Kietaisuhame

Vihdoinkin sain kuvautettua viime talven projektin, puolihameen.

Ihastuin malliin, jonka löysin ystäväni lehdestä. Ensimmäinen ihastus oli tietenkin väri, joka oli "juuri mun" väri. Tykästyin myös tweed-tyyppiseen pintaan. Huomasin, että ohjeessakin oli käytetty kahta eri lankaa ja päätin kokeilla, miltä näyttäisi yhdistelmä yksiväristä Maijaa ja pätkävärjättyä, ohutta sukkalankaa Salidaa. Värissä 34 oli juuri sama violetti kuin Maijan 292. Koetilkusta tuli varsin onnistunut ja ostin lankoja lisää. 

Pientä fiksailua ja uudestaanlaskemista tein, mutta sitten totesin, että hameen etuosa menee niin paljon päällekäin, ettei pieni heitto tunnu missään. 

Mukavaa oli tietenkin myös se, että koko kappale tehtiin kerralla, ja jos pieniä muutoksia matkan varrella tulikin tehtyä, ei tarvinnut muistaa samaa jossain toisessa kappaleessa. 

Hame valmistuikin varsin vauhdikkaasti viimeistelyä vaille. Etureunan hapsut tuottivat lähes ylipääsemättömän ongelman. Ohjeessa oli oikein kuvakin, mutta se ei tuntunut auttavan. Kevään ja lämpimien ilmojen tullen hame tuntui ihan liian lämpimältä sylissä ja niinpä se jäi odottamaan syksyn viilentymistä. 

Syksyllä ilmojen kylmennettyä päätin, että nyt on saatava hame valmiiksi, kun ilmatkin ovat juuri sopivat lämpimälle hameelle. Jouduin tekemään ihan mallitilkun, johon väsäsin reunuksen niin kuin kuvittelin sen tehtävän. Pelotti ruveta tiputtelemaan silmukoita ja leikkaamaan hapsuja isotöisestä hameesta ennen kuin olisin aivan varma mitä olen tekmässä. Kuinkas ollakaan, kun täsmällisesti seurasi ohjetta kohta kohdalta välittämättä muusta, reunus onnistui! 

Malli: Shaggy Squares Skirt, Knitters Magazine 109, Winter 2012

Lanka: Gjestal Maija (292) ja Cewec California Salida (34)

Puikot: 4,0

Langanmenekki: 420 g

Yläreunaan neulon jo reunusta tehdessäni ohuen kumilangan. Se ei kuitenkaan riittänyt notkoselkäiselle, vaan hame uhkasi tippua päältä. Lisäsin vielä toisenkin kumilangan vyötärölle ja se auttoikin.

En laittanut hameeseen nappeja, vaan nepit sekä vyötärölle että alemmas etureunaan, koska se tuntu repsottavan omituisesti.

Ohjeessa oli kuva myös samaa sarjaa olevasta jakusta, jonka ohje oli ollut edellisessä lehdessä. Vähän kiinnostaisi tehdä hameelle kaveri, ei ehkä juuri tuolla ohjeella, mutta kahdella langalla kuitenkin. Epäilyttää vain, tulisiko niin paksua jakkua käytettyä, hamekin on todella lämmin! Salidaa olisi vielä varastossa varmaan jakkuun riittävästi, koska menekkilaskelmissa taisi tulla pieni virhe ja lankaa meni noin puolet siitä, mitä olin ostanut! Ehkäpä fuksianpunainen Maija...?

Tykkään hameesta kovasti. Vaikka Salida näytti aika räväkältä yksinään, niin värit uppoavat Maijaan kivasti ja efektinä on juuri se tweedimäisyys, johon tykästyin. Talvella on hameelle jo ollut käyttöä ja muutama kehukin on saatu! 

Mekko & Mara

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Perinteitä noudattaen joululahjat unohtuivat kuvata ennen paketoimista, niinpä hetken joudutte vielä odottelemaan ennen paljastuksia. Onneksi joulusiivouksen yhteydessä kameran laturi löytyi, joten pääsen esittelemään jo loppukesällä valmistuneet mekon sekä Mara-huivin.

Mekko oli työn alla reippaasti toista vuotta. Eikä tähän ole laskettu aikaa siitä, kun langat ostin.... Mekonhan piti olla lomareissutyö kesälle 2011, mutta sitten innostuikin sukista ja mekkon teko siirtyi seuraavalle kesälle. Jonkun verran työ edistyikin, mutta jostain syystä erityisen hitaasti ja nihkeästi.

Viime keväänä kaivoin vihdoin mekonteelmyksen esiin ja aloin urakalla tikutella. Tällä kertaa se tuntuikin valmistuvan reippaaseen tahtiin vaikka muutakin välillä tein.

Lopputuloksena on varsin mukava ja käyttökelpoinen mekko. Pelkäsin, että kutitaisi niin, ettei pystyisi pitämään kuin paidan kanssa, mutta hyvin menee ilmankin.

Malli: Drops 128-1 ja Drops 128-17

Lanka: Gjestal Frost sinikirjava (107) sekä tuntematon ohut valkoinen sukkalanka

Puikot: 3,0

Koko: S-M

Langanmenekki: 365 g

Haasteelliseksi alun teki (jälleen kerran) Neulojan lyhyys. Mittailin kovasti helmaa ja päädyin siihen, että paras pituus tulisi pienimmän koon puolihameen silmukkamäärällä. Puolihameessa on kuitenkin lyhennettyjä kerroksia vähemmän kuin mekossa, joten fiksailin vähän niitäkin, että sain helmaa liehuvammaksi.

Kun hahmotin missä kohtaa kerrokset lyhenivät, missä pitenivät ja missä vaiheessa piti tehdä kokopituisia kerroksia, niin homma alkoi luistaa. 

Helman leveyden suhteen ei ollut ongelmia, helppohan poikittain neulottua alaosaa on sovitella ympärilleen.  Tässä vaiheessa siirryttiin sujuvasti isompaan kokoon. Ohjeen silmukkamäärä tuntui sopivalta, mutta kun olin tehnyt kavennukset ja piti siirtyä kaarrokkeeseen tuli taas ongelmia. 

Mitä ilmeisemmin ei suinkaan ollut tarkoitus, että tuo yksivärisellä tehty kaistale ala- ja yläosan välissä olisi "vyötärökaitale" kuten luulin. Sen pitikin olla heti rintojen alapuolella, mikä ei ainakaan ohjeen kuvasta käynyt ilmi. Jottei mekko olisi ollut mallia Mini, jouduin tekemään LISÄÄ pituutta ennen kaarroketta. 

Jälkikäteen Ravelrystä kuvia katsoneena huomaan, että kyläl se kaitale useimmilla aika korkealla on....

Viime talvena näin eräällä tutulla ihanasti takin alla istuvan huivin, joka paljastui Maraksi. Pitkään mietin mistä langasta sen tekisin. Mielessä pyöri Varjosta käyttämättä jäänyt lanka, mutta 100 g sitä ei koko huiviin riitä ja kaveria kaipailin. 

Lopulta päädyn lankakopasta löytyneeseen alpakkaan. Valkoinen sopii hyvin sekä sinisen kanssa että punaisen villakangastakin kauluksesta kurkistelemaan.

Malli: Mara

Lanka: Hjertegarn Exclusive Alpaca (2100) ja 

Madelinetosh Tosh Merino Light (Wellwater)

Puikot: 4,0 (?)

Langanmenekki: 200 g

 (edit: vaihdettu kuva hieman mukattuun, jossa värit hieman paremmat)

Onneksi Ravelrystä löytyi paaaaljon hyviä parannusvinkkejä vinkkejä ohjeeseen. Nappailin käyttöön useammankin. Paras oli ehdottomasti se, että alkuosaan (minulla valkoisella) kuluu noin puolet lankamaarästä ja jousitinosaan toinen puoli. Lisäykset lopetin jousitinosassa.

Merkillistä kyllä pehmeänä pidetty alpakka vähän tuntuu kutittelevan kaulaa. Ehkäpä Mara kaipaisi huuhteluainekylpyä? 

Ja tässä vielä kuva, jossa sininen väri on paremmin kohdillaan.

Pitkästä aikaa

Kevät on ehtinyt jo kesäksi eikä blogi tunnu päivittyvän. Tällä kertaa ei syynä ole edes se, ettei mitään olisi tullut valmiiksi. Muutamakin valmis työ olisi esiteltäväksi.

Ensimmäisenä olkoot ensimmäisenä valmistunutkin.
Vanhemmalle neidille tein kevätjuhlaan mekon. Tai alunperin ei pitänyt tulla mekkoa, eikä välttämättä edes juhlamekkoa. Neiti alkoi valittaa, kun edelliset mekot ja tunikat piti antaa pikkusiskolle.

Ajattelin, että bambutunika voisi olla kiva kesäksi. Malli olisi jotain tämän suuntaista. Mutta, mutta... aikani taas surffailin netin ihmeellisessä maailmassa ja törmäsin tähän. Aivan ihastuttava malli! Ja vielä japaniksi.  Onneksi joku oli edes kääntänyt ohjeen englanniksi. Oikeastaan sillä ei ollut mitään väliä, koska silmukkamäärät ja mitat piti laskea uudestaan kun ei lanka eikä koko ollut lähellekään samaa kuin alkuperäinen. Tietenkään englanninkielisissä ohjeissa ei ollu kaaviopiirroksia pitsineuleesta. Onneksi arpomalla linkkejä ne löytyivät alkuperäisohjeesta.

Se on kumma miten mallipiirrosten käyttö voikin olla niin vaikeaa? Niihin tottuneena on paljon helpompi seurata kuvion etenemistä kuin yrittää pysyä oikeassa kohtaa teksteissä. Joka kerta joutuu etsimään oikean kerroksen ja vielä pysymään selvillä kaikista kavennuksista ja langankierroista ja muista. Tietysti kaaviossakin on omat kikkansa ja joskus joutuu laskemaan silmukoita, mutta lähtökohtaisesti siitä näkee heti alusta alkaen minkä näköistä kuviosta on tulossa. Jos jotkut kavennus on unohtunut tai väärässä paikassa sen huomaa heti, eikä vasta sitten kun on tehnyt koko kerroksen eikä silmukat enää mene tasan.

Jokin aika sitten löysin netistä Kauricat Knits -sivuston. Sieltä saa ladattua ilmaiseksi fonttin, jonka "kirjaimet" onkin neulemerkintöjä. Latasin sen ja kokeilin yhteen palmikkoneuleprojektiin kun hermostuin lyhenteisiin ja ihmettelemään että mitkä silmukat menee eteen ja mitkä taakse. Toimi! (Projektista enemmän sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun valmistuu!)

Malli: 29-210-11 Tunic (ravelry link.),  (pdf englanniksi)

Lanka: Tryil Garn Dalia valkoinen (300) ja vihreä (308)

Puikot: 4,0

Koko: 146 cm

Langanmenekki: 480 g

Tunikassa tehtiin ensin vyötärökaitale ja sitten siitä poimittiin silmukat ylös- ja alaspäin. Ilmeisesti kaitale olisi saanut olla kuitenkin vähän pitempi, vaikka sitä mittailinkin. Tarkoitus oli tulla enempi empire-linjainen luomus kuten ohjeessakin. Loppujen lopuksi kaitale on lähinnä vyötäröllä.

Alaosaan poimin reilummin silmukoita ja se valmistui niin nopeasti, että pituutta tuli vähän liiankin kanssa. Nyt on mekkonakin kasvunvaraa! Varsinkin kun tuollainen neule vielä saattaa venähtääkin.

Haastellisinta olivat hihat. Halusin ehdottomasti lyhythihaisen version ja mietin pitkään miten ne toteuttaisin. Pitäisikö niihinkin saada kaitale kuten ohjeessa? Jos näin, pitäisikö linjan osua samaan kohtaa kuin vartalo-osassakin - ja silloin hihat eivät enää olisi lyhyet.... Päädyin vain tekemään yläosan mallineuletta ja lopuksi virkkaamaan reunukseksi saman kuvion kuin pääntiehen ja helmaan.

Lanka on puoliksi bambua, puoliksi akryyliä. Olen yleensä vähän skeptinen akryylien suhteen. Pelkkä bambu on kohtuullisen painavaa, toivottavasti akryyli vähän keventään neuletta. Toivottavasti se myös kestäisi kohtuullisen siedettävän näköisenä käytössä!

Tosiaan mekosta tuli niin mieluisa, että Neiti halusi sen heti kevätjuhlaan päällensä. Mikäs siinä! Äitihän on mielissään kun on onnistunut niin hyvin, että tekeleet kelpaavat ihan juhliin! Mekkoa on ehditty käyttää myös sen jälkeen.

Jätskimekko

Viime aikoina on pitänyt niin haipakkaa, ettei ole tullut edes blogeja kunnolla seurattua. Niinpä eräänä iltana kun aloin niitä kunnolla lueskelemaan ensimmäisenä ihmettelin, mihin kummaan KYH:öön monet ovat ryhtyneet. Vallan olin hullutukset unohtanut ja sen että nyt oikeasti on jo kesäkuu! Vaikka olenkin jossain määrin yllytyshullu, niin tämä on tempaus johon en todellakaan aio osallistua. Kauhistuttaa ajatuskin, että nurkissa pyörisi toistakymmentä aloitettua tekelettä, joista ei valmistuisi kesän aikana kun korkeintaan muutama. Kesä kun ei (minullekaan) ole sitä otollisinta neulomusaikaa ja tekeleet jää pyörimään puolivalmiina syksyä odottamaan. Enkä tietenkään osaisi alottaa mitään kivoja pikku tiskiliinoja vaan kaikki olisivat jotain villatakin kokoluokkaa....

Vähän on neuleplääh kuitenkin helpottanut, eikä kesä vielä ole niin pitkällä, että kaikki neulonta loppuisi. Nyt valmistui jätskimekko!

Malli: oma

Lanka: Järbo Garn Korall
kelt. (42001), v.pun.(42006) ja turkoosi (42014)
Puikot: 4,0
Koko: 8 v
Langanmenekki: 253 g

Neiti Melkein 8 v valitsi langan värit ihan itse. Mikäs siinä, ihan mukavan pirtsakka kesämekko tuosta tuli. Periaatteessa en vaan tykkää noista langoista, joiden paksuus vaihtelee. Varsinkaan puuvillalangoissa, joissa vaihtelu näkyy enemmän eikä niin tasoitu kun villalangoissa.

Tiheyskään ei mennyt ihan ohjeen mukaan. Vyötteessä lukee että puikot nr. 5 ja 17 s / 10 cm. Ei sitten mennyt sinne päinkään. Tein 4,0 puikoilla ja tiheys oli silti yli 18 s. Yleensä saan suositustiheyden 0,5 numeroa pienemmillä puikoilla. Tota en olisi kyllä tippaakaan isommilla puikoilla tehnyt - nytkin ennemmin harkitsin vielä pienempiä puikkoja, jälki kun oli ohuissa langan kohdissa kohtuullisen reikäistä.

Mallikin oli aluksi, mutta siinä helma oli paljon leveämmän mallinen. Purin pois ja sitten katselin kavennusten mallia Villapeikon Jumping Sunista, (Rav.link.) mutta kun tiheys ei täsmännyt, niin aika paljon siitäkin säätelin.

Alaosa valmistuikin sitten nopeasti, pelkkää ympyrää kun posotteli - ja koitti muistaa välillä vähän kavennella ja vaihtaa väriä! Telakalle vaan tämäkin joksikin aikaa joutui, kun mietiskelin yläosan mallia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Jumping Sunin tapaan pyöreä kaarroke, mutta sitten jotenkin se ei napannutkaan. Lyhyitä hihojakin mietin. Tähän kuitenkin päädyin.

Toinen telakkavaihe tuli kun keltainen lanka loppui ja tuskailin että pitäisikö käydä ostamassa vielä kerä keltaista. Lopulta tein siinä mielessä järkiratkaisun, että käytin jäljellä olevia värejä, enkä ostanut lisää lankaa... Kaipa tuohonkin silmä tottuu. Neidiltä ei ainakaan tullut moitteita.

Palvellee tämän kesän mekkona ja talvella voi sitten käyttää tunikana. Edellinen "mekko" on kovassa käytössä edelleen, vaikka on jo kaksi vuotta vanha. Tunikana edelleen, tai ehkä jo ennemminkin paitana. Vielä mahtuu leveyssuunnassakin! Senkun pitää vaan, äiti on tyytyväinen kun kelpaa!

Meloni

Tämän mekon tarina alkoi, kuinkas muuten, Ogelin tapaamisesta kuukausi sitten. Törmäsin alelaarissa juuri sopivaan lankaan Neiti Vihreälle. Mielessä olikin pyörinyt, että Neidille voisi joskus tehdä muutakin omaa kuin vain villasukkia. Melkein kaikki (neuleetkin) on perity isommalta. Kuusi kerää lankaa varmaankin riittäisi jonkinlaiseen tunikaviritykseen.

Mielessä pyöri kaikenlaisia mahdollisuuksia. Liian monia. Ehdottomasti ylhäältä alas. Jos vaikka lankaa olisi naftisti, saisin käytettyä kaikki. Olin jo kallistua tuttuun ja turvalliseen Helmiksen tunikaan. Mutta sitten keksinkin, että haluan hihattoman mallin. Aivot eivät taipuneet raglaniin hihattomana.

Löysin Sateenkaaren. Melkein sopiva. Helmaan vaan pitäisi löytää joku kiva pitsineule, pelkkä vihreä ei suorana ollut sitä mieleen.

Ja sitten silmiin osui Vesimelonimekko! Sen vihreä väri oli juuri sopiva ostamaani lankaan. Yläosan Tennesseet on jämiä isomman neidin raitapaidasta - lankojen tiheydetkin sopivat melkein yhteen. Punainen loppui juuri strategisesti hieman ennen aikojaan. Valkoinen sopi siihen täydellisesti, melkein tuli alkuperäistä parempi, vaikka itse sanonkin.

Malli: Watermelon Dress
Lanka: Tennessee (pun. 537, valk. 011 ja ruskea 638) sekä Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Koko: 4 v
Langanmenekki: 252 g

Kokoa piti vähän kasvattaa, kun ohjeissa suurin oli 22". Ärsyttäviä nuo jenkit, kun ilmoittavat lastenkin koot rinnanympäryksinä. Taas piti mittanauhaa kaivaa esille ja laskeskella mitä kokoa oikeasti tekisi. Mutta jälleen oli apua Ann Buddin kirjasta The Knitter's Handy Book Of Sweater Patterns, jota olen ennenkin tainnut hehkuttaa. Siitä totesin, että lisäykset oli ohjeessa tehty aika lailla samaa tahtia kuin kirjassa ja sitten vaan lisäsin silmukoita samaan malliin edelleen kunnes koko oli sopiva.

Ai niin, olishan siinä sitten tietenkin sekin pikkujuttu, että ohjeeseen oli kirjoitettu nappilista taakse. Minähän posotin ympyrää koko matkan. Mitä nyt muutaman lyhennetyn kerroksen tein taakse.

Helmaan tein aluksi 10 o, 2 n resorin ja lisäsin silmukoita 5 cm välein aina nurjien silmukoiden keskelle. Pituutta taisi tulla helmalle noin 40 cm. Pikkusen turhankin pitkä - taas on kasvunvaraa. Parempi ollakin, nyt jo näyttää siltä, että suosikkimekko on valmistunut! (Eikä se oikeasti ole noin tiukka, Neiti vetää käsillään helmaa taakse.)

Vaikein kohta olivat siemenet. Siihen tyssäsi yli viikoksi, kun en osannut päättää miten ne asettelisin. Onneksi oli oikea vesimeloni tarjouksessa ja siitä keksittiin katsoa miten siemenet oikeasti asettuvat. Kaksi melkein tasaista riviähän niitä oli. Minulle tuottaa aina suurta vaikeutta laittaa jotain satunnaiseen järjestykseen - aina laskeskelen silmukoita ja kerroksia. Niinpa turvaudun Miehen apuun. Lykkäsin mekon ja silmukkamerkkejä syliin ja sanoin, että mätkipä siihen. Ja hyvä tuli!

Ainoa huono puoli on, että vaikka pääsinkin eroon punaisesta Tennesseestä ja ruskeasta oleva nöttönen sen kuin pienentyi, jäi varastoon nyt reilut kaksi kerää vihreää. Avanti Cottonia. JOS olisi ollut koko mekko vihreää, määrä olisi ollut varmaan sopiva... Pitäisiköhän tehdä nukelle samanlainen? Ai niin, se punainen loppui....

Harmitti vähän, etten ehtinyt KIPpailemaan. Olisi ollut kiva nähdä Marsun koolailut ja mitä lie muutakin tapahtumaa. Mökkeily kuitenkin voitti meidän perheen äänestyksen 4-1. Olisinhan voinut kotiin jäädä ja lähteä julkisesti kutomaan, mutta lähdin kuitenkin mökille muun perheen mukana. Ja ihan mukavaa siellä oli ja kiva ilmakin, joten harmitus jäi pieneksi.

Valmista, valmista ja valmista!

Uskomatonta, mutta totta: tänään on saatu valmiiksi kokonaista kolme työtä! Vieläpä ihan kokonaan valmiiksi, langat päätelty ja kaikki.

Ensinnäkin neidin Unikkotunika. Lankana tällä kertaa Marine, jota tarttui mukaan jokin aika sitten cittarin alelaarista.

Malli: Helmiksen Samostunika
Lanka: Novita Marine (keltainen)
Puikot: 3,5 mm
Koko: n.120 cm
Langanmenekki: 262 g

Tiheys täsmäsi Samoksen kanssa. Tein tunikasta kuitenkin vähän isomman, että sopisi vähän kauemmin. Pääntiehen laitoin ohjeen mukaisen silmukkamäärän, mutta lisäyksiä tein vähän enemmän. Pituuttakin lisäsin. Taitaa olla melkein mekkopituinen, mutta se on tarkoituskin.

Kukat on tehty Villapallon Kukkasukkien mukaan. Piti sitäkin tietenkin vähän muutella, tässä kuvassa alaspäin oleviin terälehtiin lisäsin vähän pyöreyttä. Näytti muuten vähän muotopuolelta, johtuikohan langantiheydestä?

Kukat on tehty varastoissa kauan ja hartaasti marinoituneista langoista. Terälehdet mintunväristä Miniä, joka paksuudeltaan oli hieman Marinea ohuempaa, mutta sai kelvata. Vaalein lanka jäänee ikuiseksi ajoiksi tuntemattomaksi, pienehkö nöttönen ilman vyötettä löytyi. Keskiosan tumma lanka on Violaa, jota Anttilassa on ollut myynnissä.

Nopeastihan tuo valmistui. Eniten meni aikaa tuohon kirjoneuleosuuteen, tottakai. Ei kannattaisi tehdä sitä(kään) jääkiekkomatsin aikana, yhdessä välissä piti purkaa kolmatta kerrosta, kun vasta sitten huomasin virheen, kun kuvio ei täsmännyt. Keskustaosuudet kirjoin päälle, ja hidasta sekin tuntui olevan.

Toinen valmistunut työ on sitten Miehen Musta Paita. Sen kasaaminen osottautui yhtä ikuisuusprojektiksi kuin itse neulominenkin. Aina vähän matkaa jotain saumaa sain aikaseksi, sitten taas tarttui käteen jotain muuta. Onhan se kappaleiden yhteenneulominen aina ollut pakkopullaa, mutta tämä onnistui ylittämään itsensä! Lieneekö syynä iso koko ja musta väri.

Kaulus on ihan yksinkertainen ja aika matala. Tarkoitus on tehdä jonkunmoinen irtokaulus syksyä varten. Herra kun kulkee villapaidassa talvella, takki auki, ei huivia (vaikka niitäkin on tullut tehtyä jos jonkinmoista!). Sisällä kuitenkin haluaa pitää villapaidan päällään.

Malli: oma, erinäisistä raglan-ohjeista otettu apua
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 4,00 mm
Koko: L/XL
Langanmenekki: 697 g

Kuvien laatu on tavallistakin heikompi. Pahoittelut. Eipä tuollaisesta mustasta paidasta hyvää kuvaa tahdo keinovalossa saada muutenkaan.

Niin, se kolmas valmistunut. Se on se ristipistotyö, joka löytyi marinoitumasta. Nyt se on valmis ja pääsee viikonloppuna vihdoinkin oikeille omistaijlleen!