Vanha tietokone sanoi työsopimuksen irti - ensin piti niin pahaa ääntä, ettei uskaltanut kun hetken kerrallaan käyttää. Ilmeisesti tuuletin hajosi. Se vaihdettiin uuteen, mutta pian alkoi uusi pörinä. Levyt vetelivät viimeisiään. Vanhimmat osat koneesta olivatkin ikivanhoja Pentiumin osia, joten eiköhän ollutkin aika jo uusia koko masiina. Onneksi saatiin kaikki tarpeellinen vielä vanhoista levyistä ulos kaivettua! Nyt on siis uusi hieno kone ja käyttövalmiinakin.
Mitään merkittävää ei ole tämän blogitauon aikana valmistunut.
Sylvistä on tehtynä takakappale ja toinen hiha, mutta jälkimmäinen menee purkuun. En halunnut kokonaan ohjeenmukaista leveää hihaa, vaan vähensin aluksi silmukoita, mutta tuli vähän liiankin kapea.
Revontulihuivia olen automatkoilla tehnyt ja aika pitkälle on edennyt.
Kaivoin myös naftaliinista viime syksynä aloitetun tennessse-puseron vanhemmalle neidille. Näin kevään korvalla olisi hyvä saada valmiiksi. Onneksi tuli vähän arvota leveämpi - mahtuu vielä nytkin. Vähän lisää pituutta, niin hyvä tulee.
Pisimmällä on kummipojalle lahjaksi tuleva neuletakki. Osat ovat olleet valmiina jo jonkun aikaa, ompelutyöt ja vetoketju puuttuvat. Päättelykeijun olisi syytä kohtapuoliin ilmaantua, koska juhlat ovat jo sunnuntaina. Vetoketjun ompelu vaan on aina yhtä tuskaa.
Ainoat oikeasti valmiit ja jo käytössäkin olleet tekeleet ovat nämä huovutetut lapaset. Väritkin kuvassa melkein oikein.
Langat siis jämäosastolta. Vironvilla Revontuli-huivin loppu, ja nyt sitten tosiaan loppui! Myös Maija loppui totaalisesti, tasan tuon verran jäi poikittain neulotusta jakusta.
Kolmeen kertaan lopulta lapaset tein, kuten otsikossa kerrotaan. Ensin ajattelin tehdä samalla systeemillä kuin äidin lapaset, toinen tummempi, toinen vaaleampi. Väriero olikin sitten niin suuri, etteivät enää näyttäneet samaan pariin kuuluviksi. Ok, tehdäänpäs sitten raidalliset. Purkuun puolitoista lapasta. Toisen lapasen puolessa välissä alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei lanka sittenkään riitä. Ei kun uudelleen purkamaan. En kuitenkaan viitsinyt ihan kokonaan purkaa, molemmat puoleen väliin vain ja lisäyksenä harmaimmat raidat.
Lankaa tuli siis pätkittyä aika tavalla, mutta onnisti lopulta. Peukaloissa alkaa jo näkyä värien liukuminen toisiksi.
Koko on vähän pienempi kuin edellisissä. Resoria saman verran, sitten lisätty silmukoita 56:een. Kerroksia ennen peukaloa 27. Silmukoita peukalossa 20. Peukalon jälkeen 45 krs. Kärkikavennukset tein niin, että puolet silmukoista kavensin joka toisella kerroksella ja loput joka kerroksella. Peukalossa 24 krs + kavennukset. Tämän verran olin jonnekin paperin kulmaan kirjoitellut, laitan nyt ylös vastaisen varalle. Sopivan kokoiset omiin pieniin kätösiini ovat.
Ihanan lämpimät ja pehmeät. Ja kivan värisetkin vielä! Vaikka Mies totesikin kun näki ensimmäisen kerran: "Noihan näyttää jo käytetyiltä!" Että kiitti vaan, mutta sitähän tuo huopuminen teettää!
Mitään merkittävää ei ole tämän blogitauon aikana valmistunut.
Sylvistä on tehtynä takakappale ja toinen hiha, mutta jälkimmäinen menee purkuun. En halunnut kokonaan ohjeenmukaista leveää hihaa, vaan vähensin aluksi silmukoita, mutta tuli vähän liiankin kapea.
Revontulihuivia olen automatkoilla tehnyt ja aika pitkälle on edennyt.
Kaivoin myös naftaliinista viime syksynä aloitetun tennessse-puseron vanhemmalle neidille. Näin kevään korvalla olisi hyvä saada valmiiksi. Onneksi tuli vähän arvota leveämpi - mahtuu vielä nytkin. Vähän lisää pituutta, niin hyvä tulee.
Pisimmällä on kummipojalle lahjaksi tuleva neuletakki. Osat ovat olleet valmiina jo jonkun aikaa, ompelutyöt ja vetoketju puuttuvat. Päättelykeijun olisi syytä kohtapuoliin ilmaantua, koska juhlat ovat jo sunnuntaina. Vetoketjun ompelu vaan on aina yhtä tuskaa.
Ainoat oikeasti valmiit ja jo käytössäkin olleet tekeleet ovat nämä huovutetut lapaset. Väritkin kuvassa melkein oikein.
Lanka: Virolainen villa 8/2 ja Maija (väri 221)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 52 g
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 52 g
Langat siis jämäosastolta. Vironvilla Revontuli-huivin loppu, ja nyt sitten tosiaan loppui! Myös Maija loppui totaalisesti, tasan tuon verran jäi poikittain neulotusta jakusta.
Kolmeen kertaan lopulta lapaset tein, kuten otsikossa kerrotaan. Ensin ajattelin tehdä samalla systeemillä kuin äidin lapaset, toinen tummempi, toinen vaaleampi. Väriero olikin sitten niin suuri, etteivät enää näyttäneet samaan pariin kuuluviksi. Ok, tehdäänpäs sitten raidalliset. Purkuun puolitoista lapasta. Toisen lapasen puolessa välissä alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei lanka sittenkään riitä. Ei kun uudelleen purkamaan. En kuitenkaan viitsinyt ihan kokonaan purkaa, molemmat puoleen väliin vain ja lisäyksenä harmaimmat raidat.
Lankaa tuli siis pätkittyä aika tavalla, mutta onnisti lopulta. Peukaloissa alkaa jo näkyä värien liukuminen toisiksi.
Koko on vähän pienempi kuin edellisissä. Resoria saman verran, sitten lisätty silmukoita 56:een. Kerroksia ennen peukaloa 27. Silmukoita peukalossa 20. Peukalon jälkeen 45 krs. Kärkikavennukset tein niin, että puolet silmukoista kavensin joka toisella kerroksella ja loput joka kerroksella. Peukalossa 24 krs + kavennukset. Tämän verran olin jonnekin paperin kulmaan kirjoitellut, laitan nyt ylös vastaisen varalle. Sopivan kokoiset omiin pieniin kätösiini ovat.
Ihanan lämpimät ja pehmeät. Ja kivan värisetkin vielä! Vaikka Mies totesikin kun näki ensimmäisen kerran: "Noihan näyttää jo käytetyiltä!" Että kiitti vaan, mutta sitähän tuo huopuminen teettää!
Lapaset on hirmu lämpimän näköiset.
VastaaPoista