29.5.2008

Nyt se on minullakin!

Nimittäin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Kiitoksia siitä Tuijalle, joka luopui viimeisestä "varalahjakirjastaan". Kun kuopus meni päiväunille tartuin heti kirjaan, tietenkin. Kahlasin läpi esipuheet kaikkineen ja tämmöistä pälkähti mieleeni.

Ensinnäkin sain vahvistuksen sille, että edelleenkin tässä blogissa, ja muutenkin, käytän sanaa kutoa. (Mitä nyt muutama neuloa-verbi voi pujahtaa mukaan.) Tästä lähtien voin vedota itse Haavistoon, joka tätä suosittelee!

Vaan mitäköhän Haavisto tuumisi innostuksestamme väsätä Revontuli-huiveja, Baijerilaissukkia tai Prinsessapipoja? Järkyttyisikö hän huomatessaan, ettei käsillätekemisen ja kutomisen taidot olekaan enää itsestäänselvyyksiä maailmassamme eikä enää voi ohjeita kirjoittaa lähtökohtana: "Lähempiin työselityksiin tässä tuskin on aihetta, sillä periytyyhän taito meille jo satojen vuosien takaa, niin että meillä on kutimentaito jo veressä, ja miltei jokainen nainen kykenee valmistamaan työn mallin nähtyään."

Ehkäpä hän kuitenkin ilahtuisi huomatessaan, että kuitenkin jälleen kerran, uudestaan, kaikenlaiset kädentyöt lisäävät suosiotaan. Eivätkä taidot suinkaan ole missään vaiheessa unohtuneet ja yhä useammat kutojat yhtyvät toteamukseen: "Onhan meillä kutimemme vieläkin. Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtä hyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemmekin tähden on mellä luotettava ystävä kutimessamme."

Haavisto saattaisi olla myös hieman surullinen, koska hän jo kuusikymmentä vuotta sitten harmitteli näin: "Sen ikävän huomion olen kuitenkin joutunut tekemään, että yleensä käytössä olevien mallien valikoima on yksipuolistunut. Aivan samoja malleja näkee runsaasti. On unohtunut vanhojen noudattama ylpeähkö mielenilmaus: "en minä viitsi tuota tehdä, se on jokaisella.""
Haaviston onneksi (?) hänen kirjansa mallit näyttävät - blogien perusteella - sen verran reiluilta mitoitukseltaan, että lähes kaikkien on niitä muokattava. Näin saamme kukin omiin lapasiimme sitä omintakeisuutta, jota Haavistokin kaipaa. Eikä kenenkään tarvitse murehtia sitä, että joku perinteinen malli ei olekaan juuri sellainen kuin ohjeessa kuvattiin!

27.5.2008

Ei täälläkään mitään

Yhdestä jos toisestakin neuleblogista on saatu lukea neuleiden valmistumattomuudesta. Sama vaivaa näitäkin langanpäitä.

Vaikka sain äitienpäivälahjaksi Knit Picksin Harmony -setin! Täysin pyyteettömästi ja oma-aloitteisesti moinen lahja ei käsiini tippunut. Kun kysyttiin, että eikö mitään nyt olisi mitä oikein paljon haluaisin, niin nuohan sitten pälkähtivät mieleeni. Vähän toimitus myöhästyi, kun olivat taas Tinttamarellista loppu. Nyt ne ovat tuolla jo viikon verran odottaneet käyttöönottoa! Siis uskomatonta!

Tähän suurinpana syynä on onneton huivintekele, jonka kaivoin ufo-varastosta. Huivi yritti valmistua viime syksyksi ystävän häihin, mutta ei ehtinyt ja jäi tietenkin kesken. Nyt olen sitkeydellä yrittänyt saada reunusta valmiiksi, mutta urakka tuntuu uskomattoman pitkältä. Silmukoita piisaa loputtomuuksiin. Sen verran lähellä loppu kuitenkin jo on, että tänään ostin lisää nuppineuloja pingottamista varten. Toiveena olisi, että lauantaisiin ylioppilasjuhliin olisi valmista.

Toinen syy siihen ettei neuleet valmistu, on hyvin yksinkertainen: en ole neulonut! Innostuin niin siitä ristipistotaulusta, että jatkoin pistoiluja. Mutta se se vasta hidasta puuhaa on, eikä siltäkään saralta ole valmista kuvattavaa.

Luultavasti ristipisto jää seuraavaksi ufoutumaan. Kunhan saan edellisen huivin valmiiksi, nappaan uudet puikot ja viron villan hyppysiini ja aloitan ensimmäisen Revontuleni!

17.5.2008

Pikkuruiset sukat osa II

Pikkuisen tyttövauvan sukat tuli vihdoinkin väkerrettyä valmiiksi. Uskomattoman hankalalta tuntuivat, näin pieneksi työksi. Malli on Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks malli Baby's bootikin.
Lankana käyttämäni Nalle oli ihan liian paksua ohjeen lankaan nähden (fingerin weight) kuten myös puikot liian paksut (2,5 mm, ohjeessa 1,75, niin pieniä en edes omista). Malli vaati siis "pienehköjä" muutoksia. Yläreunan simpukkakuviota tein vain 4 mallikertaa, kun ohjeessa oli viisi. Myös varren joustinta jouduin säätämään.


Malli: Nancy Bush, Baby Bootikin
La
nka: Nalle ja Nalle Colori (väri 873?)
Puikot: 2,5 mm
Koko: vastasyntynyt
Langanmenekki: 37 g

Jo ensimmäisen sukan teräosassa alkoi tökkiä. Varsi näytti liian pitkältä, kavennukset omituisilta. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa 2 mm:n puikot - ne vaan tuntuivat liian pieniltä Nalle-langalle. En halunnut kuitenkaan purkaakaan, joten sitkeästi väänsin sukan valmiiksi. Lopputulos näytti kuitenkin jotensakin siedettävältä, joten tein toisenkin. Se onneksi valmistui ensimmäistä nopeammin, kun muutokset oli jo suunniteltu.

Loppujen lopuksi simukkakuvio oli ihan mukava tehdä ja kivannäköinenkin. Voisi harkita myös isompaan sukkaan.

Nalle Colori tuli nyt käytettyä viimeistä senttiä myöten loppuun. Oli pieni jämäkerä villatakista viimesyksyltä. Värihän on jo useamman kauden takaa, mutta en keksinyt mieleistä mallia ennen syksyä.

Jännää, miten malli vaikuttaa langanmenekkiin. Vaikkei Nalle paljon Fabelia paksumpaa ole, meni näihin sukkiin lähes kaksi kertaa niin paljon lankaa kuin edellisiin pojan sukkiin!

13.5.2008

Pikkuruiset sukat

Naapuriin syntyi reilu viikko sitten pikkuinen mies. Tein hänelle sukat kokoa minimalistinen, eli n. 50 cm.
Kuvankin otin hätäpäissäni ennen lahjoitusta. Kamerasta siirtyivät kyllä koneelle, mutta nyt tiedostot näyttävät "Plain text document" eli tyhjää täynnä. Ja koska sukat annoin jo eteenpäin, ei uusiakaan kuvia voi ottaa.

Merkittäköön muistiin, että lanka oli Fabelin vihreää sävyä nro 542 ja sitä kului 2,25 mm puikoilla yhteensä huimat 19 g. Malli on samantapainen kuin Uhoavan Gnun Supervauvan polvisukat. Sillä erotuksella, että alussa silmukoita oli 40. En kaventanut pohjekavennuksia vaan vasta nilkkaan kerralla 8 s eli jäi 32 s. Nilkkaan tein vielä toisen 2 cm:n joustimen. Kantapää tavis (onko se nyt hollantilainen nimeltään?).

Kaiken huippuna on se, että raidat kohdistuivat täysin, vaikka raidoitus ei ehtinyt mennä "ympäri" kertaakaan! Langat on joululahja sukkien jämiä ja jo alunperin kerät alkoivat samasta kohtaa, siinä syy. Ne keränloput tulikin sitten käytettyä viimeiseen milliin asti, juuri ja juuri lanka riitti päättelyyn.

Samaa lankaa on vielä toiset kaksi nöttöstä, jotka sitten eivät ole kohdistuneet, ne saavat jäädä raitalangoiksi isompiin sukkiin. Vaikka juuri saatiin tietää että lapsille on uusi serkku syntynyt eilen. Eli ei muuta kun toiset pikkusukat puikoille. Nyt vaan pitää löytää tyttöväriä!

7.5.2008

Valmista, valmista ja valmista!

Uskomatonta, mutta totta: tänään on saatu valmiiksi kokonaista kolme työtä! Vieläpä ihan kokonaan valmiiksi, langat päätelty ja kaikki.

Ensinnäkin neidin Unikkotunika. Lankana tällä kertaa Marine, jota tarttui mukaan jokin aika sitten cittarin alelaarista.


Malli: Helmiksen Samostunika
Lanka: Novita Marine (keltainen)
Puikot: 3,5 mm
Koko: n.120 cm
Langanmenekki: 262 g

Tiheys täsmäsi Samoksen kanssa. Tein tunikasta kuitenkin vähän isomman, että sopisi vähän kauemmin. Pääntiehen laitoin ohjeen mukaisen silmukkamäärän, mutta lisäyksiä tein vähän enemmän. Pituuttakin lisäsin. Taitaa olla melkein mekkopituinen, mutta se on tarkoituskin.

Kukat on tehty Villapallon Kukkasukkien mukaan. Piti sitäkin tietenkin vähän muutella, tässä kuvassa alaspäin oleviin terälehtiin lisäsin vähän pyöreyttä. Näytti muuten vähän muotopuolelta, johtuikohan langantiheydestä?


Kukat on tehty varastoissa kauan ja hartaasti marinoituneista langoista. Terälehdet mintunväristä Miniä, joka paksuudeltaan oli hieman Marinea ohuempaa, mutta sai kelvata. Vaalein lanka jäänee ikuiseksi ajoiksi tuntemattomaksi, pienehkö nöttönen ilman vyötettä löytyi. Keskiosan tumma lanka on Violaa, jota Anttilassa on ollut myynnissä.

Nopeastihan tuo valmistui. Eniten meni aikaa tuohon kirjoneuleosuuteen, tottakai. Ei kannattaisi tehdä sitä(kään) jääkiekkomatsin aikana, yhdessä välissä piti purkaa kolmatta kerrosta, kun vasta sitten huomasin virheen, kun kuvio ei täsmännyt. Keskustaosuudet kirjoin päälle, ja hidasta sekin tuntui olevan.

Toinen valmistunut työ on sitten Miehen Musta Paita. Sen kasaaminen osottautui yhtä ikuisuusprojektiksi kuin itse neulominenkin. Aina vähän matkaa jotain saumaa sain aikaseksi, sitten taas tarttui käteen jotain muuta. Onhan se kappaleiden yhteenneulominen aina ollut pakkopullaa, mutta tämä onnistui ylittämään itsensä! Lieneekö syynä iso koko ja musta väri.

Kaulus on ihan yksinkertainen ja aika matala. Tarkoitus on tehdä jonkunmoinen irtokaulus syksyä varten. Herra kun kulkee villapaidassa talvella, takki auki, ei huivia (vaikka niitäkin on tullut tehtyä jos jonkinmoista!). Sisällä kuitenkin haluaa pitää villapaidan päällään.


Malli: oma, erinäisistä raglan-ohjeista otettu apua
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 4,00 mm
Koko: L/XL
Langanmenekki: 697 g

Kuvien laatu on tavallistakin heikompi. Pahoittelut. Eipä tuollaisesta mustasta paidasta hyvää kuvaa tahdo keinovalossa saada muutenkaan.

Niin, se kolmas valmistunut. Se on se ristipistotyö, joka löytyi marinoitumasta. Nyt se on valmis ja pääsee viikonloppuna vihdoinkin oikeille omistaijlleen!

6.5.2008

Argggghhh!

Innolla aloittamani toppi Mandarin Petit -langasta alkoi tökkiä jo heti alkumetreillä, vaikka siitä piti tulla mukava jääkiekko-neulottava.

Puikkosuositus 3, tiedänhän minä, että tällä käsialalla pitäisi tehdä 2,5 puikoilla. En olisi halunnut niin pienillä tikuttaa. Tein mallitilkun (!) kolmosen puikoilla. Tiheys pielessä, tietenkin. Muuten näytti ihan ok:lta, joten ryhdyin laskutoimenpiteisiin. Pähkäilyn tulos on, että pienimmästäkin koosta tulee liian iso. Lisää laskuja, miten mallineuleen saisi täsmäämään. Täsmäys onnistuu yllättävän helposti.

Puikot heiluvat innolla, Suomikin saa heti alkuun maalin. Kun työ on edennyt noin viitisen senttiä, totean, että jälki näyttää jotenkin liian lerpsulta. Pitäisi sittenkin tehdä pienemmillä puikoilla. Argggh. Uusi mallitilkku, uudet laskelmat? Ei kiitos, ei taida tulla toppia. Miten jotkut työt alkavatkin ärsyttää jo alkumetreillä? Vaikka myöhemmin homma luistaisi paremmin, takaraivoon jää jotenkin se alun tökkivä tunne, joka saattaa jatkua vielä työn valmistumisen jälkeenkin, eikä neuleesta koskaan tule lemmparia - vain alun takia. Käykö muille koskaan näin?

Eikä tuo Suomen peli näytä etenevän yhtään sen paremmin kuin minun kutimenikaan. En jaksa sitäkään katsoa (pitäisi olla se kudin....). Taidanpa siirtyä Harry Potterin maailmaan. Öitä.

3.5.2008

Wappusukat!

Ai miten niin, olen myöhässä? Ei, kyllä nämä Rhiannonit oikeasti valmistuivat juuri vapuksi. Taas tuli viimehetken herätys viikonloppuna, että jos sittenkin saisi jalkaansa juhliin. Eikä siinä vaiheessa tietenkään ollut kuin toinen sukka valmiina! Vielä vapunaattona lasten kanssa leikkipuistossa väkersin jalkaterää. Välillä tuli pitkiä katseita, mutta onneksi suurin osa vakkarikävijöistä on jo tottunut siihen, että kudin on aina mukana. Yhtenä päivänä vain tajusin, että meidän 2,5 vuotiaan perässä ei tarvitse ollenkaan juosta samalla tavalla kuin 1,5 vuotiaan perässä viime kesänä. Silloin ei tarvinnut kuvitellakaan, että olisi tarvinnut äiti ylimääräistä viihdykettä puistoon...

Seuraavalla kerralla valitsen kyllä vähän helpomman mallin puistoon :-)


Malli: Rhiannon Sock
Lanka: Opal Uni, väri 1999
Puikot: 2,25
Langanmenekki: 134 g

Vaikka sitten vapunaattona ei oikeastaan olisi villasukkia tarvittu, oli ne pakko saada jalkaan kun kello 15.30 oli viimeiset langat päätelty. Siinä hässäkässä sitten lopulta tajusin miten tuo palmikkokuvion loppukavennus oikeasti piti tehdä. Ensimmäisen sukan kanssa sitä pähkäilin ja päädyin omaan sovellukseen. Eihän se ero nyt kovin suuri ollut, mutta päätin kuitenkin purkaa sovelletun version. Pakko se oli tehdä, ennen kuin kuvan kehtasi ottaa! Ja jos en olisi tehnyt sitä heti, tiedän että se olisi jäänyt kokonaan tekemättä. Oikeasti eroa äkkiseltään katsottuna ei huomannut.

Muuten sukkaa oli mukava tehdä, mukavan haasteellinen kuvio, jota tehdessä telkkarin katselu välillä unohtui. Kerroslaskuri oli enemmän kuin tarpeen, kun päällipalmikko oli 16 kerroksen korkuinen, lainekuvio 6 kerrosta ja takana kulkeva palmikko 8 kerrosta! Enkä oikeastaan edes toisen sukan aikana kunnolla oppinut palmikkokuviota ulkoa, vaan aina piti tarkistaa, että varmasti ollaan oikeassa kohdassa. Mutta monimutkaiset palmikkokuviot ovat kyllä mieleeni!

Yläreunan resori ei silmukoiden vähentämisestä huolimatta pysy kunnolla ylhäällä, joten kuminauhan pujotin sinne.

Seuraava "pakko saada valmiiksi" -projekti on vanhemman neidin tunika (taitaa tulla hamepituinen) nimppareiksi. Sitä vaan ei voi tehdä kun illalla lasten ollessa nukkumassa, joten taidanpa kaivaa Mandarinit esiin ja aloitella toppia. Myös ne silkkisukkalangat kovasti huutelevat laatikosta, mutta sopivaa pitsimallia ei ole löytynyt. Vihjeitä vastaanotetaan! Saisi mielellään olla kärjestä aloitettava, käyttäisin langan niin tarkkaan kuin mahdollista.

Ai niin, Peppi-pipo sai kiitosta saajan äidiltä, joka oli todella otettu itsetehdystä lahjasta. Oli kuulemma sukulaisetkin ihastelleet seuraavana päivänä. Mukavaa, ehkä uskallan väsätä muillekin kaverisynttäreille jotain.