Isoja juttuja, osa I

Viime aikoina on tullut tehtyä isoja töitä. Aikaa on palanut, eikä paljonkaan valmista ole tullut. Edes - vai pitäisikö sanoa, varsinkaan - isoja juttuja ei jaksa tehdä kerralla valmiiksi, vaan pitää vaihdella vähän väliä työtä. Eikä tietyn kriittisen vaiheen jälkeen niitä viitsi edes kantaa mukanaan, kun koko on liian iso ja painoakin liikaa. Taas on joku muu työ otettava matkatyöksi ja iso juttu sen kun hidastuu....

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä isot(kin) jutut alkavat pikkuhiljaa valmistua ja useampi vielä samoihin aikoihin.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli tämä ystävälle luvattu poncho. Hän kaipasi jotain "minkä voi vaan heittää päälle". Pitkään mallia pohdittiin. Tarvitaanko napitus? Pitäisi olla pitkä. Jos on tosi pitkä, pitäisikö tehdä käsille "reiät? Laitetaanko kuviota, jos niin millaista? Siis kaikkea mahdolista neulesuunniteluun liittyvää. En halunnut ruveta kokonaan alusta alken itse suunnittelemaan. Siispä surffasin netissä ja lähettelin sähköpostilla ehdotuksia. Vaikka saaja ei halunnutkaan mitään kovin ihmeellisiä kuvioita, niin minä tekijänä halusin jotain juttua ponchoon. Muuten olisi into loppunut kesken kaiken - sen verran itseäni tunnen. Ja kun kerran on tilaustyö, niin pitäsisihän sen säädyllisessä ajassa valmistuakin. Lopulta lähtökohdaksi valittiin Silent Night Capelet.

Langanvalinnassakin on vielä omat ongelmansa. Ehdottelin sitä sun tätä, mutta lopullisesti jätin valinnan kuitenkin saajalle. Hän sitten päätyi Gjestalin Janneen, hiilenharmaaseen väriin. Mielessäni tuskailin värin tylsyttä ja "melkein mustan" langan kutomista. Saaja kuitenkin oli sitä mieltä että tuo väri olisi kaikkein käyttökelpoisin ja sopisi monien vaatteiden kanssa. Ja vielä että sitä tulisi myös pidettyä. Se kai siinä tärkeintä onkin!

Malli: Silent Night Capelet
Lanka: Gjestal Janne (427)
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 646 g

(Kuva onneton. Koitan ottaa lisää ja parempia kuvia saajan päällä.)

Itse työ olikin sitten hidasta kuin mikä. Koska aluksi silmukoita oli 400, kesti kerroksen kutominen aina pienen iäisyyden eikä edistymistä tuntunut tapahtuvan lainkaan. Ainoa, mistä huomasi jotain saaneen aikaan, oli se, että kerä tuli käytetyksi. Ensimmäisistä keristä kun ei saanut kuin kymmenisen kerrosta tehtyä. Silloin ajattelin jo, että lankahan ei riitä yhtään mihinkään...

Janne on aika paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka, joten heti laskin kerros- ja kavennusmääriä uusiksi. Samalla säädin kuvion kaventumista mieleisemmäksi. Kaikkien laskujen mukaan ponchon piti olla kohtuullisen sopiva myös yläosasta. Hahahaa! Kun poncho oli ylös asti valmis, halusin sovituksen, jotta näkisin miltä poncho saajalla näyttää ja voisimme miettiä nappilista-ratkaisua. Ja niinhän siinä kävi, että ponco oli ihan liian kapea! Onneksi poncho rakentuu "kaistaleista" - ei tarvinnut kuin tehdä lisäkaistale eteen. Sitä en kaventanutkaan niin paljon kuin muita, että varmaan riittää tilaa. Saas nähdä.

Jonkinnäköistä kaulustakin toivottiin. Se tuli kuin itsestään kun silmukoita veilä vähän kavensi. "Lisäosan" sitten suosiolla jätin lyhemmäksi. Ei se kyllä kovin kaunis ole. Tekisi mieli vielä vähän säätää, mutta ensin pitää katsoa miltä se saajan päällä oikeasti näyttää ja onko asialle mitään tehtävissä!

Mutta entäs sitten pituus. Tekele hitsiläinen oli tienkin liian lyhyt! Poimin silmukat ja jatkoin alareunaa. Siihen tarvittiinkin jo pari lisäkerää lankaa. Onneksi löytyi vielä samaa erää. Nyt päätin, että olkoot, enempää en tee.

Ensi viikolla joku päivä tapahtuu "luovutus". Toivottavasti ei kauheasti tarvitse tehdä korjauksia. Into totisesti on hiipumaan päin. Kaulukseen voi jotain viritystä tarvita. En jaksa etukäteen miettiä miten sitä voisi parannella. Ehkä sitten kun näkee miltä näyttää päällä. Jotain lyhennettyjä kerroksia kenties?

Olihan se aikamoinen homma. Taas muistin, miksen yleensä tee "tilaustöitä". Silloin kutomisesta tulee helposti pakkopullaa kun tympivää työtä ei voi työntää nurkanperälle odottamaan uutta inspiraatiota. Että enimmäkseen taidan pitää tämän harrastuksena!