29.12.2011

Rättisulkeiset

Ennen joulua tuli myös vedettyä rättisulkeisia. Kasa erilaisia rättejä lähti maailmalle.  Rätit oilvat siinä mielessä kivoja tehdä, että ne oli helppo ottaa mukaan ja kohtuullisen lyhyessä ajassa tuli valmista. Pisin aika tuntuikin menevän mallien miettimiseen ja säätämiseen. 

Sisko sai kolme bambutiskirättiä.



Lanka: Blend Bamboo petroli (8029) ja keltainen (3050)
Puikot: 3,0
Langanmenekki: yht. 66 g


Värit ovat oikeasti paljon kirkkaampia. Lisäksi kuvassa rätit näyttävät omituisen vinksahtaneilta. Syynä on se, että kaikesta huolimatta ne eivät koskaan ehtineet prässäytymään, vaan äkkiä napsasin kuvan ja käärin pakettiin. Toivottavasti käytössä ei haittaa... 

Mallit ovat tarkoituksella erilaisia. Sisko voi tehdä kokeita, että mikä on papas: pitsineule, ainaoikea-neule vai sitten kuvioneule. Voi kertoa sitten minulle mikä on paras, niin sitten joskus kun vihdoinkin saan aikaiseksi itsellenkin tiskirättejä tehdä, voin tehdän parhaan mallisia! 

Jos tarkkaan laskee pyöreässä liinassa on vain seitsemän sektoria. Käsittääksni useimmissa tuohon tapaan tehdyissä niitä on kahdeksan. Mutta jos vielä olisin yhden pätkän tehnyt, olisi liinasta tullut lähinnä pipon alku... Onneksi ei kapearaidallisessa haittaa, eri juttu olisi, jos olisin tehnyt sektorit vuorotellen eri värisiksi, kuten ensin ajattelin. 


Suvun miehistä useampi sai autonputsaus-liinan. Olen kuullut kerrottavan, että akryylirätit ovat mitä parhaimpia tuulilasin pyyhkimiseen. Lähtevät lintujen jätökset irti tuosta vaan, pelkällä vedellä ja rätillä.

Naiset olivat sitten katkeria, kun moista sukupuolirajoittuneisuutta osoitin tekemällä autorättejä vain miehille. Olisinhan noita tehnyt vaikka jokaiselle, jos olisin tämänkin idean keksinyt vaikka edes jo marraskuussa... 



Lanka: Sportimo (kaksinkertaisena)
Puikot: 5,0
Paino: yht. 133 g

Auton kuvan löysin Ravelrystä - vaan en löydä enää... piirsin sen ruutupaperille ja jouduin muokkaamaan kuvaa jonkun verran kun ensin se oli liian iso rättiin ja seuraavaksi tuloksena oli lähinnä limusiini, hyvin matala sellainen.  

Pakettiin piti laittaa vielä mukaan pienet suihkupullot hätävaraksi, jos vaikka pissapojasta loppuu vesi. Kesällä sellaisia pieniä jossain näin, mutta nyt ei tainnut olla kovin sesonkiaika, kun mistään ei löytynyt kuin isoja pulloja, ja ne taas ovat vähän turhan isoja. Jokainen saa nyt sitten itse hankkia varavesipullon putsaukseen. 

27.12.2011

Piiperrystä

Nyt kun pahimmat jouluhässäkkäajat ovat takana, lienee syytä päivitellä taas blogiakin. Yhtä ja toista on tullut tehtyä joulunalusaikoina. 

Koulussa oli taas perinteiset joulumyyjäiset joulukuun alkupuolella. Sinne ennätin tehdä perinteisiä kännykkäpusseja, joista tällä kertaa otettiin oikein kuvakin.




Langat olivat tällä kertaa ehkä enemmänkin tyttömäisiä glittereineen kaikkineen. Huomasin, että jämälankoja on varastossa entistä vähemmän. Kaikki sopivat on näköjään tullut käytettyä jo vuosien varrella. Tokihan vielä löytyilee yksittäisiä keriä jos jonkinlaista lankaa, mutta kännykkäpussin-kokoiset jäännökset on tullut tuhottua. Huolestuttavaa.   

Pusseja varten oikein ostin pari kerää Cewecin Silver Dream -akryylihirvitystä. Väriyhdistelmät siinä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Välillä on yksiväristä ja välillä taas pilkullista. Esimerkiksi ylärivin kaksi vasemmanpuoleista vihreää ovat samasta kerästä. Vastaavasti alarivin kolme keskimmäistä tulivat toisesta kerästä. Kun totesin, että vähän tulee omituisen näköistä lopputulosta (ylärivin kolmas vasemmalta) päätin keriä lankaa niin, että tulee joko yksiväristä tai pilkullista, niinkuin nuo vaaleanpunaiset. 

Enemmänkin oli taas tarkoitus tehdä, mutta aikataulut taas pettivät. Ja jälleen hyvä päätös tehdä pusseja varastoon jo vaikka kesällä.


Vielä pienempää näpertelyä:




Ystävä syksyllä puheli, että oli nähnyt jotain neulottuja tai virkattuja kukkia pinneissä. Hän halusi, että tekisin jokusen hänelle. Kerran kun iltaa istuttiin yritin virkkailla jonkinnäköisiä kukkasia Ystävän langanjämistä. (Niitä ei ollut kovin suurta valikoimaa, koska koska Ystävä ei kuulu Neulojiin.)  
Ajattelin sitten ilahduttaa Ystävää pienellä joululahjalla ja väkersin (vielä pienemmistä) langanjämistä neulekukkasia. Ohje on Nicky Epsteinin kirjasta Knitting over the edge, malli "Le fleur". Malli on siitä mukava, että sitä ei varsinaisesti tarvitse ommella yhteen, vaan ensin luodaan silmukat, sitten osa päätellään ja lopuksi langanpää vedetään jäljellä olevien silmukoiden läpi, jolloin kukka muodostuu.

Värejä yritin poimia kaikkia mahdollisa, jotta löytyisi sopiva tilanteeseen kuin tilanteeseen. Salamavalo vääristää värejä huolella, mutta näkeehän sen, että monenmoista on tarjolla. Kivasti tuli myös kokoeroja, vaikka langan paksuudet eivät aivan hirvittävästi toisitaan eronneet.

1.12.2011

Piristyshuivi

Taas yksi työ, joka osottautui ikuisuusprojektiksi.

Akun perin ajattelin, että huivi valmistuisi kohtuullisen nopeasti. Lankaa kun oli vain 100 g ja neulos ainaoikeaa. Työ on kulkenut mukana automatkoilla jo aika kauan. Käsittämättömän kauan oikeastaan. Muistaakseni ainakin vuoden ajan! 

Täytyy tunnustaa, että idea tuli työkaverilta, joka oli tehnyt samanlaisen. Tuskin olisin tehnyt pelkästään ohjeen kuvan perusteella. Mutta jotenkin paljon kivemmalta näytti luonnossa. Langaksi valitsin ihan "tavallista" sukkalankaa, joka on kivan pirtsakan väristä. Vähän piristystä synkeään syksyyn. Värin vaihtelu olisi voinut olla vieläkin pitempi, kerroksista tuli uskomattoman pitkiä. Huivilla pituutta riittää melkein turhankin paljon. Päät roikkuvat aika alhaalla, mutta riittääpä solmimisvaraa!





Lanka: Zitron Trekking XXL (1000)
Puikot: 3,25
Langanmenekki: 100 g




Loppupuolella tulikin miettimistä, että vieläkö tekisi kerrosparin, riittääkö lanka virkattuun reunaan? Viimein totesin, että aivan sama saisiko vielä kaksi kerrosta tehtyä vai ei, kokoon se ei juurikaan vaikuttaisi.  Sitten pitikin virkata reunus  - ja ikuisuus alkoi. 

Kunnes vihdoin viimein päätin tehdä huivin valmiiksi. Ensin virkkasin reunusta ohjeen mukaan. Purin, tein toisella tavalla. Purin taas, tein kolmannella tavalla. Vasta neljännellä kerralla jälki alkoi olla sen näköistä kun halusin. Eikä ohjeesta ollut enää kuin aavistus.