23.2.2011

Huovutettua

Pakkaset paukkuvat täällä eteläisessäkin Suomessa. Juuri sopivasti ennen pahimpaa pauketta sain tehtyä uudet huovutetut lapaset. Entisille kävi vähän hullusti - kuluivat pahukset puhki ihan totaalisesti. Muistikuvana oli, että lankaa olisi pienen pieni nöttönen jäänyt jäljelle, mutta lankavarastojen kaivelu ei auttanut. Blogin luku paljasti, että lankaa ei tosiaankaan jäänyt. 

Hahtuvahan on ollut jemmassa jo toista vuotta odottamassa. Pipo sentään valmistui - toisaalta kun olin jo tekemässä lapasia pipo katosi. Parin viikon jälkeen, kun olin jo menettänyt toivoni löytymisestä, se ilmestyikin eräään kassin pohjalle!  Onneksi, nyt on vihdoinkin koko setti valmiina, takki, huivi, lapaset ja pipo kaikki sävy sävyyn. Eikä mennyt kuin puolitoista vuotta!

Yhtä hankalat olivat nämäkin lapaset tehdä kun edelliset huovutetutkin. Ohjeita löytyy vaikka kuinka, mutta meikäläisen pikkuruisiin käsiin mitoitettuna tuntuivat jo alkuunsa jättimäisiltä. Lopulta päädyin 40 s:aan, josta tulikin aika sopivat, muutaman silmukan olisi vieläkin voinut vähentää, mutta nyt alle mahtuu vielä ohuet lapaset, joten näille keleille varsin mainiot. Pituuskin osui kohdalleen - ja peukku mahtuu kun vähän pesun jälkeen venytti.


Puikot: 5,0
Lanka: Evilla hahtuvalanka (A-67), Janne (427)
Langanmenekki: 54 g

Resori sukkalangasta oli hyvä ratkaisu ja tykkäsin siitä, joten se oli itsestäänselvyys näihinkin. Eikä Janne(kaan) paljoa kärsinyt pesukonekäsittelyssä. Hyvää lankaa, huoletta voi koneeseen heittää, vaikkei  villaohjelmaa olisikaan.

Suurin hankaluus oli siinä, että hahtuva olikin yksisäikeistä, jotenkin olin kuvitellut sen olevan kaksinkertaista. Halusin värin liukuvan mustasta punaiseen. Kiekossa vaihtui värit kahteen kertaan ja vielä niin, että sisällä oli musta ja ulkona punainen, eli lopputulos näin aloittaen olisi ollut tasaisen sekainen koko matkan. Ei kun kiekko puoliksi ja molemmista aloittamaan mustalla. Kudoin aina neljä kerrosta ja vaihdoin toiseen lapaseen, että väri olisi vaihtunut tasaisesti. Muuten hyvä, mutta liukuma oli niin pitkä, että tällä menetelmällä olisi tullut kokonaan mustat lapaset. Ja purkamaan.

Hahtuvan purkaminen on vähintäänkin haastavaa :-) En varsinaisesti suosittele kenellekään.... Vaihdoin ensin toisen säikeen vähemmän mustakksi ja sitten toisenkin ja lopuksi molemmat punaiseksi. Lopputulos ei ihan vastaaa sitä mielikuvaa, mikä alunperin lapasista oli, mutta kohtuullisen kelvollinen kuitenkin.

Onneksi myös hahtuvaa on jäljellä niin paljon, että siitä saan vielä toisetkin lapaset, sitten parin vuoden kuluttua kun nämä ovat puhkikuluneet.

4.2.2011

Alpakkapipo

Kaveri täytti vähän aikaa sitten vuosia. Jo ennen joulua Kaveri kyseli, että mitäs jos tekisin hänelle pipon. Kun kaupassa on vain kalliita ja nekin akryyliä. Joulutouhujen keskellä en ehtinyt ajatellakaan mitään ylimääräisen pipon tekemistä. Sitten vuoden vaihteen jälkeen muistui nuo vihjailut mieleen. Koska aikaakin mukavasti oli, päätin tehdä pipon synttärilahjaksi. Onneksi olin saanut selvät ohjeet jo siitä, millainen pipon pitäis olla: valkoinen, palmikkoja, ylettyy korville, ei tupsua ja tietenkin sellainen, ettei kutita. 

Langaksi valitsin pehmeän alpakkalangan. Ohjeen löytäminen olikin taas kerran haastavampi juttu. Ajattelin jotain tämä tapaista. Mutta Novitan ohje on kuitenkin Crystalia joka on paljon paksumpaa kuin käyttämäni alpakka. Ei kun miettimään sopivaa silmukkamäärää. Ravelrystä taas kaivelin monia erilaisia palmikkopipojen ohjetta, ja niiden perusteella arvoin silmukkamäärän. 


 
Inspiraatio: Novita Talvi 2010, ohje nro 14
Lanka: Marks&Kattens Alpaca (362)
Puikot: 6,0
Langanmenekki: 110 g


Toinen ongelmakohta oli se, että halusin palmikoiden alkavan korvaläpistä. Eli miten toteuttaa silmkoiden lisääminen. Entä miten saisin otsan ja niskan silmukat nätisti lisättyä niin, että palmikot sijoittuvat tasaisesti. Loppulta päädyin siihen, että palmikkoja on seitsemän kappaletta. Korvaläpissä kaksi, niskaan kaksi ja otsalle kolme. Ja sitten taas laskettiin silmukkamääriä uudestaan... 

Kun lopulta ensimmäinen korvaläppä oli muutamaan kertaan koetehty, oli tyytyväinen ja sen jälkeen pipo valmistuikin nopeasti. Hyvin suunniteltu oli jälleen kerran puoliksi tehty!
Lopputulos oli kohtuullisen sopiva. Vähän pienempi olisi voinut olla, mutta nyt sisälle voi laittaa vaikka fleecevuorin, niin pitää tuultakin. Kaveri oli hyvin yllättynyt ja tyytyväinen pipoonsa.  Lankaa jäi jonkin verran jäljelle ja ajattelin, että siitä voi tehdä solmimisnauhat jälkikäteen. Niitä Kaveri ei kuitenkaan halunnut, kun korvaläpät tulevat jo niin pitkälle - tarkoituksella, että posketkin saavat vähän suojaa.