjan Neulo itse jouluseimi. Se oli jo jotain, mitä oli ihan pakko saada. Tilasin sen synttärilahjaksi itselleni. Enhän tietenkää ehtinyt ennen joulua kakkia hahmoja tehdä - taitaa tulla monen vuoden projekti. Jouluksi valmistui yksinhuoltjaäiti ja lapsi. Eli Maria ja Jeesus-vauva. Nehän ne tärkeimmät ovat? Ensi jouluksi stten ehkä Josef ja enkeli.

Uusi vuosi, uudet kujeet

2012-01-08T12:36:00.001+02:00

Uuden vuoden kunniaksi sain vihdoinkin korjattua blogin taustan, joka muutosten myötä meni "rikki". Kiitokset Elegialle, jolta nappasin karkkikuvat. Säätöä riitti enemmän kuin ajattelinkaan, mutta valmista tuli.

Loput joululahjat ovat jääneet bloggaamatta, joten pieni raportti niistäkin.

Nämä eivät mene ihan rätti-osastolle, lähelle kylläkin. Tein kaikille omille lapsille ja vielä kummipojallekin huovutetut istuinalustat. Ajatuksena on, että kun lapsukaiset lähtevät talvella luistelemaan, voivat he ottaa mukaansa myös alustan jolla istua. Meidän lähimmällä luistelukentällä on nimittäin pukukoppi mäen päällä ja sieltä pitää tulla rappuset alas, joten lapset mielellään vaihtavat luistimet ulkona alhaalla. Tähän asti alustoina on käytetty muovisia mainosläpysköitä. Ne vaan ovat hankalia, koska niitä ei saa mitenkään taiteltua kasaan, eivätkä ne kovin läpimiäkään ole.

Idea alustojen tekemisestä syntyi, kun näin Gjestalin kuvastossa huovutetut kukat ja aiheena oli "Tabletit tai istuinalustat". Pling - idea syntyi. Istuinalustoja oltiin vailla.

Ensin tein tytöille kukkahenkiset alustat. Ensimmäinen koekappale oli pinkkisävyinen. Lankana Vikingin Naturgarn. Kokeilu oli varsin onnistunut, lankaa tuli käytettyä aika tarkkaan 200 g eli kaksi kerää kumpaakin sävyä. Vanhempi Neiti sai vähän punaisemman version.

Kuvassa ensimmäinen huovutettuna ja toinen vertailun vuoksi ennen huovutusta. Kutistumista oli reilu neljännes alkuperäisestä.

Lanka: Viking Naturgarn pinkki (665) ja vaal.pun. (664)

sekä punainen (646) ja tumman punainen (654)

Pojille ei kukkia viitsinyt tehdä, joten he saivat tyytyä ihan ympyröihin.

Lanka: kaksivärinen: Viking Naturgarn vaaleansininen (625) ja tummansininen (626)

monivärinen: Sandnes Garn Fritidsgarn sininen (411), vihreät tumma (450), vaalea (415),

keskivihreä (385), vaaleansininen (461) ja ruoste (511)

Puikot: 8,0

Koko: halkaisija ennen huovutusta: vajaa 60 cm, huovutettuna 43 cm.

Langanmenekki: yht. 800 g.

Fritidsgarn on vanhaa jemma. Varmaan viisi vuotta sitten intouduin tekemään joululahjoiksi huovutettuja tossuja kaikille mahdollisille ihmisille. Miehelle ja itselle ei ehtinyt jouluksi, eikä tullut tehtyä loppujen lopuksi ollenkaan. Langoista sininen oli vielä 100 g vyyhdillä ja parissa oli vyöte mukana johon olin kirjoittanut värin (!). Loput on värien numerot arvioin Tinttarmarellin värikartan mukaan. Varmaankaan ei ihan samat sävyt ole kyseessä, vaanvärikartat ovat muuttuneet. Nykyäänhän lanka on 50 g kerillä. Kuvan perusteella kuitenkin lähimmät värit.

Fritidsarnista tuli paljon pehmeämpi huovutettuna kuin Naturgarnista. Lankakin se oli hieman ohuempaa ja selvästi kaksisäikeistä sekä kierteistä. Samoilla puikoilla silti tein ja saman kokoisenkin - huovutustuloskin oli aika lähellä samaa. Paksu tuli molemmilla langoilla. Tiedäpä, että en ainakaan lapasia ala näistä langoista huovuttaa. Varsinaiset patakintaat tulisi!

Koekäyttöönkin alustat jo pääsivät, kun vihdoin saatiin lunta tänne eteläänkin. Pulkkamäessä toimivat ainakin, vaikka oli märkää, eivät kastuneet läpi. Toivottavasti pian päästään testaamaan luistelukentälläkin.

Rättisulkeiset

2011-12-29T12:47:00.003+02:00

Ennen joulua tuli myös vedettyä rättisulkeisia. Kasa erilaisia rättejä lähti maailmalle. Rätit oilvat siinä mielessä kivoja tehdä, että ne oli helppo ottaa mukaan ja kohtuullisen lyhyessä ajassa tuli valmista. Pisin aika tuntuikin menevän mallien miettimiseen ja säätämiseen.

Sisko sai kolme bambutiskirättiä.

Lanka: Blend Bamboo petroli (8029) ja keltainen (3050)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 66 g

Värit ovat oikeasti paljon kirkkaampia. Lisäksi kuvassa rätit näyttävät omituisen vinksahtaneilta. Syynä on se, että kaikesta huolimatta ne eivät koskaan ehtineet prässäytymään, vaan äkkiä napsasin kuvan ja käärin pakettiin. Toivottavasti käytössä ei haittaa...

Mallit ovat tarkoituksella erilaisia. Sisko voi tehdä kokeita, että mikä on papas: pitsineule, ainaoikea-neule vai sitten kuvioneule. Voi kertoa sitten minulle mikä on paras, niin sitten joskus kun vihdoinkin saan aikaiseksi itsellenkin tiskirättejä tehdä, voin tehdän parhaan mallisia!

Jos tarkkaan laskee pyöreässä liinassa on vain seitsemän sektoria. Käsittääksni useimmissa tuohon tapaan tehdyissä niitä on kahdeksan. Mutta jos vielä olisin yhden pätkän tehnyt, olisi liinasta tullut lähinnä pipon alku... Onneksi ei kapearaidallisessa haittaa, eri juttu olisi, jos olisin tehnyt sektorit vuorotellen eri värisiksi, kuten ensin ajattelin.

Suvun miehistä useampi sai autonputsaus-liinan. Olen kuullut kerrottavan, että akryylirätit ovat mitä parhaimpia tuulilasin pyyhkimiseen. Lähtevät lintujen jätökset irti tuosta vaan, pelkällä vedellä ja rätillä.

Naiset olivat sitten katkeria, kun moista sukupuolirajoittuneisuutta osoitin tekemällä autorättejä vain miehille. Olisinhan noita tehnyt vaikka jokaiselle, jos olisin tämänkin idean keksinyt vaikka edes jo marraskuussa...

Lanka: Sportimo (kaksinkertaisena)

Puikot: 5,0

Paino: yht. 133 g

Auton kuvan löysin Ravelrystä - vaan en löydä enää... piirsin sen ruutupaperille ja jouduin muokkaamaan kuvaa jonkun verran kun ensin se oli liian iso rättiin ja seuraavaksi tuloksena oli lähinnä limusiini, hyvin matala sellainen.

Pakettiin piti laittaa vielä mukaan pienet suihkupullot hätävaraksi, jos vaikka pissapojasta loppuu vesi. Kesällä sellaisia pieniä jossain näin, mutta nyt ei tainnut olla kovin sesonkiaika, kun mistään ei löytynyt kuin isoja pulloja, ja ne taas ovat vähän turhan isoja. Jokainen saa nyt sitten itse hankkia varavesipullon putsaukseen.

Piiperrystä

2011-12-27T12:28:00.001+02:00

Nyt kun pahimmat jouluhässäkkäajat ovat takana, lienee syytä päivitellä taas blogiakin. Yhtä ja toista on tullut tehtyä joulunalusaikoina.

Koulussa oli taas perinteiset joulumyyjäiset joulukuun alkupuolella. Sinne ennätin tehdä perinteisiä kännykkäpusseja, joista tällä kertaa otettiin oikein kuvakin.

Langat olivat tällä kertaa ehkä enemmänkin tyttömäisiä glittereineen kaikkineen. Huomasin, että jämälankoja on varastossa entistä vähemmän. Kaikki sopivat on näköjään tullut käytettyä jo vuosien varrella. Tokihan vielä löytyilee yksittäisiä keriä jos jonkinlaista lankaa, mutta kännykkäpussin-kokoiset jäännökset on tullut tuhottua. Huolestuttavaa.

Pusseja varten oikein ostin pari kerää Cewecin Silver Dream -akryylihirvitystä. Väriyhdistelmät siinä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Välillä on yksiväristä ja välillä taas pilkullista. Esimerkiksi ylärivin kaksi vasemmanpuoleista vihreää ovat samasta kerästä. Vastaavasti alarivin kolme keskimmäistä tulivat toisesta kerästä. Kun totesin, että vähän tulee omituisen näköistä lopputulosta (ylärivin kolmas vasemmalta) päätin keriä lankaa niin, että tulee joko yksiväristä tai pilkullista, niinkuin nuo vaaleanpunaiset.

Enemmänkin oli taas tarkoitus tehdä, mutta aikataulut taas pettivät. Ja jälleen hyvä päätös tehdä pusseja varastoon jo vaikka kesällä.

Vielä pienempää näpertelyä:

Ystävä syksyllä puheli, että oli nähnyt jotain neulottuja tai virkattuja kukkia pinneissä. Hän halusi, että tekisin jokusen hänelle. Kerran kun iltaa istuttiin yritin virkkailla jonkinnäköisiä kukkasia Ystävän langanjämistä. (Niitä ei ollut kovin suurta valikoimaa, koska koska Ystävä ei kuulu Neulojiin.)

Ajattelin sitten ilahduttaa Ystävää pienellä joululahjalla ja väkersin (vielä pienemmistä) langanjämistä neulekukkasia. Ohje on Nicky Epsteinin kirjasta Knitting over the edge, malli "Le fleur". Malli on siitä mukava, että sitä ei varsinaisesti tarvitse ommella yhteen, vaan ensin luodaan silmukat, sitten osa päätellään ja lopuksi langanpää vedetään jäljellä olevien silmukoiden läpi, jolloin kukka muodostuu.

Värejä yritin poimia kaikkia mahdollisa, jotta löytyisi sopiva tilanteeseen kuin tilanteeseen. Salamavalo vääristää värejä huolella, mutta näkeehän sen, että monenmoista on tarjolla. Kivasti tuli myös kokoeroja, vaikka langan paksuudet eivät aivan hirvittävästi toisitaan eronneet.

Piristyshuivi

2011-12-01T14:57:00.002+02:00

Taas yksi työ, joka osottautui ikuisuusprojektiksi.

Akun perin ajattelin, että huivi valmistuisi kohtuullisen nopeasti. Lankaa kun oli vain 100 g ja neulos ainaoikeaa. Työ on kulkenut mukana automatkoilla jo aika kauan. Käsittämättömän kauan oikeastaan. Muistaakseni ainakin vuoden ajan!

Täytyy tunnustaa, että idea tuli työkaverilta, joka oli tehnyt samanlaisen. Tuskin olisin tehnyt pelkästään ohjeen kuvan perusteella. Mutta jotenkin paljon kivemmalta näytti luonnossa. Langaksi valitsin ihan "tavallista" sukkalankaa, joka on kivan pirtsakan väristä. Vähän piristystä synkeään syksyyn. Värin vaihtelu olisi voinut olla vieläkin pitempi, kerroksista tuli uskomattoman pitkiä. Huivilla pituutta riittää melkein turhankin paljon. Päät roikkuvat aika alhaalla, mutta riittääpä solmimisvaraa!

Malli: Drops 120-19

Lanka: Zitron Trekking XXL (1000)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 100 g

Loppupuolella tulikin miettimistä, että vieläkö tekisi kerrosparin, riittääkö lanka virkattuun reunaan? Viimein totesin, että aivan sama saisiko vielä kaksi kerrosta tehtyä vai ei, kokoon se ei juurikaan vaikuttaisi. Sitten pitikin virkata reunus - ja ikuisuus alkoi.

Kunnes vihdoin viimein päätin tehdä huivin valmiiksi. Ensin virkkasin reunusta ohjeen mukaan. Purin, tein toisella tavalla. Purin taas, tein kolmannella tavalla. Vasta neljännellä kerralla jälki alkoi olla sen näköistä kun halusin. Eikä ohjeesta ollut enää kuin aavistus.

Punkkarisiilit

2011-11-20T18:40:00.000+02:00

Piiitkästä aikaa taas ihan oikeesti valmista.

Viime keväänä (!) aloitin Nuormmalle Neidille siililapaset, kun isompi ei edellenkään halua luopua omistaan. Ovat kohta jo kolme vuotta olleet ahkerassa käytössä, eivätkä oikeasti enää mahdu, (äidin mielipide - ei voi mahtua) mutta pakko on pitäää. Uusiakaan ei saa tehdä: "Nää on ihan hyvät".

Siis viime kevää jo aloitin toiset. Ehdin tehdä ensimmäisen peukaloa ja ompelua vaille valmiiksi. Sitten tulikin niin lämpimät ilmat, ettei paksuja lapasia enää tarvittu. Muut tekeleet painoivat päälle ja siilit jäivät. Nyt syksyllä aihe tuli taas ajankohtaiseksi ja eihän se kauaa kestänyt kun toisen pienen lapasen tein.

Nyt punkkarisiilit ovat olleet jo pari viikkoa käytössä. Yllättäen Vanhempi Neitikin alkaa olla sitä mieltä, että ehkä hänkin haluaisi pinkit siilti. Huokaus.

Malli: Siililapaset

Lanka: 7 veljestä (525) ja Coatsin Whisper DK (04)

Puikot: 3,5

Koko: 120 cm

Langanmenekki: 57 g

Hapsulanka on ostettu jostain halpiskaupasta jokunen vuosi sitten ihan tälläistä tarkoitusta varten. Taisi olla seuraavana kesänä kun olin ne ekat siililapaset tehnyt. Epäilin, että usammille on tarvetta. Lanka maksoi luokkaa 1 € / kerä. Värivalikoima oli muistaakseni kohtuullisen niukka ja etten sanoisi mielenkiintoinen. Kerän ostin kuitenkin ja toisenkin, joka on kokonaan vaaleanpunaista, mutta Neiti valitsi tähän projektiin punkkarivärin.

Edellisetä viisastuneena en halunnut laittaa puuhelmiä silmiksi - ne ovat siskoltakin kadonneet jo aikoja sitten. Niinpä kirjailin valkoisella langalla sekä silmät että kuonon. Mukavasti pilkahtelevat "piikkien" alta.

Bambujakku - vihdoinkin!

2011-11-03T20:52:00.001+02:00

Kuukausi on taas vierähtänyt lähes huomaamatta. Valmista ei juurikaan ole tullut, muutama vanha työ etenee hitaasti, mutta jouluhommiakin on jo tarvinnut aloitella.

Suurin syy on nypläyskurssi jonka aloitin syksyllä työväenopistossa. Nypläys on kivaa, mutta (ainakin toistaiseksi) perin hidasta puuhaa, jota ei todellakaan voi tehdä samalla kun katsoo telkkaria. Toistaiseksi työt ovat lähinnä hajoittelu-tasoa, joten vielä en niitä blogissa esittele. Ehkä myöhemmin sitten....

Bambujakku valmistui jo aikoja sitten, mutta bloggaaminen vaan on jäänyt. Jakun teon aloitin jo joskus keväällä. Tein ensin etukappaleet ja ne tulikin aika äkkiä. Takakappaleessa kesti vähän kauemmin ja vielä hihatkin. Reunuksien teko olikin tämän tekeleen kompastuskivi ja jumituskohta. Vaan valmistuipa lopulta.

Malli: Moda 2/2009, malli 33

(tai Sirdar 9134)

Lanka: Hjertegarn Bommix bamboo (5244) ja

Sirdar Crofter Dk (0046)

Puikot: 3,5

Koko: M

Langanmenekki: 555 g

Ohjeessa koko jakku oli tehty Crofter DK:sta, mutta koostumus 60% akryyliä, 25 % puuvillaa ja 15 % villaa ei oikein innostanut tekemään siitä koko jakkua. Bambulanka oli tiheydeltään sama, vaikka metrejä on huomattavasti vähemmän. 50g / 105 m ~ 170 m. Kivasti löytyi vielä värit, jotka sopivat varsin täydellisesti yhteen.

Vähän jakku näyttää kuvassa roikkuvalta. Hihoistakin tuli ylipitkät, vaikka jo lyhensin jo niitä. Jälkikäteen arvioiden johtuu varmaan siitä, että bambu tosiaan on aika paljon painavampaa kuin akryyli, niin että olkapäät ja sitä myöden hihat valuvta alemmas. Että ehkä ei ollutkaan paras mahdollinen langanvaihto.

Joka tapauksessa jakku on kiva pitää yllä, mielyttävä tuntuinen. Ja aika paljon olen sitä jo käyttänytikin, kaikesta huolimatta.

Asusteita

2011-10-07T20:13:00.000+03:00

Sukkien jälkeen lisää sukkia.... Kun ne edelliset eivät mahtuneetkaan Pojalle, piti tehdä toiset. Ihan tavikset, perusraidat, ranskalainen kantapää. Siinäpä se.

Malli: perussukka, ranskalainen kantapää

Lanka: Silja (390) ja Maija (262)

Puikot: 3,0

Koko: 38-39

Langanmenekki: 85 g

Niin, tuo kassi. Se löytyi cittarin alehyllyn perukoilta, viimeinen kappale. Hinta huimat 5 euroa, joten pakkohan se oli mukaan poimia. On tosi kätevä neulekassina pienille töille automatkalla. Kassi pysyy pystyssä ja langat tulevat mukavasti tuolta välistä. Väri voisi tietenkin olla... vähemmän kirkas. Jospa siihen liimaisi ison Hello Kitty tarran.... saisi ainakin pikkutytöt kateellisiksi.

Sukkien ohella olen väsännyt itselleni tuubikauluria. Ajattelin sellaisen tekoa jo viime talvena, mutta se sitten jäi... nyt kun löytyi sopivat langat ja intoa, niin pääsi sekin puikoille.

Silkkilanka on ollut hamstrattuna jo jonkin aikaa sitten, mutten ole keksinyt mihin sen käyttäisin. Lanka on kivan värikästä, sillä se on kehrätty Intiassa sari-kankaiden jämälangoista. Yksinään se ei silti oikein tuntunut hyvältä, mutta mitä sitten? Löytyi ihanan pehmeä Tinde, jossa on puolet villaa, puolet tenceliä.

Tindeäkään ei ollut enempää kuin yksi vyyhti. Onneksi sentään 100 g. Epäilin sen riittävyyttä, mutta toivoin sen kuitenkin rittävän. Varmuuden vuoksi otin vielä suoitusta isommat puikot ja tein tuubista kohtuullisen kapean.

Malli: tuubihuivi

Lanka: Gjestal Tinde (813) ja Silkindian Sari Silk Yarn

Puikot: 6,0

Koko 20 x 160 cm

Langanmenekki: 173 g

Lopputulos olisi voinut arvata: lanka ei tuntunut loppuvan sitten millään. Ajatuksena oli, että tuubi menisi kaksi kertaa kaulan ympäri. Nyt se menee kolmesti, siihen se on aavistuksen liian lyhyt, mutta kaksinkertaisena auttamattomasti liian pitkä. Jos ei sitten halua näyttää siltä kuin olisi ylileveä kaulakoru roikkumassa kaulassa.... Halusin kuitenkin käyttää kaikki langan, enkä jättää taas roikkumaan jotain pientä jämää. Olisi ehkä kannattanut?

Palasukat

2011-09-11T20:36:00.001+03:00

Vaikka en varsinaisesti sukkasatoon tänä(kään) vuonna osallistu, niin sukkia täytyy jokuset tehdä. Viime vuonnahan onnistuneesti käytin kierrätyssysteemiä: isomman lapsen pieneksi jääneet sukat seuraavalle ja voilá! - sukkia ei tarvinnutkaan mitään isoa kasaa tehdä. Tällä hetkellä tilanne näyttää huomattavasti heikommalta, paitsi ehkä nuorimmaisen osalta, mutta hänkin alkaa olla erittäin väritietoinen, eikä kierrätyssukatkaan oikein kelpaa.

Tekemisen aloitin akuuteimmasta. Herra 11 v:n koipi on kasvat uskomattomiin mittoihin, vinhaa vauhtia äidin jalan ohi! Ei siis kierräyssukkia enää edes äidiltä....

Nämä palasukat ovat (myöskin) olleet to do's -listalla varmaan kolmatta vuotta.

Ohjeenkin olen printannut jo aika päiviä sitten ja jo viime keväänä aioin ihan tosissani tehdä moiset.

Ensimmäinen ongelma ja epäilys syttyivät kun katsoin ohjetta: puikot 2,25 mm, tiheys 32 s/10 cm, koko "Men's Medium" - ja ohjeessa silmukoita 52! Minähän teen itsellenikin 60 silmukkaa ja tästähän pitäisi tulla reilusti isompi sukka. Ehkäpä silmukoita lisätään resorin jälkeen - eipäs vaan päin vastoin vähennetään....

Jo tässä vaiheessa olisi pitänyt ymmärtää heittää ajatus ihmeellisyyksistä romukoppaan ja tyytyä johonkin perinteisempään malliin. Vaan minäkö? Ei, kun kerran olen päättänyt palasukat tehdä, niin myös teen.

Päättelin että ehkäpä joku Nallen paksuinen lanka olisi omiaan pojan jalan kokoiseen sukkaan. Saman paksuista lankaahan riittää valittavaksi jos jonkin väristä. Yhteistuumin pojan kanssa saimme kohtuullisen toimivan kombinaation aikaiseksi.

Alku sujui kohtuullisen hyvin, ja tein rinnakkain molempia sukkia. Väri aina kummastakin, niin tulee tasaista ja samanlaista jälkeä. Tässä kohtaa sitten muistin myös rinnakkateon varjopuolen: kun purat, purat molempia.

Sukan ohje on jaettu 13 "section"iin. Jokainen aina omalla värillään. Ongelmia alkoi tulla kohdissa 5 ja 6, nilkan sivuissa. Aikani asiaa pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että ainoa tapa, jolla saan homman toimimaan, on että tein kohdan 5 lopun kuten oli neuvottu kohdassa 6 ja toisin päin. Sen jälkeen homma taas hoitui kohtuullisen kivuttomasti.

Jossain vaiheessa annoin Pojan kokeilla sukka: voi mikä pettymys, nilkan kohdalta ihan liian tiukka, melkein piti kaksin käsin kiskoa jalkaan. Jaahas, mitäs sitten? Kokeilin omaani ja hyvä oli. Eipä saanut Poika siis näitä sukkia itselleen, äidille menivät. Tosin jouduin vähän muokkaamaan varvasosan loppua, ettei kärjestä tullut älyttömän pitkä. Jätin yhdet "sectionit" puoleen väliin ja sitten loppukavennus. Onnistui!

Malli: Asymmetrical Socks

Puikot: 3,0

Lanka: Nalle (ruskea 673, sininen 148,oranssi 219) ja

Maija (vihreä 262, keltainen 216 ja viinpunainen 254)

Koko: 36

Langanmenekki: 63 g

Vaikeuksien kautta voittoon. Paksummat puikot, paksumpi lanka ja tuloksena pienempi sukka. Ohje oli muutenkin aika vaikeaselitteinen ja hankala luettuna. Värit oli lueteltu kirjaimin A-F ja näitä käytettiin ohjeessa:"Section 8: With C, starting V between Sections 6 and 7...." Kirjoitin ohjeeseen joka kohtaan mikä kirjain tarkoitti mitäkin väriä ja millä värillä aikasemmat Sectionit oli tehty. Sillä tavalla pysyin edes jotenkin kärryillä missä mentiin. Ohjeen lukemista ei suinkaan helpottanut se, että kuvassa olevat sukat eivät suinkaan olleet tehty mainituilla väreillä ja molemmat olivat vielä erilaisia. Tai sitten ymmärsin jotain todella pahasti väärin.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että silmukkamäärän lisääminen onnistuu kyllä, kunhan saa jakosuhteet kohdalleen. 60 silmukalla toimisi varmasti.

Kaiken huippuna ohjeessa oli vaikeusasteikko 1-6. Kuvittelin että 1 on helpoin ja 6 vaikein. Tämä ohje oli määritelty 2 tasolle. Että jos nyt ihan kaikkein aloittelija ei ole, niin helppo toteuttaa kuitenkin. Itse olisin todellakin asettanut vähintään tasolle 4, mieluiten 5:lle.

Printtaamassani versiossa lukee "Last updated 12/19/06. Toivottavasti sen jälkeen on jotain päivitystä tapahtunut, tämä ei ainakaan toimi. (En ole käynyt katsommassa The Knitting Universen sivuilla.)

Tässä kuvassa näkyy hyvin sukka molemmilta puolilta. Kun ajattelee sukkia ikään kuin yhtenä kappaleena näkyy miten kukin väriosio "jatkuu" toiselle puolelle.

Lomapuuhailua II

2011-08-22T14:46:00.001+03:00

Ihan viimeisinä lomapäivinä päätin vihdoinkin antaa periksi ja ryhdyinpä virkkaamaan matonkudetta minäkin. Kauan ja hartaasti olen muista hullutusta vältellyt, mutta eipä sille loplta mitään voinut.

Poika nimittäin haluaisi huoneeseensa virkatun maton. Sattui näkemään sellaisen uusimmassa Modassa. Tuskin kirjoneuleista kuitenkaan teen, taitaisi tulla trikookuteesta liian paksu? Koe- ja harjoituskappale piti kuitenkin tehdä ennen kuin lupasin mitään suurempaa projektia aloittaa. Virkkasin siis vessaan uuden maton, vanha olikin jo aika kulahtanut.

Mitään kovin haasteellista kuviota en halunnut, joten ihan ympyrää virkkasin, silmukat aina takareunasta.

Ihan kivahan matosta tuli ja juuri sopivan kokoinen meidän minivessaan. Ehkäpä isompaankin uskaltaa ryhtyä?

Lanka: trikookude

Koko: halkaisija n. 65 cm

Koukku: 8,0

Langanmenekki: 900 g

Suurin kesätöistä - tai ainakin isoin operaatio, olivat sukat! Ostin mukavaa, ohutta sukkalankaa, jossa on puuvillaa 41%. Sukkia olisi kiva käyttää, myös kesän viileinä päivinä.

Ravelryä taas selaamaan, halusin jonkun oikein kivan mallin tälle raitalangalle. Eipä kauaa mennyt kun bongasin Skewn! Aivan uskomattoman näköiset sukat, ja ohjetta oli tietenkin heti pakko päästä kokeilemaan. Vaikka ohje oli jo talven 2009 Knittyssä, se oli tähän asti onnistunut livahtamaan ohi silmieni.

Malli: Skew

Lanka: Hot Socks Cotton Strech Sockenwolle (väri 803)

Puikot: 2,0

Langanmenekki: 64 g

Ensimmäinen haaste oli, että sukka oli kokoa 39. Meikäläisen 36 jalkaan siitä tulisi todennäköisesti aivan liian suuri. Rohkeasti ryhdyin kuitenkin toimeen pienemmillä puikoilla. Siis 2,00 kun ohjeessa oli 2,25. Vaikea oli arvioida kokoa, ja mahtuvuutta kun en hahmottanut alusta lainkaan miten homma tulisi etenemään.

Kaikeksi onneksi Hattisto oli tehnyt suuren työn ja kääntänyt ohjeen suomeksi. Se helpotti jonkin verran alkua ja hahmottamista - enkä edes printannut englanninkielistä ohjetta.

Alkukankeudesta päästyäni ja selvitettyäni lyhenteet (eli miten päin ne kallistuvat lisäykset missäkin päin kallistuvat) sukka lähti etenmään reipasta tahtia. Loppujen lopuksi sukka ei ollenkaan olut niin vaikea kun olin kuvitellut ja ohjeessa varoiteltiin. Homma eteni matemaattisen loogisesti ja lisäykset ja kavennukset tulivat tasaiseen tahtiin. Vain "Nilkan sisäpuoli" -kohdassa meinasi mennä pasmat sekaisin, mutta siitäkin selvisin ilman purkamista.

Amerikkalaiseen tapaan ohjeessa käytettiin paljon silmukkamerkkejä, joista suurimman osan huomasin turhaksi. Myöskin suosittelu pyöröpuikon käytöstä ei ollu tarpeellinen - 15 cm sukkapuikoilla pärjäsin vallan hyvin jopa leveimmästä 102 silmukan kohdasta. Myönnetään, että normaalikokoiset 20 cm puikot olisivat siinä kohdassa olleet ehkä kuitenkikn paikallaan.

Lopputulos oli hieno! Ihanat sukat! Ja juuri sopivan kokoiset, kun lanka oli ohuempaa (50 g = 230 m, ohjeessa 160 m) ja puikot myös. Mitään isompia muokkauksia en olisi ensikertalaisena osannutkaan tehdä. Ainoastaan lisäsin jalkaterään kerroksia, joka ei aiheuttanut silmukkamäärissä muutoksia.

Ainakin Hattisto oli kokeilut ohjetta Nalle-langalla ja on sivulleen kirjannut ohjeeeseen tekemiään muutoksia. Tämän kokeilun jälkeen sanoisin, että uskaltaisn kokeilla myös eri paksuisella langalla ohjetta. Sukan logiikka, kuten todettu oli sen verran selkeä. Lisäksi nyt tietää missä ohjeen kohdassa mikäkin kohta valmistuu ja ennen kaikkea miltä sukan pitäisi siinä vaiheessa näyttää.

Saattaapi olla, etteivät nämä olleet ainoat tekemäni Viistosukat!

Lomapuuhailua I

2011-08-13T19:00:00.001+03:00

Sitä ehtii kesäloman aikana tehdä vaikka mitä.

Ensin piti tehdä jo aikoja sitten luvattu Huivihattu nuoremmalle neidille. Se viimekesäinen vihreäversio kun on auttamattomasti liian iso. Jos oikein olisi jaksanut panostaa, niin olisihan sen voinut vaikka pienentää ompelemalla päitä yhteen vähän lähempää. Mutta helpompihan se toki on tehdä kokonaan uusi.... Varsinkaan kun väritys ei enää innostanut Neitiä, vaan toiveissa oli liilaa ja pinkkiä.

Eihän värit nyt ihan määrityksiin mene, mutta Neidin hyväksyntä tuli kuitenkin. Langat löytyivät varastosta, onneksi saa sitäkin taas vähän pienemmäksi. Samoskin on jo vuosikerta-lankaa, mutta tuo vaaleanpunainen... hämärä muistikuva, että sitä käytin joskus about teininä tekemääni kirjoneulepaitaan, jossa ko. vaaleanpunainen oli kukan väri. Neule saattaisi löytyä kaapin kätköistä, jos joskus siivoaisi... Lanka on oikein Finlaysonin suomalaista puuvillalankaa, ja 100 g kerä on maksanut VapaaValinnassa 9,80 mk.

Malli: Huivihattu (Rav.link.)

Lanka: Novita Samos (726) ja Finla 600 (141)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 54 g

Seuraava työ olikin taas bambulangasta, kuten kerroinkin. Harvinaisen nopeatekoinen toppi taas vaihteeksi. Eipä paljon yli viikkoa nokka tuhissut tekeleen kanssa. Paksu lanka, ja reikäinen kuvio... mikäs siinä.

Malli: Sandra nro 6/2011, malli 17

Lanka: Gjestal Føn (515, 519 ja 530)

Puikot: 6,0

Langanmenekki: 298 g

Ohjeen lanka on jonkin verran Føniä paksumpaa Lana Grossan Snakea, joka näyttää olevan jonkinmoista nauhalankaa. (Tai ehkä se ei okeastaan ole paksumpaa, mutta puikkosuositus on isompi.) Jouduin siis vähän muokkaamaan ohjetta silmukkamäärien osalta, mutta se ei ollut tällä kertaa mikään kovin paha operaatio. Samalla hoitui kätevästi kaula-aukon pienentäminen.

Mallineulettakin piti rukata langankiertojen osalta. Ohjeessa on seitsemän langankiertoa, joissa keskimmäisessä kolmessa on kaksi kiertoa ja reunimmaisissa yksi. Tein vain keskimmäiseen kaksi langankiertoaja muihin yhden. Jotenkin lanka ei tasoittunut kovinkaan nätisti isoiksi silmukoiksi, vaan lerpatti ikävästi. Tämä mielestäni toimi hyvin.

Ohjeessa käskettiin tehdä etu- ja takakappaleet erikseen. Miksi? Kun neule kuitenkin tehtiin poikittain sivusta alkaen, en ymmärrä miksi olisi pitänyt päätellä silmukat, luoda uudet ja lopuksi ommella ne yhteen. En usko että sauma olisi kovinkaan paljon tukevoittanut toppia. Niinpä annoin mennä vaan yhteen pötköön koko neuloksen.

Reunavirkkaukset tukeivoittivat helman ja pään- ja kädentien mukavasti, eikä helma lerpata, niinkuin pelkäsin.

Lankaa varasin 150 g / väri, kuten ohjeessa oli. Sitä meni vihreää kaksi kerää ja kahdesta muusta piti aloitta kolmannet virkkauksen aikana. Mukavasti jäi siis taas tuleviin tiskirätteihin materiaalia. (Kertokaapa koska oikein teen niitä - langat vaan lisääntyy rättivarastossa!)

Mukavan tuntuinen toppi on, ja harvinaista kyllä, sitä olen jo tämän kesän nimiin ehtiny käyttämään jo useasti!

Jääkiekkotoppi

2011-07-04T16:25:00.000+03:00

Jaahas, taas on kuukausi vierähtänyt ilman blogipäivityksiä. Neulottu on, mutta mitään varsinaisen valmista ei ole tullut. Useampi bambulangasta tehty neuletyö odottaa valmistumistaan. Materiaali on mitä ihanin, eikä hiosta päällä edes näillä helteillä. Kertovat ne, jotka valmista ovat aikaan saaneet....

Mutta miten niin Jääkiekko?

No niin, tikuttelin tätä paitaa keväällä jääkiekon MM-kisojen aikana. Malli oli oikein yksinkertainen kun ympyränä teki. Paitsi, että melkein joka kerroksella meni sileä "pitkäksi" ja aina piti purkaa jokunen silmukka ennen kun sormet ehtivät viestittää että siirryttiin sileään nurjaan.

Lisäksi MM-finaalin aikana meinasi unohtua mitata paitaa, niin että tuli jokunen sentti ylimääräistä pituutta. En viitsinyt purkaa, kasvunvaraa saa aina olla.

(Kuva otettu ei-niin-hyvällä kännykkäkameralla. Laatu ei parasta mahdolista.)

Malli: Suuri Käsityölehti 4/2010, ohje nro 18

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (väri 434)

Puikot: 3,0

Koko: 140 cm

Langanmenekki: 211 g

Kaikille ihmetteleville vielä tiedoksi, että ei, yläosan tekemiseen ei kulunut melkein kahta kuukautta kisojen jälkeen. Heti toukokuun lopussa tai ainakin kesäkuun alussa valmistui. Sitten kestikin pari viikkoa kun paita oli oikenemassa ja nyt vasta sain kuvatuksi ja blogatuksi.

Mallikuvassa röyhelöt näyttivät pidemmiltä ja enemmän kasassaolevilta. Vaikka ihan ohjeen mukaan tein. Moneen kertaan katsoin, että kyllä näin käsketään. Ehkä olisi silti pitänyt tehdä jokunen kerros lisää, niin olisi näyttänyt kivemmalta.

Ohjeessa lankana oli Mandarin Petit ja menekki 250 g. Varasin varmuudeksi ylimääräisen kerän, siis 300 g bambua, koska metrimäärä oli jonkin verran pienempi: Petitissä 180 m, Blend Bambussa 150 m. Vaan eipä olisi tarvittu. Viideskin kerä piti aloittaa vasta reunusten virkkausvaiheessa. Jos olisin jättänyt ne muutamat sentit pituudesta pois, niin olisi riittänyt 200 g.

Loppu langasta päätyy varmaankin jossain vaiheessa tiskirätiksi. Noita bambulangan loppujahan on kerääntynyt tässä jo enemmänkin, joten joku raitaviritelmä varmaan niistä tulee. Kunhan ehtii...

Viime kesän jakku

2011-06-01T21:09:00.006+03:00

Tämän jakun alotin viime keväänä vakain päätöksin saada se kesän aikana valmiiksi. Kuinkas sitten kävikään.... perinteisen vanhanaikaisesti tietenkin!

Lankana on Marks&Kattenssin Linen -pellavalanka. Löysin myös langalle tehdyn ohjeen, joka oli mielestäni oikein ihana. Siis ohjeen mukainen lankakin vielä, lähes tulkoon ennenkuulumatonta!

Ohjeen silmukkamäärä vähän ihmetytti: tein jakun alaosan yhtenä kappaleena kolmen sijasta. Tiheys oli ohjeen mukainen mutta kun laskin kappaleiden silmukkamäärät yhteen tuli leveydestä paljon enemmän kuin piti. (Juu, vähensin ne reunasilmukat laskelmista.) Lopulta totesin, että teenpä kokoa pienemmän, niin täsmää aika hyvin. Olisiko tullut joku virhe ohjeen kirjoittajalle?

Alaosa etenikin reipasta tahtia, mallineuleen oppi nopeasti. Langankierrot tulivat joka neljännellä kerroksella ja muuten aina oikeaa. Kunhan vaan muisti kohdistaa langankierrot oikeisiin kohtiin.

Yläosan olikin sileää ja eri tiheydellä ja puikotkin olisi pitänyt vaihtaa pienempiin. Siihen kohtaan tulikin stoppi. Koskaan ei jaksanut ruveta uudestaan testailemaan, mittaamaan ja laskemaan.

Tänä kesänä on muutamat sukujuhlat tiedossa ja ajattelin, että pellavajakku sopii moisiin tilaisuuksiin hyvin. (Ongelmana on sitten se alaosa, mutta olkoot se sen ajan murhe...) Eli ei kun jakku esiin ja säätämään.

Yläosan tiheyden ja koon sain sopivaksi kun lisäsin silmukoita enemmän kuin ohjeessa, mutta käytin samoja 3,5 puikkoja kuin alaosassa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä 4,0 puikoilla, mutta pinnasta tuli liian harvaa minun käsialalla. Niin, aika usein teen neuleet suositusta ainakin 0,5 mm pienemmillä puikoilla.

Laskelmien jälkeen yläosat valmisuivatkin, mutta hihoissa alkoi taas tökkiä. Puolikas lyhyestä hihasta jäi roikkumaan taas virkkausvillityksen vallatessa neulojan. Niistä saatte muuten kuvia joskus, kun saan tehtyä "vielä sen yhden" valmiiksi ja ehkäpä jopa kirjailtua.

Jotta homma ei vaan olisi liian aikaisin valmistunut, niin samana aamuna kun illaksi piti saada jakku valmiiksi ompelin hihaa kiinni ja nappia paikoilleen.

Malli: Marks&Kattens, ohje nro 10014

Lanka: M&K Linen (958)

Puikot: 3,5

Koko: M, tehty S:n silmukkamäärillä

Langanmenekki: 250 g

Pellava oli aika hankalaa kutoa, se kun ei jousta oikeastan yhtään. Tuollainen langankierrollinen mallineule sopi hyvin peittämään neulejäljen epätasaisuutta. Yläosa sileä ei tasoittunut tarpeeksi kosteiden pyyhkeidenkään välissä, mutta parani sentään vähän. Lanka myös pölisi jonkin verran neulottaessa, onneksi ei ainakaan päällä tuntunut pölisevän. Ehkä kostutus auttoi siihenkin.

Ostin lankaa ohjeen mukaiset 250 g. Aika tiukalle meni: aivan pienen pieni nöttönen jäi jäljelle. Pelkäsin tosissani että lanka loppuu kesken etureunojen huolittelun. Ei onneksi, ja ehkä sillä vielä sivusaumatkin olisi saanut ommeltua, jos olisi ollut tarvis, mutta eipä juuri enempää.

Koekäyttökin on jo tehty, ja oikein mielyttävä ja mukava on päällä pitää. Pinta tuntuu jo paljon pehmeämmältä kuin neulottaessa kuvittelen sen olevan. Yllättävän lämminkin jakku on. Tästä tulee varmasti suosikkineule pitkäksi aikaa - ja kesäjuhliinkin oikein sopiva!

Virkkausvillitys

2011-05-10T20:34:00.002+03:00

Neulepläähin jälkeen alkoi yllättävä innostus - virkkaus. Sellaista ei usein tapahdu. Äkkiseltään löytyi vain kahden vuoden takaiset pääsiäiskorit....

Aloitin kevyesti tiskirätillä. Johan niitä on kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mainosteltu. Olen koittanut vältellä. Nyt en enää millään voinut olla tekemättä kun huomasin, että Blend Bamboossa oli juuri äidin keittiön värinen vihreä. Mallin nappasin jostain. On kaksoispylväitä ja kiinteitäsilmukoita, jotta pinnasta tulisi vähän "nyppyinen". Ei oikeastaan siltä näytä.

Äiti saa nyt toimia koekaniinina tiskirätin suhteen. Onhan noita bambulankojen jämiä kertynyt yhdestä jos toisestakin työstä, ehkäpä seuraavaksi yhdistelen niistä itselleni jonkun hyrrä-mallisen rätin...

Viime kesänä innoistuin tölkkien nipsuista. Idea tuli Hilmiinalta Puikkojen Polut -blogista. Koko kesän kiskoin ahkerasti jokaisesta vastaantulevasta tölkistä nipsun. Valjastin puoli sukua tähän touhuun ja parinkymmenen aikuisen mökkiviikonloppu tuottikin melkoisen saaliin.

Uskollisesti säilöin nipsuja koko talven miettien mitä niistä uskaltaisi tehdä. Kassin virkkaaminen (ja varsinkin vuorittaminen) tuntui ensi alkuun liian haasteelliselta. Lopulta päädyin Hilmiinan innoittamana koriin. Kuva, jossa kassiin on kiinnitetty pohja ja reunat muistutti kovasti korin alkua. Kun vielä löytyi virkkauslanka, joka oli lähes saman väristä kuin tiskirättikin, niin äidille piti korikin antaa.

Näin äitienpäivän jälkeen uskaltaa laittaa blogiin ja oikein kuvan kera.

Malli: tiskirätti

Koukku: 3,0 mm

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (7093)

Langanmenekki: vajaa 50 g

Malli: kori

Koukku 2,5 mm

Lanka: Hjertegarn Diamond Cotton 8/4 (7093)

Langanmenekki: vajaa 50 g

Tässä vielä lähikuva korin reunasta.

Kohtuullisen hyvin pysyy reunat pystyssä, vaikkei niitä ole mitenkään erityisesti kovetettu. Tietenkin jämäkämpi tulisi, jos olisi laittanut nipsut limittäin. Ehkä seuraavaan sitten - nipsuja riittää vielä ja uusi kesäkin vasta tuloillaan!

Tuskaa

2011-04-17T14:15:00.001+03:00

Tiedättehän... sen fiiliksen kun joskus tulee: pakko saada jotain valmiiksi, mutta intoa ja/tai kiinnostusta ei ole tippaakaan. Homma joka päätyisi keskeneräisten töiden kasaan kenties ikuisiksi ajoiksi, jollei deadline uhkaisi.

Mutta, kun on päättänyt jotain oikein luvannut tehdä johonkin, niin pakko vaan on puurtaa.

Neiti 8 v:n ja serkkunsa tanhuryhmälle tehtiin uudet esiintymisasut. Lupasin tehdä niihin sopivat säärystimet. Miten voikin olla tuskaa joustimen teko???? Ensimmäinen tuli kohtuullisen vaivattomasti, mutta jo toisen kohdalla iski armoton neuleplääh. Kolmannen tekoa helpotti - mutta vain vähän - toisenlainen raidoitus. Neljäteen tein jo aikataulun: jos neulon kuusi kerrosta päivässä, ehdin saada valmiiksi ajoissa... Onneksi en luvannut tehdä säärystimiä koko ryhmälle, vaikka sekin käväisi mielessä!

Väritys sointuu mekon väriin (turkoosi) sekä lisänä olevaan kelta-turkoosi -raidallisiin henkseleihin (pojilla siitä kankaasta myös liivit). Pojilla on myös ruskeat housut, siitä pohjaväri säärystimiin.

Kuvassa ei vielä mekot ole valmiit, mutta ihanat niistä ja koko kokonaisuudesta tuli!

Lanka: Nalle (ruskea 673 ) Maija (kelt. 216 ja vihreä 262), Silja (turkoosi 390)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht n. 140 g

Yleisempikin neuleplääh on vaivannut jonkin aikaa. Olenkin keskittynyt tekemään lähinnä Hello Kitty -ristipistotyötä. Se on tarkoistus antaa Neiti 8 v:lle synttärilahjaksi kesällä. Harmi vaan, että sitä ei tietenkään voi tehdä muulloin kun Neidin nukkuessa.

Pari juttua innostaisi jonkin verran ja niihin on jo langatkin hankittuina. Mutta: päätin yrittää tehdä muutaman muunkin roikkuvan jutun valmiiksi ennen uuden aloittamista.... Enkäpä tänään vaalivalvojaisissa voin silti ihan pikkuisen aloittaa uutta? :-)

Viikonloppupipot

2011-03-27T20:05:00.000+03:00

Viime viikonloppuna luvattiin niin lämpimiä ilmoja, että tuntui aiheelliselta tehdä neideille kevätpipot. Ei ihan ohuita vielä (niitähän onkin), mutta jotain kevyempää talvilakkien tilalle.

Denim Ultra tuntui sopivalta langalta. Vaikka siinä onkin peräti 60% akryyliä. Jos nyt tämän kerran.... Mielenkiintoiseksi langan tekee että siinä on myös 25% puuvillaa ja 15% villaa. Saas nähdä miten käyttäytyy pidossa ja pesussa.

Pari kerää tätä ja eri värit vielä, että erottuu edes vähän. Ensin kysyin Neiti 5 v:ltä että jos saisit valita, kumman ottaisit? Sitten kysyin Neiti 8 v:ltä saman kysymyksen. Tietenkin niin, ettei toinen ollut kuulemassa kun toinen vastasi. Ja uskomaton tapahtui: kumpikin valitsi eri värin! Jos olisin kysynyt niin, että toinen kuulee, niin varmasti olisi tullu: "Mä haluun KANS ton värisen!"

Mallia ei taaskaan ollut. Aloitin ylhäältä, että saisin käytettyä koko kerän mahdollisimman loppuun. Alku näytti aika epätoivoiselta: silmukoita oli 40 ja räpellus niin pieni, ettei olisi mahtunut edes vauvalle. Toisella yrittämällä silmukoita tuli jo 48, mutta edelleen näytti ihan liian pieneltä. Päätin kuitenkin jatkaa, koska vyötteessäkin sanottiin 9 silmukkaa 10 cm:llä. Pakko riittää. Paras määrä olisi varmaan ollut 44 silmukkaa. Nyt pipot on vähän reiluja.

Ihan pidettäviä kuitenkin, jos Neidit suostuisivat pitämään niitä näin:

kuten tarkoitus.

Eikä näin:

Lanka: Sirdar Denim Ultra (värit 640 ja 638)

Puikot: 8,00 mm

Langanmenekki: 2 x 100 g

Sitten kuuluu valitusta, kun pipo valuu silmille.... Ohjeistus on annettu, mutta varsinkin vanhempi ei tunnu niistä piittaavan. Syyttäköön itseään kun on pipo silmillä.

Kevättalven paita

2011-03-21T17:08:00.001+02:00

Vaikka Novitan mallit ei aina iske meikäläisen makuun, talven Novita-lehdessä oli yksi malli, joka kolahti heti, kun sen näin. Nimittäin malli numero 60. Se näytti juuri meidän Neiti 8 v:n paidalta. Tykkäsin kovasti tuosta palmikkokuviosta ja palluroista siinä keskellä.

Nalle-lankaa ei voinut kuvitellakaan Neidille tuollaiseen korkeakauluksiseen paitaan. Sitä ei pidettäisi kun kutittaa niin vietävästi. Langaksi valitsin Palinon, joka on 100% merinovillaa mutta silti konepestävää. Lanka on ihanan pehmeää ja jotenkin kiiltävän oloista. Väreistä olisi voinut valita useammankin, niin ihania ne ovat.

Aloitin paitaa joskus joulun jälkeen. Välillä valmistui ihan vauhdikkaastikin. Välillä ei... kovimmilla pakkasilla lohduttauduin sillä, että ei lyhythihaista paitaa voisi vielä käyttääkään.

Kun vihdoin kappaleet olivat valmiina, muistin taas miksi ei pidä tehdä helmineuletta. Aina ne kappaleet vetävät vinoon. Tietääkö joku mistä se johtuu? Kappaleen toinen reuna on senttikaupalla pidempi kuin toinen. Aina. Taistelin kappaleet mahdullisimman suoraan oikenemaan kostutettuina pyyhkeiden välliin. Sinne ne sitten jäivätkin useammaksi viikoksi. Liivintekele vei mukanaan eikä sitä malttanut keskeyttää ompeluhommien takia.

Lopulta saumat tuli ommeltua ja kaulus enää puuttui. Luin ohjeesta miten kaulus tehdään ja mielestäni ihan ohjeen mukaan sen teinkin. Vasta kun langat oli jo päätelty ja Neiti kokeili paitaa, niin rupesin katsomaan että hetkinen, se ei näytä samalta kuin kuvassa. No eipä tietenkään, kun kauluksen napituskaitale meni väärään reunaan! Ohjeessa selkeästi sanottiin, että aloita poimiminen vasemman hihan ja pääntien välisestä raglasta. Kun paita oli syllissäni, niin siitä olin aloittanut vasemmasta reunasta, eli "my left" ja väärinhän se meni. Mielessäni latelin useampiakin kirosanoja, mutta Neiti totesi iloisesti, että ei se haittaa. Päätin antaa olla, kun kerran langatkin oli jo päätelty.

Malli: Novita talvi 2010, malli 60

Lanka: Hjertegarn Palino, väri 6977

Puikot: 3,5

Koko:140 cm

Langanmenekki: 265 g

Lanka on aika tiukkakierteistä, mutta silti puikko meni yllätävän helposti säikeiden väliin. Monesti huomasin vasta kerroskaupalla jälkikäteen miten oli käynyt. Sen saa, kun ei koko ajan katso työtä. Muutoin lanka on tosiaan ihanan pehmeää. Ja vielä tuo fuksianpunainen väri. Mä haluan kanssa!

Tehtyä 2010

2011-03-19T19:49:00.000+02:00

Huomasin tässä, että sitä on jäänyt tekemättä yhteenveto viime vuoden neuleista!

Yhteensä lankaa kului n. 6700 g, mikä on yllättävää, sillä määrä on jopa vähän enemmän kuin edellisenä vuonna. Tuntuu, että aikaa on ollut paljon vähemmän ja aikaansaannoksia samaten. Hyvä on, myönnetään, että Sylvistä suurin osa oli tehty jo vuoden 2009 puolella, siinä suurin suu näinkin suureen langankulutukseen.

villatakki x 2

villapaita x 3

liivi

poncho

hame

iso huivi x 3

pienempi huivi x 3

bolero

pipo x 3

vauvan paita x 3

vauvan lakki x 3

vauvan lapaset x 2

vauvan sukat x 2

nukenasut x 2

sukat

Uskomattominta listassa on, että sukkia ei todellakaan valmistunut kuin nuo yhdet! Eikä yhtään lapasparia! No parit, kokoa vauva. Onneksi tämän vuoden puolella molempien tilit on jo avattu.

Itselle ei paljoa valmistunut: liivi ja pipo. Onneksi sentään Sylvi! Myös kaikille muille perheenjäsenille valmistui villapaita tai -takki - toki nuorimmaiselle vain boleron muodossa. Kaikki lapset saivat myös tasapuolisesti päähineitä. Sukkien kohtalo oli se, että syksyllä kun kokeiltiin, että kenelle pitäisi tehdä uusia, niin havaittiin, että kaikille löytyi sopivat, kunhan vaan kierrätettiin seuraavalle käyttäjälle.

Lahjaksi tuli neulottua aika paljon, kaikki nuo vauvanvaatteet (ei onneksi omaan käyttöön!), kaksi isoa huivia, poncho sekä vielä nukenvaatteetkin. On kivaa kun voi antaa lahjaksi jotain itsetehtyä välillä. Aina ei valitettavasti ehdi. On myös kivaa, että jotkut neuleet lähtee maailmalle, eikä kaikki jää omia komeroita täyttämään!

Onneksi muutama keskeneräinen työ edelliseltä vuodelta valmistui, eikä jäänyt ikuisuusprojektiksi. Toisaalta ne edellisen vuoden ikuisuusprojektit odottavat vieläkin kohtaloaan, eikä niille ole tapahtunut mitään. Paljon uuttakin on tietysti suunnitelmissa ja osaan on jo langatkin odottamassa. Mutta mikä parasta, mikään työ ei viime vuonna jäänyt marinoitumaan vuosikertaneuleeksi! (Älkää nyt vihjailko niistä yksistä sukista... ne on niin pientä, että ne kyllä joskus vielä valmistuvat). Toivottavsti langatkaan eivät jää laatikkoihin marinoitumaan.

Mutta jos suunnitelmat osaksikaan valmistuvat, niin tänä vuonna valmistuu itselle taas paljon enemmän. Toivottavasti myös muille.

Visio ja mitä siitä tulikaan

2011-03-12T19:07:00.000+02:00

Ensin oli Visio. Pitäisi saada liivi. Musta ehkäpä. Sellainen jota voisi pitää kaikkien niitten punaisten puseroiden päällä, joita kaappi on puolillaan. Että saisi vähän hillitympää ilmettä välillä.

Sitten löytyi lanka. Marks&Kattensin Eco Multi Ull. Eihän se ihan pelkkää mustaa ole... mutta hillittyä kuitenkin. Ja kivasti raidoittuvaa. Mikä parasta, myös sopuhintaan.

Malli? Ei löytynyt äkkiseltään Visiota vastaavaa mallia, mutta sen verran simppeli suunnitelma, että eiköhän se näillä taidoilla onnistu hatusta vetäisemällä. Suora kappale, etuosaan leveähkö resori.

Aika nopeasti tajusin, että kappale pitää tehdä yhteinäisenä jos meinaa saada raidat saman levyiseksi sekä etu- että takakappaleeseen ja myös yläosaan. Siis leikkaamaan? Huh! Lanka on myös aika paksua, joten ihan en luota vanhan ompelukoneeni tikkauskykyyn ja siksakin leveyteen. Onneks minulle kerrottiin, että huolittelun voisi tehdä myös virkkaamalla. Googlettamalla löytyi ohjeet. Näytti toimivaan. Uskaltaisikohan? Tällä kertaa oli ihan pakko tehdä oikein koetilkku. Akryylilangan jämät kehiin ja kyllä tuntui toimivan - ei purkaantunut, vaikka vähän kiskoi. Varastoista ei löytynyt (!) sopivan paksuista huovuttuvaa lankaa, joten tyydyin seiskaveikan jämiin. Koetilkusta huolimatta jännitti aika paljon, kun otin sakset käteen!

Lanka: Marks&Kattens Eco Multi Ull, väri 2009

Puikot: 5,5

Langanmenekki: 445 g

Nopeasti liivi valmistui. Vaikka loppumetreillä alkoi turnausväsymys iskeä ja resorien tekoon meinasi tyssätä. Sisulla päätin tehdä loppuun, koska muuten olisi käynyt niin, että taas olisi yksi keskeneräinen työ jäänyt odottamaan aikaa parempaa, luultavasti ainakin ensi syksyä. Nyt tuli valmista jo noin kolmessa viikossa!

Vähän piti lankojen kanssa kikkailla. Vaikka kaikki kerät olivat samaa erää, niin ne värityksen puolesta alkoivat vähän eri kohdasta, eivätkä tietenkään loppuneetkaan aina samaan kohtaan. Alkuun riitti valinnan varaa kerien suhteen, vaikka jotkut kerät piti aloittaa sisältä, jotkut ulkoa., mutta viimeisistä piti leikata pätkiä pois, että meni raidat kohdilleen.

Lopputulos on ihan siedettävä. Ei ihan sellainen, kuin Visio. Eihän tätä liiviä voi minkään punaisen puseron kanssa pitää. :-)

Oikeastaan voisi tehdä uuden liivin: ihan kokonaan mustan ja vähän ohuemmasta langasta.... Toisaalta virkkaus- ja leikkausoperaatiot sujuivat sen verran kivuttomasti, että ken ties joskus vielä uskallan kokeilla sitä myös kirjonneuleeseen.

Huovutettua

2011-02-23T16:56:00.000+02:00

Pakkaset paukkuvat täällä eteläisessäkin Suomessa. Juuri sopivasti ennen pahimpaa pauketta sain tehtyä uudet huovutetut lapaset. Entisille kävi vähän hullusti - kuluivat pahukset puhki ihan totaalisesti. Muistikuvana oli, että lankaa olisi pienen pieni nöttönen jäänyt jäljelle, mutta lankavarastojen kaivelu ei auttanut. Blogin luku paljasti, että lankaa ei tosiaankaan jäänyt.

Hahtuvahan on ollut jemmassa jo toista vuotta odottamassa. Pipo sentään valmistui - toisaalta kun olin jo tekemässä lapasia pipo katosi. Parin viikon jälkeen, kun olin jo menettänyt toivoni löytymisestä, se ilmestyikin eräään kassin pohjalle! Onneksi, nyt on vihdoinkin koko setti valmiina, takki, huivi, lapaset ja pipo kaikki sävy sävyyn. Eikä mennyt kuin puolitoista vuotta!

Yhtä hankalat olivat nämäkin lapaset tehdä kun edelliset huovutetutkin. Ohjeita löytyy vaikka kuinka, mutta meikäläisen pikkuruisiin käsiin mitoitettuna tuntuivat jo alkuunsa jättimäisiltä. Lopulta päädyin 40 s:aan, josta tulikin aika sopivat, muutaman silmukan olisi vieläkin voinut vähentää, mutta nyt alle mahtuu vielä ohuet lapaset, joten näille keleille varsin mainiot. Pituuskin osui kohdalleen - ja peukku mahtuu kun vähän pesun jälkeen venytti.

Puikot: 5,0

Lanka: Evilla hahtuvalanka (A-67), Janne (427)

Langanmenekki: 54 g

Resori sukkalangasta oli hyvä ratkaisu ja tykkäsin siitä, joten se oli itsestäänselvyys näihinkin. Eikä Janne(kaan) paljoa kärsinyt pesukonekäsittelyssä. Hyvää lankaa, huoletta voi koneeseen heittää, vaikkei villaohjelmaa olisikaan.

Suurin hankaluus oli siinä, että hahtuva olikin yksisäikeistä, jotenkin olin kuvitellut sen olevan kaksinkertaista. Halusin värin liukuvan mustasta punaiseen. Kiekossa vaihtui värit kahteen kertaan ja vielä niin, että sisällä oli musta ja ulkona punainen, eli lopputulos näin aloittaen olisi ollut tasaisen sekainen koko matkan. Ei kun kiekko puoliksi ja molemmista aloittamaan mustalla. Kudoin aina neljä kerrosta ja vaihdoin toiseen lapaseen, että väri olisi vaihtunut tasaisesti. Muuten hyvä, mutta liukuma oli niin pitkä, että tällä menetelmällä olisi tullut kokonaan mustat lapaset. Ja purkamaan.

Hahtuvan purkaminen on vähintäänkin haastavaa :-) En varsinaisesti suosittele kenellekään.... Vaihdoin ensin toisen säikeen vähemmän mustakksi ja sitten toisenkin ja lopuksi molemmat punaiseksi. Lopputulos ei ihan vastaaa sitä mielikuvaa, mikä alunperin lapasista oli, mutta kohtuullisen kelvollinen kuitenkin.

Onneksi myös hahtuvaa on jäljellä niin paljon, että siitä saan vielä toisetkin lapaset, sitten parin vuoden kuluttua kun nämä ovat puhkikuluneet.

Alpakkapipo

2011-02-04T11:57:00.000+02:00

Kaveri täytti vähän aikaa sitten vuosia. Jo ennen joulua Kaveri kyseli, että mitäs jos tekisin hänelle pipon. Kun kaupassa on vain kalliita ja nekin akryyliä. Joulutouhujen keskellä en ehtinyt ajatellakaan mitään ylimääräisen pipon tekemistä. Sitten vuoden vaihteen jälkeen muistui nuo vihjailut mieleen. Koska aikaakin mukavasti oli, päätin tehdä pipon synttärilahjaksi. Onneksi olin saanut selvät ohjeet jo siitä, millainen pipon pitäis olla: valkoinen, palmikkoja, ylettyy korville, ei tupsua ja tietenkin sellainen, ettei kutita.

Langaksi valitsin pehmeän alpakkalangan. Ohjeen löytäminen olikin taas kerran haastavampi juttu. Ajattelin jotain tämä tapaista. Mutta Novitan ohje on kuitenkin Crystalia joka on paljon paksumpaa kuin käyttämäni alpakka. Ei kun miettimään sopivaa silmukkamäärää. Ravelrystä taas kaivelin monia erilaisia palmikkopipojen ohjetta, ja niiden perusteella arvoin silmukkamäärän.

Inspiraatio: Novita Talvi 2010, ohje nro 14
Lanka: Marks&Kattens Alpaca (362)

Puikot: 6,0

Langanmenekki: 110 g

Toinen ongelmakohta oli se, että halusin palmikoiden alkavan korvaläpistä. Eli miten toteuttaa silmkoiden lisääminen. Entä miten saisin otsan ja niskan silmukat nätisti lisättyä niin, että palmikot sijoittuvat tasaisesti. Loppulta päädyin siihen, että palmikkoja on seitsemän kappaletta. Korvaläpissä kaksi, niskaan kaksi ja otsalle kolme. Ja sitten taas laskettiin silmukkamääriä uudestaan...

Kun lopulta ensimmäinen korvaläppä oli muutamaan kertaan koetehty, oli tyytyväinen ja sen jälkeen pipo valmistuikin nopeasti. Hyvin suunniteltu oli jälleen kerran puoliksi tehty!

Lopputulos oli kohtuullisen sopiva. Vähän pienempi olisi voinut olla, mutta nyt sisälle voi laittaa vaikka fleecevuorin, niin pitää tuultakin. Kaveri oli hyvin yllättynyt ja tyytyväinen pipoonsa. Lankaa jäi jonkin verran jäljelle ja ajattelin, että siitä voi tehdä solmimisnauhat jälkikäteen. Niitä Kaveri ei kuitenkaan halunnut, kun korvaläpät tulevat jo niin pitkälle - tarkoituksella, että posketkin saavat vähän suojaa.

Välipäivänäpertelyä

2011-01-18T20:58:00.041+02:00

Välipäivinä riittii aikaa jopa neuloskella. Muttei enää blogata....

Mies sai kaipaamansa sukat ihan muutamassa päivässä. Tavalliset raidalliset perussukat. Ranskalaisella kantapäällä. Sen olen huomannut toimivan parhaiten meidän perheen jalkavissa koivissa. Kohta osaan tehdä sen jo ilman ohjettakin :-) Toistaiseksi pitää aina kaivaa ohje jostain. Onneksi netistä ja Ullasta löytyy!

Lanka: Gjestal Janne (427,413 ja 434)

Puikot: 3,5

Koko: 43

Langanmenekki: 125 g

Jälki oli jonkin verran tiivimpää kuin paidassa . Tosin puikkokokokin tipahti 4,5:sta 3,5. Ja jälkimmäinen vielä sileänä ympyränä. Tykkään kyllä että tämä jälkimmäinen on parempi.

Kuvasta näkyykin, että värinvaihtokohta ei ole ihan keskellä jalkapohjaa. Kun kohta on tuossa kantalapun loppumiskohdassa, niin ei tarvinnut katkaista lankoja kantapään kohdalla. (Ja taas säästyi neljä pääteltävää langanpäätä!) Ajattelin myös, että ei ehkä painaisi niin ikävästi jalkaan. Ihan pätevä ratkaisu tuntuu oleva, käytän varmaan toistekin.

Toinen sukkapari olikin jonkun verran pienempää kokoa. Keväällä syntynyneelle pikkusukulaiselle tein silloin jakun.. Jokin aika sitten tyttö oli meillä kylässä ja vielä mahtui takki päälle. Jalassa olivat isosiskolle aikaisemmin tekemäni sukat. Ne alkoivat olla jo liian pienet ja ajattelin, että koska takkilankaa on vielä jäljellä, voisi niistä tehdä samaa sarjaa sukatkin. Projekti vähän viivästyi, mutta nyt vihdoinkin sain sukat tehtyä.

Malli: Nancy Bush, Baby Bootkin (kirjasta Knitting Vintage Socks)
Lanka: Nalle (vaal. pun.) ja Nalle Color (873?)
Puikot: 2,5
Koko: n. 1 v.

Tällä kertaa en oikeastaan muunnellut ohjetta lainkaan. Muutama silmukka enemmän kavennettuna takaosasta, että tuli sopiva 2o, 2 n -takaresori. Vaihtelu 2 ja 1 silmukan välillä resorissa ei toimi - aina joutuu purkamaan kun ei saa rytmistä kiinni.

Sukat olivat jalkaterästä oikein sopivan kokoiset (pienellä kasvunvaralla) ja varressa on tilaa sen verran, että mahtuu vaikka college-housujen päälle. Mutta ei ne sukkistenkaan päällä nilkkoihin tipu.

Jakku mahtuu vieläkin pienen päälle. Leveyttä on tarpeeksi ja pituuskin riittää. Paitsi hihoissa. Lupasin vielä tehdä hihoihin pienet jatko-osat. Jokunen kerros ainaoikeaa hihansuuhun ja jakku mahtuu vielä loppukevään ja ehkä alkukesänkin viileät illat.

Joululahjoja

2010-12-30T16:05:00.002+02:00

Jouluaatto on onnellisesti ohi, joten on aika täälläkin paljastaa lahjaneuleita.

Kuten jo kesällä epäilinkin Kevätpäiväntasaushuivi päätyi pukinkonttiin äidille. Äiti tykkäsi ja varmasti päätyy parempaan kotiin äidin huomaan kuin minun kaapinperälle! Alunperin suunnitelmissa oli lapaset viimejouluisten sukkien kavereiksi, mutta aika loppui kesken.

Sisko sai lapassormikkaat, joista lisää kunhan saan kuvan. Se tietenkin siinä joulutohinassa unohtui!

Lapset jäivät tänä jouluna vaille äidin tekemiä lahjoja. Suunnitelmissa on jo jokaiselle jotain. Kunhan vaan tämä jouluähky helpottaa, niin intoa on jo seuraaviin töihin. Pieni hengähdystauko on paikallaan viimehetken loppurutistuksen jälkeen.

Nimittäin läheltä piti, ettei Mies saanut villapaitaansa palasina! Illat ja yöt loppuivat pahasti kesken. Kasattua juuri ja juuri ehdin, langat jäi päättelemättä prässäyksestä puhumattakaan. Pakettiin kuitenkin laitoin, ja yllätys oli melkoinen. Mies oli päätellyt, että mitään en hänelle ehdi tehdä koska "sala-aika" on vähissä. Hänpä ei huomannut, että hihat ja takakappale valmistuivat siinä silmien alla! Etukappaletta kuvioineen en uskaltanut tehdä - ainahan on vaarana että jotain erikoisempaa tehdessä mies kuitenkin saattaa udella mitä siitä on tulossa. Tavismustaa hihaa ei paljon ihmetellä...

Kuva ei ole kovin kummonen, koitan saada vielä uuden kuvan Miehen päällä.

Malli: Filati nro 41, ohje 41

Lanka: Gjestal Janne, 427, 413, 434

Puikot: 4,5 ja 5

Koko: L

Langanmenekki: 753 g

Malli on napattu syksyn Filati-lehdestä (sivulla toiseksi alin rivi, toinen vasemmalta). Lankana vanhaa tuttua Jannea, joka metrimäärältään oli ohjeenmukaista (50 g = 100 m), käytännössä ilmeisesti kuitenkin vähän ohuempaa, koska neuleesta tuli vähän kapeampi kuin ohjeessa. Niin, niin mallitilkusta huolimatta. Lisäsin jo alun perin silmukoita, mutta olisi voinut laittaa vieläkin lisää. Ilmeisesti suurena pintana mallineule veti vielä enemmän kasaan. Normaalistihan en missään nimessä kutoisi Jannea edes tuolla 4,5 puikoilla. Hihat kun tein suljettuna neuleena, vielä menetteli. Takakappale pintana olisi ehkä sittenkin vaatinut pienemmät puikot.

Mallineule nimittäin oli sitten vihoviimeistä! Kuviosta tulee kivan kolmiomaista - koska joka toinen silmukka nostetaan neulomatta. Käytännössä siis jokainen kerros kudotaan kahteen kertaan. Ja kun kyse on aikuisen miehen paidasta, niin kerroksia riitti.... Niinpä takakappale päätyi sitten sileään mustaan mallineuleen sijaan.

Tässä lähikuva mallineuleesta. Värit paloivat pahasti puhki, mutta kuvio näkyy.

Kaulukseenkin laitoin lisää silmukoita, mutta siitäkin tuli kuvan kaulusta pienempi. Lähinä se sojottaa taakse päin, ei sivuille kuten kuvassa. Olkoot tuollainen.

Vaikka neuleesta tuli odotettua niukempilinjainen, niin on saajalle siis mieluinen. Kuulemma on hyvä, että on vähän "vähemmänkin leveitä" malleja, jotka mahtuu paremmin talvitakin alle.

Jämälangoista tehtävät sukat on jo puikoilla. Huomasin, että miehen edelliset villasukat ovat jo aivan puhki. Ihmekös tuo, kun on tehty joskus kymmenen vuotta sitten. Kun jalka ei enää kasva, niin miksi niitä uusia tekemään....

Pikkutöitä

2010-12-16T21:58:00.000+02:00

Hiljakseen on töitä valmistunut. Joululahjojen ohella vähän näytettävääkin.

Pieniä juttuja. Kuten kännykkäpusseja koulun joulumyyjäisiin. Kavereita näille viimevuotisille, mitä niistä vielä jäljellä oli. Kovin montaa en ehtinyt niitä tehdä. Muistaakseni viitisen kappaletta tuli aikaiseksi. Kuvat jäi ottamatta, kun viimetipassa langat vielä päättelin ja toimitin koululle. Myymään en ehtinyt, joten en tiedä mitä jäi yli. Pyysin erästä toista äitiä ottamaan loput talteen.

Oikeasti on valmistunut myös Baktus-huivi. Taisin aloittaa jo viime talvena joskus. Lankana Kunstgarn. Kerin langan kahtia tein vuorotellen molemmista kaksi kerrosta. Aika hyvin sattoi värit menemään ja se kohta jossa on punasta osui melkein keskelle. Punnitsin huivia vähän väliä, että saisin mahdollisimman pitkän ja langan käytettyä. Eipä kovin suuria jämäkeriä jäänytkään!

Malli: Baktus

Lanka: Hjertegarnin Kunstgarn, väri 05

Puikot: 3,0

Langanmenekki: 100 g

Langankäytöllisesti huivi onnistui siis mainiosti. Myös raidoitus meni kivan symmetrisesti molempiin päihin. Huivista tosin tuli paljon himmeämpi väritykseltään kuin olisin halunnut ja miltä kerä näytti. Olisi sittenkin kannattanut ottaa se kirkkaampi väri! Kuvassa näyttää siltä että keskipunaisen vieressä molemmilla puolilla on pelkkää liilaa, oikeasti siinä välissä on punaista kassa. Raidotus ei pääse kuvassa edukseen.

Neulejälki on ehkä vähän turhan tiukkaa, olisi kannattanut ottaa vaikka 3,25 tai 3,5 puikot. Huivista tuli myös mielestäni keskeltä liian leveä ja pituudesta vähän lyhyt. Että näin. Olisi pitänyt tehdä varmaankin keskellä tehdä tasaleveä osuus.

Joululahjat ovat jo melkein valmiina. Nyt olen jo aloittanut myös uutta työtä, joka ei todellakaan ehdi jouluksi, eikä ole tarkoituskaan. Mutta sitä voi tehdä kun muu kotiväki on paikalla ja hereillä!

Vihdoinkin näytettävää!

2010-11-21T16:00:00.000+02:00

Onpas taas pitkä aika viime päivityksestä!. Vaan eipä ole paljon näytettävääkään ollut. Enimmäkseen Hys-hys -hommia on piisaillut, ne vähät mitä on ehtinyt tekemään. Niistä sitten joskus ensi vuonna lisää... jos edes jouluksi ehtivät valmistuakaan. Epäilys on suuri.

Nuoremalle Neidille löysin kivan hopeanvärisen mekon jouluksi. Mekossa on vain kapeat olkaimet, joten keksin, että pitää saada bolero päälle. Varastosta löytyikin sopivasti Lidlistä hankittua "Fantasy wool" -lankaa. (Tosi wool - 97% akryyliä ja metallilanka 3% polyesteria!). Joskus on tarttunut tuo 400 g mukaan tarkoituksena tehdä jotain joulukoristeita tms. Viime vuonnahan osasta syntyi kännykkäkoteloita. Tänä vuonna tarkoitus oli tehdä lisää, mutta aikataulut pettävät käsitöiden osalta muutenkin niin pahasti, että ei taida ehtiä.

Malli: Moda 6/2009, malli 37

Lanka: Lidl Fantasy Wool

Puikot: 3,0

Koko: 6 v

Langanmenekki: 135 g

Ohjeeksi löysin viime vuotisesta Modasta sopivan boleron. Tosin ohjeessa oli ainaoikein-neulosta, jonka hylkäsin heti ja siirryin sileään. Koska ohjeen tiheys oli 27 s ja pikkuriikkisen mallitilkun mukaan oma tiheyteni oli 25 s, päädyin tekemään 6-vuotiaan koon sijaan 4-vuotiaan. Kun olin kutonut viitisen senttiä ja mittailin ympärystä, niin totesin, että ainakin 20 silmukkaa voi huoletta vähentää. Purkuun siis ja uusi kokeilu. Loppujen lopuksi silmukoita on vähemmän kuin 2 -vuotiaan koossa. Lopullinen tiheyskin oli ehkä lähempänä 23 silmukkaa! Melkein ohjeen mukaan taas. Pituuttakin vähän lisää ja hihasta avarampi.

Tykkään tosta röyhelöjutusta. Vähän työläs tosin tehdä: Ensin poimitaan kappaleiden reunoista silmukat, sitten luodaan 3 x tuo silmukkamäärä puikoille, neulotaan, kavennetaan ja lopuksi neulotaan etureunan silmukoiden kanssa yhteen. Ehkä vaivan arvoinen kuitenkin. Koristenauhoista tuli toisesta vähän turhan pitkä, mutta en enää jaksanut ruveta tekemään uutta.

Nappi pitäisi vielä löytää. Muuten valmiina joulukauden avajaisiin!

Isoja juttuja, osa III

2010-10-14T14:58:00.002+03:00

Mitä jääkiekkojoukkuetta teillä kaannattetaan?
Meillä kannatetaan:

Bluesia! Tai miesväki kannattaa. Äiti on edelleen TPS:n tyttöjä.

Lupasin helmikuussa synttärilahjana tehdä fanipaidan. Koska siinä vaiheessa synttäreihin oli enää pari viikkoa aikaa, en sentään luvannut sen syntymäpäivään mennessä valmistuvan. Tavoite oli saada se valmiiksi ennen jääkiekkokauden loppua. Jos Blues olisi päässyt loppuotteluun, olisin rutistanut paidan loppuun vaikka miten. Ei tarvinnut. Kesällä ei villapaitaa tarvittu. Melkein ehti valmiiksi kauden avaukseen.

Oli siinä urakkaa! Ensin etsittiin riittävän isoa kuvaa logosta. Sitten etsittiin mahdollisia tapoja muuttaa kuva sopivan kokoiseksi pikseleiksi - sekä saada se muutettua html-muotoon, jotta sen voisi printata. Vielä ennen printtaamista piti kuvaa vielä hienosäätää pikselittäin, että sai sen nätiksi ja symmetriseksi. Onneksi suurimman osan tästä työstä teki Mies, jolla on paremmat taidot tällaisten asioiden suhteen.

Eikä tietenkään riitä että on logo etupuolella, vaan numero ja nimi on myös saatava taakse. Numerona on Pojan jalkapallopelipaidan numero. Nekin piti erikseen säätää.Numero olisi voinut olla vielä vähän ylempänä.

Malli: oma

Lanka: M&K Superwash Safir (513 ja 1867 ), Nalle (011)

Puikot: 3 ja 3,5

Langanmenekki: 500 g (tasan!)

Paljon työtä ja pähkäilyä vaati myös lankojen etsintä. Lanka ei saisi olla liian paksua, jotta kuvion saisi mahtumaan eikä neuleesta tulisi liian tönkköä. Ei liian ohutta, ettei kestä ikuisuutta tehdä. Ja ennen kaikkea: missä langassa olisi sopivat värit!

Loppujen lopuksi päädyin Mark&Kattensin Superwash Safiriin josta löytyi tarpeeksi tumma sininen, joka ei kuitenkaan ollut liilahtava tai harmahtava. Ihmeiden ihme, myös langan keltainen oli aika lähellä oikeaa sävyä. Langan paksuus (50 g = 127 m) on niin lähellä Nallen paksuutta, että käytin sitä valkoisena, varastossa kun sitä oli enemmän kuin riittävästi.

Ensin ajattelin tehdä koko kuvion intarnasialla, mutta sitten päädyin siihen, ettei yhden silmukan kuviota ole kovin järkevää tällä tekniikalla tehdä. Intarnasialla on nyt tehty valkoinen B keskellä (ja kruunun keskiosa) sekä numerot takana. Nimen tein suoraan kahdella värillä ja loput kirjoin päälle. Kirjominen on yksi niistä hommista jota inhoan. Useampaan kertaan piti jotain kohtaa purkaa ja laittaa uudestaan.

Lopputulos on kyllä kaiken tuon vaivan arvoinen! Kasvunvaraa piti olla runsaasti, ettei tarvitse ensi talvena tehdä uutta. Vaan taisi saaja venähtää ensimmäiset kasvunvarat jo tämän puolen vuoden valmistumisaikana.... hihoissa sentään on vielä varaa - ja leveydessä. Käyttäjäkin tykkää ja varmasti paitaa tullaan tämän talven aikana paljon pitämään!

Twirl and shout!

2010-09-30T18:32:00.000+03:00

Neiti 8-v. mielestä vaaleanpunaisen syystakin kanssa ei voi pitää vihreä-keltaista pipoa. Toinen takki taas on hopeanharmaa, eikä siihenkään nuo värit käy. Taas joutui äiti töihin.

Langaksi löytyi bambu-sekoite. Toivottavasti sopivan lämmin syyskeleihin. Väreiksi tietysti vaaleanpunainen ja harmaa. Tämä pipo sopii molempien takkien kanssa. Voi miten kätevää!

Ravelrystä vastaan tupsahti kivannäköinen malli. Ja kun lakista tehtiin raidallinen, niin lopputulos olikin melkein ruudullinen!

Malli: Twirl and Tie Cap
Lanka: Hjertegarnin Bommix Bamboo (4951 ja 1361)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 53 g

Kun lakki oli kavennuksia vaille valmis, vilkaisin ohjetta uudelleen- mitä sitä nyt turhaan printtaamaan noinkin yksinkertaista mallia. Eikös siinä ollut käynyt niin, että olin tehnyt väliin nurjia silmukoita, vaikka nekin piti tehdä oikein. Vähän tuli eri näköinen, mutta ei niin pahasti, että olisin viitsinyt purkaa. Pieniä ongelmia tuli kavennusten kanssa, mutta sävelsin ne sitten ihan itse.

Pipo lähti saman tien käyttöön. Kuvankin ehdin ottaa vasta koekäytön jälkeen.

Sukkatilannekin parantui yllättäväst: aloin penkoa varastoja ja sieltähän löytyi sopivia sukkia neideille. Ei muuta kun isomman edellisvuotiset pieneksi jääneet sukat seuraavalle lapselle ja taas on sopivia! Enää kärsii vanhin lapsista sukkavajeesta.

Sekametelisoppa

2010-09-23T19:23:00.003+03:00

Vanhempi kummipoika vietti jälleen synttäreitä. (Äidin) toiveissa oli villapaita talveksi.

Koska aikataulu oli kohtuullisen tiukka, mitään erikoiskuvioitua tai muuten monimutkaista ei voinut ajatella. Joku juju olisi kiva kuitenkin olla. Kelailin ohjeita ja päädyin Marks&Kattenssilta löytyneeseen ohjeeseen paidasta, joka tehtiin kaksinkertaisella Famella. Ohjeen kuvassa mallit näyttivät kivoilta ja raikkailta ja jopa käyttökelpoisilta.

Myönnetään, että värit eivät olleet juuri ohjeessa annetut, mutta eihän sillä niin ole väliä... Tästä kuitenkin tuli aika moinen sekametelisoppa.
Poika tietenkin toivoi väriksi sinistä tai vihreää. Ajattelin, että pelkästään niistä tulee liian tumma ja tunkkainen. Niinpä valitsin rinnalle punaisen. Taisi vaan olla vähän turhankin paljon. Olisi pitänyt olla joku muu, vähän vähemmän punainen!

Kuvassa mallina oma 8-vuotiaani. Neiti on aika saman kokoinen kuin kummipoika, joten aika ok-kokoa on. Pituuden puolesta vallan mainio, pientä kasvunvaraakin on - etenkin hihoissa! Leveyttä olisi saanut olla vähemmän. Tai ainakin hihoja olisi pitänyt istuttaa enemmän. (Nyt vain 4 x 1 silmukan kavennus molemmissa reunoissa.)

Malli: Marks&Kattens, ohjelehti nro 08095
Lanka: M&K Fame (611 ja 614)
Puikot: 4,5
Koko: 10-vuotias, 140 cm
Langanmenekki: 400 g

Kaulussysteemin tein jostain (mutta mistä?) ohjeesta. Ei saanut olla mitenkään kutittava tai ahdistava. Halkio oli oiva ratkaisu asiaan. Kaulus muuten on takin ohjeen mukaan, mutta vähän pienempänä. Ensinnäkin ohjeen kaulus oli liian iso ja toiseksi lankaa riitti juuri tuon kokoiseen kaulukseen.

Iski nimittäin piheys langanostovaiheessa. Ohjeessa sanottiin että 10-vuotiaan kokoon 3 kerää kumpaakin ja 8-vuotiaalle 2 kerää. Ainahan ohjeissa on vähän reilusti ilmoitettu langanmäärä... Että varmaan riittää nuo kaksi kerää, jos tarkoitus on tehdä "melkein" 10-vuotiaan kokoinen. Ja riittihän se! Ja vielä jäi pikkuisen ompeluakin varten. Taas onnittelen itseäni siitä, ettei langanjämiä jäänyt pyörimään nurkkiin!

Omaan silmääni ei värit vieläkään erityisen kauniilta näytä. Kummipojan äiti piti paidasta. Poika itse: "Joko tän voi ottaa pois päältä?!" Eipä sitä paljon muuta voikaan odottaa 8-vuotiaalta pojalta, joka saa lahjaksi villapaidan!

Edit: Tässä kun kuvaa vielä katselee, niin eihän se mikään sekametelisoppa ole - metsämarjakiisseli ennemminkin!

Syyspäiväntasaushuivi

2010-09-16T23:12:00.001+03:00

Ei, en aloittanut tätä huivia keväällä eikä se edes valmistunut keväällä. Loppukesästä aloitin - siinä Pöllöpaidan tökkiessä, kiinnosti välillä joku muukin. Melkein meni syyspäiväntasaukseen ennen kuin valmistui.

Kesällä tosiaan iski himo tehdä huivia. Valkoista. Ei ole valkoista huivia (!) ja kesällä sellaistakin välillä tarvitaan. Varastoista löytyi kerä valkoista Kotiväkeä., jolla pääsi jo alkuun. Pääsi myös melkein loppuun - kerä loppui vasta kymmenen kerrosta ennen päätöskerrosta. Siihen loppui myös suurin into huivin suhteen.

Komeron perältä löytyi myös vuosikertakesätopin takakappale. Etukappaletta ei kaveriksi vaan ilmaantunut. Ei muuta kun takakappale purkuun. Aikamoista syheröä lanka olikin! Ei siinä muu auttanut kun vyyhtiä, kastella ja kuivattaa. Ja keriä uudestaan. Tähän vierähtikin viikko poikineen. Lopulta sain väkerrettyä huivin valmiiksi.

Malli: Kevätpäiväntasaushuivi (Rav.link)

Lanka: Novita Kotiväki (011)
Puikot: 3,5
Koko: 60 x 130 cm
Langanmenekki: 225 g

Yllättävä iso huivista tuli, vaikka puikot olivat paljon suositeltua pienemmät. Isommilla tuli jo liiankin harvaa jälkeä. Uskollisesti tietenkin tein kaikki kerrokset, vaikka Päivi oli nähnyt vaivaa ja ehdotellut mitä voisi jättää pois tai mistä muuten vähentää.

Nyt huivi on prässätty ja oikein kuvattukin. Ja.... en tiedä.... siis onhan se ihan kiva... mutta onko sellainen jotain haluan käyttää....? Tykkään enemmän sellaisesta, jossa on isompia kuivioita... liikaa pientä ja toistoa. Ehkäpä se päätyykin joulupukin konttiin?

Sukkasadon keruu pyörähti käyntiin vähän yllättäen - elokuussa ei vielä varpaat palelleet niin, että olisi ollut suurempaa tarvetta lämmittimille. Aikaa blogien seuraamisellekin tuntuu löytyvän vain satunnaisesti, joten niistäkään en vihjeitä huomannut. Nyt alettaisiin sukkia jo kohta kaivata. Voi olla, että sukkasatsi kiilaa seuraavaksi to-do -jonon kärkeen. Kunhan saan tekeillä olevan synttäriprojektin loppuun!

Vinkkinä vielä muistutettakoot, että coolaidattuja sukkia ei kannata lykätä pesukoneeseen... Näiden sukkien väri muuttu muutaman (hmp) asteen vaalemmaksi pesukonekäsittelyssä. Onneksi alkoivatkin olla jo vähän naftit - ei kun uusia tekemään!

Pöllö II

2010-08-30T14:19:00.001+03:00

Jotain muutakin edellisessä bloggauksessa olleiden huivien lisäksi sain loppukesästä aikaan.

Siskoni nimittäin ihastui tekemääni pöllöpaitaan niin paljon, että pyysi tekemään samanlaisen ystävälleen, jonka vauva syntyikin tässä elokuun alussa. Ultrassa oli käyty monta kertaa ja tiedettiin vauva tytöksi. Vaatevarasto kuulemma jo pullotteli vaaleanpunaisia ihanuuksia, joten sävyt valittiin garderoobin mukaan. Onneksi tosiaan oli tyttö!

Välillä helteiden keskellä tuntui bambulankakin olevan liikaa neulottavaksi. Mutta lupaus oli pidettävä ja jonkinlainen deadlinekin piti pitää - vauvahan saattoi syntyä koska vaan. Onneksi ei sentään paljoa etuajassa. Onneksi urakka todellisuudessa oli aika pieni, vauvanvaatteiden koko ei edellenkään päätä huimaa. Kirjailukin oli paljon helpompaa ensimmäisiin kokeiluihin verrattuna. Ei tarvinnut kuin katsoa kuvasta ja mieleen muistui miten ne pöllöjen korvat ja varpaat pitikin tehdä. Kyllä tästä blogista on paljon hyötyä!

Malli: Hjertegarn Baby Desing; no 14, malli B (takki) sekä no 11, malli F (myssy)
Lanka: Blend bamboo 0075 (l.valk) ja 4657 (fuksia)
kirjailuun Novitan Tennessee (rusk.)
ja Pirta Merssi 0074 (v.pun.)
Puikot: 2,75 ja 3,00
Koko: 3-6 kk
Langanmenekki: vajaa 300 g

Palautetta en ole vielä lopulliselta käyttäjältä (tai äidiltään) saanut. Sisko kyllä tykkäsi kovasti.

Tuo Merssilanka on toooodella vanha tapaus. En edes muista kuinka kaukaa vuosien takaa. Jonkin verran sitä vieläkin kerässä on, mutta vielä vyöte ympärillä. Hämmästyttäviä löytöjä ihminen laareistaan tekeekin!

Serkukset samikset

2010-08-06T13:24:00.007+03:00

Kesä on vilahtanut helteiden merkeissä niin, ettei neulerintama ole edennyt paljoakaan. Luultavasti into syksyn myötä jälleen palaa. Tosin vielä on luvattu helteiden jatkuvan, joten saapas nähdä kuinka ky. Ainakaan vielä villalangat eivät herätä minkäänlaisia intohimoja. Luultavasti jossain vaiheessa herään siihen tosiasiaan että varpaat, sormet ja korvat palelevat eikä sopivan kokoisia lämmikkeitä löydy huushollista. Mutta vielä ei jaksa sitä murehtia.

Alkukesästä sentään sain tehtyä muutaman huivihatun.

Ensimmäinen oli jämä-jäätelö eli jäätelömekon loppulangoista ja sille kaveriksi tehty huivi. Langat tulikin käytettyä enemmän kuin tarkkaan loppuun. Keltaista jäi jäljelle ehkä metrin verran. Turkoosi meni niin loppuun, että piti purkaa viimeinen kerros, että sain silmukat pääteltyä. Vaaleanpunaista jäi vähän peukalonpäätä isompi nöttönen.

Toisen tein serkkutytölle synttärilahjaksi. Sen molemmat langat oli myöskin jämälankoja vuosien takaa. Nimet on jo painuneet historian hämärään ja vyötteetkin kadonneet aikojen saatossa.

Kolmas piti vielä tehdä neiti Vihreälle. Melonimeko sta oli sopivasti jäänyt kerä lankaa, joten sekin pääsi hyvään käyttöön. Koska huivista tuli yksivärinen, päätin tehdä väliin reikäkerroksia. Ne kevensivätkin mallia mukavasti. Huivi on ollut kovassa käytössä. Tällä hetkellä tosin kadoksissa jossain :-( eikä kuvaakaan ole muistettu ottaa. Lisäilen sen sitten kun löytyy - kova luotto on siihen että vielä vastaan tulee. Huivista tuli vähän liian iso, kun lisäsin silmukoita. Näytti ihan saman kokoiselta kuin muut. Taitaa vaan olla vähän venyvämpää lankaa.

Malli: Huivihattu
Lanka: Järbo Garn Korall kelt. (42001), v.pun. (42006) ja turkoosi (42014)
Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Langanmenekki n. 50 g / huivi

Huivit ovat osottautuneet erittäin käytännöllisiksi ainakin meidän huivi-intoisille tytöille. Helppo pukea (ja riisua!) eikä solmujen kanssa tarvitse taistella. Eikä jää hiukset solmun väliin!

Jätskimekko

2010-06-09T21:01:00.001+03:00

Viime aikoina on pitänyt niin haipakkaa, ettei ole tullut edes blogeja kunnolla seurattua. Niinpä eräänä iltana kun aloin niitä kunnolla lueskelemaan ensimmäisenä ihmettelin, mihin kummaan KYH:öön monet ovat ryhtyneet. Vallan olin hullutukset unohtanut ja sen että nyt oikeasti on jo kesäkuu! Vaikka olenkin jossain määrin yllytyshullu, niin tämä on tempaus johon en todellakaan aio osallistua. Kauhistuttaa ajatuskin, että nurkissa pyörisi toistakymmentä aloitettua tekelettä, joista ei valmistuisi kesän aikana kun korkeintaan muutama. Kesä kun ei (minullekaan) ole sitä otollisinta neulomusaikaa ja tekeleet jää pyörimään puolivalmiina syksyä odottamaan. Enkä tietenkään osaisi alottaa mitään kivoja pikku tiskiliinoja vaan kaikki olisivat jotain villatakin kokoluokkaa....

Vähän on neuleplääh kuitenkin helpottanut, eikä kesä vielä ole niin pitkällä, että kaikki neulonta loppuisi. Nyt valmistui jätskimekko!

Malli: oma

Lanka: Järbo Garn Korall
kelt. (42001), v.pun.(42006) ja turkoosi (42014)
Puikot: 4,0
Koko: 8 v
Langanmenekki: 253 g

Neiti Melkein 8 v valitsi langan värit ihan itse. Mikäs siinä, ihan mukavan pirtsakka kesämekko tuosta tuli. Periaatteessa en vaan tykkää noista langoista, joiden paksuus vaihtelee. Varsinkaan puuvillalangoissa, joissa vaihtelu näkyy enemmän eikä niin tasoitu kun villalangoissa.

Tiheyskään ei mennyt ihan ohjeen mukaan. Vyötteessä lukee että puikot nr. 5 ja 17 s / 10 cm. Ei sitten mennyt sinne päinkään. Tein 4,0 puikoilla ja tiheys oli silti yli 18 s. Yleensä saan suositustiheyden 0,5 numeroa pienemmillä puikoilla. Tota en olisi kyllä tippaakaan isommilla puikoilla tehnyt - nytkin ennemmin harkitsin vielä pienempiä puikkoja, jälki kun oli ohuissa langan kohdissa kohtuullisen reikäistä.

Mallikin oli aluksi, mutta siinä helma oli paljon leveämmän mallinen. Purin pois ja sitten katselin kavennusten mallia Villapeikon Jumping Sunista, (Rav.link.) mutta kun tiheys ei täsmännyt, niin aika paljon siitäkin säätelin.

Alaosa valmistuikin sitten nopeasti, pelkkää ympyrää kun posotteli - ja koitti muistaa välillä vähän kavennella ja vaihtaa väriä! Telakalle vaan tämäkin joksikin aikaa joutui, kun mietiskelin yläosan mallia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Jumping Sunin tapaan pyöreä kaarroke, mutta sitten jotenkin se ei napannutkaan. Lyhyitä hihojakin mietin. Tähän kuitenkin päädyin.

Toinen telakkavaihe tuli kun keltainen lanka loppui ja tuskailin että pitäisikö käydä ostamassa vielä kerä keltaista. Lopulta tein siinä mielessä järkiratkaisun, että käytin jäljellä olevia värejä, enkä ostanut lisää lankaa... Kaipa tuohonkin silmä tottuu. Neidiltä ei ainakaan tullut moitteita.

Palvellee tämän kesän mekkona ja talvella voi sitten käyttää tunikana. Edellinen "mekko" on kovassa käytössä edelleen, vaikka on jo kaksi vuotta vanha. Tunikana edelleen, tai ehkä jo ennemminkin paitana. Vielä mahtuu leveyssuunnassakin! Senkun pitää vaan, äiti on tyytyväinen kun kelpaa!

Isoja juttuja, osa II

2010-05-31T19:05:00.000+03:00

Kymmenen pientä langaanpäätä (vihdoinkin) ylpeänä esittää: SYLVI!!!!

Malli: Sylvi
Lanka: Novita Isoveli (538)
Puikot: 6,0
Langanmenekki: 1152 g

Vihdoinkin juuri ennen toukokuun helteitä sain vihdoinkin valmiiksi Sylvin. Tarvehan paksulle villatakille Suomen suvessa voi olla arvaamattoman suuri.... Toivon kuitenkin suurempaa tarvetta vasta syksylle. Siihen mennessä ehkä löytyy myös takkiin sopivat napitkin.

Projekti alkoi jopa meikäläisen mittapuun mukaan vauhdikkaasti. Tammikuussa vielä mietiskelin lankavalintaa - ja jo huhtikuussa osat olivat prässääntymässä. Siihen se sitten jäikin.... kesällä en saanut saumoja ommelluksi enkä heti syksylläkään.

Osasyynä ompelun jäämiselle oli myös vuori. Ostin oikein vuorikankaankin ja ajattelin leikatessa käyttää takin osia vuorikankaan kaavoina. Takki on kuitenkin niin paksu, ettei sitä sisällä voi oikein käyttää. Ulkona taas tuulee melkein aina, ja neuleesta se menee läpi, niin ettei vuori olisi pahitteeksi.

Vuosi ensimmäisen aloituksen jälkeen aloitin uudelleen. Päätin jättää vuorin odottamaan aikaa parempaa. Vaikka tuntui siltä, ettei paljoa enää puutu, meni hupun tekoon ja kukkien väsäämiseen yllättävän paljon aikaa. Langanpäitäkin kasaantui päätelltäväksi aika monta kukkien teossa!

Langaksi valitsin lopulta sen Isoveljen. Mietin kyllä miten sen kanssa mahtaa käydä, mutta loppujen lopuksi hinta voitti :-( Katselin Ravelrystä ja samaan lankaan oli muutkin päätynyneet, joten päätin uskaltaa. Tiheyshän ei tienkään täsmännyt. Oikeastaan se olikin hyvä asia: meikäläisen reilun puolitoista metriseen varteen Sylvin metrin pituus olisi jo vähän liikaa...

Enää en muista kaikkia säätöjä joita ohjeeseen tein (ja nuo muistiinpanot ohjeen kyljessä ovat, hieman epäselviä...). Lähtökohtana oli kuitenkin koko XL, josta otin slmukkamääriä. Kavennuksia tein jonkun pienemmän määrän, ilmeisesti suurimmaksi osaksi M-koon mukaan. Helmineuleella tuli liiankin tiheää korkeussuunnassa, joten tein kaksinkertaista helmineuletta. Näin sain vartalo-osan sekä tarpeeksi leveäksi että sopivan pitkäksi sekä kaiken lisäksi pystyin tekemään kaikki ohjeen kerrokset, jotta sain kuvion jatkumaan oikein huppuunkin. Huppuun piti sitten lisätä kerroksia, että siitä tuli riittävän iso. Lopullinen pituus Sylville on 77 cm ja se on juuri sopiva puoleen väliin reittä. Leveyden puolesta olisi voinut vähän kapeampikin olla, nyt on vähän kasvunvaraa...

Lankaa jäi lopuksi vielä kokonainen kerä (ja joitain keränloppuja), tein siitä vielä helmineuleisen vyön, niin voin toistaiseksi käyttää sitä kiinnityksessä. Napit haluan valita huolella takkiin sopivaksi, enkä napata ensimmäisiä kohtuullisesti käyviä kuten yleensä...

Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut jo viime syksynä valmis. Tai että olisi vuori... Mutta pääasia on, että on valmis. Ja Ihana!

Pientä urakkaa

2010-05-20T11:07:00.000+03:00

Pitkänä viikonloppuna tuli taas urakoitua mukenvaatteita. Pienten neitien synttäreitä on tiedossa useammatkin, joten eiköhän näille löydy käyttöä. Toiset vaateista lähtivät heti maanataina lahjaksi.

Mekkojen idea on Rainbow Dressistä. Katselin ohjetta kun se oli vielä ilmainen. Ei tullut siitä kuitenkaan mitään tehtyä, mutta näihin pikkuvaatteisiin idea sopii mainiosti. Nopeitahan nuo ovat tehdä ja pari putkeen meni vielä ihan mukavasti. Enempi saattaisi alkaa puuduttamaan.

Malli: Rainbow Dress -inspiraatio
Hattu: Andrea Kreativ -lehti, nro 0544
Lanka: Novita Spektri (851) ja Novita Santorini (057)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 59 g ja 62 g

Langat on taas jemmaosastolta ja pelkkää akryyliä. Miksiköhän niihinkin olen sortunut? Sisäinen sulovilen ei ole taaskaan malttanut olla tarttumatta tarjoukseen... Spektristä olen joskus tehnyt pienen villatakin ja yli jäi kaksi kerää lankaa. Jotain pientä olen siitä ennenkin tehnyt. Nyt on jäljellä enää kolmannes kerästä.

Santorinia taas on vaikka muille jakaa *huokaus*. Sitäkin on jostain tarttunut mukaan ainakin puoli kiloa. "On niin kivan väristä ja varmaan joku haluaa siitä jotain...." Ei ole halunnut ja raidoituskin on aika tiheää, niin ettei mihinkään suurempaan pintaan saa nätisti. Olen yrittänyt kuluttaa sitä milloin mihinkin pieneen juttuun mm. kännykkäkoteloihin. Isompi neiti on käyttänyt askarteluun, kangaspuilla kutomiseen ja neulomaan opetteluun. Silti sitä riittää....

Noiden jälkeen tulikin totaalinen neuleplääh. Muutama juttu on ihan loppusuorilla, mutta ei viitsi. Uusia projekteja olisi suunnitelmissa, mutta ei jaksa. Omituista. Valmiiksi asti on ehtinyt myös toinen Iso Juttu, mutta siitä lisää kunhan saadaan kuvia.

Ponchokin pääsi vihdoinkin omistajalleen. Kaulus näytti vieläkin omituisemmalta päällä. Saaja ei kuitenkaan enää suostunut antamaan sitä takaisin korjattavaksi. Lupasin korjata, jos alkaa vaivaamaan. Pituuskin oli kohtuullisen sopiva. Ärsyttävää silti, kun luomus omasta mielestä ei ole kunnollinen, ja haluaisi korjata (kunhan keksisi miten), mutta saaja on tyytyväinen. Mitäs jos ystävä kulkee ponco päällään ja mainitsee jollekin että se on Euan tekemä... hävettää. Ehkä pitäisi mennä hakemaan se takaisin ja viritellä kaulusta vastustelusta huolimatta?

Aurinkohattu

2010-05-12T22:58:00.003+03:00

Tänään juhlittiin pienen sukulaisneidin kaksivuotissynttäreitä. Kaiken häslingin keskellä unohdin kokonaan, että lahjakin pitäisi hankkia. Maanantaina illalla tajusin, että kauppaan ei enää yksinkertaisesti ehdi tiistain tai keskiviikon aikana. Aivot raksuttamaan ja idea! Joku kiva kesähattu ei varmaan olisi pahitteeksi. Niitä aina tarvitaan.

Ravelryä selaamaan ja sieltä silmiin pongahti kivannäköinen Kiddie Cadet. Ei mitään liian hörhöä (vaikka kaippa sellainenkin olisi kaksivuotiaalle kelvannut), mutta joku idea sentään. Lankaakin löytyi keväisen keltaista.

Malli: Kiddie Cadet (Rav link.)
Lanka: Novita Mini (258) ja Lidl Colorado (0003)
Puikot: 3,75
Koko: toddler
Langanmenekki: 48 g

Lidlin pätkävärjätty keränloppu ei olisi varmaankaan yksin riittänyt, ja värien laikuttumisen vaara oli kohtuullisen suuri. Siispä tein lakin raidoittaen yksivärisen keltaisen kanssa. Lopputulos oli aika kiva. (Eikä se oikeasti ole noin syvä kuin miltä näyttää, kuvakulma valehtelee.)

Lippaan laitoin sisälle tukikangasta parantamaan lipan jäykkyyttä.. Ensihätään tietenkin laitoin kankaan väärin päin - lukuisista tarkastuksista huolimatta - ja painoin raudan suoraan liimapuoleen... Seurasi jonkin verran painokelvotonta tekstiä ja raudan puhdistus ennen jatkoa. Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi tykkään kutoa, mutten ommella...

Neiti piti lakista ja se oli kohtuullisen hyvän kokoinen. Kameraa ei tietenkään muistettu ottaa mukaan, mutta ihan ei päässä näytä samalta kuin tuen kanssa. Eihän tuo yläosa pysy tasaisena vaikka mikä olisi. Olisi varmaan pitänyt tärkätä. Sokerivedellä kun olisi laittanut, niin olisi tullut äidille kiva ylläri sadekelin sattuessa!

Isoja juttuja, osa I

2010-05-09T20:15:00.002+03:00

Viime aikoina on tullut tehtyä isoja töitä. Aikaa on palanut, eikä paljonkaan valmista ole tullut. Edes - vai pitäisikö sanoa, varsinkaan - isoja juttuja ei jaksa tehdä kerralla valmiiksi, vaan pitää vaihdella vähän väliä työtä. Eikä tietyn kriittisen vaiheen jälkeen niitä viitsi edes kantaa mukanaan, kun koko on liian iso ja painoakin liikaa. Taas on joku muu työ otettava matkatyöksi ja iso juttu sen kun hidastuu....

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä isot(kin) jutut alkavat pikkuhiljaa valmistua ja useampi vielä samoihin aikoihin.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli tämä ystävälle luvattu poncho. Hän kaipasi jotain "minkä voi vaan heittää päälle". Pitkään mallia pohdittiin. Tarvitaanko napitus? Pitäisi olla pitkä. Jos on tosi pitkä, pitäisikö tehdä käsille "reiät? Laitetaanko kuviota, jos niin millaista? Siis kaikkea mahdolista neulesuunniteluun liittyvää. En halunnut ruveta kokonaan alusta alken itse suunnittelemaan. Siispä surffasin netissä ja lähettelin sähköpostilla ehdotuksia. Vaikka saaja ei halunnutkaan mitään kovin ihmeellisiä kuvioita, niin minä tekijänä halusin jotain juttua ponchoon. Muuten olisi into loppunut kesken kaiken - sen verran itseäni tunnen. Ja kun kerran on tilaustyö, niin pitäsisihän sen säädyllisessä ajassa valmistuakin. Lopulta lähtökohdaksi valittiin Silent Night Capelet.

Langanvalinnassakin on vielä omat ongelmansa. Ehdottelin sitä sun tätä, mutta lopullisesti jätin valinnan kuitenkin saajalle. Hän sitten päätyi Gjestalin Janneen, hiilenharmaaseen väriin. Mielessäni tuskailin värin tylsyttä ja "melkein mustan" langan kutomista. Saaja kuitenkin oli sitä mieltä että tuo väri olisi kaikkein käyttökelpoisin ja sopisi monien vaatteiden kanssa. Ja vielä että sitä tulisi myös pidettyä. Se kai siinä tärkeintä onkin!

Malli: Silent Night Capelet
Lanka: Gjestal Janne (427)
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 646 g

(Kuva onneton. Koitan ottaa lisää ja parempia kuvia saajan päällä.)

Itse työ olikin sitten hidasta kuin mikä. Koska aluksi silmukoita oli 400, kesti kerroksen kutominen aina pienen iäisyyden eikä edistymistä tuntunut tapahtuvan lainkaan. Ainoa, mistä huomasi jotain saaneen aikaan, oli se, että kerä tuli käytetyksi. Ensimmäisistä keristä kun ei saanut kuin kymmenisen kerrosta tehtyä. Silloin ajattelin jo, että lankahan ei riitä yhtään mihinkään...

Janne on aika paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka, joten heti laskin kerros- ja kavennusmääriä uusiksi. Samalla säädin kuvion kaventumista mieleisemmäksi. Kaikkien laskujen mukaan ponchon piti olla kohtuullisen sopiva myös yläosasta. Hahahaa! Kun poncho oli ylös asti valmis, halusin sovituksen, jotta näkisin miltä poncho saajalla näyttää ja voisimme miettiä nappilista-ratkaisua. Ja niinhän siinä kävi, että ponco oli ihan liian kapea! Onneksi poncho rakentuu "kaistaleista" - ei tarvinnut kuin tehdä lisäkaistale eteen. Sitä en kaventanutkaan niin paljon kuin muita, että varmaan riittää tilaa. Saas nähdä.

Jonkinnäköistä kaulustakin toivottiin. Se tuli kuin itsestään kun silmukoita veilä vähän kavensi. "Lisäosan" sitten suosiolla jätin lyhemmäksi. Ei se kyllä kovin kaunis ole. Tekisi mieli vielä vähän säätää, mutta ensin pitää katsoa miltä se saajan päällä oikeasti näyttää ja onko asialle mitään tehtävissä!

Mutta entäs sitten pituus. Tekele hitsiläinen oli tienkin liian lyhyt! Poimin silmukat ja jatkoin alareunaa. Siihen tarvittiinkin jo pari lisäkerää lankaa. Onneksi löytyi vielä samaa erää. Nyt päätin, että olkoot, enempää en tee.

Ensi viikolla joku päivä tapahtuu "luovutus". Toivottavasti ei kauheasti tarvitse tehdä korjauksia. Into totisesti on hiipumaan päin. Kaulukseen voi jotain viritystä tarvita. En jaksa etukäteen miettiä miten sitä voisi parannella. Ehkä sitten kun näkee miltä näyttää päällä. Jotain lyhennettyjä kerroksia kenties?

Olihan se aikamoinen homma. Taas muistin, miksen yleensä tee "tilaustöitä". Silloin kutomisesta tulee helposti pakkopullaa kun tympivää työtä ei voi työntää nurkanperälle odottamaan uutta inspiraatiota. Että enimmäkseen taidan pitää tämän harrastuksena!

Kadonneet lapaset

2010-04-19T18:26:00.001+03:00

Olinpa tässä tekemässä kuopukselle uusia lapasia, kun edelliset alkaa olla jo turhankin naftit. Kurarukkasten alle ei mitään talvihanskoja enää laiteta. Sitten muistin, että onhan ne fabelista tehdyt villatakin ja kaulurin kaverit. Vaan onko?

Ei löydy mistään. Ei vaikka etsin uudelleen. Tarkistan blogista, että teinhän ne oikeesti, enkä vaan miettinyt. (Niinhän voi myös tapahtua, tiedättehän.....) Vaan eipä löydy blogistakaan. Johan nyt on kumma!

Kadonneet lapaset, joita ei edes ole tehty. Viikonlopun tuskailin, että pitäähän niiden olla päiväkodissa, pitäähän. Onneksi sitten löytyivät.

Eli tässä vielä pieni lisäys viime vuoden (!) saldoon:

Malli: Peruslapaset
Lanka: Fabel (151)
Puikot: 3,0 (?)
Langanmenekki: 29 g

Milloinkohan sitä kadottaa oman päänsäkin?

Smurffipipo

2010-04-09T17:03:00.002+03:00

Poika: "Äiti, mä haluun sellasen pitkän pipon."
Äit: "Pitkä pipo?"
Poika: "No sellasen, mikä on... niinku... pitkä"

Äiti on edelleen ihan ulalla, kunnes keksii, että kyse on sellaisesta lerppapiposta, joka jatkuu ja jatkuu. Onkohan sillä joku nimikin?

Kaivan esiin alennusmyynnistä ostetun Tennessee-kerän, josta piti tulla jonain vuonna kevätpipo pojalle. Ohjekin oli katsottuna, muistaakseni jopa printattuna, mutta aika ajoi (senkin) hankkeen ohi.

Väritoive oli musta, mutta sininen kelpasi, ainakin näin harjoittelukappaleeksi - halusin tietää kuinka pitkän pipon saa kerällisestä lankaa. Tein niin pitkän kun pystyin ja aika sopivan pitkä tulikin.

Malli: Moda 6/2009, malli 47 (vähemmän silmukoita)
Lanka: Tennessee (119)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 100 g

Smurffipipon nimen teos sai, kun keskeneräisenä se suorastaan seisoi pystyssä ihan niin kuin smurffien pipot ja värikin on aika smurffimainen. Onneksi ei enää päässä ollessa sojota pystyssä! Tennessee oli vähän turhan jäykkää lankaa lörppäpipoon, seuraavaan täytyy ostaa jotain pehmeämpää. Ehkäpä jotain bambua.

Vauvaa pukkaa

2010-04-03T13:35:00.004+03:00

Vauvoja putkahtelee sukulais- ja kaveripiiriin enemmän kuin niille ehtii lahjoja tehdä! Kaikki eivät saa itsetehtyjä lahjoja - pahoittelen. Pitäisi tehdä joku varasto vauvanvaatteita, joita voisi lahjoitella pienokaisille. Mutta missäs välissä niitä sitten ehtisi tehdä???

Taas pistin alkuviikosta muut työt sivuun ja rykäisin sukuun syntyneelle tyttövauvalle jakun.

Malli: Drops 14-27
Lanka: Nalle (vaal.pun) ja Nalle Colori (827)
Puikot: 3,0
Koko: 1-3 kk
Langanmenekki: 134 g

Mallia olen joissain blogeissa ihaillut ja ajatellut joskus tekevänikin. Nyt oli hyvä hetki toteuttaa ajatus. Samalla tehdessäni tajusin jo vuosia sitten tehneeni Miehelle samalla tyylillä villapaidan... Eipä haittaa.

Lanka oli jälleen kerran varastosta kaivettua. Ei nyt mitään jämälankaa, mutta jemmalankaa kuitenkin. Vaaleanpunaisesta on joskus jotain tehty ja vyötekin joutunut hukuksiin. Coloria on varastossa vielä toinekin kerä. Tarkoitus oli tehdä "joskus jotain jollekin", varmaan omille tytöille. Ei vaan ole tullut tehtyä. Taisi olla jo korkea aika saada sitäkin kulutetuksi.

Ikävästi vaan, täytyy sanoa lanka tuntui todella karkealta käteen. Toivottavasti ei ole liian karheaa vauvalle, vaikka eihän sitä suoraan iholle olekaan tarkoitus laittaa. Minkäs sille voi, että inspiraatio iski juuri sillä hetkellä kun kaupat eivät olleet auki. Eihän mitenkään voi odottaa aamuun asti, kun kerran varastostakin lankaa löytyy...

Pääaukkokin näyttää aika isolta. No joo, ohjeessahan tosiaan käskettiin poimia vielä pääntien reunasta silmukoita ja kaventaa niin sitä pienemmäksi. Mutta jotenkin se ei mielestäni tuohon poikittain olevaan neuleeseen sovi. Tänään vielä päästään vauvaa tapaamaan, sitten kokeillaan koko tosiaan ihan liian iso, voihan sitä säätää sitten jälkikäteen.

Munarikasta pääsiäistä kaikille!

Virvon varvon!

2010-03-28T13:27:00.002+03:00

Virpomispäivä tänään. Vesisade ei lannistanut innokkaimpia noitia, vaikka ovikello pimpahteli normaalia palmusunnuntaita harvemmin.

Pari viikkoa sitten kuulin, että opiskelukaverilleni on syntynyt pieni poika. Heti piti kaivella lankavarastoja ja vuosikerta-woolit sieltä löytyi kuin löytyikin. Oikein sitä vanhaa merinovillaista versiota. Sellaisen perinteisen sik-sak-kypärämyssyn tein. Joskus kun ekoja kertoja sellaista tein, niin muistelen sen olleen ihan joka kohdassa saman verran kavennuksia ja lisäyksiä. Mutta kyllä nää uudemmat ohjeet, joissa otsalle tuleva kolmio ei ole ihan niin "syvä" on mielestäni parempia.

Nälkä sitten kasvoi syödessä ja lankaakin vielä riitti, joten tein vielä tossutkin. Niissäkin malli on perinteinen, lähes samanlainen kuin Käspaikan tossut, mutta mutta... nämä tossut on tehty täysin ilman saumoja. Ohjeen olen joskus jostain kirjoittanut ylös, mutta edes etsimällä en vastaavaa ohjetta nettimaailmasta löytänyt.

Idea on seuraava: ensin tehdään jalkapohja suorakaiteen muotoisena. Sitten jokapuolelta reunoista poimitaan silmukat ja neulotaan suljettuna "sivut". Päälliosa tulee neulomalla etuosan silmukoita yhteen sivuosan silmukoiden kanssa ja loput sitten varreksi taas suljettuna neuleena. Kätevää, nopeaa ja helppoa - eikä saumoja. Jos joku osaa laittaa linkkiä moiseen ohjeeseen, niin vastaanotetaan!

Yhteensä lankaa kului aika tasan tarkkaan kerällinen, eli 50 g. Väri on siniharmaa (?), numero 103. Kun sain valmista aikaan, pistin neuleet välittömästi postin vietäväksi ja kuvaaminenkin vallan unohtui!

Helmikuun Ruusu

2010-03-15T12:05:00.005+02:00

Huomasin tässä että helmikuussa valmistunut Ruusukas-pipo on jäänyt vallan bloggaamatta. Taisi tulla niin kiireesti otettua käyttöön, että raportointi unohtui.

Ohjeen bongasin Kipaikoitten kalenterista. On tainnut unohtua sekin hehkutus: kalenterin sain synttärilahjaksi tuossa vähän ennen joulua. Aivan ihania malleja löytyy useampikin: tammikuun Talvimorsian-sukat ovat ehdottomasti to do -listalla kuten myös toukokuun Suopursu-huivi sekä joulukuun Tapio-lapaset.

Ruusukas-pipo tuli ehdottomasti tarpeeseen. Aiemminkin mainittu talvitakki odotteli edelleen kaverikseen uutta päähinettä - inspiraation puutteesta johtuen. Kun näin kalenterin mallin, muistin heti lahjalangat ja laitoin puikot suihkimaan.

Kuva ei tee pipolle oikeutta, mutta lukuisista otoksista tämä on silti paras.

Malli: Kipakat-kalenteri, Ruusukas-pipo
Lanka: Sandnesgarn Sisu musta(1099) ja punainen (4019)
Puikot: 3,0
Koko: aikuinen
Langanmenekki: 53 g

Ohjeen lanka on jonkin verran paksumpaa, mutta tähän pieneen päähän Sisusta tuli sopivan kokoinen, mitä nyt syvyyttä piti lisätä puolen kuvion verran. Resorin tein kaksin kertaisena. Pysyy paremmin päässä ja on vähän lämpimämpi. Tosin siinä olisi voinut olla vähemmän silmukoita, kun en jaksanut tehdä silmukoita kiertäen...

Pipo on oikein kiva ja toisin kuin kuvassa, myös nätin näköinen. Ja mikä parasta, sopii passelisti yhteen kirkkaanpunaisen takin kanssa. Harmi vaan, että tämä pipo ei pysy päässä sen paremmin kuin mikään muukaan malli. Seuraavaksi taidan tehdä jonkun korvaläpällisen, nauhoilla solmittavan mallin!

Äidille ja vauvalle

2010-02-25T20:32:00.000+02:00

Nämä ovat olleet jo jonkin aikaa odottamassa että siskon vauva suostuisi putkahtamaan ulos masuasunnostaan. Se olikin niin kiva paikka, että ei sieltä millään olisi pois lähtenyt....

Tyttöhän sitten viime viikolla syntyi ja sain nämä lahjat vihdoinkin eteenpäin.

Kun näin tämän mallin, niin saman tien päätin, että tällaisen haluan tulevalle vauvalle tehdä. Vieläpä oikein mallin mukaan ja suoraan ohjeesta! (Vain se korosteväriraita keltaisella puuttui) Värit olivat oikein kivat ja sopisi sekä tytölle ja pojalle.

Äkkiähän se valmiiksi tuli, pienen pieni takki. Lankaakin jäi, niin että tein vielä myssyn. Se on "melkein perinteinen" vauvalakki, mutta tämä versio on tehty ylhäällä lyhennetyillä kerroksilla, niin ettei ompelua tarvittu.
Ja vielä jäi lankaa ja tein lapaset, ihan ilman peukaloa, mutta varmuudeksi kiristysnauhoilla. Ja sitten melkein kaikki limenvärinen oli käytetty. Petroolia jäi vielä, mutta annoin jo olla.

Nappien kanssa sain raapia päätä, mistäköhän löytyisi sopivat. Ja kas kummaa, kun oikein on varautunut pitkään ja hankalaan etsintään, niin eikös vain pikaisella Vilkaistaan nyt ohimennessä -poikkeamisella Eurokankaaseen sopivat napit hyppäsivät alepurkista esiin. Ja niinkin huimalla hinnalla kuin 10 senttiä kappale! Kerrankin olin myös fiksu ja pistin elämän risaiseksi ostamalla vielä ylimääräisen varanapinkin mukaan.

Malli: Hjertegarn Baby Design; no 14 malli B (takki) sekä no 11, malli F (myssy)
Lanka: Blend Bamboo lime (7070) ja petroli (731)
Puikot: 2,75 ja 3,00
Koko: 0-3 kk
Langanmenekki: 173 g

Kaikkein haastavin osio, olivat tietenkin ne pöllöt. Varmaan meni niiden suunnitteluun ja toteutukseen yhtä paljon aikaa kun koko muun paidan tekoon yhteensä. Ensin yksi "koepöllö", joka ei ollut hyvä, sitten toinen, paranneltu versio ja sitten ne loput. Tumman petrolin langan soin Nordean tapaamisessa ystävälliseltä kanssaneulojalta, jolla oli ylimääräistä - nimi ei nyt juolahda mieleen, ilmottauduhan, niin saat julkisen kiitoksen! Ruskea on Tennesseetä kahdella säikeellä.

Kuvan pöllö on vähän vinksallaan, mutta niin ne taitavat kaikki olla.

Äiti puolestaan sai Danish Tail -tyyppisen huivin. Idea siihenkin tuli edellisessä neuletapaamisessa. Siellä niitä oli parikin kappaletta ja heti tuli mieleen, että tuohan on juuri sopiva pienen vauvan äidille. Kädet vapaana ja tisut lämpimässä, ettei tule rintatulehdusta. Siltä istumalta ostin langat huiviin ja koska vauva antoi odotuttaa itseään, ehti huivikin valmiiksi hyvissä ajoin viemisiksi.

Malli on mahdollisiminnan yksinkertainen, pelkkää ainaoikeaa ilman krumeluureja, joista sisko ei välitä. Raitoja vain, ettei ihan tylsä yksivärinen sentään.

Malli: Danish Tail - huivi, oma versio
Lanka: Gjestal Nagano tummanvihreä (312), vaalean vihreä (362) ja oranssi (339)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 234 g

Tässä ulkona otetussa kuvassa värit ovat edes vähän sinnepäin, mitä ovat luonnossa.

Vähän alkoi loppukerroksissa hyydyttää, mutta kun tiesi, että valmiiksi olisi hyvä saada nopeasti, niin sainpa tehdyksi tavallista nopeammassa tahdissa! Itselle tehtynä olisi varmaan jäänyt kesken tai ainakin hidastunut pahasti. Jotain hyvää siis siinäkin, että joskus on deadline näissä töissä. Onneksi ei kuitenkaan aina, kävisi liian stressaavaksi.

Matkasukat

2010-02-14T18:19:00.002+02:00

Meinasin kirjoittaa otsikoksi Junasukat, mutta siitähän olisi voinut saada ihan täysin väärän kuvan sukkien olemuksesta!

Mutta junassapa näitä(kin) sukkia olen tehnyt. Työmatkalla aina muutaman kerroksen ehti kutoa. Keskimäärin alle kymmenen kerrosta suuntaansa, pari kertaa laskin :-) Eipä tuo junamatka kovin kauaa kestä, mutta jotenkin vaan siinäkin pätkällä pitää kudin kaivaa esiin. Pienen iäisyyden valmistuminen ottikin, vaikka, kiitos VR:n joinain päivinä matka kestikin tupla-ajan normaaliin verrattuna.
Valmistumiselle ei ollut mitään paineita, kunhan oli matkatekemistä.

Malli: Tavissukka, päällä resori
Lanka: Nalle Colori (866) ja Nalle (148)
Puikot: 2,75
Koko: 36-37
Langanmenekki: 84 g

Lanka oli Nuoren Herran toiveesta ostettua Nalle Coloria. Muutamien ensimmäisten kerrosten jälkeen totesin kuvion olevan aika järkyttävää. Onneksi varastosta löytyi myös yksinväristä Nallea, jolla sain tasoitettua pahimmat läiskäkohdat. 2 kerrosta yksiväristä ja 4 kerrosta coloria. Lopputuloksena ihan mukiinmenevät sukat.

Hyvät ystävänpäivät vielä kaikille!

Joululahja valmiina!

2010-02-07T22:39:00.001+02:00

Vihdoinkin viime viikolla valmistui vanhemman neidin joululahjavillatakki. Siis ei suinkaan joulun 2010, vaan joulun 2009....

Kyllähän mä huomasin jo hyvissä ajoinen ennakkoon, että kesken taitaapi jäädä, mutta mitäs siitä. Halusin takin olevan silti ylläri, joten en luovuttanut, vaan tein sitä edelleenkin salaa iltasella lasten nukkuessa. Sehän venytti projektia entisestään. Lopputulos on silti VAU!

Modassa ohjeen kuvasivulla luki "Kauniit neulejakut kuuluvat äidin ja tyttären juhlaeleganssiin" - ja täähän on se "äidin" jakku. :-) Kun katselin valmiin ohjeen mittoja koossa XS, mittailin neidin vanhoja villatakkeja ja mietin valitsemani langantiheyttä, tulin siihen tulokseen, että kyllä se XS taitaa olla aika sopiva meidän Neiti 7 v:lle! Ensimmäisten kerrosten ja palmikoiden jälkeen piti sitten kuitenkin pienentää vielä kokoon XXS. Eli vähennettiin silmukoita pari mallikertaa.
Pituuttakin piti tietenkin säädellä, mutta oikeastaan ei kovin paljoa. Ohuempi lanka antoi aika hyvän lopputuloksen. Kaula-aukosta olisi saanut tulla vähän pienempi, mutta menettelee. Itse kaulus taas olisi voinut olla vähän isompikin. Jaksaiskohan vielä korjata?

Malli: Moda 6/2006, malli 33
Lanka: Gjestal Rede, väri 448
Puikot: 3,5
Koko: n. 120-130 cm
Langanmenekki: 516 g

Takkihan on tehty siis ensin alaosa yhtenäisenä, muut silmukat päätetään, mutta etureunan ja takakeskipalmikot jatkuvat ylös asti. Hihat levenevät etu- ja takaosien yläosiksi. Sitten nämä osat ommellaan yhteen. Lopuksi poimitaan vielä kauluksen silmukat. Ompelua oli aivan liian paljon meikäläiselle, mutta senhän tiesin jo projektia aloittaessani. Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa hiha-yläosa -yhdistelmistä, olivat hiemean eksoottisen mallisia neulekappaleita.

Alaosa oli hidas ja välillä tuskastuttava tehdä kaikkine miljoonine palmikonkiertoineen. Vastaavasti hihaosat tulivatkin sukkelammin, vaikka ensin palmikko vaati tarkkuutta ei-ihan-tavanomaisuutensa vuoksi. Opinpas vaan senkin silti jo ensimmäisen hihan aikana!

Napit on jostain varastojen uumenista. Ei-ihan-sopivat mielestäni, mutta neiti halusi ehsottomasti jakun päällensä kouluun heti huomenna. (Juu, silloin kun annoin sen, napit puuttuivat vielä.) Ajattelin, että vaihdetaan sitten joskus, kun nappikauppaan selviän, jos sopivat löytyy. Saa nähdä tuleeko koskaan vaihdettua...

Mutta taas saatiin yksi kiintiö vähäksi aikaa täyteen - palmikkokiintiö tietenkin!

Viikossa valmista

2010-02-01T10:02:00.001+02:00

Olen jo pitkään ajatellut, että jonkinnäköinen paksuhko liiviviritelmä olis kiva juttu. Töissäkin on ollut niin pirskatin kylmää, että vallan koko ajan paleltaa. Lämmintä saa olla päällä.

Mietintää mietintää... lankojen ihmettelyä.... mallin etsintää.... Kunnes välähti: Mullahan on jossain jemmassa Bostonia puoli kiloa (hmp., myönnetään, kahta väriä, molempia se puoli kiloa....), eiköhän siitä liivin saa! Joskus jostain messuilta hyvin halvalla hamstrattua. Siitä piti tulla ehkä jotain, pieni suunnitelman poikanen muistaakseni oli. Mutta mitä ja kenelle? Taisi aika kulua sen projektin ohi.
Malliksi valikoitui Shalom Cardigan, joka on ollut maybe-to-do -listalla pitkän aikaa. Yksinkertainen, nopea ja ylhäältä alas tehtävä malli. Eikä ollenkaan ommeltavia saumoja.

Eipä siinä muuta kuin puikot suihkimaan. Nopeastihan Valmista tuli, kasin puikoilla paksua lankaa.

Malli: Shalom Cardigan
Lanka: Schachenmayr Nomotta Boston, väri 32
Puikot: 8,0
Langanmenekki: 325 g

Tiheys: melkein ohjeen mukaan. Silmukkamäärä: melkein ohjeen mukaan. Sivukavennusksia ei. Pituus ??? Nappeja neljä.
Että silleen. Melkein niin kun käskettiin.

Yläosan alimmassa kaarrokekohdassa on ehkä vähän liikaa silmukoita. Vähempikin olisi riittänyt. Nappeja olisi pitänyt olla vielä viideskin. Nyt masu näkyy hassusti alimman napin ja housujen välistä. Mutta ei noita joskus kirppikseltä ostettuja nappeja ollutkaan kuin nuo neljä...

Mutta kerrankin jotain todella nopeasti valmista. (No jos ei oteta lukuun jotain sukkia tai pipoja, jotka saattavat valmistua nopeammin.) Tooodella harvoin saan mitään isompaa viikossa suihkittua alusta loppuun. Mutta hyvä näin. Lämmin ja mukava pitää ehdin jo testata. Tosin langassa on vain 30% villaa ja loput akryyliä - hiuksianostattavaa välillä näillä pakkasilla! Toivottavasti ei nyppyynny liian nopeasti.

Revontuli siitä tuli

2010-01-24T14:40:00.000+02:00

Yritin etsiskellä ohjetta huiviin uuden takin seuraksi (eihän se nyt enää mikään uusi takki ole....) Mikään ei tuntunut tarpeeksi kivalta, joten lopulta luovutin ja tein Revontulen. Harvoin jaksan tehdä montaa työtä samasta mallista, varsinkaan itselle ei ole järkeä tehdä samoja juttuja, kun maailma on pullollaan toinen toistaan ihananmpia malleja joita ei ehdi tehdä! Tämä taitaa kuitenkin olla peräti neljäs revontuli ja toinen itselleni.

Malli: Revontuli
Lanka: Pirtin kehräämön karstavilla 142×2 tex
Puikot: 5,5
Koko: 70×140 cm
Langanmenekki: 145 g

Lanka tuli sitten käytettyä ihan viimeiseen senttiin asti - viimeiset silmukat päättelin vähän pitkäksi jääneellä aloituslangan päällä! Viimeiset kerrokset ei sitten menneet ihan ohjeen mukaiseen kohtaan. Mutta lankaa ei ollut isompaa vyyhtiä ja halusin huivista mahdollisimman ison.

Huivi on jo ollut käytössäkin. Väri sopii täydellisesti takin kanssa yhteen. Eikä se ole ollenkaan liian kuuma työpaikan välillä jäätävässä ilmastossa.

Viikonlopun piristykseksi vielä lankakaupassa kuultua:
Noin 7-vuotias tyttö kulkee lankakerä kädessä äidin perässä: "Äiti, ostetaan tää, jooko." Äiti vilkaisee taakseen, kaivelee hyllystä lisää lankaa ja toteaa: "Ei nyt." Siitkös tyttö hermostuu ja alkaa huutaa: "Ihan epäreilua, sulla on vaikka kuinka monta kerää lankaa ja mulla vaan yks!"

Tuleva langanhamstraaja ilmiselvästi!

Vuoden 2009 satoa

2010-01-14T10:47:00.005+02:00

Vihdoinkin jaksoin laskeskella mitä sain aikaiseksi tänä vuonna.

lasten villatakki x 3
mekko
villatakki x 3
lapaset x 6 (edit + ne yhdet, jotka jäivät bloggamatta)
sukat x 10
pipo x 6
kolmiohuivi
kauluri x 2
kännykkäkotelo x 15
nukenvaattet: bikinisetti, villavaatesetti x 2, mekko, makuupussi
koristemunat
pääsiäiskorit
kukat
"palikka"kirjaimet

Mukaan luettuna se huivi ja ne lapaset, jotka valmistuivat ihan loppuvuodesta, mutta eivät koskaan tulleet blogatuiksi. Huivi on kaveri pipolle, eli loppu 7 veikan raitalangasta. Lapaset taas on Fabelista takin ja kaulurin kanssa samaa sarjaa. Ne olivat ihan must-to-do kamaa, kun pakkanen paukkui niin, että pakko oli saada välilapaset rukkasten alle.

Yhteensä valmistunesiin töihin upposi noin 6250 g lankaa (+ 29 g niistä unohtuneista lapasista). Ihan kohtalainen määrä. 2008 lankaa kului helmikuusta alkaen noin viisi kiloa, joten samoissa lukemissa mennään.

Aika pienellä vaivalla olisin saanut lukemat näyttämään paljon paremmilta. Sylvistä puuttuu enää huppu ja kukat, mutta eipä vaan ehtinyt viime vuodeksi valmistua. Lankaa siihen on kyllä kulutettu varmaan lähemmäs kilo.

Toinen "melkein viime vuonna valmistunut" on keskimmäisen neidin takki Modasta. Tarkoitus oli valmistua joululahjaksi, mutta siinä vaiheessa puuttui vielä toinen hiha. Nyt tekeleestä on jo kaikki osat valmiina, vielä oikomaan ja viimeistely puuttuu, mutta aika pian pääsette sitä ihastelemaan!

Kaiken kaikkiaan valmiiksi tuli vähemmän pientä tarpeellista (pipot, sukat, lapaset) kuin edellisenä vuonna. Sen sijaan isompia töitä valmistui useampi. Jopa kaksi villatakkia ihan omaan käyttöön! (Ja Sylvikin melkein.) Lisäksi kaikkea pientä ihmeellistä tuli tehtyä enemmän, koristeita ja leluja ja nukenvaatteita siihen tahtiin, että enpä ole tainnut koskaan ennen niin paljoa tehdä.

Projekteja tietenkin tulee jatkuvasti uusia, mutta Sylvi on tarkoitus lähiaikoina saada valmiiksi. Pohjanneito-takkihan sai jo purkutuomion, mutta löysin uuden, kivan mallin langoille, joten se on ehkä seuraaava suurempi työ. Mutta tämä murheenkryyni menee purkuun - sille ei ole tapahtunut mitään koko vuonna. Lanka on sen verran ihanaa (Tekstiiliteollisuuden Kamenaa), että enköhän jotain ihkua siitä kevään mittaan keksi.

Vielä joulupaketissa

2010-01-01T21:51:00.000+02:00

Tämäkin tekele päätyi kaikesta huolimatta joulupakettiin. Neiti 4 v katseli nukenvaatelehtistä ja ilmoitti vakaaksi kannakseen, että Lotan (siis nuken) on ehdottomasti saatava makuupussi. Se kun vielä puuttuu varusteluettelosta. Yritin vähän vängätä vastaan, että ei äitillä nyt ole tommosta pörrölankaa... No, asia jäi sitten siihen.

Eräänä iltana mieleeni muistui anopilta saamani lahjalangat. Ne on niitä lankoja, joista Ravelryssä oli keskustelua, kuinka kivaa on kun "hyvää tarkoittavat" ihmiset lahjoittavat lankoja, jotka ovat, hmp, vähintäänkin mielenkiintoisia.

Malli: Andrea Kreativ -lehti nro 1402
Lanka: Lidl Las Vegas, värit FL04 ja FL35
Reunus: Lidl Colorado, väri 0003
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 128 g

Siis ensinnäkään kumpikaan lanka ei ollenkaan ole minun väristä, joten alusta alkaen oli selvää, että korkeintaan jokin tehostekuvio voi tulla kyseeseen. Tai sitten jollekin muulle jotain.... Toiseksi lanka osottautui aivan hirveäksi kutoa. Hiosti ihan turkasesti - pystyin kutomaan vain muutaman kerroksen kerrallaan, sitten oli pakko pitää taukoa. Kolmanneksi: kerrosten laskeminen oli kerrassan mahdotonta. Yksinkertaisesti ei noiden karvojen seasta nähnyt silmukoita. Myös oikean ja nurjan puolen erottaminen oli työn ja tuskan takana. Jossain vaiheessa kadotin yhden silmukan - mutta sitä ei kertakaikkiaan löytynyt vaikka kuinka etsin. Ehkä pussiin tulee jossain vaiheessa reikä, josta karannut silmukka paljastuu, toistaiseksi ei ole vastaan tullut. En kuitenkaan usko kutoneeni kahta silmukkaa yhteenkään....

Reunuksiin käytin jämiä kesällä tehdystä takista. Lidlin lankaa sekin! Kiinnitys jälleen tarranauhalla.

Mutta kyllä oikeasti kauhistuttaa ajatuskin siitä topista, jonka ohje lankapaketissa oli. Ei sitä päällään voisi pitää, sen verran lämmintä oli jo tekovaiheessa. Toisaalta sen huivi ehkä olisi käyttökelpoinen - pehmeää kuitenkin on. Makuupussina sinänsä kelvollinen, ei tule takuulla nukelle kylmä!

Työllä ja tuskalla tuli tämäkin joululahja lopulta valmiiksi, jopa jo 22. päivä. Suorastan hyvissäajoin siis! Hyvä puoli on siinä, että kullanvärinen lanka kului ihanmelkein loppuun. Huonoa se, että ruskeaa on vielä kolme ja puoli kerää jäljellä. Jotain kännykkäkoteloja voisi tehdä seuraaviin myyjäisiin. Varmaan tytöt tykkäisivät!

Kaikille vielä hyvät Uuden Vuoden toivotukset!

P, F, I, L, N, T, U, V, W, X, Y ja Z

2009-12-29T20:06:00.000+02:00

Tämän syksyn suuritöisin "ikuisuusprojekti" löytyi Ravelrystä (link). Kun näin kuutiot pieni matemaatikko minussa heräsi ja pakkohan nämä "Tetris-kuutiot" oli tehdä.

Malli: Woolly Thoughts: Pentacubes
Lanka: 7 veljestä ja Janne
Puikot: 3,0
Langanmenekki: vajaat 500 g

Menivät joululahjaksi samaiselle Herra 2 v:lle kuin edellisen postauksen nukenvaatteet. Olisivat kelvanneet kyllä omillekin lapsille. Meidän 9 v oli vakaasti sitä mieltä, että äidin olisi syytä tehdä toinen satsi ihan omaan käyttöön!

Kuutioita oli kivaa tehdä. Yksittäinen kuutio valmistui suhteellisen nopeasti ja kun palasten välillä piti tauon, ei urakanmakua tullut. Valaistuksen huonoudesta johtuen Z ja X näyttävät olevan samasta väristä, mutta X on tehty ruskealla Jannella ja Z punaisella 7-veikalla. Halusin jokaisesta kuutiosta erivärisen. Melkein tuli jo haasteeksi, mutta onneksi noita vanhoja värejä oli sen verran varastossa, että ei tarvinnut kuin muutama kerä Jannea ostaa uusia.

Ohjeet oli aika selkeät - niin rautalangasta väännettyjä, että vähemmänkin neulonut olisi ymmärtänyt. Kun ensimmäisen oli tehnyt, osasi muut tehdä pelkästään kaaviokuvaa katsomalla. Mutta, mutta... tosi paljon oli kohtia joissa lanka piti katkaista ja sitten taas poimia silmukoita. Semmonen pelihän ei meikäläisen makuun sovi ollenkaan ja niinpä heti alkuunsa heitin piutpaut moisille ohjeille ja päädyin nostelemaan silmukoita oman maun mukaan. Tulihan siitä sinne tänne ylimääräinen kerros, mutta tuollaisessa ainaoikeinneuleessa se ei kovinkaan paljon vaikuta. Parhaimmillaan onnistuin tekemään koko kuution ilman langankatkaisua.

Täytteenä kuutioissa on vaahtomuovia Etolan jämäpalaolstolta. Ensimmäisen koepalan jälkeen ostin vielä toisen täytepalalevyn - ja kummankin hinta oli alle euron, joten ei paljon kukkaroa keventänyt. Vaahtomuovin paksuus on 5 cm, ja se oli juuri sopiva kuution paksuudeksi. Eli yksittäisen "palasen" koko on 5 cm x 5 cm x 5 cm - näitä on jokaisessa kuutiossa 5 kappaletta. Eli esim. I on 5 cm x 5 cm x 25 cm. Koko on ilmeisesti vähän isompi kuin ohjeessa - aloitussilmukkamääräkin oli 10 kun ohjeessa oli 8.

Haastavin tehtävä olikin sitten saada lahja pakettiin. Ensinnäkin osata koota "ei ihan hyvin yhteensopivat" kuutiot 3 x 4 x 5 muotoon sai aikaan pientä päänvaivaa. Ja sitten piti vielä saada se muodostelma pakettiin.... Onneksi löytyi sopivan kokoinen lahjakassi, johon onnistuimme kahden hengen voimin kuution työntämään.

En taida silti uutta satsia ruveta tekemään.

Ensimmäiset paljastukset

2009-12-22T17:43:00.004+02:00

Ensimmäiset joulukuun salaisuudet voi nyt paljastaa.

Pienen sukulaispojan nukke kaipaili lämmikettä ja loppusyksyn kuluessa sain kuin sainkin tehdyksi tämän asustesetin synttärilahjaksi.

Malli: Andrea Kreativ -lehti nro 1402
Lanka: Nalle, tummanharmaa (044) ja Colori (832)
Puikot: 3,0
Langanmenekki: 130 g

Settiin kuuluu siis puku, pipo, sukat ja lapaset. Kiinnitys on selkäpuolelta tarranauhalla, jotta Herra 2 v saisi sen ehkä itsekin puettua.

Tämän ja edellisten valmistuneiden nukenvaatteiden jälkeen oli kiinitö nukenvaatteille niin täynnä, että enempää ei syksyn aikana niitä enää tullutkaan. (Paitsi yksi juttu, mutta se menikin tonttujen avuksi ja siitä myöhemmin lisää.)

Onneksi myös tuo hirviölanka vihdoinkin loppui! Tarkoituksella tein yläosan pelkästään Colorilla ja noin pienessä määrin se ei (ehkä) ihan niin oksettavalta näytäkään. Loppujen lopuksi lankaa jäi noin metrin verran. Lapasiin riitti juuri ja juuri raidat. Ja harmaatakin jäi vielä jäljellekin, vaikka luulin senkin loppuvan.

Meidän Baby Bornille puku näyttää hieman turhankin väljältä, mutta saaja-nukke on vartaloltaan pehmeä ja vähän pyöreämpi. Toivottavasti mahtuu, vielä en ole saanut palautetta.

P.S. Huomasin, että tausta on hieman sopimaton tähän vuodenaikaan, mutta nyt ei ehdi sille(kään) asialle mitään tehdä. Katsotaan vieläkö ehtii vaihtaa talviaiheeseen ennen kevättä....

Kotelo poikineen

2009-12-11T10:28:00.002+02:00

Viime aikojen autoprojekteina - siis puolihämärässä autossa tehtävät jutut on olleet kännykkkotelot. Lupasin niitä koulun joulumyyjäisiin. Ettei olisi ihan pelkkiä kakkuja ja pullia vaan.

Tällaisen kasan sain aikaiseksi:

Viitisentoista näyttää olevan. Useimmat langat on jämävarastosta. Suurin osa seiskaveikkaa. Onnistuin käyttämään loppuun tuon vihreän langan sekä niissä olevat kuviolangat. Myös ruskea neliraita loppui, sekä sinisen seurana oleva valkoinen (olis sitä, missä oli sinisiä pilkkuja). Sinisestä neliraidasta olisi vielä saanut toisen pussin tehtyä. Pörröisemmät langat on Palmaa, pinkistä saisi vielä yhdet raidat, vaaleaa on vielä reilu puoli kerää, sinistä monen monta kerää.... Yhtensä lankaa kului noin 150 g.

Enemmänkin olisin halunnut tehdä, mutta ei vaan ehtinyt. Varsinkin nuo punaiset ja pörröiset menivät nopeasti kaupaksi. Jokunen jäi eilisestä jäljellekin, siniset lähinnä. Tehdessä ajattelin, että olisi kuitenkin kiva olla jotain paremmin pojillekin sopivia. Nähtävästi kuitenkin olisi enemmän tarvittu noita ällöjä pinkkejä tytöille.

Olisi kannattanut aloittaa urakka vähän aikaisemmin. Ajattelin jo, että voisi ensi jouluksi tehdä aina muutaman silloin tällöin kun sopivaa jämälankaa jää tai muuten haluaa tehdä jotain pientä. Aika monta tulisi tehdyksi vuoden aikana. Saa nähdä, voi olla että (tämäkin) jää suunnitelman asteelle.

Salama iskee sittenkin kahdesti!

2009-11-25T18:22:00.001+02:00

Uskomatonta!

Juuri kun pääsin hehkuttelemasta edellistä voittoani (ja selitellyt etten koskaan voita mitään) niin kuinka ollakaan salama iski uudelleen. Huomasin että Sukkasadon kirjoneuleosiossa oli onnetar suosinut minua ja Lankaluolan lahjoittamat Sisu-langat olivat tulossa meille päin.

Marikan kanssa oltiin yhteyksissä ja olisin jopa saanut itse valita Sisujen värin. Nuhatukkoinen pääni ei kuitenkaan osannut päättää värivalinnasta. Kuinka ollakaan, mikään hyvistä neuleideoista ei soveltunut juuri Sisulle. Lopulta jätin valinnan Marikan tehtäväksi - onhan se loppujen lopuksi kiva saada värit yllärinä! Ainahan lanka aivan varmasti tulee johonkin käytettyä.

Ystävällisesti Marika vielä lupasi, että jos haluan tilata samalla jotain muuta, niin mukana tulevat. Enhän voinut mitenkään vastustaa kiusausta.... ja laitoin hahtuvakiekon tilaukseen. Värisävy on samaa puna-mustaa kuin huivilangaksi ostamani Pirtin kehräämön karstavilla ja suunnitelmissa on tehdä lovikkalapaset Katiijan malliin.

Huomatkaa ylläri: Marika olikin ovela ja laittoi Sisut sitten sävy sävyyn tuon hahtuvan kanssa. Eli taitaa tarkoittaa sitä, että pitää niistäkin tehdä jotain kivaa samaan settiin. Ehkäpä kirjoneulepipo?
Harmi, etten heti voi upottautua hahtuvan maailmaan, taitaa siirtyä joulun välipäiviin ainakin...

Kauluri, osa II

2009-11-20T11:43:00.003+02:00

Tästäpä ei taas ole paljon kerrottavaa: nuoremman neidin villatakin seuraksi tein kaulurin loppulangasta. Tai eihän se lanka vieläkään loppunut, varmaan yhteensä vielä kerällinen jäljellä. Eiköhän siitäkin jotain keksitä.

Ohje on mukaeltu Dropsin mukaan. Vähän vähemmän leveyttä alaosaan. Tein joka toisen ohjeen mukaan, joka toisen niin, että neuloin aina täyspitkän kerroksen lyhennettyjen kerrosten väliin. (Lähinnä itselle muistiin.) Riittävän leveä "helma" tuli. Kokonaan ompelin yhteen enkä jättänyt pääntien halkiota.

Malli: Drops 18-6
Lanka: Fabel (151)
Puikot: 3,0
Langanmenekki: 37 g

Mukava tuntuu olevan, käytössä on ollut jo jonkun aikaa. En vaan saanut otetuksi kuvaa.

Takkikin on ollut kovassa säytössä. Eilen huomasin, että ensimmäinen nappi on irtoamassa ja toinenkin melkein. Täytyy ruveta uusiin ompeluhommiin. Taisin olla liian hätäinen - nappien ompelu ei ole lempparihommaani joten taisi tulla tehtyä vähän huolimattomasti. Olisi pitänyt arvata, että Neiti 4v ei ole kaikkein hellävaraisin nappien käsittelijä. *Huokaus* Onneksi huomasin ennen kuin nappi katosi! Olisiko jollain hyvää vinkkiä siitä, miten napin saa oikeasti pysymään kiinni neuleessa?

Muuten puikoilla on enimmäkseen hys-hys-hommia. Ja niiden lisäksi keksin aina vaan uusia juttuja, joita voisi jouluksi tehdä. Miksi ihmeessä nämä idea pälkähtävät päähän vasta muutamaa viikkoa ennen joulua? Miksei kesällä tule hyviä ideoita joululahjoiksi? Vaikka muuten pystyn ostelemaan lahjoja jo heti keväällä. Miksi suuritöiset käsityöideat tulevat vasta kuukautta ennen joulua? Miksi??

Ei se mitään aikaiseksi saa

2009-11-08T16:09:00.004+02:00

Lopahtipa nopeaan Viikon Valmis -projekti... Mitään entistä tekeillä ollutta valmista ei enää toisella viikolla tullutkaan. Sentään yksi kokonaan uusi projekti - ja vielä valmistui!

Tänne eteläänkin sataneiden ensilumien myötä havahduin siihen, että vanhemman neidin pihapuku on kaulasta tosi avonainen. Huivi kiristi ja ahdisti ja kutitti eikä ollut kiva ja vaikka mitä. Kauluri kuulemma kelpaisi (viime vuonna oli pakko saada huivi, ei todellakaan mitään kauluria....) Sopivat langatkin löytyivät äidin varastosta ja ohjekin pienellä vinkillä: "Eiks tää ois aika kiva....?"

Malli: Koko perheen palmikkokauluri (Ulla 03/08)
Lanka: Fabel (911) ja Opal Uni (1999) yhdessä
Puikot: 4,0
Langanmenekki: 60 g

Mallista vielä muutama sana. Eli alkuperäinen idea oli Ullan ohjeen mukainen. Mutta toteutus ei sitten oikeastaan ollenkaan. Paksumman langan vuoksi silmukoita piti vähentää. (Nyt kaulusosassa 80 s, merkitään muistiin.) Halusin tehdä ylhäästä alaspäin, joten kavennukset muuttuivat lisäyksiksi. Ja lopulta lisäyksiä tuli vähemmän (ja niitä olisi pitänyt tehdä vähän tiheämmin) langan paksuuden vuoksi. Mutta periaatteessa...

Tätä pienehköä kauluria tehdessä menikin koko viikko. Töiden jälkeen olen tukka putkella painanut paikasta toiseen ja kun vihdoinkin hetkeksi sohvalle ehdin istahtaa en jaka kunnolla edes puikkoihin tarttua.

Ensi viikko meneekin varmaan nuoremman neidin kaulurissa. Vihreän Fabel-takin seuraksi samasta langasta tehtynä.

Kiitokset vielä kirjoneulesukkia kehuneille. On kiva kun kehutaan! Tiedän äidinkin sukista pitävän ja käsityöihmisenä hän osaa arvostaa saamiaan lahjoja. Tuollaisia sukkia ei äiti itselleen kuitenkaan alkaisi väsäämään - mutta varmasti tykkää saadessaan. (Äitihän ei tietääkseni blogiani lueskele, joten siksi uskalsin sukat täällä esitellä. Jos äiti kuitenkin luit, niin kerro vasta joulun jälkeen!)

Synttärit

2009-11-05T17:32:00.002+02:00

Lankakaupan synttäreille tiistaina minäkin pääsin!

Oikein kivaa siellä oli, tapasin paljon vanhoja tuttuja ja ihan uusiinkin neulojiin tutustuin. Kamera jäi tietenkin kotiin, joten kuvia saatte kurkkia vaikka Kristiinan blogista.

Tarjoilut oli hyviä ja "pientä purtavaa" paljastui kinkkupiirakaksi, kana- pastasalaatiksi sekä vihersalaatiksi. Patonkia ja viiniä riitti myöskin. Sekä suklaata jälkkäriksi.

"Puheitakin pidettiin ja laulut laulettiin..." No ei sentään lauluun asti ylletty, mutta puheisiin kuitenkin. Toimitusjohtaja Erkki Hildén kovasti kiitteli meitä neulojia tärkeimmäksi sidosryhmäksi liikkeelle. Niinhän me olemmekin: ilman meitä ei lankakauppojakaan olisi. Ainoastaan olisin hieman kaivannut esittelyjä uusista tuotteista, joita kauppaan oli ilmaantunut sitten viime käynnin.

Pääsimme myös tekemään jatkoajalla ostoksia ja lopulta myös minun matkaani tarttui - tosin maltillisesti yksi vyyhti Pirtin kehräämön karstavillaa. Siitä muotouu huivi uuden talvitakin seuraksi. Tänään heräsin siihen tosiasiaan, että myös pipot ovat täysin väärän värisiä, joten seuraavalla kerralla mukaan saattaa tulla lankaa sitä varten (ei, varastosta ei todellakaan löydy sopivaa.....)

Onnetarkin hymyili minulle tiistaina, kun arvonnassa voitin itselleni Kate Jacobsin Lankakaupan tyttö -kirjan. En ole lukennut Pientä lankakauppaakaan, joten se on nyt ensin jostain löydettävä. Olin hyvin hämmästynyt voitosta, sillä yleensä en todellakaan voita missään arvonnassa yhtään mitään. Ja sitä paitsi Anitta on varsinainen voittohirmu, mutta eipä vaan tällä kertaa kohdille osunut. *lällättelee*

Viikon valmistunut

2009-11-02T17:28:00.006+02:00

Ajattelin ottaa teemaksi "Työ valmiiksi viikossa". Tarkoittaen lähinnä, että yksi työ valmiiksi viikkoa kohden. Ei siis koko työtä kertarykäisyllä viikossa (vaikka olisihan sekin jotain), vaan edes jotain valmiiksi joka viikko. On noita keskeneräisiä ja melkeinvalmiita töitä taas nurkissa roikkumassa riittävästi. Muutamankin kun saisi pois.... Uutta himoitsisi väkisin aloittaa, tietenkin.

Tässä viime viikon projekti:

Malli: Drops 18-25
Lanka: Fabel (guacamole 151)
Puikot: 3,0
Koko: 110
Langanmenekki: 223 g

Tämän langanhan diilasi Eräs Ikävä Ihminen, joka elokuun lopussa soitti vain kysyäkseen tarvitsenko lankaa... Aikaa lankojen saamisesta neuleen valmistumiseksi kesti siis tässä tapauksessa vajaat kaksi kuukautta. Kohtuullisen nopeaa toimintaa meikäläiselle. Vieläkin nopeampi olisi voinut olla, jos en aina jättäisi näitä päättelyitä ja muita napin ompeluja roikkumaan.

Ohjeessa suurin koko oli 96/104 cm, mutta halusin takista vähän isomman. Onneksi oli kohtuullisen helppo operaatio: hihaan lisää pituutta - tuli vähän turhankin paljon - ja samalla lisää lisäyksiä. Kun ensimmäinen hiha oli valmis, pystyikin helposti mittaamaan täsmällisen tiheyden ja tarvittavan lisäsilmukoiden määrän takakappaletta varten. Ja leveyttä saikin sitten kätevästi tekemällä kappaleesta pitemmän. (Ah, kuinka loogiselta tuo kuulostaakaan!) Etukappaleeseessa piti vain olla tarkkana, että sai siitä riittävän pitkän lisäkerroksilla myöskin. Nuo etukappaleet on ihan oikeesti saman pituiset, vaikkei siltä näytäkään. En prässännyt tekelettä, ajattelin ettei tarvitse. Näköjään tarvitsee, kun tuo toinen reuna lerpattaa hassusti. Johtunee siitä, että oikeasti minun pitäisi kutoa Fabelia 2,5 puikoilla. Tulisi vähän napakampaa jälkeä. Nyt neulos on vähän turhan lötköä minun makuuni, mutta koko villatakki 2,5 puikoilla ahdisti jo ajatuksena, joten päätin ottaa riskin ja tehdä 3:lla. Eikä tulos sentään ihan liian löysää ole.

Vähän pelkäsin, että projektista tulee ihan liian pitkä - pientä lankaa ja ainaoikeaa. Ei onneksi. Uudenlainen toteutussuunta toi mielenkiintoa tekemiseen eikä ei-mikään-jättikoko kuitenkaan ollut kyseessä.

Lankakerät alkoivat kaikki melkein samoista kohtia, joten raidoituksesta tuli mukavan symmetrinen loppujen lopuksi aika minimaalisilla langanpätkimisillä. Havantoikuva takakappaleista ja hihoista. Punaisessa raidassa keskellä on takasauma.

Lopuksi vielä lähikuva napista.

Onnistunut vahinkolöytö. Ei tietenkään ollut lankaa matkassa silloin, joten ostin myös vihreitä nallenappeja. Ne on kuitenkin ihan liian vaaleat ja väärän sävyiset tähän työhön, mutta eiköhän nekin paikkansa löydä.

Sukkasadon huipennus

2009-10-24T16:11:00.005+03:00

on osaltani tässä

Malli: Drops 116-53
Lanka: Nalle valkoinen (011), oranssi (219) ja ruskea (673)
Puikot: 3,0
Koko: 37
Langanmenekki: 110 g

Huh, melkein työläämmät kuin Lumipallosukat! Ensimmäinen sukka tuli tehdyksi käytännössä kahteen kertaan. Tiheydet ei ihan täsmänneet, melkein vaan. Varren kukkakuviosta tuli vähän turhan kapea, lisäsin jokaiseen väliin silmukan. Kavennuksia ei tullut niin paljon kuin ohjeessa. Toisen kuvion alussa meni jotain pieleen ja taas purettiin. Ja vielä kantapääkavennukset ei menneet ollenkaan nätisti, piti ottaa uusiksi pienien kevätjuhlaliikkeiden kera.

Hassua on, että kerroksen vaihtumiskohta on sivussa eikä takana. Varsinkin tossa kuvassa näkyy tosi hyvin. Toivottavasti ei oikeasti kiinnitä noin paljon huomiota! Molemmissa sukissa on samassa kohtaa eli toinen tulee väkisin enemmän näkyviin.

Toista sukkaa olikin oikein mukava tehdä. Kirjoneule oli vaihteeksi mukava kokemus ja toisen sukan kanssa ei enää tarvinnut pähkäillä ongelmakohtia, kun ne oli jo ratkaistu. Ja ihmeellisen järjestelmällisellä tavalla myös merkitty ylös! En ollut ollenkaan varma, että haluaisin ensimmäisen sukan jälkeen heti perään tehdä parinkin, joten varmistin selusta muistiinpanoilla. Tällä kertaa olivat melkein turhia, kun innoissani tikuttelin parin valmiiksi lähes saman tien ja muutokset olivat vielä muistissa.

Kaaviokuvissa oli järkyttävän paljon virheitä - tai sitten kuvassa olleet sukat oli tehty muuten eri tavalla. Selvä virhe ainakin on, että mallikuviossa 2 pitäisi selkeästi olla risti (valkoinen, ruskealla pohjalla), mutta piirroksessa kuvio on väärin. Lisäksi on joitan raidotuksen kohtia, jossa sukassa on eri tavalla kuin mallikuvioissa. Tein enimmäkseen valokuvan mukaan ja sitten lisäilin vähän omia sovelluksia.

Nämä sukat ovat myöskin ensimmäiset tekeleet joululahjoiksi. Äidille ovat menossa, toivottavasti ovat sopivat. Kokoa oli vähän vaikea valita, kun 35/37 tuntui naftilta ja vastaavasti 38/40 ihan liian isolta. Äidin jalka kun on lähinnä kokoa 37/38. Kärkikavennuksilla yritin saada koon suurin piirtein sopivaksi. Ainakin sukat ovat minulle vähän liian isot, joten luultavasti sopivat äidille.

Kirjoneuleinnostuksessani olen jo suunnittelemassa samaan kuvioon perustuvia lapasiakin. Toistaiseksi maltan mieleni - muitakin joululahjaprojekteja olisi tekeillä.

Lauantaipipo

2009-10-22T19:42:00.005+03:00

Viime lauantaina Ogelin tapaamiseen otin työn alle pipon. Alkusyksyyn sopiva Shedir-pipo on niin ohuesta langasta ettei enää näin kylmillä ilmoilla lämmitä tarpeeksi - ja korvat jäävät vähän paljaiksi. Eikä jo useamman vuoden käytössä ollut vanha pipo enää kelvannut. Ei kuulemma ole enää cool juttu, että mustassa pipossa komeilee isoilla neonkeltaisilla kirjaimilla oma nimi....

Lankana on vanha 7 Veljestä NeliRaita, jonka joskus olen ostanut ihan sillä perusteella, että pidän langan värien yhdistelmästä, vaikkeivat minulle sovikaan. Yllätyin kuinka kivasti lanka raidoittui. Raidat eivät ole liian leveitä, mutta eivät ihan olemattoman pieniäkään. Malliksi tällä kertaa vihdoinkin kelpasi Jasques Cousteau jota jo viimeksi yritin tarjota pipomalliksi.

Malli: Jasques Cousteau

Lanka: 7 Veljestä NeliRaita (865)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 46 g

Alkuun näytti siltä, että piposta tulee hervottoman suuri, sitten vaikutti jo liiankin pieneltä. Onneksi en luovuttanut, vaan uskoin, että hyvää tulee kun silmukkamäärä on melkein sama kuin omassakin pipossani. Hyvähän siitä tulikin. Sopivan napakka, menee tarpeeksi syvälle päähän ja lämmittää ainakin toistaiseksi sopivasti.

Ja valmistui lauantaipäivän aikana.

Viikon sukat

2009-10-17T17:46:00.002+03:00

Tämän viikon saldona on kaksi paria lasten sukkia. Kummipojan äidille oli kerrottu, että gore-tex kengissä ei saa olla pelkkää villaa olevia villasukkia vaan parasta olisi, jos sukkassa olisi noin 40 % keinokuitua jo loput villaa. Tavallisissa sukkalangoissahan on noin 75 % villaa. Minäpä nappasin kauppareissulla ostoskoriin pari kerää Novitan Pehmo Vauvaa, joka on 100 % polyamidia.

Malli: lapsen polvisukka
Lanka: Ylemmät: Pehmo Vauva (vihreä 2233), 7-veljstä kelt ja t.vihr.
Alemmat: Pehmo Vauva (sininen 2236) ja 7-veljestä valk.
Puikot: 3,5
Koot: 22 ja 25
Langanmenekki: 44 g ja 66 g

Että sitten sellaista lankaa... En löytänyt bambuisia 3,5 puikkoja, jouduin turvautumaan metallipuikkoihin. Huono valinta - lanka on niin liukasta, että kantapäätä tehdessä etuosan silmukat meinasivat koko ajan tippua puikoilta ja niitä sai olla tökkimässä takaisin. Vaikka käsialani ei mitään supertiukkaa olekaan, niin en ole moiseen ongelmaan aikaisemmin törmännyt! Tokihan lanka on ihanan pehmeää, mutta tuo liukkaus on uskomatonta. Kun yritin kostutella sukkia tasoittelumielessä, niin vesi yksinkertaisesti valui pois... Varoittelinkin jo, että näillä sukilla ei kannata lasten antaa tepastella sisätiloissa, muuten on pikkuiset nenällään alta aikayksikön. Jarrusukka-ainetta (mikä sen aineen nimi nyt onkaan) ei voi käyttää kun kenkiin kuitenkin pääasiallisesti on tarkoitetut.

Raitalankoina käytin 7 veikkaa, jos edes vähän lämmittäisikin.... Huomatkaa muuten pienempien sukkien ei-tasaraita raidoitus! Aika näyttää miten toimivat käytännössä. Aika epäilevästi suhtaudun moisiin "muovisukkiin" ja niiden tehoon. Sekä myöskin kestävyyteen. Onneksi pikkuiset jalat kasvavat vauhdilla, joten ei yhtä talvea kauempaa tarvitsekaan kestää.

Tänään Ogelin tapaamisessa nappasin hyllystä mukaani 3,5 bambupuikot ja ainakin testailen toimiiko lanka paremmin niillä puikoilla. Oli muuten kiva tavata taas tuttuja ja ainakin yhtä henkilöä onnistuin ilahduttamaan raglankavennus ohjeilla. Nimeä tai blogia en tiedä - se jäi muun ohella selvittämättä, mutta jos ko. henkilö sattuu tätä blogia lukemaan, niin jätäpä viesti niin poikkean blogissasi! Paikalla oli muuten myös Hesarin Nyt-liitteen toimittaja ja kuvaaja. Meidät siis löytää lehdestä noin kuukaden kuluttua!

Vihdoin viimeistelty

2009-10-12T19:28:00.001+03:00

Tässä projekti, joka kerrankin valmistui melkein ripeässä tahdissa. Loppuvenyttely ja parin viikon odottelu tulikin vain vetoketjun puuttumisesta.

Langat ostin joskus loppukesällä halvalla. Varmuuden vuoksi koko kilo, kun en osannut tarpeeksi hyvin menekkiä arvioida. Lanka on Novitan Tiinaa, jossa on 40% puuvillaa, saman verran akryyliä sekä 20% villaa. Mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta ajattelin sen sopivan kuumaveriselle pojalleni. Lanka on paksuakin, puikkosuositus on 5 ja metrejä vain 125 m/100 g - tästä syystä kunnon määrä varastoon.

Ohjeista etsin lähinnä Samokselle sopivia. Pojalle iski heti huppumallinen jakku Novitan viime kesän numerosta.

Kuvan väritys on muuten vähän omistuinen, mutta langan väri on oikea. Tylsä äiti kun ei suostunut tekemään vaaleansiniseen jakkuun metsänvihreää huppua... se oli neuvottelussa kun väriä valittiin. Poika ehdotti raidallista, mutta se ei sopinut malliin. Fiksuna ehdotti, että jos tehtäisiin huppu vihreäksi! Äidin värisilmää tökkäsi sen verran pahasti, että tähän en suostunut.

Malli: Novita kesä 2008, malli nro 30
Lanka: Novita Tiina
Puikot: 4,5
Koko: XS / 150 cm
Langanmenekki: 782 g

Jakku valmistuikin nopeasti, puikot oli sen verran isot ja mallineule helppo, ei kuitenkaan tylsä. Kunnes... (ainahan se kunnes sieltä tulee...) pääsin ensimmäisen hihan pyöriöön. Kun mittailin valmista pyöriötä hihan aukkoon - tapani mukaan olin päätellyt kappaleet kolmen puikon päättelyllä suoraan yhteen - totesin pyöriön olevan senttikaupalla liian pitkä. Plääh! Hiha jäähylle ja miettimään miten asian ratkaisisin. Reilun viikon odottelun jälkeen päätin tehdä toisenkin hihan pyöriöön asti ja miettiä mitä asiaa sitten. Kun toinenkin hiha oli pyöriössä asti, kesti jälleen ainakin viikko ennen kuin asia edistyi. Lopulta päädyin yksinkertaiseti tekemään vähemmän kavennuksia kohdassa jossa kavennetaan vain yksi silmukka kerrallaan. Lopulta tuli ihan ok ja hihatkin mahtuivat aukkoihinsa.

Modailua ei, yllättävää kyllä, tullut kovinkaan paljoa. Tietenkään en tehnyt vyötärökavennuksia enkä hapsuja helmaan. Koko pituudesta en ole enää ihan varma... hihaan tein lisäyksiä jo aikasemmin kuin ohjeessa.

Viikonloppuna sain vihdoinkin vetuketjunkin sitten hankittua ja kiinnitettyä. Jakku pääsi heti käyttöön, on sitä jo odotettukin. Vaikka malli on kapea, se palvelee käyttötarkoitustaan vallan mainiosti. Ulkotakin alle ei kovin leveä pusero mahdu.

Tämä olikin pitkästä aikaa isompi työ, joka valmistui. Nyt kesken ei ole mitään sen suurempaa urakkaa, mutta jouluksi pitäisi saada näitä hys-hys hommia tehtyä ja niissä se aika taitaakin seuraavat kuukaudet kulua!

Ruuturaitaa

2009-09-29T21:56:00.004+03:00

Meinasivat vallan unohtua blogata nämä sukat... Niin kiireellä laitoin eteenpäin lahjaksi menemään, hyvä kun kuvan ehdin ottaa!

Siis Ruuturaita sukat Ullasta. Olen jo kauan suunnitellut näiden tekemistä, mutta kuten jo aiemmin totesin, 7 veljestä on liian paksu sukkalanka meillä. Olisihan ne voinut ohuemmastakin langasta tehdä, mutta eipä ole sopivaa hetkeä tai käyttäjää osunut kohdille. Nämä menivätkin kummipojalle lahjaksi.

Malli: Ruuturaita -sukat
Lanka: 7-veljestä (valkoinen ja moniraita 836) sekä Jussi (782)
Puikot: 3,75
Koko: 33
Langanmenekki: 91 g

Taas kävi niin, että pelko langan loppumisesta sai aikaan viritelmä-ratkaisuja. Moniraitaa tuntui olevan ehkä juuri ja juuri sopivasti, mutta ehkä kuitenkin liian vähän. Niinpä tein joka toisen ruutukuvion Jussilla. Luultavasti moniraitaa olisi sittenkin ollut tarpeeksi. Nyt sitä jäi vielä vähemmän jäljelle, ehkäpä taas lisäraitoja seuraaviin sukkiin... Mutta loppujen lopuksi sukista tuli aika kivat väritykseltään ja vaaleampi vihreä antaa lisäpirteyttä kuitenkin aika tumman raitalangan väliin.

Puoli-Jalmarit

2009-09-21T18:16:00.005+03:00

Näistä Jalmareista tuli vain puolikkaat. Huomasin vasta kun ensimmäinen sukka oli valmis, että Katiija ohjeessa olikin joustinta jalkapöydän päällä varpaisiin asti. Piirsin nopsasti ainoastaan vinoon menevien silmukoiden kaavion paperille, enkä sen enempää paneutunut ohjeeseen koska halusin kiireellä työn mukaan automatkalle.
Kun pääsin kantapään osasin kuvion ulkoa, eikä tullut mieleen enää siinä vaiheessa ohjetta tarkastella. Eli lopputuloksena Jalmareista vaan puolikkaat!

Muutenkin tuli vähän erilaiset: lankana 7-veikkaa ja koko 36, joten silmukoita oli aika paljon vähemmän kuin alkuperäisohjeessa. Vinoresoriin meni koko puikollinen silmukoita!

Kuva on epätarkka, mutta ainoa, jossa värit on edes suunnilleen sinnepäin.

Malli: Jalmarit
Lanka: 7 veljestä (160)
Puikot: 3,75
Koko: 36
Langanmenekki: 88 g

Sitä kummasti uppoaa grammoja näihin 7 veikoista tehtyihin sukkiin paljon enemmän kuin noista ohuemmista tehtyihin. (Olihan ne edellliset tietysti aika paljon pienemmän kokoisetkin...) Ja valmista tulee nopeampaan tahtiinkin. Meidän perheessä ollaan kuitenkin sen verran kuumaverisiä, ettei edes villasukkien tarvitse olla noin paksusta langasta tehtyjä. Tämäkin pari menee Serkkupoikien tarpeisiin.

Lumipallot

2009-09-13T18:17:00.004+03:00

Jos edelliset sukat toivat mieleen kevään, niin siitä hypättiinkin suoraan talveen.

Nämä sukat pääsevät Sukkasadon komistukseksi - aloitin ne heti sadonkeruun alkaessa 1. syyskuuta. Tämmöset perus-tavissukat kevyeksi urakan aloitukseksi. Ja pyh! Nuo inhottavat pompulat tahtoivat jäädä puikkoihin, niin, että venyivät muodottomiksi tai sitten ne jäivät neulepinnan nurjalle puolelle. Aikaa paloi tuskasesti tökkiessäni pompuloita jo lähes hysterian vallassa oikealle puolelle neuletta... Ei mitään mahdollisuutta katsoa pääasiallisesti telkkaria ja tikuttaa siinä sivussa parit sukat. Se tähden kestikin lähes kaksi viikkoa ennen kuin nuo pirulaiset valmistuivat!

Malli: tavissukka
Lanka: Regia Pompon (282) ja Rellana Flotte Socke Stripes (1422)
Puikot: 2,25
Koko: 36
Langanmenekki: 66 g

Pompon-lanka on minulle ihka uusi tuttavuus ja bongasin lankakerät kesällä lomapaikan halpahallista - sieltä onnistuu löytämään mitä ihmeellisempiä asioita! Vaikken ollut langan hintoja sen tarkemmin tutkaillut kokemus langankuluttajana antoi epäilyksen siitä, että Regian sukkalanka hintaan 1€ / kerä olisi kuin olisikin halpa löytö. Värivalikoima rajoittui tasan tuohon yhteen sävyyn, mutta keriä olisi ollut useampaankin villapaitaan. Onneksi en päästänyt maniaa valloilleen vaan tyydyin maltilliseen kahteen kerään.

Lanka on tosi ihanan pehmeää ja sukat ovat mukavat jalassa, mutta noissa pompuloissa menee kyllä hermot. Mitään sukkaa isompaa projektia en langasta tekisi. Näihin sukkiin meni himpun verran yli kerällinen lankaa. Toisia pompulasukkia en siltikään ihan heti puikoille ota!

Kevätsukkasia

2009-09-13T13:14:00.002+03:00

Ei se Marsu nyt ihan väärässä ollut!

Aika ihanat kevään väriset sukkaset tästä koolatusta langasta tuli kuin tulikin! Minulle tulee mieleen keväät ensimmäiset leskenlehdet ja muut hempeän haalean vaaleat kevään kukkaset ja ensimmäiset ruohonkorret...

Malli: perussukka
Lanka: itsekoolattu Nalle
Puikot: 2,75
Koko: 26-27
Langanmenekki: 44g

Eipä ensimmäinen koolausyritelmä sittenkään mennyt pieleen, vaikka kovasti epäilytti! Ehkä tästä rohkaistuneena teen vielä toisenkin kokeilun.

Väristä innostuneena tikuttelin samaan syssyyn vielä kummipojallekin sukat samasta langasta. Lisäsin kuitenkin vähän tummempaa sävyä mukaan. Toivottavasti pojan jalka on oikeasti isomman kokoinen kuin meidän neidin. Muuten on kasvunvaraa...

Malli: Perussukka
Lanka: itsekoolattu Nalle ja Maija (211)
Puikot: 2,75
Koko: 28-29
Langanmenekki: 53 g

Tuntuu Maija olevan painavampaa lankaa. Punnitsin keränlopun ennen neulomista ja se painoi 33 g. Ajattelin sen hyvinkin riittävän pääväriksi sukkiin, kun noihin ensimmäisiinkään ei paljon enempää mennyt, eikä paljon isommat toiset olleet. (Taisin laittaa neljä silmukkaa enemmän ja vähän on terä tietysti pitempi.) Mutta, mutta, juuri ja juuri riitti. Metrin pätkä taisi jäädä!

Joku kun kertoisi, miten ihmeessä saisin raidotettua sukat muuten kuin tasaraitaan tai muuten symmetrisesti. En ole onnistunut ikinä tekemään sellaisia sukkia kuin vaikkapa Kristiina. Aina vaan väkisin tulee enemmän tai vähemmän (ja siis yleensä enemmän) tasaista raidoitusta. Pitäsisikö ottaa raitageneraattori käyttöön ihan jo kaksivärisissä sukissakin?

P.S. Jos joku kaipaili minua Jumbossa torstaina, niin kerrottakoon, että migreeni iski päivällä niin pahasti, että piilouduin peiton alle nukkumaan koko illaksi. Ensi lauantaina yritän päästä Ogeliin....

Taas pää edellä ryntäsin

2009-09-06T19:44:00.004+03:00

sen enempiä ajattelematta, asiaa kummemmin suunnittelematta ja vailla ajatustakaan siitä, mitä todellisuudessa meinasin tehdä. Eli siis lähestulkoon hetken mielijohteesta hyppäsin eilen junaan ja matkustin Ruoholahteen kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran langan värjäystä Kool-aid -väreillä.

Mukaan nappasin kerän valkoista Nalle-lankaa. Joku olisi voinut mainita, että ihka ensimmäiseen koolaukseen ei ehkä kannata käyttää koko 150 gramman kerää....

Nimittäin ensimmäisen tunnin käytin kerän vyyhdittämiseen. Hermo oli mennä jo siinä vaiheessa. Onneksi Niinan keittämä soppa oli jo valmiina, joten pidin pienen ruokatauon ja jatkoin vasta sen jälkeen uusin voimin.

Väreiksi nappasin ensimmäiset "sopivat" jotka Marsun laatikosta käteeni tarttuivat. Sen verran ajattelin, että neiti Vihreä 4 v kyllä kestää, vaikka lopputulos olisi mitä tahansa. Reilu äiti.

Itse koolaus olikin sitten mukavaa ja nopeaa puuhaa. Vedet kippoon ja kastellut langat perään. Eipä aikaakaan kun lanka oli imaissut värit itseensä ja vesi oli taas kirkasta. Sitten vaan langat mikroon kuivumaan. Ja tadaa!

Väreinä oli kaksi pussia vihreää lemon-limeä ja yksi keltaista lemonia. Tarkoitus oli siis, että keltaista on kolmasosa ja vihreää sitten loput. No jaa, ei ihan onnistunut. Ja väri imeytyi niin nopeasti, että keskiosa jäi vähän valkoiseksi kuitenkin. Aika kirkasta on ja äklön makeen oloista. Saapas nähdä mitä tuosta tulee. Neiti oli kyllä sitä mieltä että kyllä hän ottaa tuosta langasta tehdyt sukat ihan mielellään.

Käykääpäs kurkkaamassa Auran tuotoksia. Seuraavalla kerralla kannattaa ehkä valita joku muu kuin puhtaan valkoinen pohjaväri. Tuli paljon hienomman värisiä lankoja.

Tosin... kotiin otin vielä pari pussia sekä lilaa grapea että toiset kaksi punaista black cherryä. Ehkä en malta niillä harmaata värjätä, vaan valkoista sittenkin...

Kiitokset vielä Marsulle opastuksesta ja uskon valamisesta (väittää, että tosta kirkuvasta hirvityksestä tulee ok sukkia!) sekä langan kuvaamisesta.

Kivaa oli. Tosin asiaan olisi kannattanut hieman perehtyä etukäteen. Vasta näin jälkituoksinassa luin mm. Ilun koolausoppaasta seuraavaa:" Voit hyvinkin sännätä koolaamaan aivan suin päin. Ei se mitään haittaa, spontaanius on vain hauskaa. Mutta jos pysähtyisit hetkeksi miettimään, saattaisit kiertää muutaman harhavärjäyksen."

Seuraava yritystä miettiessä.

Inhottavia ovat ihmiset

2009-08-31T10:31:00.003+03:00

jotka soittavat: "Hei, olen juuri menossa Tapion kauppaa n. Tarvitsetko sieltä mitään?"

Tavitsenko? Lankakaupasta? En tietenkään. Lankaa on varastossa vaikka millä mitalla. Miksi ihmeessä tavitsisin mitään lisää! No, mutta jos kuitenkin.... muutama kerä fabelia, sitä guacamolea, nro 151. Siitä olen suunnitellut tekeväni Neiti Vihreälle jakun. Lapsiraukalla kun ei ole vihreää villapaitaa! Pienin koko ohjeessa on 96/104 cm, joten vähän pitää suurentaa, mutta eiköhän se onnistu.

Lisäksi olin tietenkin juuri käynyt myös Lankamaailma Nordiassa. Kun ihan oikeesti tarvitsin muutaman kerän Jannea yhteen projektiin, josta myöhemmin lisää. Ja samalla tarttui sitten mukaan myös muutama kerä Blend Bamboota, joka oli tarjouksessa... Onneksi niille kerille keksin myös käyttötarkoituksen.

Loppuviikon saldona on siis +650 g lankaa, joista yksikään gramma ei ole tarkoitettu tähän:

Päätin siis kaikesta huolimatta osallistua tänäkin vuonna tempaukseen. Viime vuonna saldo oli seitsemän paria sukkia, mutta on pienoinen ihme, jos tänä vuonna yllän samaan. Niin paljon noita muita projekteja pyörii mielessä. Jos kuitenkin edes muutamalla parilla saisi Perunalaaria kartutettua, niin hyvä olisi. Oikeaa tarvettakin olisi. Ryhmätsemppiä!

Edit: Ai niin, tietenkin unohdin vielä ne langat, jotka torstaina kävin Lidlistä hakemassa. Sitä puna/oranssisävyistä. Mutta vaan yhden paketin! Ja hei, ne on sentään sukkalankaa!

Kun ei ole muutakaan

2009-08-25T13:02:00.003+03:00

niin raportoin tähän väliin Revontulihuivin, jonka tein keväällä siskolle synttärilahjaksi - sisko on jo NIIN vanha, että kaipaa lämmikettä luittensa ympärille :-) Unohdin ottaa kuvan ja olen hoputellut siskoa kuvaamaan huivin, mutta eipäs ole ehtinyt (vai vanhuuden muistamattomuuttako sekin on?) hänkään.

Kenellekään blogimaailmaa seuraavalle Revontuli ei liene enää uusi ja ihmeellinen asia, joten eipä tuo kuvan puute niin suuri asia ole. Värin saatte kuvitella: kolmea eri vihreän sävyä, juuri saajalle sopivaa. Tai kurkatkaapa vaikka räveltämöstä, Evillan Havumetsä A-87.

Langankulutus oli tasan tarkkaan koko vyyhti, 200g. En halunnut jättää yhtään ylimääräistä nöttöstä pyörimään, joten tein huivista niin ison kun pystyin. Ja sitten kävi tietysti niin, että viimeinen reikäkerros piti tehdä kuusi kerrosta ennen aikojaan eli edelliseen "ei lisäystä" kerrokseen. Onneksi sitä ei huomaa, jos vaan huivia katselee, eikä rupea mittanauhalla mittailemaan!

Niin, ja lankaa ei todellakaan jäänyt kuin korkeintaan pari metriä!

Ruma

2009-08-20T17:16:00.000+03:00

... ei tästä oikein muuta voi sanoa. Pitkään aikaan en ole tehnyt mitään, minkä lopputulos olisi ollut näin ruma!

Se takia se onkin ollut jonkin aikaa laatkon pohjalla häpeämässä ja odottamassa viimeistelyä.

Malli: oma
Lanka: Novita Kolibri (051)
Puikot: 3,75
Langanmenekki: 78 g

Lankakerä kädessä visioin valmista mekkoa mielessäni, mutta ei se ollut mitään tänne päinkään. Helmasta piti tulla nätisti raidoittuva ja laskeutuva. Lanka olikin liian paksua - mekko on jäykän ja seisovan näköinen, kuten myös keeppi. Raidatkin on liian leveitä, eikä värit vaihdu tarpeeksi nopeasti. Vyötärölle tuli liikaa silmukoita ja väljyyttä on liikaa.
Eikä sukkia tullut ollenkaan, kun ei kolmannellakaan yrittämisellä tullut kunnollista. Yritin tehdä poikittain neulottujen saapikkaiden ohjeella, mutta aina jäi teräosa liian pieneksi. (Enää en muista mistä lehdestä ohje oli, joku vanha Suuri Käsityölehti.)

Kolibri oli hautunut laatikossa jo pitemmän aikaa. Onneksi sitä ei koskaan tullut kahta kerää enempää ostettua! Vaikka halvalla sai... Ei ole valmiina ollenkaan sellaista kuin kerällä näyttää. Ajatus (kai) oli, että jollekin "Kaikki langat kutittaa" -tyypille olisi pipo tullut. Ei ole kukaan halunnut pipoa juuri tästä langasta, joten kuvittelin sen olevan paikallaan nuken vaatteeksi. Eipä siitä ollut siihenkään...

Taidanpa kaikesta hulimatta siltikin antaa nämä lahjaksi toiselle naapurin tytölle (ne edelliset meni toiselle). Meillä on nimittäin näitä nuoria äitejä useampikin naapurustossaj a kaikilla vielä synttärit samaan syssyyn! Kun olen kerran vaatteita nukeille luvannut, niin olkoot sitten. Nyt ei nappaa enempää pientä väkerrystä tehdä.

Nukenvaatteita

2009-08-13T08:38:00.005+03:00

Tässä jokin aika sitten hehkuttelin nukenvaatteiden teon nopeutta. Mutta alkaahan se tahti hiipua, kun urakoimaan alkaa. Kun on vielä lahjavaatteista kyse, ei sovi turhia viivytellä.

Alku sujui lupsakasti (takki). Pikku hiljaa hyytyi (housut). Sitten jo ketutti - pipo oli kuitenkin liian pieni, vastavasti sukista tuli liian isot. Pipon tein uusikisi, sukkia en. Vielä piti lapasetkin vääntää.

Malli: vanhoista nukenvaatteista mittoja
Lanka: Nalle tumma harmaa (044) ja Nalle Colori (832)
Puikot: 3,0
Langanmenekki: 117 g

Lankojen päättelyssä meinas mennä hermot: niitä oli miljoona ja sata. Napit olisivat voinet olla paremmatkin, mutta ei löytynyt. Luulin, että keltaisia nappeja olisi ollut, taisin muistaa väärin tai sitten ovat todella hyvässä tallessa!

Nyt löytyi ensimmäinen yhdistelmä, jossa tuo hirvityslanka ei ole ihan kamala! Harmi, että hirvityslankaa riittää, mutta harmaa käy vähiin...

Saaja ilahtui vaatteista. Tosin nukke on vähän BB:tä pienempi, eli reiluja ovat. (Pienempi pipo olisi riittänyt, sukat on syytä pitää punttien sisällä, etteivät putoa)

Vielä lisääkin nukenvaatteita on tulossa. Eivät ehtineet tähän postaukseen mukaan, sillä vähän ovat vielä kesken ja kiinnityssysteemiä pitää miettiä.

Jumbon tapaamiset

2009-08-08T14:46:00.003+03:00

Merin lopetettua Jumbon tapaamisen ilmoittelut, päätimme Anittan kanssa, että tästä lähtien kokoonnumme

Jumbon Fazerilla
joka kuukauden 10. päivä alkaen klo 18.
(ja loppuen vimeistään klo 21, kun paikka suljetaan....)

Näin viikonpäivä vaihtelee ja kaikki halukkaat pääsevät edes joskus mukaan.
Voidaanhan päivää vielä rukata, jos tarvetta ilmenee.

Mutta seuraava tapaaminen siis heti maanantaina 10.8.
Kaikki innostuneet mukaan!

Lomaterkkuja!

2009-07-27T17:16:00.004+03:00

Mikä kumma se on, että meikäläiselle ei vaan kesä ole neulomisaikaa? Siis periaatteessahan aikaa on suorastaan keskimääräistä enemmän, mutta kutomuksiin tulee tartuttua todella nihkeästi. Ulkona ei viitsi, kun on liian kuumaa (vaikka olisi puuvillalankaa) ja kädet hikoaa kumminkin. Ja vaikka illallakin telkkarin ääreen nauliintuisikin ei hommat etene.

Viime kesänähän painiskelin Miehen sukkien kanssa. Tänä vuonna on jatkui sama teema: lankana samainen Flotte Socke Strech. Mallina jo kertaalleen kokeiltu Baby Bootikin. Tällä kertaa koko vain on julmasti vauvan sukkaa isompi. Nämä ovat Vanhemmalle Neidille, joka ilmoitti haluavansa polvisukat, kun edelliset on jo liian pienet ja liian paksut ja muutenkin tyhmät!

Malli: Nancy Bush, Baby Bootikin
Lanka: Flotte Socke Stretch Ringel (3024)
Puikot: 2,5
Koko: 31-32
Langanmenekki: 87 g

Yllättävän pientä modaamista vaati, vaikka koko kirjassa onkin "infant". Pystyin tekemään yläosan samalla 60 s:lla mikä on ohjeessakin. Tosin puikot onkin reilusti 1,75:ttä isommat.... Varmuudeksi yläosassa on kolme kertaa koko varren ympäri oleva simpukkakuvio - voi näin alkuun olla vähän rypyssä ja vielä riittää kasvunvaraakin! Etuosan tein kolmen mallikerran levyisenä ja muutin takaresoria hieman.

Kantapää on malliltaan ranskalainen ja kiilakavennukset tulivat tavallista enemmän "pohjan puolelle", jotta kuvio jatkuisi nätisti jalkapöydälle. Siitä taas aiheutui ongelmmia kärkikavennusten kanssa. Yläosassa oli enemmän silmukoita kuin pohjaosassa.... kuvionkin piti jatkua loppuun asti kauniina.... Pari ylimääräistä kavennusta, niin toimihan se!

Taas täytyy antaa tunnustusta neulesuunnittelijoille. Jos vähänkään monimutkaisempaa kuviota/mallineuletta tekee ja sitten virittää ne viimeisen päälle kauniiksi ja jatkuviksi, niin on siinä hommaa. Puhumattakaan siitä, että sarjottaa tekeleensä vielä eri kokoihinkin! Ihaillen siirryn takaisin Tikrun Kukkasukkien pariin!

Bikinit

2009-06-18T23:05:00.003+03:00

"Äiti, Lotta ei voi lähteä reissuun, kun sillä ei oo uimapukua!"

Kauheaa, eikö totta! Meidän nuoremman neidin nukke ei siis voi lähteä lomareissulle meidän kanssa, kun sillä ei ole uimapukua. Nukkehan on pehmeävartaloinen, mutta mitäs siitä. Kerran isosiskon Baby Bornillakin on uimapuku.

Äiti töihin siis. Onneksi kaupasta sattui sopivasti silmiin Andrea Kreativ -nukenvaatelehti. Sieltä sitten löytyi kokoelma kesävaatteita. Olisihan nuo varmaan omasta päästäkin kehitellyt tai sitten netistä etsimällä. Tällä kertaa valitsin kuitenkin helpoimman tien ostamalla lehden. Vaikka ei se ehkä sittenkään kaikkein helpoin mahdollinen ratkaisu ollut - lehti on saksankielinen enkä juurikaan ole saksaksi neulonut. Muutoinkin koulusaksa on hieman ruosteessa.... netin apuun jouduin siis lyhenteiden kanssa turvautumaan, jotta ymmärtäisin kaikki systeemit. Onneksi bookmarkeista löytyvät sekä Ullan että Garnstudion sanastot!

Neiti sai itse valita värin jämälankaosastolta, joten arvata saattaa:

Malli: Andrea Kreativ -lehti, nro 0544
Lanka: Viola (vihreä 16) sekä Erika luonnonvalk.
Puikot: 2,75
Langanmenekki: 67 g

Setissä siis bikinit ylä- ja alaosineen, kietaisuhame ja lippis.

Hatusta piti tulla lierihattu, mutta viime hetkillä Neiti muutti mieltään ja tahtoikin lippiksen. Mitäs siitä, tiesipä pienempää virkkausurakkaa äidille! Nyt on vielä toiveissa tuo riippukeinu. Mutta kun se on virkattu.... ja tuo vaalea lanka on loppumetreillä. Ehkä jotain keksitään, mutta en luvannut vielä. Luultavasti koitan tehdä sen Neidille synttärilahjaksi elokuuksi.

Tämä projekti olisi hyvin sopinut KYH-tempaukseenkin. Onneksi ei moiseen hullutukseen tullut mukaan lähdettyä! Tosin melkein jo lupasin naapurinkin tytöille synttärilahjaksi tehdä nukenvaatteita, joten olisin saattanut jopa pärjätä kaikkien parinkymmenen projektin kanssa... Harmi, kun en tajunnut jo kuukausi sitten, että nukenvaatteet olisivat oiva KYH-kohde.

Nyt voimmekin sitten lähteä reissuun kaikkine kamppeinemme, joten päivityksiä ei hetkeen ole tiedossa. Saapa nähdä saanko mitään valmista edes aikaiseksi. Parit sukantekeleet on puikoilla, puisethan saa ottaa lentokoneesenkin mukaan, eikös niin?

Hyvät lomat ja juhannukset kaikille!

Meloni

2009-06-15T21:39:00.002+03:00

Tämän mekon tarina alkoi, kuinkas muuten, Ogelin tapaamisesta kuukausi sitten. Törmäsin alelaarissa juuri sopivaan lankaan Neiti Vihreälle. Mielessä olikin pyörinyt, että Neidille voisi joskus tehdä muutakin omaa kuin vain villasukkia. Melkein kaikki (neuleetkin) on perity isommalta. Kuusi kerää lankaa varmaankin riittäisi jonkinlaiseen tunikaviritykseen.

Mielessä pyöri kaikenlaisia mahdollisuuksia. Liian monia. Ehdottomasti ylhäältä alas. Jos vaikka lankaa olisi naftisti, saisin käytettyä kaikki. Olin jo kallistua tuttuun ja turvalliseen Helmiksen tunikaan. Mutta sitten keksinkin, että haluan hihattoman mallin. Aivot eivät taipuneet raglaniin hihattomana.

Löysin Sateenkaaren. Melkein sopiva. Helmaan vaan pitäisi löytää joku kiva pitsineule, pelkkä vihreä ei suorana ollut sitä mieleen.

Ja sitten silmiin osui Vesimelonimekko! Sen vihreä väri oli juuri sopiva ostamaani lankaan. Yläosan Tennesseet on jämiä isomman neidin raitapaidasta - lankojen tiheydetkin sopivat melkein yhteen. Punainen loppui juuri strategisesti hieman ennen aikojaan. Valkoinen sopi siihen täydellisesti, melkein tuli alkuperäistä parempi, vaikka itse sanonkin.

Malli: Watermelon Dress
Lanka: Tennessee (pun. 537, valk. 011 ja ruskea 638) sekä Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Koko: 4 v
Langanmenekki: 252 g

Kokoa piti vähän kasvattaa, kun ohjeissa suurin oli 22". Ärsyttäviä nuo jenkit, kun ilmoittavat lastenkin koot rinnanympäryksinä. Taas piti mittanauhaa kaivaa esille ja laskeskella mitä kokoa oikeasti tekisi. Mutta jälleen oli apua Ann Buddin kirjasta The Knitter's Handy Book Of Sweater Patterns, jota olen ennenkin tainnut hehkuttaa. Siitä totesin, että lisäykset oli ohjeessa tehty aika lailla samaa tahtia kuin kirjassa ja sitten vaan lisäsin silmukoita samaan malliin edelleen kunnes koko oli sopiva.

Ai niin, olishan siinä sitten tietenkin sekin pikkujuttu, että ohjeeseen oli kirjoitettu nappilista taakse. Minähän posotin ympyrää koko matkan. Mitä nyt muutaman lyhennetyn kerroksen tein taakse.

Helmaan tein aluksi 10 o, 2 n resorin ja lisäsin silmukoita 5 cm välein aina nurjien silmukoiden keskelle. Pituutta taisi tulla helmalle noin 40 cm. Pikkusen turhankin pitkä - taas on kasvunvaraa. Parempi ollakin, nyt jo näyttää siltä, että suosikkimekko on valmistunut! (Eikä se oikeasti ole noin tiukka, Neiti vetää käsillään helmaa taakse.)

Vaikein kohta olivat siemenet. Siihen tyssäsi yli viikoksi, kun en osannut päättää miten ne asettelisin. Onneksi oli oikea vesimeloni tarjouksessa ja siitä keksittiin katsoa miten siemenet oikeasti asettuvat. Kaksi melkein tasaista riviähän niitä oli. Minulle tuottaa aina suurta vaikeutta laittaa jotain satunnaiseen järjestykseen - aina laskeskelen silmukoita ja kerroksia. Niinpa turvaudun Miehen apuun. Lykkäsin mekon ja silmukkamerkkejä syliin ja sanoin, että mätkipä siihen. Ja hyvä tuli!

Ainoa huono puoli on, että vaikka pääsinkin eroon punaisesta Tennesseestä ja ruskeasta oleva nöttönen sen kuin pienentyi, jäi varastoon nyt reilut kaksi kerää vihreää. Avanti Cottonia. JOS olisi ollut koko mekko vihreää, määrä olisi ollut varmaan sopiva... Pitäisiköhän tehdä nukelle samanlainen? Ai niin, se punainen loppui....

Harmitti vähän, etten ehtinyt KIPpailemaan. Olisi ollut kiva nähdä Marsun koolailut ja mitä lie muutakin tapahtumaa. Mökkeily kuitenkin voitti meidän perheen äänestyksen 4-1. Olisinhan voinut kotiin jäädä ja lähteä julkisesti kutomaan, mutta lähdin kuitenkin mökille muun perheen mukana. Ja ihan mukavaa siellä oli ja kiva ilmakin, joten harmitus jäi pieneksi.

The Kakku

2009-06-12T09:20:00.000+03:00

Tässä Virallinen Versio syntymäpäiväkakkusta!

Pientä viilausta tehtiin koeversioon verrattuna. Päälliseen tuli kahta väriä, Hello Kitty on erikseen tehty valkoisella vaaleanpunaisen päälle. Erottuu paremmin ja tuli vähän kolmiulotteisuutta mukaan.

Täytteenä on tuoreita mansikoita ja vispikermaa sekä kinuskikastiketta. Ei löytynyt sitä vispattavaa kinuskikastiketta. Onko sen valmistus lopetettu? Mansikkakastiketta kyllä oli... Reunoilla on Creme Vanillaa. Se on meidän vakkari, kun sen pystyy vatkaamaan tarpeeksi kovaksi, eikä tarvitse pelätä kermaksi menemistä.

Tuskaista leikattavaa on, mutta terävällä veitsellä onnistuu kyllä.

Kakku teki kauppansa, kuten muukin tarjoilu. Vieraat istuivat herkkujen ääressä pienen iäisyyden ja ajattelin jo, että muu ohjelma taisi olla turhaa. Lopulta alkoi näyttää siltä, että kaikki olivat syöneet itsensä palloiksi, mutta pois eivät osanneet lähteä. Silloin sanoin, että ei tarvitse syödä enempää, jos ei jaksa. Sen jälkeen vieraat aika vikkelästi poistuivat pöydästä. Taisivat olla niin hyvin kasvatettuja, että meinasivat että pöytä pitää syödä tyhjäksi ennen kuin voi lähteä!

Vieraat olivat tyytyväisiä ja hyvin käyttäytyviä. Mitään riehumista ei missään vaiheessa ollut ja omaa vuoroa osattiin odottaa kuin tulevien koululaisten kuuluukin - pääosin vieraat olivat eskarikavereita, joku vasta eskariin menevä ja yksi jo ekaluokan käynyt.

Vaikka juhlat sujuivat keskiviikkona mukavasti, olin eilen ihan puhki. En jaksanut tehdä oikein mitään, edes kunnolla kutimukseen tarttua. Tänään olisi tarkoitus vihdoinkin saada nuoremman neidin kesämekko valmiiksi.

Päivän herkkupala(t)

2009-06-07T19:10:00.000+03:00

Kas tässä, olkaa hyvät!

Hello Kitty -linja jatkuu. Nyt on vuorossa oikein Hello Kitty -synttärit. Vanhemman neidin lasten kutsut on ensiviikolla. Kakkuun kin piti saada Hello Kittyn kuva. Marsipaani ei ole suosikkien listalla, jotain muut piti keksiä. Muistimme jostain kuullun että vaahtokarkeistakin voisi kuorrutteen tehdä. Ei kun googlaamaan - leivontablogit kun eivät ole lukulistan kärkipäässä. (Ja täytyy ilmeisesti pysyäkin moisista poissa, niin ihmeellisiä ihanuuksia niistä oli!) Apua löytyi monestakin paikasta, ja myös kuvien kanssa.

Hommaan ei uskaltanut lähteä ihan kylmiltään. Olisihan se kamalaa jos täytekakusta tulisikin pannukakku! Piti leipoa oikein koekakku tai oikeastaan tehdä koepäällinen. Hukkaanhan se menisi, jos ei tehtäisi myös pientä torttupohjaa johon täytteeksi vanilijakastiketta ja marjoja. Samalla tuli kokeiltua myös koristegeelien käyttöä.

Tähän vielä huomautus, että varsinaisesti meikäläinen ei leipurina toiminut, vaan Mies, joka meillä useimmiten nämä vaativammat leipomishommat tekee!

Minä toteutan itseäni muilla kädentaitojen saroilla.

Kuten tämän villatakin kanssa, joka loppujen lopuksi valmistui oikein sutjakkaa tahtia jo oli mukava tehdä.

Langan sain keväättalvella anopilta lahjaksi. Itsekin suunnittelin Lidlissä piipahtamista ja lankojen tutkailua, mutta en silloin ehtinyt. Anoppipa ehti. Langan väri ei ole ihan ominta minua, päätin tehdä niistä kuitenkin jotain itselleni, kun kerran lahjaksi sain.

Ensin ajattelin jotain huivintapaista, missä kuitenkin olisi hihat. Hihatin? Saisi olla vartalo-osa vähän pidempi... Tarkoitus oli saada jotain, minkä voisi kesäiltana ilman vähän viiletessä vetäistä päälle lämmittämään. Lopulta päädyin perinteiseen takki-malliin.

Ravelrylle kiitos tästäkin! Tykkäsin mallin ylösalaisuudesta - en ollut varma miten pitkälle lanka riittää. Kaarevista etureunoista - ajatuksessa oli vähän jäljellä alkuperäistä "pikkulämmittäjää". Pykäläreunus oli kivannäköinen. Ja tietenkin saumattomuus suurta plussaa!

Reunushan muodostautui tämän tekeleen haastekohdaksi, kuten mainittu. Tällä kertaa onnistuin ottamaan tilanteen todella haasteena, enkä ufoutumisen lähtökohtana. Ei tehnyt (kuin pari kertaa) mieli heittää tekele kaapinpohjalle häpeämään, mutta sitäkään ie kovin tosissaan. Ennemmin asenteella: On se nyt per.... kun ei suju.

Yläosan pitsikuvio oli tosi kivaa, meinasin tehdä sitä kokonaan. Mutta tulisiko sitten liian tylsää? En lähtenyt kokeilemaan, vaan vaihdoin kuvion. Ehkä parempi niin.

Malli: Elann: Top down V-neck gardigan with cutaway fronts
Lanka: Lidlin Colorado, väri 003
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 528 g

Mukava takki ja varmasti täyttää tehtävänsä lämmikkeenä. Varmasti tulen käyttämäänkin. Ainakin tämän kesän.

Langoilla jälleen!

2009-06-04T17:13:00.003+03:00

Heippatirallaa!

Uusi yhteys, uusi modeemi ja homma toimii! Jee! Vihdoinkin pystyn lukemaan kaikkia seuraamiani blogeja, kirjoituksia onkin kertynyt aikamoiset "pinot" tämän tauon aikana. Mutta mitäpä sitä sadepäivänä muutakaan.... niin, voishan sitä vaikka kutoakin...

Testasin myös kuvan siirtoa, joka on tähän asti ollut äärettömän hidasta, monesti epäonnistunut täysin. Nyt sekin sujui suitsait sukkelaan!
Tässä todistusaineistoa:

Neuletakin alareuna näytti tältä:

Oletettavasti myös etureunojen olisi pitänyt näyttää samalta, mutta ne näyttivätkin tältä:

Hieman liikaa silmukoita, vai mitä? Nyt on reunus purettu ja uudestaankin tehty ja lopputulos on paljon parempi. Laskeskelin että ainakin kymmenkunta "kolmiota" on vähentynyt ja vieläkin muutaman olisi voinut pois ottaa.

Takki on nyt kostutettuna pyyhkeiden sisällä prässääntymässä, joten parin päivän päästä näette ehkä koko komeuden. Kiinnityssysteemi pitäisi vielä kehittää.

Ongelmia vaikka muille jakaa

2009-05-27T13:22:00.002+03:00

Yritänpäs taas välillä bloggaillakin. Yhtä tuskaa tämä kyllä on, kun nettiyhteys pätkii vähintään parin minuutin välein. Netissä ei paljon viitsi roikkua, kun vähintään joka kolmas sivunavaus aiheuttaa ilmoituksen, että palvelimeen ei saada yhteyttä. Sitten taas odotellaan koska modeemi suostuisi toimimaan.... ja meillähän on kiinteä nettiyhteys. Ei kovin kiinteesti yhteys silti pysy. Asiaan on (ehkä) luvassa parannusta parin viikon päästä kun saadaan uusi adsl-modeemi.

Selityksistä asiaan:
Olen jo jonkun aikaa väsäillyt itselleni kesäistä neuletakkia. Sellaista, jonka voisi heittää niskaan kun illalla vähän viilenee. Mallikin löyty Elannista. Tykkäsin mallissa monesta asiasta: tehdään ylhäältä alas, kiva etureunan kaarevuus ja vielä reunus.

Reunus se vasta osottautuikin hakalaksi. Tein melkein ohjeen mukaan. Ei olisi kannattanut. Silmukoita tuli ihan liikaa, vaikka poimin vähemmän kuin piti. Näyttikin vähän turhan tiheältä, mutta ajattelin, että tasoittuu parin kerroksen aikana joita piti tehdä ennen pykäreunusta.

Ensin totesin että ylimääräiset kerrokset oli ihan tyhmän näköisiä ja purin ne. Sitten aloitin pykäläreunusta, mutta sekin oli tyhmän näköinen. Yritin toisella tavalla. Edellen tyhmä. Kaivoin mallineulekirjoja ja kokeilin vielä ainakin kolmea erilaista reunusta ennen kuin olin tyytyväinen.

Tein koko reunuksen. Silmukoita oli tsiljoona ja aikaa meni monta iltaa. Kun vihdoin sain reunuksen valmiiksi, pettymys oli aikamoinen. Silmukkamäärä ei tasoittunut reunuksen myötä, vaan päin vastoin, koko reunus rypyttäytyi järkyttävästi. Ei auta kun purkaa ja suosiolla poimia paaaaljon vähemmän silmukoita kun viimeksi.

Mitä tästä opimme: älä luota kaikkiin ohjeisiin, varsinkaan jos neulojan vaisto varoittaa homman menevän pieleen!

Valitettavasti kuva epäonnisesta reunuksesta ei suostu lautautumaan - yhteys katkeaa niin usein, ettei kuva ehdi siirtyä. Toivottavasti edes blogin saan esiin. Pätkii todella pahasti. Tätäkin olen yrittänyt lähettää jo kolme tuntia....

Lahjus

2009-05-15T10:27:00.006+03:00

Edellisviikolla sai isompi neiti nimpparilahjaksi puuvillaneuleen, jonka vihdoinkin väkersin pakosta valmiiksi. Taisin sitä aloittaa jo vuosi sitten, viime keväänä, tarkoitus oli saada syksyksi valmista. Into hiipui, kun huomasin, että leveyttä puserolla piisaa vähän turhan reilusti.

Nyt sitten päätin tehdä paidan loppuun, tuli mitä tuli. Tarkempi selvittely paljasti, että koko on lähellä 134 cm:tä - ei kun tekemään isompaa kokoa. Lisää pituutta ja heti. Lopputulos on ihan kohtuullinen. Mitä nyt hihat on ylipitkät (kuvassakin resorit käännettynä).

Malli: Novita kevät 2007
Lanka: Tennessee: fuksia 537, ruskea 638, valkoinen 011 ja lila nro ?
Puikot: 3,0
Koko: 134 cm
Langanmenekki: 410g

Väreistä fuksia on vanhempaa perua, jostain alesta ostettu ja oikeasti kirkkaampaa kuin kuvassa. Valkoista oli varastossa ja ruskean bongasin myös poistolaarista. Ohjeenmukaista sinistä ei omista varastoista löytynyt ja menekki oli niin pientä, etten viitsinyt koko kerää sitä varten ostaa, vaan korvasin sen vaalealla lilalla. (Kuvasta erottuu juuri ja juuri valkoisesta.) Lilaa olisi laatikoissa vielä enemmänkin, aikoinaan siitä piti tulla kesätoppi, mutta päätyi lopulta purkuun ja odottelemaan parempia ohjeita.

Tällä kertaa tehty lähes kokonaan ohjeen mukaan. Mitä nyt kaulusta vähän sovelsin... Kaksinkertaisena tosin, ohjeen mukaan. Käännöskohtaan tein nurjan kerroksen ja tikuttelin kokonaan samoilla puikoilla (käskettiin vaihtaa puolessa välissä pienempiin) ja vetoketjukaitaleen tein ennen kaulusta. Jotenkin tuntui hassulta tehdä ensin kaulus, sitten poimia nuo kaitaleen silmukat koko matkalta ja vielä luoda lisää silmukoita käännösvaraksi. Kauhistelin myös sitä hankaluutta, joka aiheutuisi kapean sisäkaitaleen ja vetoketjun yhdistämisompeusta! Nyt sain vetuketjun kätevästi kaksinkertaisen kauluksen väliin, eikä loppuosaan tarvita sisävaraa.
Niin ja resorit on tehty oikeat silmukat kiertämällä.

Neiti tykkää. Tänäänkin päällä. Ja kasvunvaraa riittää vielä pariksinkin vuodeksi!

Tuunailua

2009-05-12T11:35:00.002+03:00

Halusin vähän uutta ilmettä blogiin, mutta koodaus ei ole minun juttuni. Siispä surffailin etsien valmiita pohjamalleja ja löysin Elegian ja iTkUpiLLin mahtavan valikoiman Keisarin Uusista Vaatteista!

Tämä keväinen sivivuokko-aihe kolahti eniten - tällä kertaa!

Mitä sitten tekisi, ettei tarvitsisi pestä ikkunoita?

Ruusuja minulle

2009-05-11T14:06:00.001+03:00

Varmistaakseni äitienpäiväruusut, tein ne itse!

Malli: Flowers for Mam
Lanka: sekalaisia jämäpuuvilloja
Puikot: 3,0
Langanmenekki: 51g

Ravelryä selaillessa (yllätys: etsin Jotain Ihan Muuta) törmäsin näihin ihanuuksiin. Ohjetta luin ja pähkäilin, enkä meinannut ollenkaan tajuta miten kukat tehdään. Eipä auttanut kuin tarttua puikkoihin ja ruveta tekemään ja samalla ohjekin aukeni. Ensimmäinen koeversio ei päätynyt kimppuun vaan tyttöjen leikkeihin.

Ehkäpä ensi vuonna oma äitinikin saa kimpun kukkia!
Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut ruusujen kera kaikille äideille!

Homma lapasessa

2009-04-29T15:16:00.009+03:00

eikä mopokaan (vielä) ole karannut hanskasta näitten kevätinspiraatioiden kanssa. Kaikesta huolimatta jätän fufoilun väliin. Oikeastaan ei edes kovin montaa ufoa ole nurkissa pyörimässä, nyt kun nämä seuraavaksi esiteltävätkin on tehty. Mitä nyt muutama ihan ikuisuusprojekti on, mutta ei lasketa niitä nyt tähän....

Sylviäkään en vielä ufoksi laske, vaikka onkin ollut prässäytymässä jo pari viikkoa :-) Se kyllä valmistuu, viimeistään syksyksi. Nyt alkaa olla jo liian lämpimät ilmat sen käyttöön ja vuoria pitää vielä miettiä.

Mutta siis valmistakin on saatu:
Sukat, pitkät, fabelista, ranskalainen kantapää. Aloitettu varresta, mutta käytetty kerä paria metriä vaille loppuun. Siinäpä se. Onneksi kerät alkoivat samasta kohtaa, kohdistuivat raidat melkein itsestään. Kolmaskin kerä oli, mutta se jäi korkkaamatta.
Tykkään väristä valmiissakin sukassa. Onneksi ne onkin mulle!

Malli: Perussukka, ranskalainen kantapää
Lanka: Fabel, väri 911
Puikot: 2,5
Koko: 36
Langanmenekki: vajaa 100 g

Sitten nämä lapaset, jotka todella uhkasivat ufoutua ja läheltä piti, ettei niitä enää tänä keväänä olisi tarvittukaan. Mutta ehdinpäs vaan virittämään peukalot valmiiksi. Ei sillä, että parin pienen peukalon tekeminen ajallisesti pitkä projekti olisi. Kun vaan pääsee alkuun.
Kuvan värit miten sattuu, parempiakaan en monesta yrityksestä huolimatta saanut.

Malli: kuvio 81 Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia
Lanka: Fabel (väri 674) ja Maija (vihreä, väri 211)
Puikot: 2,25
Koko: 4 v
Langanmenekki: 32 g

Aikamoinen homma oli, noinkin pieniksi lapasiksi. Kuviosta otin vain apilat ja kärkeä jouduin hieman muokkaamaan, että mahtui kokonaan mukaan. Ja peukkuunkin tein apilan, vaikkei se kuvasta oikein näykään. Pelkäsin jo, että ovat 40 silmukasta huolimatta liian pienet, mutta prässääminen auttoi. Pieni käyttäjä on tyytyväinen ja näistä tuli heti suosikkilapaset.

Molemmat pari ovat valmistuneet jo edellisellä viikolla, on vaan bloggaaminen jäänyt. Meidän internet-yhteydessä on jotain häikkää, välillä pätkii pahastikin. Mies lupasi tutkia asiaa. Rouvan vierotusoireet blogimaailmasta ei haittaa ollenkaan, mutta Mieheltä meinas mennä hermo, kun olis pitäny tehdä työhommia. Ehkä tää asia nyt sit etenee...

Lupaukset pidetty!

2009-04-17T17:10:00.004+03:00

Muistattekos, kun joskus aikoja sitten tein Hello Kitty pipoja lahjaksi ja omat tytöt kinusivat samanlaisia. Silloinhan lupasin, että teen sitten kevääksi Kitty-pipot. Pikkuhiljaa alkoi olla aika täyttää lupaus.

Ensimmäinen Neiti Vihreälle oli helppo tapaus: varastosta aiemmin juuri tähän projektiin (tarjouksesta) ostetut Spektri-kerät puikoille. Valmista olisi tullut hujauksessa, jollen olisi purkanut työtä paria kertaa. Ensin liikaa silmukoita, sitten liian vähän. Ja pitihän se vielä kirjoakin. Plääh.

Toinen osottautui yllättäen vieläkin helpommaksi - vaikkakin ensin neiti ilmoitti haluavansa pipon samasta langasta kuin pikkusiskonsa. Ok, mutta lankaa oli jäljellä enää vajaa kerä ja piposta pitäisi tulla isompi... (Eihän Isompi Neiti koskaan halua vihreää tai ainakaan samanlaista kuin siskolla!) Onneksi kelpuutti keltaisen kaveriksi. Huh. Tällä kertaa kokokin osui kerta heitolla oikeaan. Ja kaiken huippuna: "Äiti, mä en haluis tähän sitä kissaa..." Voi, kirjontakin jäi väliin... ei kai sitä väkisin voi....

Malli: vinkkejä otettu Annelta
Lanka: Novita Spektri Plus (vihreä 843) ja Mini (keltainen 258)
Puikot: 4,0
Koot: (melkein) 4- ja 7-vuotiaat
Langanmenekki: 60 g ja 65 g

Anne oli tosi näpsäkästi tehnyt nuo korvalliset. Saa mukavasti korvat vähän peittoon ilman nauhojakin. Tähän asti olen tehnyt erilliset korvaläpät, ne vaan tuppaavat menemään kippuralle ilman nauhoja. Enkö mä vaan osaa?
Silmukkamääriä sain pienentää reilusti: 100 s:n aloituksesta tuli hyvä 7-vuotiaalle ja pienemmässä oli aluksi 94 s. (Muistiin vaan vastaisen varalle.)

Alkaa taas kypysyttää nämä enemmän tai vähemmän ikuisuuden roikkuneet työt. Into olisi aloittaa uusia kevätneuleita, mutta vakaasti olen päättänyt saada edes noita pienempiä juttuja sekä tietysti dead-linen omaavan hys-hys jutun pois alta ennen uuden aloittamista. Joo, joo, olihan nää pipot uutta, ne ei todellakaan maanneet nurkissa ikuisuutta, mutta... ne nyt oli vaan.... pipoja....

Pääsiäiskoreja

2009-04-13T20:31:00.006+03:00

Kyllä se meillekin pääsiäinen tuli.

Viikolla keksin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi suklaamunia varten oikein omat korit. Eikä aina niitä iänikuisia muovikippoja, joita meillä on harrastettu.

Rohkeana tyttönä tartuin virkkuukoukkuun - virkkaushan ei mitenkään ole se mun juttu muuta kun sen verran, että perusteet on hallussa. Mitään ruutuvirkkausta haastavampaa en ole kokeillut.

Jämäkerälaatikosta kaivoin esille puuvillalanganloppuja ja toisen omistamistani koukuista. Ohjeenkin sovelsin lähes omasta päästäni. Vähän vaan Ravelryä vilkuilin, mutten löytänyt mieleistä ohjetta.

Tässä pikaisesti napattu kuva ennen suklaamunien hyökkäystä.

Malli: oma
Lanka: Novita Mini (kelt. 258 ja vihreä 368), turkoosi ja sininen tuntemattomia, mutta selvästi samaa lajia
Koko: pohjan halk. n. 10 cm
Langanmenekki: yht. 148 g

Miniä oli kahta lajia, muistaakseni keltainen on sitä vanhempaa lajia, eli selkeästi paksumpaa versiota. Ei olisi voinut yhdistää. Tai siis näillä taidoilla ei... Lankojen vyötteissä on muuten eri langannumerot (keltainen 282 ja vihreä 285). Olisi Novita voinut keksiä "uudelle" Minille jonkun toisen nimen, kun kerran noinkin erilaisia langat ovat ja numerokin vaihtui. Johti varmaan yhden jos toisenkin käsityöihmisen harhaan. Jos varastossa oli vanhaa Miniä ja osti sitten lisää uutta täydennykseksi, pettyi pahasti.
Tämä ongelma tietenkin jo suurelta osin ohimennyttä, koska eihän Miniä enää ole lainkaan saanut vuosiin. Ärsyttää silti edelleen.

Takaisin koreihin. Sokerivedellä yritettiin kovettaa. Jos (lue: kun) haluaa ne pesukoneeseen heittää suklaan jäljiltä, niin ei ainakaan tule ongelmia. Lapset eivät onneksi hoksanneet ruveta koreja nuoleskelemaan, vaikka sokeriveden näkivätkin. Enemmän sokeria olisi voinut laittaa, kahvat eivät oikein kunnolla pysty pystyssä, kuten kuvastakin näkyy. Silti kuivuineinakin tuntuvat jotenkin tahmaisilta.

Virkkauskiintiö tuli täyteen ainakin jouluun asti. Palaan takaisin puikkojen maailmaan - niitä en purista niin, että kädet tulevat kipeäksi, eikä useimpia neuletöitä tarvitse koko ajan tuijottaa tehdessä.

Sipulitipu

2009-04-05T16:22:00.009+03:00

Mikä pääsiäiskoriste on sipuli? Voihan sillä, värjätä kananmunat. Sipuli tästä kumminkin tuli.

Onneksi koristelu vähän paransi tilannetta:

Malli: Garnstudion pääsiäiskanat ja -munat
Lanka: Nalle, koristeluun Kotiväkeä ja tuntematonta puuvillalankaa (tipu),
Lidlin sukkalanka, väri 301 (muna)
Puikot: tipu 2,75 ja muna 2,25

Langanmenekki: 13g ja 6 g

En osannut vielä päättää mihin koristeet laitan ja montako tarvitaan. Toistaiseksi ovat koekappaleita. Nopeasti valmistuvat, äkkiä tekee lisää. Tipu ainakin kaipaa kaveria ja yksinäiseltä tuo munakin näyttää.
Voi olla että tiput päätyvät vähintään pääsiäisen jälkeen tyttöjen leikkeihin. Nyt jo oli riita lähellä, kun oli vain yksi tipu. Senkin äiti sitten takavarikoi. Tylsimys.

Peruspipo

2009-04-03T09:35:00.002+03:00

Pitkästä aikaa...

Tämä pipo on ollut valmiina ja käytössäkin jo parisen viikkoa (!), bloggaaminen vaan on jäänyt. Uusi pipo oli tarpeen, kun ilmat lämpenivät niin, että fleecevuorinen talvipipo alkoi hiostaa liikaa. Nimenomaan uuden pipon tarvitsin, koska edelliset eivät kertakaikkaan pysy päässä. Pääni on ilmeisen omitusen muotoinen, koska kakki pipot tuntuvat nousevan aina jonnekin päälaelle, ainakin pois korvilta, oli malli mikä tahansa. Käsittämätöntä. Tällä kertaa valitsin malliksi lapsilla hyväksi todetun Novitan Jussi-pipon. Ja kyllähän se monia muita paremmin meikäläisenkin päässä tuntuu pysyvän.

Malli: Novitan Jussi-pipo
Lanka: Novita 7-veljestä Polkka (väri 884)
Koko: aikuinen
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 48g

Kuva on taas mitä on.... Omasta päästä kun on hankala ottaa kuvia, eikä kukaan suostunut malliksikaan. Oikeasti pipo ei ole noin littana, ei mikään baskerimallinen vaan siis peruspipo. Värit, no... eiköhän kaikki ole jo Polkan oikeastikin nähneet...

Langaksi valitsin siis varastossa jonkin aikaa pyörineen Polkan. Ostin sen ihan itseäni varten ja suunnittelin siitä sukkia. Jotenkin vaan lanka ei halunnut sukiksi - eihän kukaan sitten näkisi miten ihanaa lankaa niihin on käytetty. Mielestäni lanka on todella ihanan väristä, ihan minun väriäni! Nyt kun pipo tuli tehtäväksi Polkka huuteli laatikosta olemassaoloaan. Lopusta varmaan väsään sormikkaat, kun huomasn etteivät nekään mahdottomat tehdä ole.

Olen täällä muutakin sentään tehnyt. Fabel-sukat ovat viittä vaille valmiit. Sylvikin edistyy kivasti. Kirjoneulelapasista puuttuu peukalot. (Pitäisiköhän oikeasti ottaa käyttöön Katiijan metodi tehdä peukalot ennen kärkiosaa...)

Ja nyt vihdoin kaivan langan pääsiäismunia ja -tipuja varten. Jotenkin nuo tiput ovat niin söpöjä, että pakko päästä koittamaan saako itse aikaan samanlaisia!

Vihreää pehmeyttä

2009-03-19T12:30:00.001+02:00

Kummipojan kyläilytakki, olkaa hyvä!

Viimeksihän kerroin, kuinka pitää tehdä valmiiksi, kun synttärit on kohta. No niin, siinä hätäpäissäni menin sekaisin kummipoikien synttäreistä - sen nuoremman synttärit oli viime sunnuntaina ja vanhemman, jolle takki siis tulee, vasta parin viikon päästä! Mutta tajusin sen vasta kun olin tuskissani vetoketjun ommellut. Onpahan kerrankin lahja valmiina hyvissä ajoin!

"Vain vetoketju puuttuu" -valmiina takki on jo ollut melkein kuukauden. Valmistui todella nopeaa tahtia, kun vauhtiin pääsin, joten tikuttelin samoin tein valmiiksi asti. Langat ostin tammikuun tapaamisessa Ogelin Lankamaailma Nordiasta. Eli nyt voin hyvillä mielin mennä seuraavaan tapaamiseen lauantaina. "Sovittiin" että edellisellä kerralla ostetut langat pitää kuluttaa ennen seuraavaa tapaamista... Viimeksihän en paikalle hiihtoloman takia päässytkään. (Niin, ettekä sitten muistele niitä muutamaa pikkuruista kerää, joista on tulossa lapasia lapsille, "ei ihan vielä aloitettuja")

Kävi kerrankin hyvä tuuri vetoketjun ostossa: Eurokankaassa saattui juuri sopivasti erä vetoketjuja puoleen hintaan (poistuvia värejä tms.) ja siitä laarista nappasin takkiin sopivan ketjun mukaan. Tarkistin vielä normaalihintaisetkin, mutta eipä niistä paremman väristä löytynyt.

Lanka: Gjestal Napoli exclusive, väri 507
Puikot: 4,0
Koko: 122/128 cm
Langanmenekki: 259 g

Lanka on tekokuitua, mutta ah niin ihanan pehmää, että. Vähän lötköä ehkä, mutta tuskin haittaa käytössä. Vauvalle saisi ihanuuksia.

Mallin kehittelin omasta päästä, mallineulekirjoja selailin ja siitä se ajatus sitten lähti. Ei mikään maailmaamullistava keksintö, mutta vähän pintaa kuitenkin. Kuvassa näkyy vähän huonosti.

Mitat otin Ann Buddin The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns -kirjasta. Kirjaa ei olisi välttämättä muuten tarvittu (vanhempi Neiti on suunnilleen saman kokoinen kuin kummipoika), mutta halusin takkiin istutetut hihat. Niiden tekeminen ei kuulu asioihin, jotka osaan ulkoa hatusta vetäen. Turvauduin siis kirjan apuun ja hyvä se olikin, kavennusmäärät kerros kerrokselta lueteltuina. Ainoa hankaluus tuli siitä, että myös lasten koot olivat mitoitettu rinnanympäryksen mukaan. Piti siis ensin arpoa valmiiden töiden ja muiden ohjeiden avulla mikä koko minkäkin pituiselle lapselle pitäisi tehdä. Toimin fiksusti ja laitoin mitat kirjaan ylös, selviää seuraavalla kerralla vähän helpommalla.

Kolmeen kertaan tehtyä

2009-03-12T11:30:00.000+02:00

Pitkästä aikaa koneella.

Vanha tietokone sanoi työsopimuksen irti - ensin piti niin pahaa ääntä, ettei uskaltanut kun hetken kerrallaan käyttää. Ilmeisesti tuuletin hajosi. Se vaihdettiin uuteen, mutta pian alkoi uusi pörinä. Levyt vetelivät viimeisiään. Vanhimmat osat koneesta olivatkin ikivanhoja Pentiumin osia, joten eiköhän ollutkin aika jo uusia koko masiina. Onneksi saatiin kaikki tarpeellinen vielä vanhoista levyistä ulos kaivettua! Nyt on siis uusi hieno kone ja käyttövalmiinakin.

Mitään merkittävää ei ole tämän blogitauon aikana valmistunut.
Sylvistä on tehtynä takakappale ja toinen hiha, mutta jälkimmäinen menee purkuun. En halunnut kokonaan ohjeenmukaista leveää hihaa, vaan vähensin aluksi silmukoita, mutta tuli vähän liiankin kapea.

Revontulihuivia olen automatkoilla tehnyt ja aika pitkälle on edennyt.

Kaivoin myös naftaliinista viime syksynä aloitetun tennessse-puseron vanhemmalle neidille. Näin kevään korvalla olisi hyvä saada valmiiksi. Onneksi tuli vähän arvota leveämpi - mahtuu vielä nytkin. Vähän lisää pituutta, niin hyvä tulee.

Pisimmällä on kummipojalle lahjaksi tuleva neuletakki. Osat ovat olleet valmiina jo jonkun aikaa, ompelutyöt ja vetoketju puuttuvat. Päättelykeijun olisi syytä kohtapuoliin ilmaantua, koska juhlat ovat jo sunnuntaina. Vetoketjun ompelu vaan on aina yhtä tuskaa.

Ainoat oikeasti valmiit ja jo käytössäkin olleet tekeleet ovat nämä huovutetut lapaset. Väritkin kuvassa melkein oikein.

Lanka: Virolainen villa 8/2 ja Maija (väri 221)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 52 g

Langat siis jämäosastolta. Vironvilla Revontuli-huivin loppu, ja nyt sitten tosiaan loppui! Myös Maija loppui totaalisesti, tasan tuon verran jäi poikittain neulotusta jakusta.

Kolmeen kertaan lopulta lapaset tein, kuten otsikossa kerrotaan. Ensin ajattelin tehdä samalla systeemillä kuin äidin lapaset, toinen tummempi, toinen vaaleampi. Väriero olikin sitten niin suuri, etteivät enää näyttäneet samaan pariin kuuluviksi. Ok, tehdäänpäs sitten raidalliset. Purkuun puolitoista lapasta. Toisen lapasen puolessa välissä alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei lanka sittenkään riitä. Ei kun uudelleen purkamaan. En kuitenkaan viitsinyt ihan kokonaan purkaa, molemmat puoleen väliin vain ja lisäyksenä harmaimmat raidat.
Lankaa tuli siis pätkittyä aika tavalla, mutta onnisti lopulta. Peukaloissa alkaa jo näkyä värien liukuminen toisiksi.

Koko on vähän pienempi kuin edellisissä. Resoria saman verran, sitten lisätty silmukoita 56:een. Kerroksia ennen peukaloa 27. Silmukoita peukalossa 20. Peukalon jälkeen 45 krs. Kärkikavennukset tein niin, että puolet silmukoista kavensin joka toisella kerroksella ja loput joka kerroksella. Peukalossa 24 krs + kavennukset. Tämän verran olin jonnekin paperin kulmaan kirjoitellut, laitan nyt ylös vastaisen varalle. Sopivan kokoiset omiin pieniin kätösiini ovat.

Ihanan lämpimät ja pehmeät. Ja kivan värisetkin vielä! Vaikka Mies totesikin kun näki ensimmäisen kerran: "Noihan näyttää jo käytetyiltä!" Että kiitti vaan, mutta sitähän tuo huopuminen teettää!

Jakku

2009-02-12T13:13:00.000+02:00

Kun jotain oikein ottaa asiakseen, niin valmista tulee. Päätin, että jakun pitää valmistua Jumbon tapaamiseen tiistaiseksi ja onnistuihan se. Täytyy laittaa noita omia deadlineja näköjään käsitöillekin, että tulee valmista!

(Värit on oikeammat alemmassa kuvassa, ylemmässä näkyy laskokset paremmin.)

Malli: Drops 106-1
Lanka: Maija (värit 221 ja 222), Cotton Viscose (väri 27) ja Nalle (väri 011)
Puikot: 3,0
Koko: pituus S, leveys M
Langanmenekki: 605 g

Langat siis marraskuussa tilattu Tapiolta (Maijat silloin tarjouksessa...) joten meikäläisen tahtia suorastaan nopeasti valmistunut työ. Varsinkin kun otetaan huomioon että maltoin aloituksen kanssa ja väliin tuppasi niitä joululahjatöitäkin. Lisäksi varsinainen neulontatyö on ollut valmiina ainakin pari viikkoa. Taas tuo viimeistelyvihulainen...

Vähän (tietysti) piti modata oman pään mukaan. Eihan mitään voi kokonaan ohjeen mukaan tehdä! Lanka vaihtui Alpacasta arkisempaan Maijaan. Kyllä sitä Alpacaa vakavasti harkitsin, mutta kun Maija tosiaan oli niin halpaa tarjouksessa, että sai kelvata. Ei haittaa ollenkaan.

Tällaisen pygmin (kiitos Marsu!) pitää lähes aina lyhentää takkejaan(kin), mutta tämä oli passeli ihan suoraan mallista. Leveys ei sitten vastaakaan pituutta, joten kokoa suurempi oli tehtävä. Onneksi tässä mallissa se oli erityisen helppoa kun poikittain kudottiin - ei tarvinnut edes laskea uusia silmukkamääriä!

Sitä vaan ihmettelin, että on se kumma kun tuollaista poikittain neulottua takkia ei käsketä tehdä yhtenä kappaleena etureunasta etureunaan, vaan kolmessa eri osassa ja sitten neulottaisiin yhteen. Minä, joka välttelen viimeiseen asti saumojen ompelua, tein vartalo-osan tietenkin yhtenä kappaleena. Tosin tajusin sen vasta kun oli aika aloittaa ensimmäistä etukappaletta. Sen sain jatkettua takakappaleesta, mutta toisen puolen tein sitten niin, että purin luomiskerroksen, poimin silmukat ja jatkoin siitä. Laiskuuden huippu?

Langanmenekki ihmetytti taas kerran. Laskeskelin tilausta tehdessäni, että paljonkos Maijaa sitten tarvitaan. Päädyin seitsemään kerään vaaleampaa ja kolmeen kerään tummempaa lankaa. Täydellisesti onnistui: kumpaakin väriä jäi vajaat kerät. Cotton Viscosia oli ohjeenmukaiset kolme kerää, joista myös jäi vajaa kerä jäljelle. Olin vielä ostanut vaaleanpunaista Maijaa etumukseen, mutta värihän osottautui ihan liian vauvan vaaleanpunaiseksi, että piti jättää varastoon. Korvasin sen valkoisella Nallella, sitä kun löytyi varastosta, ei tarvinnut lisäostoksille lähteä. Niin, siis lankaa oli 15 x 50 g eli 750 g yhteensä, jäljelle jäi vain kolme vajaata kerää, mutta jakun paino on vain pikkuisen päälle 600g.... Vaikkei Nallea olisikaan mennyt 100 g:aa, niin.... (unohdin punnita Nallen menikin, kerä oli jo aloitettu aikaisemmin.)

Vähän pisti alkuun silmään, kun nuo laskokset ei olalta mene samaan kohtaan. (Ei kai kun edessä on kahdet ja takana vain yhdet!) Onneksi niitä ei itse käytössä näe!

Mutta lopputulos on kyllä ihana! Ja värit meikäläiselle juuri passelit! Tästä tulee varmasti lempparineule pitkäksi aikaa.

Joululahjasukat

2009-02-09T19:27:00.002+02:00

Olisiko vihdoinkin aika päivittää myös blogiin eräs joululahjaneulomuksista...?

Ne kovan onnen dominosukat tein sittenkin valmiiksi ja Sisko sai ne joululahjaksi. Unohdin ne tietenkin sekä punnita että kuvata, mutta nyt on Sisko-kulta kuvat räpsinyt. Kiitoksia kovasti!

Malli: Dominosukat, Drops 105-43
Lanka: Fabel, väri kanerva-mix 674
Puikot: 2,25
Koko: 35/37
Langanmenekki: 102 g

(Langanmenekin sain sitten jäljelle jääneistä lankanöttösistä)

Projekti osottautui yhdeksi vuoden hankalimmista operaatioista! Ensimmäinen virhe oli tietenkin se, että valitsin (vahingossa toki) väärän kokoiset puikot, ei 2,25 vaan 2,5. Enkä sitten viitsinyt vaihtaa pienempiin kun huomasin virheen, vaan fiksuna ajattelin nilkan kohdalta kaventaa vielä yhdet silmukat per ruutu. Lopputulos: ylhäältä lerpsu ja jalkapöydän päältä liian tiukka. Ei kun purkuun. Ei, ei edes purkuun, vaan nurkkaan häpeämään! Siinähän sitten sukka-rukka uhkasi UFOutua ja jäädä ikuiseksi ajoiksi tekemättömien töiden listalle ja ehkä joskus purkautumaan muuttuakseen joksikin ihan muuksi.

Mutta jäi se ajatus erilaisella tekniikalla tehdystä sukasta sen verran kaivelemaan, että vihdoin kaivoin tekeleen esille ja purin ja uudelleen aloitin alusta. Ne pikkuiset neliöt kun valmistuivat nopeasti ja tuli se tuttu "vielä yksi" into päälle.

Toiselle sukalle meinasi käydä kuten ensimmäisellekin - lentää nurkkaan. Siinä alkoivat väritykset kasaantumaan liiaksi samoihin kohtiin. Loppujen lopuksi sitten yritin siirrellä lankoja eri kohtiin, ettei olisi näyttänyt liian samalta. (Kuvassa sukka vasemmalla, huomaatteko?) Ihmeellistä, kun ensimmäisestä sukasta tuli mukavan sekametelinen ilman yrittämistäkin...

Päätin antaa armon käydä oikeudesta ja lopulta tyytyä epätäydellisiin sukkiin. Eihän niitä itse tarvitse pitää. Kun lankakaan ei ollut sitten minun väriseni, vaikka värikartassa siltä näytti. Liikaa oranssia ja turkoosia. Vaikka myönnettäköön, että mitä enemmän sukkia ja lankoja katselin, sitä mielyttävämmäksi väritys muuttui. Jos en olisi jo siinä vaiheessa päättänyt lahjoittaa sukkia pois, olisin ehkä sittenkin pitänyt itselläni....

Shedir-sormikkaat

2009-02-08T13:22:00.003+02:00

Onneksi tauti ei ollut kovin sänkyynkaatava eikä pitkäaikainen.

Otin itseäni vihdoinkin niskasta kiinni ja viimeistelin Shedir-sormikkaat nuorelle miehelle.

Malli: Palmikko Shedir-pipon mukaan Knittystä
Lanka: Flotte Socke Stretch Ringel 4-fach, väri 3022
Puikot: 2,5
Langanmenekki: 38 g

Nyt on vihdoinkin setti valmis pipon kanssa. Eihän tuo kuvio edelleenkään kovin kummoisesti näy, mutta pitihän samanlaiset saada. Tein loppukavennukset ihan omalla sovelluksella. Isommasta kuvasta saa vähän selvää.

Silmukkamääriä katselin vähän sekä Kaspaikasta että Garnstudiolta. Ja tein sitten ihan oman sovelluksen.... Synttärilahjaksi ei noista sitten ollut. Sen verran usein piti kokeilla saajan käteen, että ei ollut järkeä lahjaksi antaa. Mutta halusin sormista oikean pituiset, eikä ihan mitä sattuu. Vähän ennakkoon tuli siis käyttöön. Eihän noin ohuita sormikkaita vielä ulkona voi pitää, kauppareissulla ja muilla automatkoilla menee.

Jännää muuten, että sormikkaisiin meni lankaa hieman enemmän kuin pipoon. Hyvä pistää mieleen seuraavia projekteja varten!

Seuraavaksi käyn oman jakkuni kimppuun, yritän saada saumat ommelluksi (!) ennen tiistaita, että saan uutukaisen neuleen Jumbon tapaamiseen.

Toinen yritys

2009-02-05T14:31:00.001+02:00

Toinen kerta toden sanoo! Lapaset pienenivät vielä vähäsen kovemmassa käsittelyssä ja melkein ovat sopivan kokoiset. Melkein... huomasin vasta uudessa tarkastelussa, että tein lapasista alun alkaenkin liian pitkät: naisten koossa sanotaan, että koko kämmenosan pituuden pitäisi olla 18 cm, eikä vasta kärkikavennusten jälkeen. Vika siis tekijässä tällä(kin) kertaa - ja huonossa ohjeen luvussa! Eivätpä nuo nyt ihan hirveästi liian isot omaan käteenikään ole, joten äitin vähän suurempaan käpälään varmasti kohtuullisen sopivat.

Lanka: Nalle (väri 673) ja Evillan villalanka 8/2, (väri A-73)
Puikot: 3,0 ja 3,5
Langanmenekki: 68 g (resoriin yht. 20 g)

Silmukkamääriin otin vinkkiä Kriistinalta, joka oli tehnyt vironvillalangasta lapaset veljelleen. Vähensin silmukoita ja pituutta, jotta olisi paremmin tullut naisen käteen sopiva, ei ihan onnistunut...

Varren tein Nallesta, jotta saisin joustavan ja napakan rannekkeen. Vähän tuo kärsi 60 asteen pesusta, mutta ei haittaa. Värit menivät kämmenosassa vähän hassusti, mutta kyllä nuo kaksi pariksi tunnistaa.

Muistiin vielä vähän silmukkamääriä ja pituuksia itselle ja muillekin avuksi:
Resori 48 s Nallea, viimeisellä kerroksella lisäys 60 s:aan.
Ennen peukaloa 9 cm vironvillalla.
Peukaloon 10 s - yhteensä peukussa 10 + 10 + 2 (poimittua) silmukkaa, peukalon pituus 8 cm + kavennukset.
Peukalon jälkeen 18 cm, eli koko kämmen 27 cm. Koko pituus kavunnuksineen 30 cm.
Pituuden puolesta siis tuli liian pitkä, eli naisten kokoon koko pituus 27 cm olisi riittänyt. Kuitistuminen oli siis kutakuinkin 30 % sekä pituudesta, että leveydestä.

Aiheeseen innostuneena kaivoin sen toisenkin kerän lopun ja vaaka näytti 52 g:aa. Eli pitäisi juuri ja juuri riittää kokoa pienempiian lapsiin. Jippii!

Nyt vaan paleltaa koko ajan hirveästi, ilmeisesti kuume nousee. Väsyttääkin, joten lapastelu jatkukoon toisella kertaa.

Ensimmäinen kokeilu

2009-02-04T10:32:00.002+02:00

Huovutuksen saralla, ei ollutkaan ensimmäinen! Muistin, että pari joulua sitten tein useammat (!) parit huovutettuja tossuja Fritidsgarnista. Miten unohtuikin....

Ensimmäiset lapaset tuli kuitenkin tehtyä. Pääsivät koneeseenkin jo heti eilen illalla. Lopputulos - ihan liian isot. Pituus lähinnä Miehelle sopiva, leveys vähän niukka ja peukalo melkeinpä liian pieni :-( Pyörivät koneessa 40:ssä farkkujen kanssa. Nyt heitin ne 60:iin lakanapyykin kanssa (kuinkas sattuikaan sopivasti, neiti pissi yöllä sänkyynsä...) eli sekä muuta tavaraa että lämpöä on enemmän.

Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää! Onneksi on melkein joka kokoa käpälää, eiköhän jollekin sopivat tule.... Ehkä. Ihan lämpöisiltä tuntuivat. Haluan tehdä itsellenikin omasta Revontulen lopusta - jos lankaa on riittävästi. Ja saan koon kohdalleen näiden edellisten kanssa.

Starttiitti

2009-02-02T11:23:00.003+02:00

Pahanlaatuinen starttiitti on iskenyt.

Ensin aloitin niitä lupaamiani sormikkaita ja ne etenivätkin yllättävän nopeaan tahtiin, kunnes toisen sormikkaan sormia tehdessäni huomasin palmikon loppuosan olevan väärin. Purkuun vaan, ja kas kummaa into lopahti siihen.

Tietysti piti päästä koittamaan miltä tuntuu tehdä lahjaksi saatua pompulalankaa. Huivin sain alkuun, mutta tekelettä pitää katsoa niin tarkkaan koko ajan, ettei telkkariohjelmien seuraamisesta samalla meinaa tulla mitään.

Siispä aloitin myös kummipojalle villatakin tekoa, sekin lähti alkuun rivakasti, mutta hyytyi sitten. Kun vielä ei ole sen kanssa kiire - tarvitaan vasta huhtikuun alkuun ja nyt olen jo kainaloiden kohdalla (etu- ja takakappaleita teen yhdessä).

Kaiken huippuna iski huovutuskärpänen. Tähän asti olen sitäkin alaa vältellyt, mutta muista blogeista bongatut vironvillalapaset houkuttelivat liikaa. Nämä ensimmäiset on koekappaleet, lanka on loppua Revontuli II:sta. Jos tulevat yhtään sopivat, äiti saa ne. Väri kun ei ole ollenkaan minua. Jos menee plörinäksi, ei sekään haittaa....

Nyt odotellaan sitten ediittiä ja päättelykeijua, joka valmistaisi ainakin nuo sormikkaat. Ja sen villatakin, joka tuolla on odottamassa kasausta!

Siilit

2009-01-29T20:10:00.003+02:00

Lopultakin saan kuvan siililapasista - valmistuivat juuri ja juuri joululahjaksi vanhemmalle tyttärelle. Silmiä (pienet puiset helmet) ompelin vielä aattoyönä kiinni ja tuppasi menemään läpi molemmilta puolilta, niin että siilit oli lentää pihalle saman tien... Ei sentään.

Malli: Siililapaset
Lanka: 7 veljestä Raita (väri 894) ja Tango Fani (väri 687)
Puikot: 3,5
Koko: 120 cm
Langanmenekki: 64 g

Oli se sitten vaivan arvoista lopulta. Neiti on innoissaan ja nyt lapasia pitäisi pitää tarhassakin. Ihanaa oli myös, kun tarkkasilmäinen tytär huomasi, että lankahan on samaa kuin syksyllä saamissaan sukissa. :-) Onneksi auttoi selitys, että tontut on varmaan huomanneet, että sulla on noi sukat ja tehneet sitten samanlaiset lapasetkin.... Meillä uskotaan ihan täysillä joulupukkiin vielä!

Vihdoin ensimmäinen valmiina

2009-01-23T10:34:00.005+02:00

Vihdoinkin virallisesti ensimmäinen tämän vuoden puolella valmistunut tuote - johan oli aikakin! Tadaa: Hello Kitty - pipo.

Malli: Novita syksy 2005 (Jussi-pipo)

Lanka: 7 veljestä Raita, väri 855, kirjaluun 7 veljestä
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 52 g

Edit: vihdoinkin kuvan siirto onnistui! Mies väittää, että ongelmat johtuivat siitä, että kuva oli liian suuri. On ne ennenkin olleet, eikä ongelmia ole ollut.... Laitoin kuitenkin pienemmällä pikselimäärällä ja onnistui - olikohan Mies sittenkin oikeassa? Voiko olla?

Pipo on ollut valmis jo viikon verran, mutta kirjailu odotutti itseään, yllätys, yllätys. Nyt oli kuitenkin pakko tehdä valmiiksi, kun pipo on menossa synttärilahjaksi ja juhlat on huomenna.
Ihan en ole tyytyväinen rusetin reunojen muotoiluun, muuten ok. Tällä kertaa kirjailu ei tuntunut ollenkaan tuskaiselta, vaan valmistui suorastaan reippaaseen tahtiin. Hyvä, hyvä.

Ja jälleen kerran lupasin omillekin tytöille tehdä Hello Kitty -kevätpipot. Harmi, ettei varastossa ole yhtään vihreää puuvillalankaa. Nuoremmaisen lempiväri kun on juuri vihreä. Ei kai vaan tarvitse lähteä lankaostoksille....

Olen viime aikoina sitkeästi tehnyt poikittain neulottua takkia. Ainaoikeaa. Vartalo-osuus valmistui kohtuullisen nopeasti, mutta ne hihat! Miten voikin olla niin hitaan tuntuista, vaikka silmukoita on paljon vähemmän kuin vartalossa. Vaikka teenkin molempia hihoja yhtäaikaa, silti. Onneksi teen samaan aikaan, muuten jäisi varmaan toinen hiha odottelemaan! Nyt ollaan onneksi jo voiton puolella, yli puolen välin mennään. Ainakin jokunen kerros päivässä, niin eiköhän valmistakin saada.

Uusin aloitettu projekti on ne ne luvatut sormikkaat pipon kaveriksi nuorelle herralle. Jos saisi ne kuukaudessa valmiiksi, ehtisi synttärilahjaksi.