18.6.2009

Bikinit

"Äiti, Lotta ei voi lähteä reissuun, kun sillä ei oo uimapukua!"

Kauheaa, eikö totta! Meidän nuoremman neidin nukke ei siis voi lähteä lomareissulle meidän kanssa, kun sillä ei ole uimapukua. Nukkehan on pehmeävartaloinen, mutta mitäs siitä. Kerran isosiskon Baby Bornillakin on uimapuku.

Äiti töihin siis. Onneksi kaupasta sattui sopivasti silmiin Andrea Kreativ -nukenvaatelehti. Sieltä sitten löytyi kokoelma kesävaatteita. Olisihan nuo varmaan omasta päästäkin kehitellyt tai sitten netistä etsimällä. Tällä kertaa valitsin kuitenkin helpoimman tien ostamalla lehden. Vaikka ei se ehkä sittenkään kaikkein helpoin mahdollinen ratkaisu ollut - lehti on saksankielinen enkä juurikaan ole saksaksi neulonut. Muutoinkin koulusaksa on hieman ruosteessa.... netin apuun jouduin siis lyhenteiden kanssa turvautumaan, jotta ymmärtäisin kaikki systeemit. Onneksi bookmarkeista löytyvät sekä Ullan että Garnstudion sanastot!

Neiti sai itse valita värin jämälankaosastolta, joten arvata saattaa:



Malli: Andrea Kreativ -lehti, nro 0544
Lanka: Viola (vihreä 16) sekä Erika luonnonvalk.
Puikot: 2,75
Langanmenekki: 67 g

Setissä siis bikinit ylä- ja alaosineen, kietaisuhame ja lippis.

Hatusta piti tulla lierihattu, mutta viime hetkillä Neiti muutti mieltään ja tahtoikin lippiksen. Mitäs siitä, tiesipä pienempää virkkausurakkaa äidille! Nyt on vielä toiveissa tuo riippukeinu. Mutta kun se on virkattu.... ja tuo vaalea lanka on loppumetreillä. Ehkä jotain keksitään, mutta en luvannut vielä. Luultavasti koitan tehdä sen Neidille synttärilahjaksi elokuuksi.

Tämä projekti olisi hyvin sopinut KYH-tempaukseenkin. Onneksi ei moiseen hullutukseen tullut mukaan lähdettyä! Tosin melkein jo lupasin naapurinkin tytöille synttärilahjaksi tehdä nukenvaatteita, joten olisin saattanut jopa pärjätä kaikkien parinkymmenen projektin kanssa... Harmi, kun en tajunnut jo kuukausi sitten, että nukenvaatteet olisivat oiva KYH-kohde.

Nyt voimmekin sitten lähteä reissuun kaikkine kamppeinemme, joten päivityksiä ei hetkeen ole tiedossa. Saapa nähdä saanko mitään valmista edes aikaiseksi. Parit sukantekeleet on puikoilla, puisethan saa ottaa lentokoneesenkin mukaan, eikös niin?

Hyvät lomat ja juhannukset kaikille!


15.6.2009

Meloni

Tämän mekon tarina alkoi, kuinkas muuten, Ogelin tapaamisesta kuukausi sitten. Törmäsin alelaarissa juuri sopivaan lankaan Neiti Vihreälle. Mielessä olikin pyörinyt, että Neidille voisi joskus tehdä muutakin omaa kuin vain villasukkia. Melkein kaikki (neuleetkin) on perity isommalta. Kuusi kerää lankaa varmaankin riittäisi jonkinlaiseen tunikaviritykseen.

Mielessä pyöri kaikenlaisia mahdollisuuksia. Liian monia. Ehdottomasti ylhäältä alas. Jos vaikka lankaa olisi naftisti, saisin käytettyä kaikki. Olin jo kallistua tuttuun ja turvalliseen Helmiksen tunikaan. Mutta sitten keksinkin, että haluan hihattoman mallin. Aivot eivät taipuneet raglaniin hihattomana.

Löysin Sateenkaaren. Melkein sopiva. Helmaan vaan pitäisi löytää joku kiva pitsineule, pelkkä vihreä ei suorana ollut sitä mieleen.

Ja sitten silmiin osui Vesimelonimekko! Sen vihreä väri oli juuri sopiva ostamaani lankaan. Yläosan Tennesseet on jämiä isomman neidin raitapaidasta - lankojen tiheydetkin sopivat melkein yhteen. Punainen loppui juuri strategisesti hieman ennen aikojaan. Valkoinen sopi siihen täydellisesti, melkein tuli alkuperäistä parempi, vaikka itse sanonkin.




Malli: Watermelon Dress
Lanka: Tennessee (pun. 537, valk. 011 ja ruskea 638) sekä Avanti Cotton, vihreä nro 14

Puikot: 3,5
Koko: 4 v
Langanmenekki: 252 g


Kokoa piti vähän kasvattaa, kun ohjeissa suurin oli 22". Ärsyttäviä nuo jenkit, kun ilmoittavat lastenkin koot rinnanympäryksinä. Taas piti mittanauhaa kaivaa esille ja laskeskella mitä kokoa oikeasti tekisi. Mutta jälleen oli apua Ann Buddin kirjasta The Knitter's Handy Book Of Sweater Patterns, jota olen ennenkin tainnut hehkuttaa. Siitä totesin, että lisäykset oli ohjeessa tehty aika lailla samaa tahtia kuin kirjassa ja sitten vaan lisäsin silmukoita samaan malliin edelleen kunnes koko oli sopiva.

Ai niin, olishan siinä sitten tietenkin sekin pikkujuttu, että ohjeeseen oli kirjoitettu nappilista taakse. Minähän posotin ympyrää koko matkan. Mitä nyt muutaman lyhennetyn kerroksen tein taakse.

Helmaan tein aluksi 10 o, 2 n resorin ja lisäsin silmukoita 5 cm välein aina nurjien silmukoiden keskelle. Pituutta taisi tulla helmalle noin 40 cm. Pikkusen turhankin pitkä - taas on kasvunvaraa. Parempi ollakin, nyt jo näyttää siltä, että suosikkimekko on valmistunut! (Eikä se oikeasti ole noin tiukka, Neiti vetää käsillään helmaa taakse.)

Vaikein kohta olivat siemenet. Siihen tyssäsi yli viikoksi, kun en osannut päättää miten ne asettelisin. Onneksi oli oikea vesimeloni tarjouksessa ja siitä keksittiin katsoa miten siemenet oikeasti asettuvat. Kaksi melkein tasaista riviähän niitä oli. Minulle tuottaa aina suurta vaikeutta laittaa jotain satunnaiseen järjestykseen - aina laskeskelen silmukoita ja kerroksia. Niinpa turvaudun Miehen apuun. Lykkäsin mekon ja silmukkamerkkejä syliin ja sanoin, että mätkipä siihen. Ja hyvä tuli!

Ainoa huono puoli on, että vaikka pääsinkin eroon punaisesta Tennesseestä ja ruskeasta oleva nöttönen sen kuin pienentyi, jäi varastoon nyt reilut kaksi kerää vihreää. Avanti Cottonia. JOS olisi ollut koko mekko vihreää, määrä olisi ollut varmaan sopiva... Pitäisiköhän tehdä nukelle samanlainen? Ai niin, se punainen loppui....

Harmitti vähän, etten ehtinyt KIPpailemaan. Olisi ollut kiva nähdä Marsun koolailut ja mitä lie muutakin tapahtumaa. Mökkeily kuitenkin voitti meidän perheen äänestyksen 4-1. Olisinhan voinut kotiin jäädä ja lähteä julkisesti kutomaan, mutta lähdin kuitenkin mökille muun perheen mukana. Ja ihan mukavaa siellä oli ja kiva ilmakin, joten harmitus jäi pieneksi.

12.6.2009

The Kakku

Tässä Virallinen Versio syntymäpäiväkakkusta!





Pientä viilausta tehtiin koeversioon verrattuna. Päälliseen tuli kahta väriä, Hello Kitty on erikseen tehty valkoisella vaaleanpunaisen päälle. Erottuu paremmin ja tuli vähän kolmiulotteisuutta mukaan.

Täytteenä on tuoreita mansikoita ja vispikermaa sekä kinuskikastiketta. Ei löytynyt sitä vispattavaa kinuskikastiketta. Onko sen valmistus lopetettu? Mansikkakastiketta kyllä oli... Reunoilla on Creme Vanillaa. Se on meidän vakkari, kun sen pystyy vatkaamaan tarpeeksi kovaksi, eikä tarvitse pelätä kermaksi menemistä.

Tuskaista leikattavaa on, mutta terävällä veitsellä onnistuu kyllä.

Kakku teki kauppansa, kuten muukin tarjoilu. Vieraat istuivat herkkujen ääressä pienen iäisyyden ja ajattelin jo, että muu ohjelma taisi olla turhaa. Lopulta alkoi näyttää siltä, että kaikki olivat syöneet itsensä palloiksi, mutta pois eivät osanneet lähteä. Silloin sanoin, että ei tarvitse syödä enempää, jos ei jaksa. Sen jälkeen vieraat aika vikkelästi poistuivat pöydästä. Taisivat olla niin hyvin kasvatettuja, että meinasivat että pöytä pitää syödä tyhjäksi ennen kuin voi lähteä!

Vieraat olivat tyytyväisiä ja hyvin käyttäytyviä. Mitään riehumista ei missään vaiheessa ollut ja omaa vuoroa osattiin odottaa kuin tulevien koululaisten kuuluukin - pääosin vieraat olivat eskarikavereita, joku vasta eskariin menevä ja yksi jo ekaluokan käynyt.

Vaikka juhlat sujuivat keskiviikkona mukavasti, olin eilen ihan puhki. En jaksanut tehdä oikein mitään, edes kunnolla kutimukseen tarttua. Tänään olisi tarkoitus vihdoinkin saada nuoremman neidin kesämekko valmiiksi.

7.6.2009

Päivän herkkupala(t)

Kas tässä, olkaa hyvät!




Hello Kitty -linja jatkuu. Nyt on vuorossa oikein Hello Kitty -synttärit. Vanhemman neidin lasten kutsut on ensiviikolla. Kakkuun kin piti saada Hello Kittyn kuva. Marsipaani ei ole suosikkien listalla, jotain muut piti keksiä. Muistimme jostain kuullun että vaahtokarkeistakin voisi kuorrutteen tehdä. Ei kun googlaamaan - leivontablogit kun eivät ole lukulistan kärkipäässä. (Ja täytyy ilmeisesti pysyäkin moisista poissa, niin ihmeellisiä ihanuuksia niistä oli!) Apua löytyi monestakin paikasta, ja myös kuvien kanssa.

Hommaan ei uskaltanut lähteä ihan kylmiltään. Olisihan se kamalaa jos täytekakusta tulisikin pannukakku! Piti leipoa oikein koekakku tai oikeastaan tehdä koepäällinen. Hukkaanhan se menisi, jos ei tehtäisi myös pientä torttupohjaa johon täytteeksi vanilijakastiketta ja marjoja. Samalla tuli kokeiltua myös koristegeelien käyttöä.

Tähän vielä huomautus, että varsinaisesti meikäläinen ei leipurina toiminut, vaan Mies, joka meillä useimmiten nämä vaativammat leipomishommat tekee!


Minä toteutan itseäni muilla kädentaitojen saroilla.

Kuten tämän villatakin kanssa, joka loppujen lopuksi valmistui oikein sutjakkaa tahtia jo oli mukava tehdä.

Langan sain keväättalvella anopilta lahjaksi. Itsekin suunnittelin Lidlissä piipahtamista ja lankojen tutkailua, mutta en silloin ehtinyt. Anoppipa ehti. Langan väri ei ole ihan ominta minua, päätin tehdä niistä kuitenkin jotain itselleni, kun kerran lahjaksi sain.

Ensin ajattelin jotain huivintapaista, missä kuitenkin olisi hihat. Hihatin? Saisi olla vartalo-osa vähän pidempi... Tarkoitus oli saada jotain, minkä voisi kesäiltana ilman vähän viiletessä vetäistä päälle lämmittämään. Lopulta päädyin perinteiseen takki-malliin.

Ravelrylle kiitos tästäkin! Tykkäsin mallin ylösalaisuudesta - en ollut varma miten pitkälle lanka riittää. Kaarevista etureunoista - ajatuksessa oli vähän jäljellä alkuperäistä "pikkulämmittäjää". Pykäläreunus oli kivannäköinen. Ja tietenkin saumattomuus suurta plussaa!

Reunushan muodostautui tämän tekeleen haastekohdaksi, kuten mainittu. Tällä kertaa onnistuin ottamaan tilanteen todella haasteena, enkä ufoutumisen lähtökohtana. Ei tehnyt (kuin pari kertaa) mieli heittää tekele kaapinpohjalle häpeämään, mutta sitäkään ie kovin tosissaan. Ennemmin asenteella: On se nyt per.... kun ei suju.

Yläosan pitsikuvio oli tosi kivaa, meinasin tehdä sitä kokonaan. Mutta tulisiko sitten liian tylsää? En lähtenyt kokeilemaan, vaan vaihdoin kuvion. Ehkä parempi niin.





Malli: Elann: Top down V-neck gardigan with cutaway fronts
Lanka: Lidlin Colorado, väri 003
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 528 g

Mukava takki ja varmasti täyttää tehtävänsä lämmikkeenä. Varmasti tulen käyttämäänkin. Ainakin tämän kesän.



4.6.2009

Langoilla jälleen!

Heippatirallaa!

Uusi yhteys, uusi modeemi ja homma toimii! Jee! Vihdoinkin pystyn lukemaan kaikkia seuraamiani blogeja, kirjoituksia onkin kertynyt aikamoiset "pinot" tämän tauon aikana. Mutta mitäpä sitä sadepäivänä muutakaan.... niin, voishan sitä vaikka kutoakin...

Testasin myös kuvan siirtoa, joka on tähän asti ollut äärettömän hidasta, monesti epäonnistunut täysin. Nyt sekin sujui suitsait sukkelaan!
Tässä todistusaineistoa:

Neuletakin alareuna näytti tältä:




Oletettavasti myös etureunojen olisi pitänyt näyttää samalta, mutta ne näyttivätkin tältä:



Hieman liikaa silmukoita, vai mitä? Nyt on reunus purettu ja uudestaankin tehty ja lopputulos on paljon parempi. Laskeskelin että ainakin kymmenkunta "kolmiota" on vähentynyt ja vieläkin muutaman olisi voinut pois ottaa.

Takki on nyt kostutettuna pyyhkeiden sisällä prässääntymässä, joten parin päivän päästä näette ehkä koko komeuden. Kiinnityssysteemi pitäisi vielä kehittää.