30.12.2010

Joululahjoja

Jouluaatto on onnellisesti ohi, joten on aika täälläkin paljastaa lahjaneuleita.

Kuten jo kesällä epäilinkin Kevätpäiväntasaushuivi päätyi pukinkonttiin äidille. Äiti tykkäsi ja varmasti päätyy parempaan kotiin äidin huomaan kuin minun kaapinperälle! Alunperin suunnitelmissa oli lapaset viimejouluisten sukkien kavereiksi, mutta aika loppui kesken.

Sisko sai lapassormikkaat, joista lisää kunhan saan kuvan. Se tietenkin siinä joulutohinassa unohtui!  

Lapset jäivät tänä jouluna vaille äidin tekemiä lahjoja. Suunnitelmissa on jo jokaiselle jotain. Kunhan vaan tämä jouluähky helpottaa, niin intoa on jo seuraaviin töihin. Pieni hengähdystauko on paikallaan viimehetken loppurutistuksen jälkeen.

Nimittäin läheltä piti, ettei Mies saanut villapaitaansa palasina! Illat ja yöt loppuivat pahasti kesken. Kasattua juuri ja juuri ehdin, langat jäi päättelemättä prässäyksestä puhumattakaan. Pakettiin kuitenkin laitoin, ja yllätys oli melkoinen. Mies oli päätellyt, että mitään en hänelle ehdi tehdä koska "sala-aika" on vähissä. Hänpä ei huomannut, että hihat ja takakappale valmistuivat siinä silmien alla! Etukappaletta kuvioineen en uskaltanut tehdä - ainahan on vaarana että jotain erikoisempaa tehdessä mies kuitenkin saattaa udella mitä siitä on tulossa. Tavismustaa hihaa ei paljon ihmetellä... 

Kuva ei ole kovin kummonen, koitan saada vielä uuden kuvan Miehen päällä.



Malli: Filati nro 41, ohje 41
Lanka: Gjestal Janne, 427, 413, 434
Puikot: 4,5 ja 5
Koko: L
Langanmenekki: 753 g

Malli on napattu syksyn Filati-lehdestä (sivulla toiseksi alin rivi, toinen vasemmalta). Lankana vanhaa tuttua Jannea, joka metrimäärältään oli ohjeenmukaista (50 g = 100 m), käytännössä ilmeisesti kuitenkin vähän ohuempaa, koska neuleesta tuli vähän kapeampi kuin ohjeessa. Niin, niin mallitilkusta huolimatta. Lisäsin jo alun perin silmukoita, mutta olisi voinut laittaa vieläkin lisää. Ilmeisesti suurena pintana mallineule veti vielä enemmän kasaan.  Normaalistihan en missään nimessä kutoisi Jannea edes tuolla 4,5 puikoilla. Hihat kun tein suljettuna neuleena, vielä menetteli. Takakappale pintana olisi ehkä sittenkin vaatinut pienemmät puikot.
 
Mallineule nimittäin oli sitten vihoviimeistä! Kuviosta tulee kivan kolmiomaista - koska joka toinen silmukka nostetaan neulomatta. Käytännössä siis jokainen kerros kudotaan kahteen kertaan. Ja kun kyse on aikuisen miehen paidasta, niin kerroksia riitti.... Niinpä takakappale päätyi sitten sileään mustaan mallineuleen sijaan.

Tässä lähikuva mallineuleesta. Värit paloivat pahasti puhki, mutta kuvio näkyy.




Kaulukseenkin laitoin lisää silmukoita, mutta siitäkin tuli kuvan kaulusta pienempi. Lähinä se sojottaa taakse päin, ei sivuille kuten kuvassa. Olkoot tuollainen. 

Vaikka neuleesta tuli odotettua niukempilinjainen, niin on saajalle siis mieluinen. Kuulemma on hyvä, että on vähän "vähemmänkin leveitä" malleja, jotka mahtuu paremmin talvitakin alle. 

Jämälangoista tehtävät sukat on jo puikoilla. Huomasin, että miehen edelliset villasukat ovat jo aivan puhki. Ihmekös tuo, kun on tehty joskus kymmenen vuotta sitten. Kun jalka ei enää kasva, niin miksi niitä uusia tekemään....

16.12.2010

Pikkutöitä

Hiljakseen on töitä valmistunut. Joululahjojen ohella vähän näytettävääkin.
Pieniä juttuja. Kuten kännykkäpusseja koulun joulumyyjäisiin. Kavereita näille viimevuotisille, mitä niistä vielä jäljellä oli. Kovin montaa en ehtinyt niitä tehdä. Muistaakseni viitisen kappaletta tuli aikaiseksi. Kuvat jäi ottamatta, kun viimetipassa langat vielä päättelin ja toimitin koululle. Myymään en ehtinyt, joten en tiedä mitä jäi yli. Pyysin erästä toista äitiä ottamaan loput talteen. 

Oikeasti on valmistunut myös Baktus-huivi. Taisin aloittaa jo viime talvena joskus. Lankana Kunstgarn. Kerin langan kahtia tein vuorotellen molemmista kaksi kerrosta. Aika hyvin sattoi värit menemään ja se kohta jossa on punasta osui melkein keskelle. Punnitsin huivia vähän väliä, että saisin mahdollisimman pitkän ja langan käytettyä. Eipä kovin suuria jämäkeriä jäänytkään!



Malli: Baktus
Lanka: Hjertegarnin Kunstgarn, väri 05
Puikot: 3,0
Langanmenekki: 100 g


Langankäytöllisesti huivi onnistui siis mainiosti. Myös raidoitus meni kivan symmetrisesti molempiin päihin. Huivista tosin tuli paljon himmeämpi väritykseltään kuin olisin halunnut ja miltä kerä näytti.  Olisi sittenkin kannattanut ottaa se kirkkaampi väri! Kuvassa näyttää siltä että keskipunaisen vieressä molemmilla puolilla on pelkkää liilaa, oikeasti siinä välissä on punaista kassa. Raidotus ei pääse kuvassa edukseen.

Neulejälki on ehkä vähän turhan tiukkaa, olisi kannattanut ottaa vaikka 3,25 tai 3,5 puikot. Huivista tuli myös mielestäni keskeltä liian leveä ja pituudesta vähän lyhyt. Että näin. Olisi pitänyt tehdä varmaankin keskellä tehdä tasaleveä osuus. 

Joululahjat ovat jo melkein valmiina. Nyt olen jo aloittanut myös uutta työtä, joka ei todellakaan ehdi jouluksi, eikä ole tarkoituskaan. Mutta sitä voi tehdä kun muu kotiväki on paikalla ja hereillä!

21.11.2010

Vihdoinkin näytettävää!

Onpas taas pitkä aika viime päivityksestä!. Vaan eipä ole paljon näytettävääkään ollut. Enimmäkseen Hys-hys -hommia on piisaillut, ne vähät mitä on ehtinyt tekemään. Niistä sitten joskus ensi vuonna lisää... jos edes jouluksi ehtivät valmistuakaan. Epäilys on suuri.

Nuoremalle Neidille löysin kivan hopeanvärisen mekon jouluksi. Mekossa on vain kapeat olkaimet, joten keksin, että pitää saada bolero päälle. Varastosta löytyikin sopivasti Lidlistä hankittua "Fantasy wool" -lankaa. (Tosi wool - 97% akryyliä ja metallilanka 3% polyesteria!). Joskus on tarttunut tuo 400 g mukaan tarkoituksena tehdä jotain joulukoristeita tms. Viime vuonnahan osasta syntyi kännykkäkoteloita. Tänä vuonna tarkoitus oli tehdä lisää, mutta aikataulut pettävät  käsitöiden  osalta muutenkin niin pahasti, että ei taida ehtiä. 





Malli: Moda 6/2009, malli 37
Lanka: Lidl Fantasy Wool
Puikot: 3,0
Koko: 6 v
Langanmenekki: 135 g


Ohjeeksi löysin viime vuotisesta Modasta sopivan boleron. Tosin ohjeessa oli ainaoikein-neulosta, jonka hylkäsin heti ja siirryin sileään.  Koska ohjeen tiheys oli 27 s ja pikkuriikkisen mallitilkun mukaan oma tiheyteni oli 25 s, päädyin tekemään 6-vuotiaan koon sijaan 4-vuotiaan. Kun olin kutonut viitisen senttiä ja mittailin ympärystä, niin totesin, että ainakin 20 silmukkaa voi huoletta vähentää. Purkuun siis ja uusi kokeilu. Loppujen lopuksi silmukoita on vähemmän kuin 2 -vuotiaan koossa. Lopullinen tiheyskin oli ehkä lähempänä 23 silmukkaa!  Melkein ohjeen mukaan taas. Pituuttakin vähän lisää ja hihasta avarampi.
Tykkään tosta röyhelöjutusta. Vähän työläs tosin tehdä: Ensin poimitaan kappaleiden reunoista silmukat, sitten luodaan 3 x tuo silmukkamäärä puikoille, neulotaan, kavennetaan ja lopuksi neulotaan etureunan silmukoiden kanssa yhteen.  Ehkä vaivan arvoinen kuitenkin. Koristenauhoista tuli toisesta vähän turhan pitkä, mutta en enää jaksanut ruveta tekemään uutta.  

Nappi pitäisi vielä löytää. Muuten valmiina joulukauden avajaisiin!

14.10.2010

Isoja juttuja, osa III


Mitä jääkiekkojoukkuetta teillä kaannattetaan?
Meillä kannatetaan:





Bluesia! Tai miesväki kannattaa. Äiti on edelleen TPS:n tyttöjä.

Lupasin helmikuussa synttärilahjana tehdä fanipaidan. Koska siinä vaiheessa synttäreihin oli enää pari viikkoa aikaa, en sentään luvannut sen syntymäpäivään mennessä valmistuvan. Tavoite oli saada se valmiiksi ennen jääkiekkokauden loppua. Jos Blues olisi päässyt loppuotteluun, olisin rutistanut paidan loppuun vaikka miten. Ei tarvinnut. Kesällä ei villapaitaa tarvittu. Melkein ehti valmiiksi kauden avaukseen.

Oli siinä urakkaa! Ensin etsittiin riittävän isoa kuvaa logosta. Sitten etsittiin mahdollisia tapoja muuttaa kuva sopivan kokoiseksi pikseleiksi - sekä saada se muutettua html-muotoon, jotta sen voisi printata. Vielä ennen printtaamista piti kuvaa vielä hienosäätää pikselittäin, että sai sen nätiksi ja symmetriseksi. Onneksi suurimman osan tästä työstä teki Mies, jolla on paremmat taidot tällaisten asioiden suhteen.

Eikä tietenkään riitä että on logo etupuolella, vaan numero ja nimi on myös saatava taakse. Numerona on Pojan jalkapallopelipaidan numero. Nekin piti erikseen säätää.Numero olisi voinut olla vielä vähän ylempänä.



Malli: oma
Lanka: M&K Superwash Safir (513 ja 1867 ), Nalle (011)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 500 g (tasan!)


Paljon työtä ja pähkäilyä vaati myös lankojen etsintä. Lanka ei saisi olla liian paksua, jotta kuvion saisi mahtumaan eikä neuleesta tulisi liian tönkköä. Ei liian ohutta, ettei kestä ikuisuutta tehdä. Ja ennen kaikkea: missä langassa olisi sopivat värit!

Loppujen lopuksi päädyin Mark&Kattensin Superwash Safiriin josta löytyi tarpeeksi tumma sininen, joka ei kuitenkaan ollut liilahtava tai harmahtava. Ihmeiden ihme, myös langan keltainen oli aika lähellä oikeaa sävyä. Langan paksuus (50 g = 127 m) on niin lähellä Nallen paksuutta, että käytin sitä valkoisena, varastossa kun sitä oli enemmän kuin riittävästi.

Ensin ajattelin tehdä koko kuvion intarnasialla, mutta sitten päädyin siihen, ettei yhden silmukan kuviota ole kovin järkevää tällä tekniikalla tehdä. Intarnasialla on nyt tehty valkoinen B keskellä  (ja kruunun keskiosa) sekä numerot takana. Nimen tein suoraan kahdella värillä ja loput kirjoin päälle. Kirjominen on yksi niistä hommista jota inhoan. Useampaan kertaan piti jotain kohtaa purkaa ja laittaa uudestaan.

Lopputulos on kyllä kaiken tuon vaivan arvoinen! Kasvunvaraa piti olla runsaasti, ettei tarvitse ensi talvena tehdä uutta. Vaan taisi saaja venähtää ensimmäiset kasvunvarat jo tämän puolen vuoden valmistumisaikana.... hihoissa  sentään on vielä varaa - ja leveydessä.  Käyttäjäkin tykkää ja varmasti paitaa tullaan tämän talven aikana paljon pitämään!

30.9.2010

Twirl and shout!

Neiti 8-v. mielestä vaaleanpunaisen syystakin kanssa ei voi pitää vihreä-keltaista pipoa. Toinen takki taas on hopeanharmaa, eikä siihenkään nuo värit käy. Taas joutui äiti töihin.

Langaksi löytyi bambu-sekoite. Toivottavasti sopivan lämmin syyskeleihin. Väreiksi tietysti vaaleanpunainen ja harmaa. Tämä pipo sopii molempien takkien kanssa. Voi miten kätevää!

Ravelrystä vastaan tupsahti kivannäköinen malli. Ja kun lakista tehtiin raidallinen, niin lopputulos olikin melkein ruudullinen!





Malli: Twirl and Tie Cap
Lanka: Hjertegarnin Bommix Bamboo (4951 ja 1361)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 53 g


Kun lakki oli kavennuksia vaille valmis, vilkaisin ohjetta uudelleen- mitä sitä nyt turhaan printtaamaan noinkin yksinkertaista mallia. Eikös siinä ollut käynyt niin, että olin tehnyt väliin nurjia silmukoita, vaikka nekin piti tehdä oikein. Vähän tuli eri näköinen, mutta ei niin pahasti, että olisin viitsinyt purkaa. Pieniä ongelmia tuli kavennusten kanssa, mutta sävelsin ne sitten ihan itse.

Pipo lähti saman tien käyttöön. Kuvankin ehdin ottaa vasta koekäytön jälkeen.

Sukkatilannekin parantui yllättäväst: aloin penkoa varastoja ja sieltähän löytyi sopivia sukkia neideille. Ei muuta kun  isomman edellisvuotiset  pieneksi jääneet sukat seuraavalle lapselle ja taas on sopivia! Enää kärsii vanhin lapsista sukkavajeesta.

23.9.2010

Sekametelisoppa

Vanhempi kummipoika vietti jälleen synttäreitä. (Äidin) toiveissa oli villapaita talveksi.
Koska aikataulu oli kohtuullisen tiukka, mitään erikoiskuvioitua tai muuten monimutkaista ei voinut ajatella. Joku juju olisi kiva kuitenkin olla. Kelailin ohjeita ja päädyin Marks&Kattenssilta löytyneeseen ohjeeseen paidasta, joka tehtiin kaksinkertaisella Famella. Ohjeen kuvassa mallit näyttivät kivoilta ja raikkailta ja jopa käyttökelpoisilta.

Myönnetään, että värit eivät olleet juuri ohjeessa annetut, mutta eihän sillä niin ole väliä... Tästä kuitenkin tuli aika moinen sekametelisoppa.
Poika tietenkin toivoi väriksi sinistä tai vihreää. Ajattelin, että pelkästään niistä tulee liian tumma ja tunkkainen. Niinpä valitsin rinnalle punaisen. Taisi vaan olla vähän turhankin paljon. Olisi pitänyt olla joku muu, vähän vähemmän punainen!

Kuvassa mallina oma 8-vuotiaani. Neiti on aika saman kokoinen kuin kummipoika, joten aika ok-kokoa on. Pituuden puolesta vallan mainio, pientä kasvunvaraakin on - etenkin hihoissa! Leveyttä olisi saanut olla vähemmän. Tai ainakin hihoja olisi pitänyt istuttaa enemmän. (Nyt vain 4 x 1 silmukan kavennus molemmissa reunoissa.)




Malli: Marks&Kattens, ohjelehti nro 08095
Lanka: M&K Fame (611 ja 614)
Puikot: 4,5
Koko: 10-vuotias, 140 cm
Langanmenekki: 400 g


Kaulussysteemin tein jostain (mutta mistä?) ohjeesta. Ei saanut olla mitenkään kutittava tai ahdistava. Halkio oli oiva ratkaisu asiaan. Kaulus muuten on takin ohjeen mukaan, mutta vähän pienempänä. Ensinnäkin ohjeen kaulus oli liian iso ja toiseksi lankaa riitti juuri tuon kokoiseen kaulukseen.

Iski nimittäin piheys langanostovaiheessa. Ohjeessa sanottiin että 10-vuotiaan kokoon 3 kerää kumpaakin ja 8-vuotiaalle 2 kerää. Ainahan ohjeissa on vähän reilusti ilmoitettu langanmäärä... Että varmaan riittää nuo kaksi kerää, jos tarkoitus on tehdä "melkein" 10-vuotiaan kokoinen. Ja riittihän se! Ja vielä jäi pikkuisen ompeluakin varten. Taas onnittelen itseäni siitä, ettei langanjämiä jäänyt pyörimään nurkkiin!

Omaan silmääni ei värit vieläkään erityisen kauniilta näytä. Kummipojan äiti piti paidasta. Poika itse: "Joko tän voi ottaa pois päältä?!" Eipä sitä paljon muuta voikaan odottaa 8-vuotiaalta pojalta, joka saa lahjaksi villapaidan!

Edit: Tässä kun kuvaa vielä katselee, niin eihän se mikään sekametelisoppa ole - metsämarjakiisseli ennemminkin!

16.9.2010

Syyspäiväntasaushuivi

Ei, en aloittanut tätä huivia keväällä eikä se edes valmistunut keväällä. Loppukesästä aloitin - siinä Pöllöpaidan tökkiessä, kiinnosti välillä joku muukin. Melkein meni syyspäiväntasaukseen ennen kuin valmistui.

Kesällä tosiaan iski himo tehdä huivia. Valkoista. Ei ole valkoista huivia (!) ja kesällä sellaistakin välillä tarvitaan. Varastoista löytyi kerä valkoista Kotiväkeä., jolla pääsi jo alkuun. Pääsi myös melkein loppuun - kerä loppui vasta kymmenen kerrosta ennen päätöskerrosta. Siihen loppui myös suurin into huivin suhteen.

Komeron perältä löytyi myös vuosikertakesätopin takakappale. Etukappaletta ei kaveriksi vaan ilmaantunut. Ei muuta kun takakappale purkuun. Aikamoista syheröä lanka olikin! Ei siinä muu auttanut kun vyyhtiä, kastella ja kuivattaa. Ja keriä uudestaan. Tähän vierähtikin viikko poikineen. Lopulta sain väkerrettyä huivin valmiiksi.




Lanka: Novita Kotiväki (011)
Puikot: 3,5
Koko: 60 x 130 cm
Langanmenekki: 225 g


Yllättävä iso huivista tuli, vaikka puikot olivat paljon suositeltua pienemmät. Isommilla tuli jo liiankin harvaa jälkeä. Uskollisesti tietenkin tein kaikki kerrokset, vaikka Päivi oli nähnyt vaivaa ja ehdotellut mitä voisi jättää pois tai mistä muuten vähentää.

Nyt huivi on prässätty ja oikein kuvattukin. Ja.... en tiedä.... siis onhan se ihan kiva... mutta onko sellainen jotain haluan käyttää....? Tykkään enemmän sellaisesta, jossa on isompia kuivioita... liikaa pientä ja toistoa. Ehkäpä se päätyykin joulupukin konttiin?

Sukkasadon keruu pyörähti käyntiin vähän yllättäen - elokuussa ei vielä varpaat palelleet niin, että olisi ollut suurempaa tarvetta lämmittimille. Aikaa blogien seuraamisellekin tuntuu löytyvän vain satunnaisesti, joten niistäkään en vihjeitä huomannut. Nyt alettaisiin sukkia jo kohta kaivata. Voi olla, että sukkasatsi kiilaa seuraavaksi to-do -jonon kärkeen. Kunhan saan tekeillä olevan synttäriprojektin loppuun!

Vinkkinä vielä muistutettakoot, että coolaidattuja sukkia ei kannata lykätä pesukoneeseen... Näiden sukkien väri muuttu muutaman (hmp) asteen vaalemmaksi pesukonekäsittelyssä. Onneksi alkoivatkin olla jo vähän naftit - ei kun uusia tekemään!

30.8.2010

Pöllö II

Jotain muutakin edellisessä bloggauksessa olleiden huivien lisäksi sain loppukesästä aikaan.
Siskoni nimittäin ihastui tekemääni pöllöpaitaan niin paljon, että pyysi tekemään samanlaisen ystävälleen, jonka vauva syntyikin tässä elokuun alussa. Ultrassa oli käyty monta kertaa ja tiedettiin vauva tytöksi. Vaatevarasto kuulemma jo pullotteli vaaleanpunaisia ihanuuksia, joten sävyt valittiin garderoobin mukaan. Onneksi tosiaan oli tyttö!

Välillä helteiden keskellä tuntui bambulankakin olevan liikaa neulottavaksi. Mutta lupaus oli pidettävä ja jonkinlainen deadlinekin piti pitää - vauvahan saattoi syntyä koska vaan. Onneksi ei sentään paljoa etuajassa. Onneksi urakka todellisuudessa oli aika pieni, vauvanvaatteiden koko ei edellenkään päätä huimaa. Kirjailukin oli paljon helpompaa ensimmäisiin kokeiluihin verrattuna. Ei tarvinnut kuin katsoa kuvasta ja mieleen muistui miten ne pöllöjen korvat ja varpaat pitikin tehdä. Kyllä tästä blogista on paljon hyötyä!




Malli: Hjertegarn Baby Desing; no 14, malli B (takki) sekä no 11, malli F (myssy)
Lanka: Blend bamboo 0075 (l.valk) ja 4657 (fuksia)
kirjailuun Novitan Tennessee (rusk.)
ja Pirta Merssi 0074 (v.pun.)

Puikot: 2,75 ja 3,00
Koko: 3-6 kk
Langanmenekki: vajaa 300 g


Palautetta en ole vielä lopulliselta käyttäjältä (tai äidiltään) saanut. Sisko kyllä tykkäsi kovasti.

Tuo Merssilanka on toooodella vanha tapaus. En edes muista kuinka kaukaa vuosien takaa. Jonkin verran sitä vieläkin kerässä on, mutta vielä vyöte ympärillä. Hämmästyttäviä löytöjä ihminen laareistaan tekeekin!

6.8.2010

Serkukset samikset

Kesä on vilahtanut helteiden merkeissä niin, ettei neulerintama ole edennyt paljoakaan. Luultavasti into syksyn myötä jälleen palaa. Tosin vielä on luvattu helteiden jatkuvan, joten saapas nähdä kuinka ky. Ainakaan vielä villalangat eivät herätä minkäänlaisia intohimoja. Luultavasti jossain vaiheessa herään siihen tosiasiaan että varpaat, sormet ja korvat palelevat eikä sopivan kokoisia lämmikkeitä löydy huushollista. Mutta vielä ei jaksa sitä murehtia.

Alkukesästä sentään sain tehtyä muutaman huivihatun.
Ensimmäinen oli jämä-jäätelö eli jäätelömekon loppulangoista ja sille kaveriksi tehty huivi. Langat tulikin käytettyä enemmän kuin tarkkaan loppuun. Keltaista jäi jäljelle ehkä metrin verran. Turkoosi meni niin loppuun, että piti purkaa viimeinen kerros, että sain silmukat pääteltyä. Vaaleanpunaista jäi vähän peukalonpäätä isompi nöttönen.

Toisen tein serkkutytölle synttärilahjaksi. Sen molemmat langat oli myöskin jämälankoja vuosien takaa. Nimet on jo painuneet historian hämärään ja vyötteetkin kadonneet aikojen saatossa.

Kolmas piti vielä tehdä neiti Vihreälle. Melonimekosta oli sopivasti jäänyt kerä lankaa, joten sekin pääsi hyvään käyttöön. Koska huivista tuli yksivärinen, päätin tehdä väliin reikäkerroksia. Ne kevensivätkin mallia mukavasti. Huivi on ollut kovassa käytössä. Tällä hetkellä tosin kadoksissa jossain :-( eikä kuvaakaan ole muistettu ottaa. Lisäilen sen sitten kun löytyy - kova luotto on siihen että vielä vastaan tulee. Huivista tuli vähän liian iso, kun lisäsin silmukoita. Näytti ihan saman kokoiselta kuin muut. Taitaa vaan olla vähän venyvämpää lankaa.




Malli: Huivihattu
Lanka: Järbo Garn Korall kelt. (42001), v.pun. (42006) ja turkoosi (42014)
Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Langanmenekki n. 50 g / huivi


Huivit ovat osottautuneet erittäin käytännöllisiksi ainakin meidän huivi-intoisille tytöille. Helppo pukea (ja riisua!) eikä solmujen kanssa tarvitse taistella. Eikä jää hiukset solmun väliin!

9.6.2010

Jätskimekko

Viime aikoina on pitänyt niin haipakkaa, ettei ole tullut edes blogeja kunnolla seurattua. Niinpä eräänä iltana kun aloin niitä kunnolla lueskelemaan ensimmäisenä ihmettelin, mihin kummaan KYH:öön monet ovat ryhtyneet. Vallan olin hullutukset unohtanut ja sen että nyt oikeasti on jo kesäkuu! Vaikka olenkin jossain määrin yllytyshullu, niin tämä on tempaus johon en todellakaan aio osallistua. Kauhistuttaa ajatuskin, että nurkissa pyörisi toistakymmentä aloitettua tekelettä, joista ei valmistuisi kesän aikana kun korkeintaan muutama. Kesä kun ei (minullekaan) ole sitä otollisinta neulomusaikaa ja tekeleet jää pyörimään puolivalmiina syksyä odottamaan. Enkä tietenkään osaisi alottaa mitään kivoja pikku tiskiliinoja vaan kaikki olisivat jotain villatakin kokoluokkaa....

Vähän on neuleplääh kuitenkin helpottanut, eikä kesä vielä ole niin pitkällä, että kaikki neulonta loppuisi. Nyt valmistui jätskimekko!



Malli: oma
Lanka: Järbo Garn Korall
kelt. (42001), v.pun.(42006) ja turkoosi (42014)
Puikot: 4,0
Koko: 8 v
Langanmenekki: 253 g


Neiti Melkein 8 v valitsi langan värit ihan itse. Mikäs siinä, ihan mukavan pirtsakka kesämekko tuosta tuli. Periaatteessa en vaan tykkää noista langoista, joiden paksuus vaihtelee. Varsinkaan puuvillalangoissa, joissa vaihtelu näkyy enemmän eikä niin tasoitu kun villalangoissa.

Tiheyskään ei mennyt ihan ohjeen mukaan. Vyötteessä lukee että puikot nr. 5 ja 17 s / 10 cm. Ei sitten mennyt sinne päinkään. Tein 4,0 puikoilla ja tiheys oli silti yli 18 s. Yleensä saan suositustiheyden 0,5 numeroa pienemmillä puikoilla. Tota en olisi kyllä tippaakaan isommilla puikoilla tehnyt - nytkin ennemmin harkitsin vielä pienempiä puikkoja, jälki kun oli ohuissa langan kohdissa kohtuullisen reikäistä.

Mallikin oli aluksi, mutta siinä helma oli paljon leveämmän mallinen. Purin pois ja sitten katselin kavennusten mallia Villapeikon Jumping Sunista, (Rav.link.) mutta kun tiheys ei täsmännyt, niin aika paljon siitäkin säätelin.

Alaosa valmistuikin sitten nopeasti, pelkkää ympyrää kun posotteli - ja koitti muistaa välillä vähän kavennella ja vaihtaa väriä! Telakalle vaan tämäkin joksikin aikaa joutui, kun mietiskelin yläosan mallia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Jumping Sunin tapaan pyöreä kaarroke, mutta sitten jotenkin se ei napannutkaan. Lyhyitä hihojakin mietin. Tähän kuitenkin päädyin.

Toinen telakkavaihe tuli kun keltainen lanka loppui ja tuskailin että pitäisikö käydä ostamassa vielä kerä keltaista. Lopulta tein siinä mielessä järkiratkaisun, että käytin jäljellä olevia värejä, enkä ostanut lisää lankaa... Kaipa tuohonkin silmä tottuu. Neidiltä ei ainakaan tullut moitteita.

Palvellee tämän kesän mekkona ja talvella voi sitten käyttää tunikana. Edellinen "mekko" on kovassa käytössä edelleen, vaikka on jo kaksi vuotta vanha. Tunikana edelleen, tai ehkä jo ennemminkin paitana. Vielä mahtuu leveyssuunnassakin! Senkun pitää vaan, äiti on tyytyväinen kun kelpaa!


31.5.2010

Isoja juttuja, osa II

Kymmenen pientä langaanpäätä (vihdoinkin) ylpeänä esittää: SYLVI!!!!



Malli: Sylvi
Lanka: Novita Isoveli (538)
Puikot: 6,0

Langanmenekki: 1152 g


Vihdoinkin juuri ennen toukokuun helteitä sain vihdoinkin valmiiksi Sylvin. Tarvehan paksulle villatakille Suomen suvessa voi olla arvaamattoman suuri.... Toivon kuitenkin suurempaa tarvetta vasta syksylle. Siihen mennessä ehkä löytyy myös takkiin sopivat napitkin.

Projekti alkoi jopa meikäläisen mittapuun mukaan vauhdikkaasti. Tammikuussa vielä mietiskelin lankavalintaa - ja jo huhtikuussa osat olivat prässääntymässä. Siihen se sitten jäikin.... kesällä en saanut saumoja ommelluksi enkä heti syksylläkään.

Osasyynä ompelun jäämiselle oli myös vuori. Ostin oikein vuorikankaankin ja ajattelin leikatessa käyttää takin osia vuorikankaan kaavoina. Takki on kuitenkin niin paksu, ettei sitä sisällä voi oikein käyttää. Ulkona taas tuulee melkein aina, ja neuleesta se menee läpi, niin ettei vuori olisi pahitteeksi.

Vuosi ensimmäisen aloituksen jälkeen aloitin uudelleen. Päätin jättää vuorin odottamaan aikaa parempaa. Vaikka tuntui siltä, ettei paljoa enää puutu, meni hupun tekoon ja kukkien väsäämiseen yllättävän paljon aikaa. Langanpäitäkin kasaantui päätelltäväksi aika monta kukkien teossa!

Langaksi valitsin lopulta sen Isoveljen. Mietin kyllä miten sen kanssa mahtaa käydä, mutta loppujen lopuksi hinta voitti :-( Katselin Ravelrystä ja samaan lankaan oli muutkin päätynyneet, joten päätin uskaltaa. Tiheyshän ei tienkään täsmännyt. Oikeastaan se olikin hyvä asia: meikäläisen reilun puolitoista metriseen varteen Sylvin metrin pituus olisi jo vähän liikaa...

Enää en muista kaikkia säätöjä joita ohjeeseen tein (ja nuo muistiinpanot ohjeen kyljessä ovat, hieman epäselviä...). Lähtökohtana oli kuitenkin koko XL, josta otin slmukkamääriä. Kavennuksia tein jonkun pienemmän määrän, ilmeisesti suurimmaksi osaksi M-koon mukaan. Helmineuleella tuli liiankin tiheää korkeussuunnassa, joten tein kaksinkertaista helmineuletta. Näin sain vartalo-osan sekä tarpeeksi leveäksi että sopivan pitkäksi sekä kaiken lisäksi pystyin tekemään kaikki ohjeen kerrokset, jotta sain kuvion jatkumaan oikein huppuunkin. Huppuun piti sitten lisätä kerroksia, että siitä tuli riittävän iso. Lopullinen pituus Sylville on 77 cm ja se on juuri sopiva puoleen väliin reittä. Leveyden puolesta olisi voinut vähän kapeampikin olla, nyt on vähän kasvunvaraa...



Lankaa jäi lopuksi vielä kokonainen kerä (ja joitain keränloppuja), tein siitä vielä helmineuleisen vyön, niin voin toistaiseksi käyttää sitä kiinnityksessä. Napit haluan valita huolella takkiin sopivaksi, enkä napata ensimmäisiä kohtuullisesti käyviä kuten yleensä...

Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut jo viime syksynä valmis. Tai että olisi vuori... Mutta pääasia on, että on valmis. Ja Ihana!

20.5.2010

Pientä urakkaa

Pitkänä viikonloppuna tuli taas urakoitua mukenvaatteita. Pienten neitien synttäreitä on tiedossa useammatkin, joten eiköhän näille löydy käyttöä. Toiset vaateista lähtivät heti maanataina lahjaksi.

Mekkojen idea on Rainbow Dressistä. Katselin ohjetta kun se oli vielä ilmainen. Ei tullut siitä kuitenkaan mitään tehtyä, mutta näihin pikkuvaatteisiin idea sopii mainiosti. Nopeitahan nuo ovat tehdä ja pari putkeen meni vielä ihan mukavasti. Enempi saattaisi alkaa puuduttamaan.




Malli: Rainbow Dress -inspiraatio
Hattu:
Andrea Kreativ -lehti, nro 0544
Lanka: Novita Spektri (851) ja Novita Santorini (057)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 59 g ja 62 g


Langat on taas jemmaosastolta ja pelkkää akryyliä. Miksiköhän niihinkin olen sortunut? Sisäinen sulovilen ei ole taaskaan malttanut olla tarttumatta tarjoukseen... Spektristä olen joskus tehnyt pienen villatakin ja yli jäi kaksi kerää lankaa. Jotain pientä olen siitä ennenkin tehnyt. Nyt on jäljellä enää kolmannes kerästä.

Santorinia taas on vaikka muille jakaa *huokaus*. Sitäkin on jostain tarttunut mukaan ainakin puoli kiloa. "On niin kivan väristä ja varmaan joku haluaa siitä jotain...." Ei ole halunnut ja raidoituskin on aika tiheää, niin ettei mihinkään suurempaan pintaan saa nätisti. Olen yrittänyt kuluttaa sitä milloin mihinkin pieneen juttuun mm. kännykkäkoteloihin. Isompi neiti on käyttänyt askarteluun, kangaspuilla kutomiseen ja neulomaan opetteluun. Silti sitä riittää....

Noiden jälkeen tulikin totaalinen neuleplääh. Muutama juttu on ihan loppusuorilla, mutta ei viitsi. Uusia projekteja olisi suunnitelmissa, mutta ei jaksa. Omituista. Valmiiksi asti on ehtinyt myös toinen Iso Juttu, mutta siitä lisää kunhan saadaan kuvia.

Ponchokin pääsi vihdoinkin omistajalleen. Kaulus näytti vieläkin omituisemmalta päällä. Saaja ei kuitenkaan enää suostunut antamaan sitä takaisin korjattavaksi. Lupasin korjata, jos alkaa vaivaamaan. Pituuskin oli kohtuullisen sopiva. Ärsyttävää silti, kun luomus omasta mielestä ei ole kunnollinen, ja haluaisi korjata (kunhan keksisi miten), mutta saaja on tyytyväinen. Mitäs jos ystävä kulkee ponco päällään ja mainitsee jollekin että se on Euan tekemä... hävettää. Ehkä pitäisi mennä hakemaan se takaisin ja viritellä kaulusta vastustelusta huolimatta?

12.5.2010

Aurinkohattu

Tänään juhlittiin pienen sukulaisneidin kaksivuotissynttäreitä. Kaiken häslingin keskellä unohdin kokonaan, että lahjakin pitäisi hankkia. Maanantaina illalla tajusin, että kauppaan ei enää yksinkertaisesti ehdi tiistain tai keskiviikon aikana. Aivot raksuttamaan ja idea! Joku kiva kesähattu ei varmaan olisi pahitteeksi. Niitä aina tarvitaan.

Ravelryä selaamaan ja sieltä silmiin pongahti kivannäköinen Kiddie Cadet. Ei mitään liian hörhöä (vaikka kaippa sellainenkin olisi kaksivuotiaalle kelvannut), mutta joku idea sentään. Lankaakin löytyi keväisen keltaista.




Malli: Kiddie Cadet (Rav link.)
Lanka: Novita Mini (258) ja Lidl Colorado (0003)
Puikot: 3,75
Koko: toddler
Langanmenekki: 48 g

Lidlin pätkävärjätty keränloppu ei olisi varmaankaan yksin riittänyt, ja värien laikuttumisen vaara oli kohtuullisen suuri. Siispä tein lakin raidoittaen yksivärisen keltaisen kanssa. Lopputulos oli aika kiva. (Eikä se oikeasti ole noin syvä kuin miltä näyttää, kuvakulma valehtelee.)

Lippaan laitoin sisälle tukikangasta parantamaan lipan jäykkyyttä.. Ensihätään tietenkin laitoin kankaan väärin päin - lukuisista tarkastuksista huolimatta - ja painoin raudan suoraan liimapuoleen... Seurasi jonkin verran painokelvotonta tekstiä ja raudan puhdistus ennen jatkoa. Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi tykkään kutoa, mutten ommella...

Neiti piti lakista ja se oli kohtuullisen hyvän kokoinen. Kameraa ei tietenkään muistettu ottaa mukaan, mutta ihan ei päässä näytä samalta kuin tuen kanssa. Eihän tuo yläosa pysy tasaisena vaikka mikä olisi. Olisi varmaan pitänyt tärkätä. Sokerivedellä kun olisi laittanut, niin olisi tullut äidille kiva ylläri sadekelin sattuessa!

9.5.2010

Isoja juttuja, osa I

Viime aikoina on tullut tehtyä isoja töitä. Aikaa on palanut, eikä paljonkaan valmista ole tullut. Edes - vai pitäisikö sanoa, varsinkaan - isoja juttuja ei jaksa tehdä kerralla valmiiksi, vaan pitää vaihdella vähän väliä työtä. Eikä tietyn kriittisen vaiheen jälkeen niitä viitsi edes kantaa mukanaan, kun koko on liian iso ja painoakin liikaa. Taas on joku muu työ otettava matkatyöksi ja iso juttu sen kun hidastuu....

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä isot(kin) jutut alkavat pikkuhiljaa valmistua ja useampi vielä samoihin aikoihin.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli tämä ystävälle luvattu poncho. Hän kaipasi jotain "minkä voi vaan heittää päälle". Pitkään mallia pohdittiin. Tarvitaanko napitus? Pitäisi olla pitkä. Jos on tosi pitkä, pitäisikö tehdä käsille "reiät? Laitetaanko kuviota, jos niin millaista? Siis kaikkea mahdolista neulesuunniteluun liittyvää. En halunnut ruveta kokonaan alusta alken itse suunnittelemaan. Siispä surffasin netissä ja lähettelin sähköpostilla ehdotuksia. Vaikka saaja ei halunnutkaan mitään kovin ihmeellisiä kuvioita, niin minä tekijänä halusin jotain juttua ponchoon. Muuten olisi into loppunut kesken kaiken - sen verran itseäni tunnen. Ja kun kerran on tilaustyö, niin pitäsisihän sen säädyllisessä ajassa valmistuakin. Lopulta lähtökohdaksi valittiin Silent Night Capelet.

Langanvalinnassakin on vielä omat ongelmansa. Ehdottelin sitä sun tätä, mutta lopullisesti jätin valinnan kuitenkin saajalle. Hän sitten päätyi Gjestalin Janneen, hiilenharmaaseen väriin. Mielessäni tuskailin värin tylsyttä ja "melkein mustan" langan kutomista. Saaja kuitenkin oli sitä mieltä että tuo väri olisi kaikkein käyttökelpoisin ja sopisi monien vaatteiden kanssa. Ja vielä että sitä tulisi myös pidettyä. Se kai siinä tärkeintä onkin!




Malli: Silent Night Capelet
Lanka: Gjestal Janne (427)
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 646 g


(Kuva onneton. Koitan ottaa lisää ja parempia kuvia saajan päällä.)

Itse työ olikin sitten hidasta kuin mikä. Koska aluksi silmukoita oli 400, kesti kerroksen kutominen aina pienen iäisyyden eikä edistymistä tuntunut tapahtuvan lainkaan. Ainoa, mistä huomasi jotain saaneen aikaan, oli se, että kerä tuli käytetyksi. Ensimmäisistä keristä kun ei saanut kuin kymmenisen kerrosta tehtyä. Silloin ajattelin jo, että lankahan ei riitä yhtään mihinkään...

Janne on aika paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka, joten heti laskin kerros- ja kavennusmääriä uusiksi. Samalla säädin kuvion kaventumista mieleisemmäksi. Kaikkien laskujen mukaan ponchon piti olla kohtuullisen sopiva myös yläosasta. Hahahaa! Kun poncho oli ylös asti valmis, halusin sovituksen, jotta näkisin miltä poncho saajalla näyttää ja voisimme miettiä nappilista-ratkaisua. Ja niinhän siinä kävi, että ponco oli ihan liian kapea! Onneksi poncho rakentuu "kaistaleista" - ei tarvinnut kuin tehdä lisäkaistale eteen. Sitä en kaventanutkaan niin paljon kuin muita, että varmaan riittää tilaa. Saas nähdä.

Jonkinnäköistä kaulustakin toivottiin. Se tuli kuin itsestään kun silmukoita veilä vähän kavensi. "Lisäosan" sitten suosiolla jätin lyhemmäksi. Ei se kyllä kovin kaunis ole. Tekisi mieli vielä vähän säätää, mutta ensin pitää katsoa miltä se saajan päällä oikeasti näyttää ja onko asialle mitään tehtävissä!

Mutta entäs sitten pituus. Tekele hitsiläinen oli tienkin liian lyhyt! Poimin silmukat ja jatkoin alareunaa. Siihen tarvittiinkin jo pari lisäkerää lankaa. Onneksi löytyi vielä samaa erää. Nyt päätin, että olkoot, enempää en tee.

Ensi viikolla joku päivä tapahtuu "luovutus". Toivottavasti ei kauheasti tarvitse tehdä korjauksia. Into totisesti on hiipumaan päin. Kaulukseen voi jotain viritystä tarvita. En jaksa etukäteen miettiä miten sitä voisi parannella. Ehkä sitten kun näkee miltä näyttää päällä. Jotain lyhennettyjä kerroksia kenties?

Olihan se aikamoinen homma. Taas muistin, miksen yleensä tee "tilaustöitä". Silloin kutomisesta tulee helposti pakkopullaa kun tympivää työtä ei voi työntää nurkanperälle odottamaan uutta inspiraatiota. Että enimmäkseen taidan pitää tämän harrastuksena!

19.4.2010

Kadonneet lapaset

Olinpa tässä tekemässä kuopukselle uusia lapasia, kun edelliset alkaa olla jo turhankin naftit. Kurarukkasten alle ei mitään talvihanskoja enää laiteta. Sitten muistin, että onhan ne fabelista tehdyt villatakin ja kaulurin kaverit. Vaan onko?

Ei löydy mistään. Ei vaikka etsin uudelleen. Tarkistan blogista, että teinhän ne oikeesti, enkä vaan miettinyt. (Niinhän voi myös tapahtua, tiedättehän.....) Vaan eipä löydy blogistakaan. Johan nyt on kumma!

Kadonneet lapaset, joita ei edes ole tehty. Viikonlopun tuskailin, että pitäähän niiden olla päiväkodissa, pitäähän. Onneksi sitten löytyivät.

Eli tässä vielä pieni lisäys viime vuoden (!) saldoon:



Malli: Peruslapaset
Lanka: Fabel (151)
Puikot: 3,0 (?)
Langanmenekki: 29 g

Milloinkohan sitä kadottaa oman päänsäkin?

9.4.2010

Smurffipipo

Poika: "Äiti, mä haluun sellasen pitkän pipon."
Äit: "Pitkä pipo?"
Poika: "No sellasen, mikä on... niinku... pitkä"
Äiti on edelleen ihan ulalla, kunnes keksii, että kyse on sellaisesta lerppapiposta, joka jatkuu ja jatkuu. Onkohan sillä joku nimikin?

Kaivan esiin alennusmyynnistä ostetun Tennessee-kerän, josta piti tulla jonain vuonna kevätpipo pojalle. Ohjekin oli katsottuna, muistaakseni jopa printattuna, mutta aika ajoi (senkin) hankkeen ohi.

Väritoive oli musta, mutta sininen kelpasi, ainakin näin harjoittelukappaleeksi - halusin tietää kuinka pitkän pipon saa kerällisestä lankaa. Tein niin pitkän kun pystyin ja aika sopivan pitkä tulikin.


Malli: Moda 6/2009, malli 47 (vähemmän silmukoita)
Lanka: Tennessee (119)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 100 g

Smurffipipon nimen teos sai, kun keskeneräisenä se suorastaan seisoi pystyssä ihan niin kuin smurffien pipot ja värikin on aika smurffimainen. Onneksi ei enää päässä ollessa sojota pystyssä! Tennessee oli vähän turhan jäykkää lankaa lörppäpipoon, seuraavaan täytyy ostaa jotain pehmeämpää. Ehkäpä jotain bambua.

3.4.2010

Vauvaa pukkaa

Vauvoja putkahtelee sukulais- ja kaveripiiriin enemmän kuin niille ehtii lahjoja tehdä! Kaikki eivät saa itsetehtyjä lahjoja - pahoittelen. Pitäisi tehdä joku varasto vauvanvaatteita, joita voisi lahjoitella pienokaisille. Mutta missäs välissä niitä sitten ehtisi tehdä???

Taas pistin alkuviikosta muut työt sivuun ja rykäisin sukuun syntyneelle tyttövauvalle jakun.



Malli: Drops 14-27
Lanka: Nalle (vaal.pun) ja Nalle Colori (827)
Puikot: 3,0
Koko: 1-3 kk
Langanmenekki: 134 g


Mallia olen joissain blogeissa ihaillut ja ajatellut joskus tekevänikin. Nyt oli hyvä hetki toteuttaa ajatus. Samalla tehdessäni tajusin jo vuosia sitten tehneeni Miehelle samalla tyylillä villapaidan... Eipä haittaa.

Lanka oli jälleen kerran varastosta kaivettua. Ei nyt mitään jämälankaa, mutta jemmalankaa kuitenkin. Vaaleanpunaisesta on joskus jotain tehty ja vyötekin joutunut hukuksiin. Coloria on varastossa vielä toinekin kerä. Tarkoitus oli tehdä "joskus jotain jollekin", varmaan omille tytöille. Ei vaan ole tullut tehtyä. Taisi olla jo korkea aika saada sitäkin kulutetuksi.

Ikävästi vaan, täytyy sanoa lanka tuntui todella karkealta käteen. Toivottavasti ei ole liian karheaa vauvalle, vaikka eihän sitä suoraan iholle olekaan tarkoitus laittaa. Minkäs sille voi, että inspiraatio iski juuri sillä hetkellä kun kaupat eivät olleet auki. Eihän mitenkään voi odottaa aamuun asti, kun kerran varastostakin lankaa löytyy...

Pääaukkokin näyttää aika isolta. No joo, ohjeessahan tosiaan käskettiin poimia vielä pääntien reunasta silmukoita ja kaventaa niin sitä pienemmäksi. Mutta jotenkin se ei mielestäni tuohon poikittain olevaan neuleeseen sovi. Tänään vielä päästään vauvaa tapaamaan, sitten kokeillaan koko tosiaan ihan liian iso, voihan sitä säätää sitten jälkikäteen.

Munarikasta pääsiäistä kaikille!

28.3.2010

Virvon varvon!

Virpomispäivä tänään. Vesisade ei lannistanut innokkaimpia noitia, vaikka ovikello pimpahteli normaalia palmusunnuntaita harvemmin.

Pari viikkoa sitten kuulin, että opiskelukaverilleni on syntynyt pieni poika. Heti piti kaivella lankavarastoja ja vuosikerta-woolit sieltä löytyi kuin löytyikin. Oikein sitä vanhaa merinovillaista versiota. Sellaisen perinteisen sik-sak-kypärämyssyn tein. Joskus kun ekoja kertoja sellaista tein, niin muistelen sen olleen ihan joka kohdassa saman verran kavennuksia ja lisäyksiä. Mutta kyllä nää uudemmat ohjeet, joissa otsalle tuleva kolmio ei ole ihan niin "syvä" on mielestäni parempia.

Nälkä sitten kasvoi syödessä ja lankaakin vielä riitti, joten tein vielä tossutkin. Niissäkin malli on perinteinen, lähes samanlainen kuin Käspaikan tossut, mutta mutta... nämä tossut on tehty täysin ilman saumoja. Ohjeen olen joskus jostain kirjoittanut ylös, mutta edes etsimällä en vastaavaa ohjetta nettimaailmasta löytänyt.

Idea on seuraava: ensin tehdään jalkapohja suorakaiteen muotoisena. Sitten jokapuolelta reunoista poimitaan silmukat ja neulotaan suljettuna "sivut". Päälliosa tulee neulomalla etuosan silmukoita yhteen sivuosan silmukoiden kanssa ja loput sitten varreksi taas suljettuna neuleena. Kätevää, nopeaa ja helppoa - eikä saumoja. Jos joku osaa laittaa linkkiä moiseen ohjeeseen, niin vastaanotetaan!

Yhteensä lankaa kului aika tasan tarkkaan kerällinen, eli 50 g. Väri on siniharmaa (?), numero 103. Kun sain valmista aikaan, pistin neuleet välittömästi postin vietäväksi ja kuvaaminenkin vallan unohtui!

15.3.2010

Helmikuun Ruusu

Huomasin tässä että helmikuussa valmistunut Ruusukas-pipo on jäänyt vallan bloggaamatta. Taisi tulla niin kiireesti otettua käyttöön, että raportointi unohtui.

Ohjeen bongasin Kipaikoitten kalenterista. On tainnut unohtua sekin hehkutus: kalenterin sain synttärilahjaksi tuossa vähän ennen joulua. Aivan ihania malleja löytyy useampikin: tammikuun Talvimorsian-sukat ovat ehdottomasti to do -listalla kuten myös toukokuun Suopursu-huivi sekä joulukuun Tapio-lapaset.

Ruusukas-pipo tuli ehdottomasti tarpeeseen. Aiemminkin mainittu talvitakki odotteli edelleen kaverikseen uutta päähinettä - inspiraation puutteesta johtuen. Kun näin kalenterin mallin, muistin heti lahjalangat ja laitoin puikot suihkimaan.

Kuva ei tee pipolle oikeutta, mutta lukuisista otoksista tämä on silti paras.




Malli: Kipakat-kalenteri, Ruusukas-pipo
Lanka: Sandnesgarn Sisu musta(1099) ja punainen (4019)
Puikot: 3,0
Koko: aikuinen
Langanmenekki: 53 g


Ohjeen lanka on jonkin verran paksumpaa, mutta tähän pieneen päähän Sisusta tuli sopivan kokoinen, mitä nyt syvyyttä piti lisätä puolen kuvion verran. Resorin tein kaksin kertaisena. Pysyy paremmin päässä ja on vähän lämpimämpi. Tosin siinä olisi voinut olla vähemmän silmukoita, kun en jaksanut tehdä silmukoita kiertäen...

Pipo on oikein kiva ja toisin kuin kuvassa, myös nätin näköinen. Ja mikä parasta, sopii passelisti yhteen kirkkaanpunaisen takin kanssa. Harmi vaan, että tämä pipo ei pysy päässä sen paremmin kuin mikään muukaan malli. Seuraavaksi taidan tehdä jonkun korvaläpällisen, nauhoilla solmittavan mallin!

25.2.2010

Äidille ja vauvalle

Nämä ovat olleet jo jonkin aikaa odottamassa että siskon vauva suostuisi putkahtamaan ulos masuasunnostaan. Se olikin niin kiva paikka, että ei sieltä millään olisi pois lähtenyt....

Tyttöhän sitten viime viikolla syntyi ja sain nämä lahjat vihdoinkin eteenpäin.

Kun näin tämän mallin, niin saman tien päätin, että tällaisen haluan tulevalle vauvalle tehdä. Vieläpä oikein mallin mukaan ja suoraan ohjeesta! (Vain se korosteväriraita keltaisella puuttui) Värit olivat oikein kivat ja sopisi sekä tytölle ja pojalle.

Äkkiähän se valmiiksi tuli, pienen pieni takki. Lankaakin jäi, niin että tein vielä myssyn. Se on "melkein perinteinen" vauvalakki, mutta tämä versio on tehty ylhäällä lyhennetyillä kerroksilla, niin ettei ompelua tarvittu.
Ja vielä jäi lankaa ja tein lapaset, ihan ilman peukaloa, mutta varmuudeksi kiristysnauhoilla. Ja sitten melkein kaikki limenvärinen oli käytetty. Petroolia jäi vielä, mutta annoin jo olla.

Nappien kanssa sain raapia päätä, mistäköhän löytyisi sopivat. Ja kas kummaa, kun oikein on varautunut pitkään ja hankalaan etsintään, niin eikös vain pikaisella Vilkaistaan nyt ohimennessä -poikkeamisella Eurokankaaseen sopivat napit hyppäsivät alepurkista esiin. Ja niinkin huimalla hinnalla kuin 10 senttiä kappale! Kerrankin olin myös fiksu ja pistin elämän risaiseksi ostamalla vielä ylimääräisen varanapinkin mukaan.





Malli: Hjertegarn Baby Design; no 14 malli B (takki) sekä no 11, malli F (myssy)
Lanka: Blend Bamboo lime (7070) ja petroli (731)
Puikot: 2,75 ja 3,00
Koko: 0-3 kk
Langanmenekki: 173 g


Kaikkein haastavin osio, olivat tietenkin ne pöllöt. Varmaan meni niiden suunnitteluun ja toteutukseen yhtä paljon aikaa kun koko muun paidan tekoon yhteensä. Ensin yksi "koepöllö", joka ei ollut hyvä, sitten toinen, paranneltu versio ja sitten ne loput. Tumman petrolin langan soin Nordean tapaamisessa ystävälliseltä kanssaneulojalta, jolla oli ylimääräistä - nimi ei nyt juolahda mieleen, ilmottauduhan, niin saat julkisen kiitoksen! Ruskea on Tennesseetä kahdella säikeellä.

Kuvan pöllö on vähän vinksallaan, mutta niin n
e taitavat kaikki olla.




Äiti puolestaan sai Danish Tail -tyyppisen huivin. Idea siihenkin tuli edellisessä neuletapaamisessa. Siellä niitä oli parikin kappaletta ja heti tuli mieleen, että tuohan on juuri sopiva pienen vauvan äidille. Kädet vapaana ja tisut lämpimässä, ettei tule rintatulehdusta. Siltä istumalta ostin langat huiviin ja koska vauva antoi odotuttaa itseään, ehti huivikin valmiiksi hyvissä ajoin viemisiksi.

Malli on mahdollisiminnan yksinkertainen, pelkkää ainaoikeaa ilman krumeluureja, joista sisko ei välitä. Raitoja vain, ettei ihan tylsä yksivärinen sentään.




Malli: Danish Tail - huivi, oma versio
Lanka: Gjestal Nagano tummanvihreä (312), vaalean vihreä (362) ja oranssi (339)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 234 g



Tässä ulkona otetussa kuvassa värit ovat edes vähän sinnepäin, mitä ovat luonnossa.


Vähän alkoi loppukerroksissa hyydyttää, mutta kun tiesi, että valmiiksi olisi hyvä saada nopeasti, niin sainpa tehdyksi tavallista nopeammassa tahdissa! Itselle tehtynä olisi varmaan jäänyt kesken tai ainakin hidastunut pahasti. Jotain hyvää siis siinäkin, että joskus on deadline näissä töissä. Onneksi ei kuitenkaan aina, kävisi liian stressaavaksi.

14.2.2010

Matkasukat

Meinasin kirjoittaa otsikoksi Junasukat, mutta siitähän olisi voinut saada ihan täysin väärän kuvan sukkien olemuksesta!
Mutta junassapa näitä(kin) sukkia olen tehnyt. Työmatkalla aina muutaman kerroksen ehti kutoa. Keskimäärin alle kymmenen kerrosta suuntaansa, pari kertaa laskin :-) Eipä tuo junamatka kovin kauaa kestä, mutta jotenkin vaan siinäkin pätkällä pitää kudin kaivaa esiin. Pienen iäisyyden valmistuminen ottikin, vaikka, kiitos VR:n joinain päivinä matka kestikin tupla-ajan normaaliin verrattuna.
Valmistumiselle ei ollut mitään paineita, kunhan oli matkatekemistä.



Malli: Tavissukka, päällä resori
Lanka: Nalle Colori (866) ja Nalle (148)
Puikot: 2,75
Koko: 36-37
Langanmenekki: 84 g


Lanka oli Nuoren Herran toiveesta ostettua Nalle Coloria. Muutamien ensimmäisten kerrosten jälkeen totesin kuvion olevan aika järkyttävää. Onneksi varastosta löytyi myös yksinväristä Nallea, jolla sain tasoitettua pahimmat läiskäkohdat. 2 kerrosta yksiväristä ja 4 kerrosta coloria. Lopputuloksena ihan mukiinmenevät sukat.

Hyvät ystävänpäivät vielä kaikille!

7.2.2010

Joululahja valmiina!

Vihdoinkin viime viikolla valmistui vanhemman neidin joululahjavillatakki. Siis ei suinkaan joulun 2010, vaan joulun 2009....
Kyllähän mä huomasin jo hyvissä ajoinen ennakkoon, että kesken taitaapi jäädä, mutta mitäs siitä. Halusin takin olevan silti ylläri, joten en luovuttanut, vaan tein sitä edelleenkin salaa iltasella lasten nukkuessa. Sehän venytti projektia entisestään. Lopputulos on silti VAU!

Modassa ohjeen kuvasivulla luki "Kauniit neulejakut kuuluvat äidin ja tyttären juhlaeleganssiin" - ja täähän on se "äidin" jakku. :-) Kun katselin valmiin ohjeen mittoja koossa XS, mittailin neidin vanhoja villatakkeja ja mietin valitsemani langantiheyttä, tulin siihen tulokseen, että kyllä se XS taitaa olla aika sopiva meidän Neiti 7 v:lle! Ensimmäisten kerrosten ja palmikoiden jälkeen piti sitten kuitenkin pienentää vielä kokoon XXS. Eli vähennettiin silmukoita pari mallikertaa.
Pituuttakin piti tietenkin säädellä, mutta oikeastaan ei kovin paljoa. Ohuempi lanka antoi aika hyvän lopputuloksen. Kaula-aukosta olisi saanut tulla vähän pienempi, mutta menettelee. Itse kaulus taas olisi voinut olla vähän isompikin. Jaksaiskohan vielä korjata?



Malli: Moda 6/2006, malli 33
Lanka: Gjestal Rede, väri 448
Puikot: 3,5
Koko: n. 120-130 cm
Langanmenekki: 516 g


Takkihan on tehty siis ensin alaosa yhtenäisenä, muut silmukat päätetään, mutta etureunan ja takakeskipalmikot jatkuvat ylös asti. Hihat levenevät etu- ja takaosien yläosiksi. Sitten nämä osat ommellaan yhteen. Lopuksi poimitaan vielä kauluksen silmukat. Ompelua oli aivan liian paljon meikäläiselle, mutta senhän tiesin jo projektia aloittaessani. Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa hiha-yläosa -yhdistelmistä, olivat hiemean eksoottisen mallisia neulekappaleita.



Alaosa oli hidas ja välillä tuskastuttava tehdä kaikkine miljoonine palmikonkiertoineen. Vastaavasti hihaosat tulivatkin sukkelammin, vaikka ensin palmikko vaati tarkkuutta ei-ihan-tavanomaisuutensa vuoksi. Opinpas vaan senkin silti jo ensimmäisen hihan aikana!

Napit on jostain varastojen uumenista. Ei-ihan-sopivat mielestäni, mutta neiti halusi ehsottomasti jakun päällensä kouluun heti huomenna. (Juu, silloin kun annoin sen, napit puuttuivat vielä.) Ajattelin, että vaihdetaan sitten joskus, kun nappikauppaan selviän, jos sopivat löytyy. Saa nähdä tuleeko koskaan vaihdettua...

Mutta taas saatiin yksi kiintiö vähäksi aikaa täyteen - palmikkokiintiö tietenkin!

1.2.2010

Viikossa valmista

Olen jo pitkään ajatellut, että jonkinnäköinen paksuhko liiviviritelmä olis kiva juttu. Töissäkin on ollut niin pirskatin kylmää, että vallan koko ajan paleltaa. Lämmintä saa olla päällä.
Mietintää mietintää... lankojen ihmettelyä.... mallin etsintää.... Kunnes välähti: Mullahan on jossain jemmassa Bostonia puoli kiloa (hmp., myönnetään, kahta väriä, molempia se puoli kiloa....), eiköhän siitä liivin saa! Joskus jostain messuilta hyvin halvalla hamstrattua. Siitä piti tulla ehkä jotain, pieni suunnitelman poikanen muistaakseni oli. Mutta mitä ja kenelle? Taisi aika kulua sen projektin ohi.
Malliksi valikoitui Shalom Cardigan, joka on ollut maybe-to-do -listalla pitkän aikaa. Yksinkertainen, nopea ja ylhäältä alas tehtävä malli. Eikä ollenkaan ommeltavia saumoja.

Eipä siinä muuta kuin puikot suihkimaan. Nopeastihan Valmista tuli, kasin puikoilla paksua lankaa.




Malli: Shalom Cardigan
Lanka: Schachenmayr Nomotta Boston, väri 32
Puikot: 8,0
Langanmenekki: 325 g


Tiheys: melkein ohjeen mukaan. Silmukkamäärä: melkein ohjeen mukaan. Sivukavennusksia ei. Pituus ??? Nappeja neljä.
Että silleen. Melkein niin kun käskettiin.

Yläosan alimmassa kaarrokekohdassa on ehkä vähän liikaa silmukoita. Vähempikin olisi riittänyt. Nappeja olisi pitänyt olla vielä viideskin. Nyt masu näkyy hassusti alimman napin ja housujen välistä. Mutta ei noita joskus kirppikseltä ostettuja nappeja ollutkaan kuin nuo neljä...

Mutta kerrankin jotain todella nopeasti valmista. (No jos ei oteta lukuun jotain sukkia tai pipoja, jotka saattavat valmistua nopeammin.) Tooodella harvoin saan mitään isompaa viikossa suihkittua alusta loppuun. Mutta hyvä näin. Lämmin ja mukava pitää ehdin jo testata. Tosin langassa on vain 30% villaa ja loput akryyliä - hiuksianostattavaa välillä näillä pakkasilla! Toivottavasti ei nyppyynny liian nopeasti.

24.1.2010

Revontuli siitä tuli

Yritin etsiskellä ohjetta huiviin uuden takin seuraksi (eihän se nyt enää mikään uusi takki ole....) Mikään ei tuntunut tarpeeksi kivalta, joten lopulta luovutin ja tein Revontulen. Harvoin jaksan tehdä montaa työtä samasta mallista, varsinkaan itselle ei ole järkeä tehdä samoja juttuja, kun maailma on pullollaan toinen toistaan ihananmpia malleja joita ei ehdi tehdä! Tämä taitaa kuitenkin olla peräti neljäs revontuli ja toinen itselleni.





Malli: Revontuli
Lanka: Pirtin kehräämön karstavilla 142×2 tex
Puikot: 5,5
Koko: 70×140 cm
Langanmenekki: 145 g

Lanka tuli sitten käytettyä ihan viimeiseen senttiin asti - viimeiset silmukat päättelin vähän pitkäksi jääneellä aloituslangan päällä! Viimeiset kerrokset ei sitten menneet ihan ohjeen mukaiseen kohtaan. Mutta lankaa ei ollut isompaa vyyhtiä ja halusin huivista mahdollisimman ison.

Huivi on jo ollut käytössäkin. Väri sopii täydellisesti takin kanssa yhteen. Eikä se ole ollenkaan liian kuuma työpaikan välillä jäätävässä ilmastossa.

Viikonlopun piristykseksi vielä lankakaupassa kuultua:
Noin 7-vuotias tyttö kulkee lankakerä kädessä äidin perässä: "Äiti, ostetaan tää, jooko." Äiti vilkaisee taakseen, kaivelee hyllystä lisää lankaa ja toteaa: "Ei nyt." Siitkös tyttö hermostuu ja alkaa huutaa: "Ihan epäreilua, sulla on vaikka kuinka monta kerää lankaa ja mulla vaan yks!"

Tuleva langanhamstraaja ilmiselvästi!

14.1.2010

Vuoden 2009 satoa

Vihdoinkin jaksoin laskeskella mitä sain aikaiseksi tänä vuonna.

lasten villatakki x 3
mekko
villatakki x 3
lapaset x 6 (edit + ne yhdet, jotka jäivät bloggamatta)
sukat x 10
pipo x 6
kolmiohuivi
kauluri x 2
kännykkäkotelo x 15
nukenvaattet: bikinisetti, villavaatesetti x 2, mekko, makuupussi
koristemunat
pääsiäiskorit
kukat
"palikka"kirjaimet

Mukaan luettuna se huivi ja ne lapaset, jotka valmistuivat ihan loppuvuodesta, mutta eivät koskaan tulleet blogatuiksi. Huivi on kaveri pipolle, eli loppu 7 veikan raitalangasta. Lapaset taas on Fabelista takin ja kaulurin kanssa samaa sarjaa. Ne olivat ihan must-to-do kamaa, kun pakkanen paukkui niin, että pakko oli saada välilapaset rukkasten alle.

Yhteensä valmistunesiin töihin upposi noin 6250 g lankaa (+ 29 g niistä unohtuneista lapasista). Ihan kohtalainen määrä. 2008 lankaa kului helmikuusta alkaen noin viisi kiloa, joten samoissa lukemissa mennään.

Aika pienellä vaivalla olisin saanut lukemat näyttämään paljon paremmilta. Sylvistä puuttuu enää huppu ja kukat, mutta eipä vaan ehtinyt viime vuodeksi valmistua. Lankaa siihen on kyllä kulutettu varmaan lähemmäs kilo.
Toinen "melkein viime vuonna valmistunut" on keskimmäisen neidin takki Modasta. Tarkoitus oli valmistua joululahjaksi, mutta siinä vaiheessa puuttui vielä toinen hiha. Nyt tekeleestä on jo kaikki osat valmiina, vielä oikomaan ja viimeistely puuttuu, mutta aika pian pääsette sitä ihastelemaan!

Kaiken kaikkiaan valmiiksi tuli vähemmän pientä tarpeellista (pipot, sukat, lapaset) kuin edellisenä vuonna. Sen sijaan isompia töitä valmistui useampi. Jopa kaksi villatakkia ihan omaan käyttöön! (Ja Sylvikin melkein.) Lisäksi kaikkea pientä ihmeellistä tuli tehtyä enemmän, koristeita ja leluja ja nukenvaatteita siihen tahtiin, että enpä ole tainnut koskaan ennen niin paljoa tehdä.

Projekteja tietenkin tulee jatkuvasti uusia, mutta Sylvi on tarkoitus lähiaikoina saada valmiiksi. Pohjanneito-takkihan sai jo purkutuomion, mutta löysin uuden, kivan mallin langoille, joten se on ehkä seuraaava suurempi työ. Mutta tämä murheenkryyni menee purkuun - sille ei ole tapahtunut mitään koko vuonna. Lanka on sen verran ihanaa (Tekstiiliteollisuuden Kamenaa), että enköhän jotain ihkua siitä kevään mittaan keksi.

1.1.2010

Vielä joulupaketissa

Tämäkin tekele päätyi kaikesta huolimatta joulupakettiin. Neiti 4 v katseli nukenvaatelehtistä ja ilmoitti vakaaksi kannakseen, että Lotan (siis nuken) on ehdottomasti saatava makuupussi. Se kun vielä puuttuu varusteluettelosta. Yritin vähän vängätä vastaan, että ei äitillä nyt ole tommosta pörrölankaa... No, asia jäi sitten siihen.

Eräänä iltana mieleeni muistui anopilta saamani lahjalangat. Ne on niitä lankoja, joista Ravelryssä oli keskustelua, kuinka kivaa on kun "hyvää tarkoittavat" ihmiset lahjoittavat lankoja, jotka ovat, hmp, vähintäänkin mielenkiintoisia.




Malli: Andrea Kreativ -lehti nro 1402
Lanka: Lidl Las Vegas, värit FL04 ja FL35
Reunus: Lidl Colorado, väri 0003
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 128 g

Siis ensinnäkään kumpikaan lanka ei ollenkaan ole minun väristä, joten alusta alkaen oli selvää, että korkeintaan jokin tehostekuvio voi tulla kyseeseen. Tai sitten jollekin muulle jotain.... Toiseksi lanka osottautui aivan hirveäksi kutoa. Hiosti ihan turkasesti - pystyin kutomaan vain muutaman kerroksen kerrallaan, sitten oli pakko pitää taukoa. Kolmanneksi: kerrosten laskeminen oli kerrassan mahdotonta. Yksinkertaisesti ei noiden karvojen seasta nähnyt silmukoita. Myös oikean ja nurjan puolen erottaminen oli työn ja tuskan takana. Jossain vaiheessa kadotin yhden silmukan - mutta sitä ei kertakaikkiaan löytynyt vaikka kuinka etsin. Ehkä pussiin tulee jossain vaiheessa reikä, josta karannut silmukka paljastuu, toistaiseksi ei ole vastaan tullut. En kuitenkaan usko kutoneeni kahta silmukkaa yhteenkään....

Reunuksiin käytin jämiä kesällä tehdystä takista. Lidlin lankaa sekin! Kiinnitys jälleen tarranauhalla.

Mutta kyllä oikeasti kauhistuttaa ajatuskin siitä topista, jonka ohje lankapaketissa oli. Ei sitä päällään voisi pitää, sen verran lämmintä oli jo tekovaiheessa. Toisaalta sen huivi ehkä olisi käyttökelpoinen - pehmeää kuitenkin on. Makuupussina sinänsä kelvollinen, ei tule takuulla nukelle kylmä!

Työllä ja tuskalla tuli tämäkin joululahja lopulta valmiiksi, jopa jo 22. päivä. Suorastan hyvissäajoin siis! Hyvä puoli on siinä, että kullanvärinen lanka kului ihanmelkein loppuun. Huonoa se, että ruskeaa on vielä kolme ja puoli kerää jäljellä. Jotain kännykkäkoteloja voisi tehdä seuraaviin myyjäisiin. Varmaan tytöt tykkäisivät!

Kaikille vielä hyvät Uuden Vuoden toivotukset!