22.8.2011

Lomapuuhailua II

Ihan viimeisinä lomapäivinä päätin vihdoinkin antaa periksi ja ryhdyinpä virkkaamaan matonkudetta minäkin. Kauan ja hartaasti olen muista hullutusta vältellyt, mutta eipä sille loplta mitään voinut. 

Poika nimittäin haluaisi huoneeseensa virkatun maton. Sattui näkemään sellaisen uusimmassa Modassa. Tuskin kirjoneuleista kuitenkaan teen, taitaisi tulla trikookuteesta liian paksu?  Koe- ja harjoituskappale piti kuitenkin tehdä ennen kuin lupasin mitään suurempaa projektia aloittaa. Virkkasin siis vessaan uuden maton, vanha olikin jo aika kulahtanut. 

Mitään kovin haasteellista kuviota en halunnut, joten ihan ympyrää virkkasin, silmukat aina takareunasta. 

Ihan kivahan matosta tuli ja juuri sopivan kokoinen meidän minivessaan. Ehkäpä isompaankin uskaltaa ryhtyä?



Lanka: trikookude
Koko: halkaisija n. 65 cm
Koukku: 8,0
Langanmenekki: 900 g



Suurin kesätöistä - tai ainakin isoin operaatio, olivat sukat! Ostin mukavaa, ohutta sukkalankaa, jossa on puuvillaa 41%. Sukkia olisi kiva käyttää, myös kesän viileinä päivinä.

Ravelryä taas selaamaan, halusin jonkun oikein kivan mallin tälle raitalangalle. Eipä kauaa mennyt kun bongasin Skewn! Aivan uskomattoman näköiset sukat, ja ohjetta oli tietenkin heti pakko päästä kokeilemaan. Vaikka ohje oli jo talven 2009 Knittyssä, se oli tähän asti onnistunut livahtamaan ohi silmieni.



Malli: Skew
Lanka: Hot Socks Cotton Strech Sockenwolle (väri 803)
Puikot: 2,0
Langanmenekki: 64 g


Ensimmäinen haaste oli, että sukka oli kokoa 39. Meikäläisen 36 jalkaan siitä tulisi todennäköisesti aivan liian suuri. Rohkeasti ryhdyin kuitenkin toimeen pienemmillä puikoilla. Siis 2,00 kun ohjeessa oli 2,25. Vaikea oli arvioida kokoa, ja mahtuvuutta kun en hahmottanut alusta lainkaan miten homma tulisi etenemään. 

Kaikeksi onneksi Hattisto oli tehnyt suuren työn ja kääntänyt ohjeen suomeksi. Se helpotti jonkin verran alkua ja hahmottamista - enkä edes printannut englanninkielistä ohjetta. 

Alkukankeudesta päästyäni ja selvitettyäni lyhenteet (eli miten päin ne kallistuvat lisäykset missäkin päin kallistuvat) sukka lähti etenmään reipasta tahtia. Loppujen lopuksi sukka ei ollenkaan olut niin vaikea kun olin kuvitellut ja ohjeessa varoiteltiin. Homma eteni matemaattisen loogisesti ja lisäykset ja kavennukset tulivat tasaiseen tahtiin. Vain "Nilkan sisäpuoli" -kohdassa meinasi mennä pasmat sekaisin, mutta siitäkin selvisin ilman purkamista.
Amerikkalaiseen tapaan ohjeessa käytettiin paljon silmukkamerkkejä, joista suurimman osan huomasin turhaksi. Myöskin suosittelu pyöröpuikon käytöstä ei ollu tarpeellinen - 15 cm sukkapuikoilla pärjäsin vallan hyvin jopa leveimmästä 102 silmukan kohdasta. Myönnetään, että normaalikokoiset 20 cm puikot olisivat siinä kohdassa olleet ehkä kuitenkikn paikallaan.




Lopputulos oli hieno! Ihanat sukat! Ja juuri sopivan kokoiset, kun lanka oli ohuempaa (50 g = 230 m, ohjeessa 160 m) ja puikot myös. Mitään isompia muokkauksia en olisi ensikertalaisena osannutkaan tehdä. Ainoastaan lisäsin jalkaterään kerroksia, joka ei aiheuttanut silmukkamäärissä muutoksia.

Ainakin Hattisto oli kokeilut ohjetta Nalle-langalla ja on sivulleen kirjannut ohjeeeseen tekemiään muutoksia. Tämän kokeilun jälkeen sanoisin, että uskaltaisn kokeilla myös eri paksuisella langalla ohjetta. Sukan logiikka, kuten todettu oli sen verran selkeä. Lisäksi nyt tietää missä ohjeen kohdassa mikäkin kohta valmistuu ja ennen kaikkea miltä sukan pitäisi siinä vaiheessa näyttää.

Saattaapi olla, etteivät nämä olleet ainoat tekemäni Viistosukat!

13.8.2011

Lomapuuhailua I

Sitä ehtii kesäloman aikana tehdä vaikka mitä.

Ensin piti tehdä jo aikoja sitten luvattu Huivihattu nuoremmalle neidille. Se viimekesäinen vihreäversio kun on auttamattomasti liian iso. Jos oikein olisi jaksanut panostaa, niin olisihan sen voinut vaikka pienentää ompelemalla päitä yhteen vähän lähempää. Mutta helpompihan se toki on tehdä kokonaan uusi.... Varsinkaan kun väritys ei enää innostanut Neitiä, vaan toiveissa oli liilaa ja pinkkiä.

Eihän värit nyt ihan määrityksiin mene, mutta Neidin hyväksyntä tuli kuitenkin. Langat löytyivät varastosta, onneksi saa sitäkin taas vähän pienemmäksi. Samoskin on jo vuosikerta-lankaa, mutta tuo vaaleanpunainen... hämärä muistikuva, että sitä käytin joskus about teininä tekemääni kirjoneulepaitaan, jossa ko. vaaleanpunainen oli kukan väri. Neule saattaisi löytyä kaapin kätköistä, jos joskus siivoaisi...  Lanka on oikein Finlaysonin suomalaista puuvillalankaa, ja 100 g kerä on maksanut VapaaValinnassa 9,80 mk. 





Malli: Huivihattu (Rav.link.)
Lanka: Novita Samos (726) ja Finla 600 (141)
Puikot: 5,0
Langanmenekki: 54 g





Seuraava työ olikin taas bambulangasta, kuten kerroinkin. Harvinaisen nopeatekoinen toppi taas vaihteeksi. Eipä paljon yli viikkoa nokka tuhissut tekeleen kanssa. Paksu lanka, ja reikäinen kuvio... mikäs siinä. 



Malli: Sandra nro 6/2011, malli 17
Lanka: Gjestal Føn (515, 519 ja 530)
Puikot: 6,0
Langanmenekki: 298 g

Ohjeen lanka on jonkin verran Føniä paksumpaa Lana Grossan Snakea, joka näyttää olevan jonkinmoista nauhalankaa.  (Tai ehkä se ei okeastaan ole paksumpaa, mutta puikkosuositus on isompi.) Jouduin siis vähän muokkaamaan ohjetta silmukkamäärien osalta, mutta se ei ollut tällä kertaa mikään kovin paha operaatio.  Samalla hoitui kätevästi kaula-aukon pienentäminen.

Mallineulettakin piti rukata langankiertojen osalta. Ohjeessa on seitsemän langankiertoa, joissa keskimmäisessä kolmessa on kaksi kiertoa ja reunimmaisissa yksi. Tein vain keskimmäiseen kaksi langankiertoaja muihin yhden. Jotenkin lanka ei tasoittunut kovinkaan nätisti isoiksi silmukoiksi, vaan lerpatti ikävästi. Tämä mielestäni toimi hyvin.

Ohjeessa käskettiin tehdä etu- ja takakappaleet erikseen. Miksi? Kun neule kuitenkin tehtiin poikittain sivusta alkaen, en ymmärrä miksi olisi pitänyt päätellä silmukat, luoda uudet ja lopuksi ommella ne yhteen. En usko että sauma olisi kovinkaan paljon tukevoittanut toppia. Niinpä annoin mennä vaan yhteen pötköön koko neuloksen. 

Reunavirkkaukset tukeivoittivat helman ja pään- ja kädentien mukavasti, eikä helma lerpata, niinkuin pelkäsin.

Lankaa varasin 150 g / väri, kuten ohjeessa oli. Sitä meni vihreää kaksi kerää ja kahdesta muusta piti aloitta kolmannet virkkauksen aikana. Mukavasti jäi siis taas tuleviin tiskirätteihin materiaalia. (Kertokaapa koska oikein teen niitä - langat vaan lisääntyy rättivarastossa!)

Mukavan tuntuinen toppi on, ja harvinaista kyllä, sitä olen jo tämän kesän nimiin ehtiny käyttämään jo useasti!