Ampparipesiä anopille

Tänä kesänä on amppareita lennellyt enemmän kuin tarpeeksi, ihan joka puolella.

Meillä mökillä on joka kesä ainakin pari pesää jostain löytynyt. Niinpä päätin tehdä muutaman valepesän jo valmiiksi kevääksi. Annoin ne anopille nimpparilahjaksi, saa hän päättää missä eniten tarvitaan. 

Lanka: Nordea Ville (812)

Koukku: 4,0

Langanmenekki: yht. n 90 g

Koko: tennispallo

Varsinaista ohjetta ei ollut, palloa yritin lähteä virkkaamaan. Ensimmäinen versio oli tummemmasta langasta ja siitä tuli turhan iso. Se ei päässyt edes kuvaan ja saa jäädä "varapalloksi", jos tarvitaan vielä useampi. Toki lankaa on vielä jäljellä, voin tehdä lisää, jos keksitään lisää paikkoja.

Jalkapallolapasia

Siitä se ajatus sitten lähti....

Viime keväänä näin nuorimmaisen jalkapallokaverilla kivat, seuran väreillä raidotetut lapaset. Päätin tehdä omilleni samanlaiset tai ainakin saman tyylliset.

Ensin kuitenkin oli kummipojan nimpparit ja hän sai koeversiot: 

(Huono kuva, napattu kiireessä)

Omilleni en tietenkään ehtinyt enää keväällä lapasia tehdä, vaan projekti siirtyi syksyyn. Siinä vaiheessa kun lapaskausi alkoi, olivat meidän lapaset vielä sunnitteluasteella. Tyypillistä! Saajat olivat sitä mieltä, että koska seuran pääväri on vihreä, on myös lapasissa oltava eniten vihreää.

 

..... ja sitten mopo karkasi käsistä.... 

Lapaset on tosi nopeita kutoa, joten ajattelin, että ehdinpä tehdä vielä isänpäiväksi isälle omat lapaset. Hän on mukana joukkueen toiminnassa ja nuoremman joukkueessa valmentajana.

Malli: Peruslapanen

Lanka: Gjestal Janne (vihreä 411, musta 401 ja valk. 402)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: yht. n. 190 g

Tytöillä on taktisesti valittu samat pelinumerot. Kädet ovat vielä hitusen eri kokoa ja etteivät lapaset menisi sekaisin, niin toisella on vihreät peukalot, toisella mustat. 

Coats -sanan asettelua mietin pitkään. En halunnut sen menevän kämmenpuolelle eikä teksti ei saanut olla liian pientä. Millään en saanut mahtumaan kun vähän eri tasoon menevillä kirjaimilla.

Yhdessä välissä virkkasin vielä uudelle joukkueen pelaajalle synttärilahjaksi kännykkäpussin - seuran väreillä tietysti! Pussiin tuli vielä kaulanauhakin, mutta unodin ottaa kuvan täysin valmiista työstä.

Lisää kesätöitä

Eihän kaikki kesän aikana valmistuneet muistuneet mieleen edellistä postausta tehdessä.

Kesän kuumiksi päiviksi neuloin itselleni huivihatun. Se on malliltaan niin kätevä ja pysyy päässä vauhdikkaassakin menossa. Simukkamäärää pitää aina säätää, mutta vanhemmista huiveista mittaamalla onnistuu kätevästi. Huivihattujahan on tullut tehtyä vaikka kuinka monta.

Malli: Huivihattu (Rav.link)

Lanka: Gjestal Fön (515, 519 ja 530)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 65 g

Lanka on jo aikoja sitten lopetettu ja jäänyt nurkkaan pyörimään vuosiksi topin jämistä. Kuvittelin tekeväni jämistä tiskirättejä, mutta lanka on niin paksua (50g = 75 m), että ei todellakaan sovi tiskiräteiksi.

Anopilla on mökillä vanha, iso tiskinkuivausliina, jossa on mielenkiintoinen pinta. Monta kertaa olen sitä katsellut ja miettinyt miten tuollainen saadaan aikaan. Sitten ihan vahingossa törmäsin Heidin blogissa samanlaiseen pintaan nimeltään korinpohjavirkkaus. Niin olivat helteet pehmentäneet pääni, että piti ruveta uutta tekniikkaa opettelemaan, kun kuvatkin olivat vielä vasurille suunnattuja. Oikeakätisille kyllä löytyy ohjeita, esim. Garnstudion sivuilta, mutta aina se on vaikeampaa yrittää miettiä, että miten sen ohjeen nyt vasemmalle kädelle kääntäisi.

Malli: Korinpohjavirkkausta

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (3050)

Koukku: 3,0

Langanmenekki: 50 g

Aika paksu pinnasta tulee, vaikka lanka onkin ohutta. Yhtään paksummasta langasta en lähtisi ainakaan tiskirättiä tekemään. Jonkinmoisen tiskiliinan tai käsipyyhkeen hyvinkin voisi korinpohjavirkkauksella tehdä. Isompi koukkukin olisi paikallaan, pinta saisi olla vähemmän tanakka.

Vuoroaan odottaneet

Neuleet jäävät kesken monesta syystä. Joskus pukkaa uutta, kiireellisempää ja mielenkiintoisempaa projektia päälle. Joskus neule alkaa kyllästyttää. Joskus päättely- ja/tai viimeistelykeiju ei löydä tietään työn luokse. Joskus eteen tulee joku ongelma jonka ratkaisemiseen ei juuri sillä hetkellä ole intoa tai taitoa. 

Juuri viimeksi mainittu oli koitua näiden säärystimien kohtaloksi.

Puolitoista vuotta sitten kevättalvella näin tämän langan. Jostain syystä sitä vaan oli saatava, vaikka vähän vierastutti koostumus: vain 20 % villaa ja loput akryyliä.  Pakko pari kerää oli kuitenkin mukaan ottaa. Väri oli niin ihastuttava. Halusin juuri tuon väriset säärystimet! Jossain näin tällaiset palmikko-kuvioidut säärystimet. Eihän ohjetta löytynyt, joten ihan omasta päästä väänsin. 

Se ongelmakohta tuli eteen ihan viimemetreillä. Alaosan resori ei mennyt niinkuin piti. Enää en muista edes mikä ongelma varsinaisesti oli, mutta niin jäivät säärystimet nurkkaan odottamaan uutta syksyä ja intoa. Kevään tullessahan niitä ei enää tarvittu. 

Syksy tuli, mutta säärystimet odottivat kiltisti vuoroaan muiden projektien porskuttaessa ohi. Sitten tulikin taas kevät....   

Jokin aika sitten ihmettelin kadonneita KniPro-kaapeleita. Eihän ne kaikki voi olla keskeneräisissä töissä. Eihän? Kaapeleita on kuitenkin aika monet!

Samalla löytyivät säärystimetkin. Ajattelin, että siitä saan kaapelin, työhän on jo melkein valmis. Vähän aikaa pähkäiltyäni purin molempia reilun kymmenen senttiä ja pistelin menemään magic-loopilla säärystimet valmiiksi yhdessä illassa. Eikä mitään ongelmaa enää eteen tullut!  Kaiken huipuksi päättelin langanpäätkin heti samalla kertaa.

Lanka: Marks & Kattens Calippo (väri 584)

Puikot: 7,0

Langanmenekki: 107 g

Onnistunut suoritus kaiken kaikkiaan. (Ei nyt välitetä puolentoista vuoden valmistumisajasta.)  Sopivan kokoiset. Eivät veny liikaa housujenkaan päällä. Lämmittävätkin kohtuullisesti kylminä aamuina. Lisäksi väri on lähes täydellinen uuden syystakin kanssa. Nyppyyntyminen selviää vasta ajan kanssa. 

Lankaa oli kaksi 100 g kerää. Säärystimiin meni puolet. Saisikohan lopuista pipon.... 

Säärystimien lisäksi olen väsäillyt syksyn aikana useammankin kännykkäkotelon. Ekaluokkalaisten kaverisynttäreille on viety kännykkäkotelo sisällään hyväntuoksuinen palasaippua. Takuuvarma hittituote! Saa ottaa vinkiksi. 

Ainoa kuvaukseen ehtinyt oli tämä viimeksi valmistunut. Lankana oli Cewecin California. 60 % villaa, 40 % nailonia. Lanka tuntuu suoraan sanottuna aivan hirveältä. Mutta tällaisia projeteja varten sen ostinkin. Langassa on pieniä "palluroita" vaaleanpunaisia ja valkoisia. Ah, niin ihanaa seitsemän vuotiaiden tyttöen mielestä! 

Hyvää pääsiästä!

Täällä vallitsee yhtäaikainen vimmattu starttiitti sekä neule-plääh. Seurauksena on armontonta räveltämistä kun yrittää etsi uusia projekteja. Aloitettuja neuleita kerääntyy useita, jotka kymmenen sentin etenemisen jälkeen hylätään koppaan ja aloitetaan uusi. Tästä taas saadaan aikaan se, ettei mitään valmista tule. 

Huivi on enää pingtusta vaille, se saattaa ilmestyä blogiin jopa päivien sisällä. Villapaita on kokoamista vailla - eihän enää näin keväällä kuitenkaan tarvita. Sukat jos toisetkin kesken, miehen villapaita aloitettu, isommalle neidille tunika aloitettu, keittiöön kappa suunnittelilla....

Ainoa valmis juttu on tämä Pinwheel Flower. Sitäkin vain yksi kappale. Ajattelin mennä sillä virpomaan, kun tein en yhtä aikaa kun lapset askartelivat virpomavitsoja! Hauska juttu. Pitäisi niitä vain olla enemmän.

Pääsiäismunat värjäsimme tällä kertaa Kool-Aidilla. Vähän epäilyttäviltä näyttivät alkuun, ja kiehuva vesi haisi todella omistuiselta. Sitten valmiina ja varsinkin valkoisen munan kanssa näyttivät ihan hauskoilta. Värina grape. 

Loppuun vielä kuva meidän pääsiäisperinteisestä munatipusta sekä munanlämmittimistä. Kanan ohje oili jossain Suuressa Käsityölehdessä vuosia sitten. Tein kanaan pohjan ja muutenkin suurensin sitä, jotta sinne voi laittaa munat sisälle. Selkäänkin tein jotain muutoksia, niin että siinä on "kansi".  Pikkutipuja on enemmänkin, koko perhe ei kuvaan ehtinyt. 

(Kaikki kuvat on otettu puhelimella. Paremmanlaatuisia voisivat olla, seuraavalla kerralla kaivan kyllä kameran esiin!) 

Lomapuuhailua II

Ihan viimeisinä lomapäivinä päätin vihdoinkin antaa periksi ja ryhdyinpä virkkaamaan matonkudetta minäkin. Kauan ja hartaasti olen muista hullutusta vältellyt, mutta eipä sille loplta mitään voinut. 

Poika nimittäin haluaisi huoneeseensa virkatun maton. Sattui näkemään sellaisen uusimmassa Modassa. Tuskin kirjoneuleista kuitenkaan teen, taitaisi tulla trikookuteesta liian paksu?  Koe- ja harjoituskappale piti kuitenkin tehdä ennen kuin lupasin mitään suurempaa projektia aloittaa. Virkkasin siis vessaan uuden maton, vanha olikin jo aika kulahtanut. 

Mitään kovin haasteellista kuviota en halunnut, joten ihan ympyrää virkkasin, silmukat aina takareunasta. 

Ihan kivahan matosta tuli ja juuri sopivan kokoinen meidän minivessaan. Ehkäpä isompaankin uskaltaa ryhtyä?

Lanka: trikookude

Koko: halkaisija n. 65 cm

Koukku: 8,0

Langanmenekki: 900 g

Suurin kesätöistä - tai ainakin isoin operaatio, olivat sukat! Ostin mukavaa, ohutta sukkalankaa, jossa on puuvillaa 41%. Sukkia olisi kiva käyttää, myös kesän viileinä päivinä.

Ravelryä taas selaamaan, halusin jonkun oikein kivan mallin tälle raitalangalle. Eipä kauaa mennyt kun bongasin Skewn! Aivan uskomattoman näköiset sukat, ja ohjetta oli tietenkin heti pakko päästä kokeilemaan. Vaikka ohje oli jo talven 2009 Knittyssä, se oli tähän asti onnistunut livahtamaan ohi silmieni.

Malli: Skew

Lanka: Hot Socks Cotton Strech Sockenwolle (väri 803)

Puikot: 2,0

Langanmenekki: 64 g

Ensimmäinen haaste oli, että sukka oli kokoa 39. Meikäläisen 36 jalkaan siitä tulisi todennäköisesti aivan liian suuri. Rohkeasti ryhdyin kuitenkin toimeen pienemmillä puikoilla. Siis 2,00 kun ohjeessa oli 2,25. Vaikea oli arvioida kokoa, ja mahtuvuutta kun en hahmottanut alusta lainkaan miten homma tulisi etenemään. 

Kaikeksi onneksi Hattisto oli tehnyt suuren työn ja kääntänyt ohjeen suomeksi. Se helpotti jonkin verran alkua ja hahmottamista - enkä edes printannut englanninkielistä ohjetta. 

Alkukankeudesta päästyäni ja selvitettyäni lyhenteet (eli miten päin ne kallistuvat lisäykset missäkin päin kallistuvat) sukka lähti etenmään reipasta tahtia. Loppujen lopuksi sukka ei ollenkaan olut niin vaikea kun olin kuvitellut ja ohjeessa varoiteltiin. Homma eteni matemaattisen loogisesti ja lisäykset ja kavennukset tulivat tasaiseen tahtiin. Vain "Nilkan sisäpuoli" -kohdassa meinasi mennä pasmat sekaisin, mutta siitäkin selvisin ilman purkamista.

Amerikkalaiseen tapaan ohjeessa käytettiin paljon silmukkamerkkejä, joista suurimman osan huomasin turhaksi. Myöskin suosittelu pyöröpuikon käytöstä ei ollu tarpeellinen - 15 cm sukkapuikoilla pärjäsin vallan hyvin jopa leveimmästä 102 silmukan kohdasta. Myönnetään, että normaalikokoiset 20 cm puikot olisivat siinä kohdassa olleet ehkä kuitenkikn paikallaan.

Lopputulos oli hieno! Ihanat sukat! Ja juuri sopivan kokoiset, kun lanka oli ohuempaa (50 g = 230 m, ohjeessa 160 m) ja puikot myös. Mitään isompia muokkauksia en olisi ensikertalaisena osannutkaan tehdä. Ainoastaan lisäsin jalkaterään kerroksia, joka ei aiheuttanut silmukkamäärissä muutoksia.

Ainakin Hattisto oli kokeilut ohjetta Nalle-langalla ja on sivulleen kirjannut ohjeeeseen tekemiään muutoksia. Tämän kokeilun jälkeen sanoisin, että uskaltaisn kokeilla myös eri paksuisella langalla ohjetta. Sukan logiikka, kuten todettu oli sen verran selkeä. Lisäksi nyt tietää missä ohjeen kohdassa mikäkin kohta valmistuu ja ennen kaikkea miltä sukan pitäisi siinä vaiheessa näyttää.

Saattaapi olla, etteivät nämä olleet ainoat tekemäni Viistosukat!

Virkkausvillitys

Neulepläähin jälkeen alkoi yllättävä innostus - virkkaus. Sellaista ei usein tapahdu. Äkkiseltään löytyi vain kahden vuoden takaiset pääsiäiskorit....

Aloitin kevyesti tiskirätillä. Johan niitä on kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mainosteltu. Olen koittanut vältellä. Nyt en enää millään voinut olla tekemättä kun huomasin, että Blend Bamboossa oli juuri äidin keittiön värinen vihreä.  Mallin nappasin jostain. On kaksoispylväitä ja kiinteitäsilmukoita, jotta pinnasta tulisi vähän "nyppyinen". Ei oikeastaan siltä näytä.

Äiti saa nyt toimia koekaniinina tiskirätin suhteen. Onhan noita bambulankojen jämiä kertynyt yhdestä jos toisestakin työstä, ehkäpä seuraavaksi yhdistelen niistä itselleni jonkun hyrrä-mallisen rätin...

Viime kesänä innoistuin tölkkien nipsuista. Idea tuli Hilmiinalta Puikkojen Polut -blogista. Koko kesän kiskoin ahkerasti jokaisesta vastaantulevasta tölkistä nipsun. Valjastin puoli sukua tähän touhuun ja parinkymmenen aikuisen mökkiviikonloppu tuottikin melkoisen saaliin. 

Uskollisesti säilöin nipsuja koko talven miettien mitä niistä uskaltaisi tehdä. Kassin virkkaaminen (ja varsinkin vuorittaminen) tuntui ensi alkuun liian haasteelliselta. Lopulta päädyin Hilmiinan innoittamana koriin. Kuva, jossa kassiin on kiinnitetty pohja ja reunat muistutti kovasti korin alkua.  Kun vielä löytyi virkkauslanka, joka oli lähes saman väristä kuin tiskirättikin, niin äidille piti korikin antaa. 

Näin äitienpäivän jälkeen uskaltaa laittaa blogiin ja oikein kuvan kera.

Malli: tiskirätti

Koukku: 3,0 mm

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (7093)

Langanmenekki: vajaa 50 g

Malli: kori

Koukku 2,5 mm

Lanka: Hjertegarn Diamond Cotton 8/4 (7093)

Langanmenekki: vajaa 50 g

Tässä vielä lähikuva korin reunasta. 

 

Kohtuullisen hyvin pysyy reunat pystyssä, vaikkei niitä ole mitenkään erityisesti kovetettu. Tietenkin jämäkämpi tulisi, jos olisi laittanut nipsut limittäin. Ehkä seuraavaan sitten - nipsuja riittää vielä ja uusi kesäkin vasta tuloillaan!

Pääsiäiskoreja

Kyllä se meillekin pääsiäinen tuli.

Viikolla keksin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi suklaamunia varten oikein omat korit. Eikä aina niitä iänikuisia muovikippoja, joita meillä on harrastettu.

Rohkeana tyttönä tartuin virkkuukoukkuun - virkkaushan ei mitenkään ole se mun juttu muuta kun sen verran, että perusteet on hallussa. Mitään ruutuvirkkausta haastavampaa en ole kokeillut.

Jämäkerälaatikosta kaivoin esille puuvillalanganloppuja ja toisen omistamistani koukuista. Ohjeenkin sovelsin lähes omasta päästäni. Vähän vaan Ravelryä vilkuilin, mutten löytänyt mieleistä ohjetta.

Tässä pikaisesti napattu kuva ennen suklaamunien hyökkäystä.

Malli: oma
Lanka: Novita Mini (kelt. 258 ja vihreä 368), turkoosi ja sininen tuntemattomia, mutta selvästi samaa lajia
Koko: pohjan halk. n. 10 cm
Langanmenekki: yht. 148 g

Miniä oli kahta lajia, muistaakseni keltainen on sitä vanhempaa lajia, eli selkeästi paksumpaa versiota. Ei olisi voinut yhdistää. Tai siis näillä taidoilla ei... Lankojen vyötteissä on muuten eri langannumerot (keltainen 282 ja vihreä 285). Olisi Novita voinut keksiä "uudelle" Minille jonkun toisen nimen, kun kerran noinkin erilaisia langat ovat ja numerokin vaihtui. Johti varmaan yhden jos toisenkin käsityöihmisen harhaan. Jos varastossa oli vanhaa Miniä ja osti sitten lisää uutta täydennykseksi, pettyi pahasti.
Tämä ongelma tietenkin jo suurelta osin ohimennyttä, koska eihän Miniä enää ole lainkaan saanut vuosiin. Ärsyttää silti edelleen.

Takaisin koreihin. Sokerivedellä yritettiin kovettaa. Jos (lue: kun) haluaa ne pesukoneeseen heittää suklaan jäljiltä, niin ei ainakaan tule ongelmia. Lapset eivät onneksi hoksanneet ruveta koreja nuoleskelemaan, vaikka sokeriveden näkivätkin. Enemmän sokeria olisi voinut laittaa, kahvat eivät oikein kunnolla pysty pystyssä, kuten kuvastakin näkyy. Silti kuivuineinakin tuntuvat jotenkin tahmaisilta.

Virkkauskiintiö tuli täyteen ainakin jouluun asti. Palaan takaisin puikkojen maailmaan - niitä en purista niin, että kädet tulevat kipeäksi, eikä useimpia neuletöitä tarvitse koko ajan tuijottaa tehdessä.