27.3.2011

Viikonloppupipot

Viime viikonloppuna luvattiin niin lämpimiä ilmoja, että tuntui aiheelliselta tehdä neideille kevätpipot. Ei ihan ohuita vielä (niitähän onkin), mutta jotain kevyempää talvilakkien tilalle.

Denim Ultra tuntui sopivalta langalta. Vaikka siinä onkin peräti 60% akryyliä. Jos nyt tämän kerran.... Mielenkiintoiseksi langan tekee että siinä on myös 25% puuvillaa ja 15% villaa. Saas nähdä miten käyttäytyy pidossa ja pesussa.

Pari  kerää tätä ja eri värit vielä, että erottuu edes vähän. Ensin kysyin Neiti 5 v:ltä että jos saisit valita, kumman ottaisit? Sitten kysyin Neiti 8 v:ltä saman kysymyksen. Tietenkin niin, ettei toinen ollut kuulemassa kun toinen vastasi. Ja uskomaton tapahtui: kumpikin valitsi eri värin! Jos olisin kysynyt niin, että toinen kuulee, niin varmasti olisi tullu: "Mä haluun KANS ton värisen!"

Mallia ei taaskaan ollut. Aloitin ylhäältä, että saisin käytettyä koko kerän mahdollisimman loppuun. Alku näytti aika epätoivoiselta: silmukoita oli 40 ja räpellus niin pieni, ettei olisi mahtunut edes vauvalle. Toisella yrittämällä silmukoita tuli jo 48, mutta edelleen näytti ihan liian pieneltä. Päätin kuitenkin jatkaa, koska vyötteessäkin sanottiin 9 silmukkaa 10 cm:llä. Pakko riittää. Paras määrä olisi varmaan ollut 44 silmukkaa. Nyt pipot on vähän reiluja. 

Ihan pidettäviä kuitenkin, jos Neidit suostuisivat pitämään niitä näin:



kuten tarkoitus.

Eikä näin:




Lanka: Sirdar Denim Ultra (värit 640 ja 638)
Puikot: 8,00 mm
Langanmenekki: 2 x 100 g


Sitten kuuluu valitusta, kun pipo valuu silmille.... Ohjeistus on annettu, mutta varsinkin vanhempi ei tunnu niistä piittaavan. Syyttäköön itseään kun on pipo silmillä.


21.3.2011

Kevättalven paita

Vaikka Novitan mallit ei aina iske meikäläisen makuun, talven Novita-lehdessä oli yksi malli, joka kolahti heti, kun sen näin. Nimittäin malli numero 60. Se näytti juuri meidän Neiti 8 v:n paidalta. Tykkäsin kovasti tuosta palmikkokuviosta ja palluroista siinä keskellä. 

Nalle-lankaa ei voinut kuvitellakaan Neidille tuollaiseen korkeakauluksiseen paitaan. Sitä ei pidettäisi kun kutittaa niin vietävästi. Langaksi valitsin Palinon, joka on 100% merinovillaa mutta silti konepestävää. Lanka on ihanan pehmeää ja jotenkin kiiltävän oloista. Väreistä olisi voinut valita useammankin, niin ihania ne ovat. 

Aloitin paitaa joskus joulun jälkeen. Välillä valmistui ihan vauhdikkaastikin. Välillä ei... kovimmilla pakkasilla lohduttauduin sillä, että ei lyhythihaista paitaa voisi vielä käyttääkään. 

Kun vihdoin kappaleet olivat valmiina, muistin taas miksi ei pidä tehdä helmineuletta. Aina ne kappaleet vetävät vinoon. Tietääkö joku mistä se johtuu? Kappaleen toinen reuna on senttikaupalla pidempi kuin toinen. Aina.  Taistelin kappaleet mahdullisimman suoraan oikenemaan kostutettuina pyyhkeiden välliin. Sinne ne sitten jäivätkin useammaksi viikoksi. Liivintekele vei mukanaan eikä sitä malttanut keskeyttää ompeluhommien takia.

Lopulta saumat tuli ommeltua ja kaulus enää puuttui. Luin ohjeesta miten kaulus tehdään ja mielestäni ihan ohjeen mukaan sen teinkin. Vasta kun langat oli jo päätelty ja Neiti kokeili paitaa, niin rupesin katsomaan että hetkinen, se ei näytä samalta kuin kuvassa. No eipä tietenkään, kun kauluksen napituskaitale meni väärään reunaan! Ohjeessa selkeästi sanottiin, että aloita poimiminen vasemman hihan ja pääntien välisestä raglasta. Kun paita oli syllissäni, niin siitä olin aloittanut vasemmasta reunasta, eli "my left" ja väärinhän se meni. Mielessäni latelin useampiakin kirosanoja, mutta Neiti totesi iloisesti, että ei se haittaa. Päätin antaa olla, kun kerran langatkin oli jo päätelty.



Malli: Novita talvi 2010, malli 60 
Lanka: Hjertegarn Palino, väri 6977
Puikot: 3,5
Koko:140 cm
Langanmenekki: 265 g


Lanka on aika tiukkakierteistä, mutta silti puikko meni yllätävän helposti säikeiden väliin. Monesti huomasin vasta kerroskaupalla jälkikäteen miten oli käynyt. Sen saa, kun ei koko ajan katso työtä. Muutoin lanka on tosiaan ihanan pehmeää. Ja vielä tuo fuksianpunainen väri. Mä haluan kanssa!

19.3.2011

Tehtyä 2010

Huomasin tässä, että sitä on jäänyt tekemättä yhteenveto viime vuoden neuleista!

Yhteensä lankaa kului n. 6700 g, mikä on yllättävää, sillä määrä on jopa vähän enemmän kuin edellisenä vuonna. Tuntuu, että aikaa on ollut paljon vähemmän ja aikaansaannoksia samaten. Hyvä on, myönnetään, että Sylvistä suurin osa oli tehty jo vuoden 2009 puolella, siinä suurin suu näinkin suureen langankulutukseen.

villatakki x 2
villapaita x 3
liivi 
poncho 
hame 
iso huivi x 3
pienempi huivi x 3
bolero
pipo x 3
vauvan paita x 3
vauvan lakki x 3 
vauvan lapaset x 2
vauvan sukat x 2
nukenasut x 2
sukat 

Uskomattominta listassa on, että sukkia ei todellakaan valmistunut kuin nuo yhdet! Eikä yhtään lapasparia! No parit, kokoa vauva. Onneksi tämän vuoden puolella molempien tilit on jo avattu.

Itselle ei paljoa valmistunut: liivi ja pipo. Onneksi sentään Sylvi! Myös kaikille muille perheenjäsenille valmistui villapaita tai -takki - toki nuorimmaiselle vain boleron muodossa. Kaikki lapset saivat myös tasapuolisesti päähineitä.  Sukkien kohtalo oli se, että syksyllä kun kokeiltiin, että kenelle pitäisi tehdä uusia, niin havaittiin, että kaikille löytyi sopivat, kunhan vaan kierrätettiin seuraavalle käyttäjälle. 
Lahjaksi tuli neulottua aika paljon, kaikki nuo vauvanvaatteet (ei onneksi omaan käyttöön!), kaksi isoa huivia, poncho sekä vielä nukenvaatteetkin. On kivaa kun voi antaa lahjaksi jotain itsetehtyä välillä. Aina ei valitettavasti ehdi. On myös kivaa, että jotkut neuleet lähtee maailmalle, eikä kaikki jää omia komeroita täyttämään! 
Onneksi muutama keskeneräinen työ edelliseltä vuodelta valmistui, eikä jäänyt ikuisuusprojektiksi. Toisaalta ne edellisen vuoden ikuisuusprojektit odottavat vieläkin kohtaloaan, eikä niille ole tapahtunut mitään. Paljon uuttakin on tietysti suunnitelmissa ja osaan on jo langatkin odottamassa. Mutta mikä parasta, mikään työ ei viime vuonna jäänyt marinoitumaan vuosikertaneuleeksi! (Älkää nyt vihjailko niistä yksistä sukista... ne on niin pientä, että ne kyllä joskus vielä valmistuvat). Toivottavsti langatkaan eivät jää laatikkoihin marinoitumaan.

Mutta jos suunnitelmat osaksikaan valmistuvat, niin tänä vuonna valmistuu itselle taas paljon enemmän. Toivottavasti myös muille.



12.3.2011

Visio ja mitä siitä tulikaan

Ensin oli Visio. Pitäisi saada liivi. Musta ehkäpä. Sellainen jota voisi pitää kaikkien niitten punaisten puseroiden päällä, joita kaappi on puolillaan. Että saisi vähän hillitympää ilmettä välillä. 

Sitten löytyi lanka. Marks&Kattensin Eco Multi Ull. Eihän se ihan pelkkää mustaa ole... mutta hillittyä kuitenkin. Ja kivasti raidoittuvaa. Mikä parasta, myös sopuhintaan.
Malli? Ei löytynyt äkkiseltään Visiota vastaavaa mallia, mutta sen verran simppeli suunnitelma, että eiköhän se näillä taidoilla onnistu hatusta vetäisemällä. Suora kappale, etuosaan leveähkö resori.

Aika nopeasti tajusin, että kappale pitää tehdä yhteinäisenä jos meinaa saada raidat saman levyiseksi sekä etu- että takakappaleeseen ja myös yläosaan. Siis leikkaamaan? Huh! Lanka on myös aika paksua, joten ihan en luota vanhan ompelukoneeni tikkauskykyyn ja siksakin leveyteen. Onneks minulle kerrottiin, että huolittelun voisi tehdä myös virkkaamalla. Googlettamalla löytyi ohjeet. Näytti toimivaan. Uskaltaisikohan? Tällä kertaa oli ihan pakko tehdä oikein koetilkku. Akryylilangan jämät kehiin ja kyllä tuntui toimivan - ei purkaantunut, vaikka vähän kiskoi. Varastoista ei löytynyt (!) sopivan paksuista huovuttuvaa lankaa, joten tyydyin seiskaveikan jämiin. Koetilkusta huolimatta jännitti aika paljon, kun otin sakset käteen!



Lanka: Marks&Kattens Eco Multi Ull, väri 2009
Puikot: 5,5
Langanmenekki: 445 g

Nopeasti liivi valmistui. Vaikka loppumetreillä alkoi turnausväsymys iskeä ja  resorien  tekoon meinasi tyssätä. Sisulla päätin tehdä loppuun, koska muuten olisi käynyt niin, että taas olisi yksi keskeneräinen työ jäänyt odottamaan aikaa parempaa, luultavasti ainakin ensi syksyä. Nyt tuli valmista jo noin kolmessa viikossa!

Vähän piti lankojen kanssa kikkailla. Vaikka kaikki kerät olivat samaa erää, niin ne värityksen puolesta alkoivat vähän eri kohdasta, eivätkä tietenkään loppuneetkaan aina samaan kohtaan. Alkuun riitti valinnan varaa kerien suhteen, vaikka jotkut kerät piti aloittaa sisältä, jotkut ulkoa., mutta viimeisistä  piti leikata pätkiä pois, että meni raidat kohdilleen.

Lopputulos on ihan siedettävä. Ei ihan sellainen, kuin Visio. Eihän tätä liiviä voi minkään punaisen puseron kanssa pitää. :-) 

Oikeastaan voisi tehdä uuden liivin: ihan kokonaan mustan ja vähän ohuemmasta langasta.... Toisaalta virkkaus- ja leikkausoperaatiot sujuivat sen verran kivuttomasti, että ken ties joskus vielä uskallan kokeilla sitä myös kirjonneuleeseen.