29.4.2009

Homma lapasessa

eikä mopokaan (vielä) ole karannut hanskasta näitten kevätinspiraatioiden kanssa. Kaikesta huolimatta jätän fufoilun väliin. Oikeastaan ei edes kovin montaa ufoa ole nurkissa pyörimässä, nyt kun nämä seuraavaksi esiteltävätkin on tehty. Mitä nyt muutama ihan ikuisuusprojekti on, mutta ei lasketa niitä nyt tähän....
Sylviäkään en vielä ufoksi laske, vaikka onkin ollut prässäytymässä jo pari viikkoa :-) Se kyllä valmistuu, viimeistään syksyksi. Nyt alkaa olla jo liian lämpimät ilmat sen käyttöön ja vuoria pitää vielä miettiä.

Mutta siis valmistakin on saatu:

Sukat, pitkät, fabelista, ranskalainen kantapää. Aloitettu varresta, mutta käytetty kerä paria metriä vaille loppuun. Siinäpä se. Onneksi kerät alkoivat samasta kohtaa, kohdistuivat raidat melkein itsestään. Kolmaskin kerä oli, mutta se jäi korkkaamatta.
Tykkään väristä valmiissakin sukassa. Onneksi ne onkin mulle!






Malli: Perussukka, ranskalainen kantapää
Lanka: Fabel, väri 911
Puikot: 2,5
Koko: 36
Langanmenekki: vajaa 100 g



Sitten nämä lapaset, jotka todella uhkasivat ufoutua ja läheltä piti, ettei niitä enää tänä keväänä olisi tarvittukaan. Mutta ehdinpäs vaan virittämään peukalot valmiiksi. Ei sillä, että parin pienen peukalon tekem
inen ajallisesti pitkä projekti olisi. Kun vaan pääsee alkuun.
Kuvan värit miten sattuu, parempiakaan en monesta yrityksestä huolimatta saanut.




Malli: kuvio 81 Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia
Lanka: Fabel (väri 674) ja Maija (vihreä, väri 211)
Puikot: 2,25
Koko: 4 v
Langanmenekki: 32 g


Aikamoinen homma oli, noinkin pieniksi lapasiksi. Kuviosta otin vain apilat ja kärkeä jouduin hieman muokkaamaan, että mahtui kokonaan mukaan. Ja peukkuunkin tein apilan, vaikkei se kuvasta oikein näykään. Pelkäsin jo, että ovat 40 silmukasta huolimatta liian pienet, mutta prässääminen auttoi. Pieni käyttäjä on tyytyväinen ja näistä tuli heti suosikkilapaset.

Molemmat pari ovat valmistuneet jo edellisellä viikolla, on vaan bloggaaminen jäänyt. Meidän internet-yhteydessä on jotain häikkää, välillä pätkii pahastikin. Mies lupasi tutkia asiaa. Rouvan vierotusoireet blogimaailmasta ei haittaa ollenkaan, mutta Mieheltä meinas mennä hermo, kun olis pitäny tehdä työhommia. Ehkä tää asia nyt sit etenee...

17.4.2009

Lupaukset pidetty!

Muistattekos, kun joskus aikoja sitten tein Hello Kitty pipoja lahjaksi ja omat tytöt kinusivat samanlaisia. Silloinhan lupasin, että teen sitten kevääksi Kitty-pipot. Pikkuhiljaa alkoi olla aika täyttää lupaus.

Ensimmäinen Neiti Vihreälle oli helppo tapaus: varastosta aiemmin juuri tähän projektiin (tarjouksesta) ostetut Spektri-kerät puikoille. Valmista olisi tullut hujauksessa, jollen olisi purkanut työtä paria kertaa. Ensin liikaa silmukoita, sitten liian vähän. Ja pitihän se vielä kirjoakin. Plääh.

Toinen osottautui yllättäen vieläkin helpommaksi - vaikkakin ensin neiti ilmoitti haluavansa pipon samasta langasta kuin pikkusiskonsa. Ok, mutta lankaa oli jäljellä enää vajaa kerä ja piposta pitäisi tulla isompi... (Eihän Isompi Neiti koskaan halua vihreää tai ainakaan samanlaista kuin siskolla!) Onneksi kelpuutti keltaisen kaveriksi. Huh. Tällä kertaa kokokin osui kerta heitolla oikeaan. Ja kaiken huippuna: "Äiti, mä en haluis tähän sitä kissaa..." Voi, kirjontakin jäi väliin... ei kai sitä väkisin voi....




Malli: vinkkejä otettu Annelta
Lanka: Novita Spektri Plus (vihreä 843) ja Mini (keltainen 258)
Puikot: 4,0
Koot: (melkein) 4- ja 7-vuotiaat
Langanmenekki: 60 g ja 65 g


Anne oli tosi näpsäkästi tehnyt nuo korvalliset. Saa mukavasti korvat vähän peittoon ilman nauhojakin. Tähän asti olen tehnyt erilliset korvaläpät, ne vaan tuppaavat menemään kippuralle ilman nauhoja. Enkö mä vaan osaa?
Silmukkamääriä sain pienentää reilusti: 100 s:n aloituksesta tuli hyvä 7-vuotiaalle ja pienemmässä oli aluksi 94 s. (Muistiin vaan vastaisen varalle.)

Alkaa taas kypysyttää nämä enemmän tai vähemmän ikuisuuden roikkuneet työt. Into olisi aloittaa uusia kevätneuleita, mutta vakaasti olen päättänyt saada edes noita pienempiä juttuja sekä tietysti dead-linen omaavan hys-hys jutun pois alta ennen uuden aloittamista. Joo, joo, olihan nää pipot uutta, ne ei todellakaan maanneet nurkissa ikuisuutta, mutta... ne nyt oli vaan.... pipoja....

13.4.2009

Pääsiäiskoreja

Kyllä se meillekin pääsiäinen tuli.
Viikolla keksin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi suklaamunia varten oikein omat korit. Eikä aina niitä iänikuisia muovikippoja, joita meillä on harrastettu.
Rohkeana tyttönä tartuin virkkuukoukkuun - virkkaushan ei mitenkään ole se mun juttu muuta kun sen verran, että perusteet on hallussa. Mitään ruutuvirkkausta haastavampaa en ole kokeillut.

Jämäkerälaatikosta kaivoin esille puuvillalanganloppuja ja toisen omistamistani koukuista. Ohjeenkin sovelsin lähes omasta päästäni. Vähän vaan Ravelryä vilkuilin, mutten löytänyt mieleistä ohjetta.

Tässä pikaisesti napattu kuva ennen suklaamunien hyökkäystä.






Malli: oma
Lanka: Novita Mini (kelt. 258 ja vihreä 368), turkoosi ja sininen tuntemattomia, mutta selvästi samaa lajia
Koko: pohjan halk. n. 10 cm
Langanmenekki: yht. 148 g



Miniä oli kahta lajia, muistaakseni keltainen on sitä vanhempaa lajia, eli selkeästi paksumpaa versiota. Ei olisi voinut yhdistää. Tai siis näillä taidoilla ei... Lankojen vyötteissä on muuten eri langannumerot (keltainen 282 ja vihreä 285). Olisi Novita voinut keksiä "uudelle" Minille jonkun toisen nimen, kun kerran noinkin erilaisia langat ovat ja numerokin vaihtui. Johti varmaan yhden jos toisenkin käsityöihmisen harhaan. Jos varastossa oli vanhaa Miniä ja osti sitten lisää uutta täydennykseksi, pettyi pahasti.
Tämä ongelma tietenkin jo suurelta osin ohimennyttä, koska eihän Miniä enää ole lainkaan saanut vuosiin. Ärsyttää silti edelleen.

Takaisin koreihin. Sokerivedellä yritettiin kovettaa. Jos (lue: kun) haluaa ne pesukoneeseen heittää suklaan jäljiltä, niin ei ainakaan tule ongelmia. Lapset eivät onneksi hoksanneet ruveta koreja nuoleskelemaan, vaikka sokeriveden näkivätkin. Enemmän sokeria olisi voinut laittaa, kahvat eivät oikein kunnolla pysty pystyssä, kuten kuvastakin näkyy. Silti kuivuineinakin tuntuvat jotenkin tahmaisilta.

Virkkauskiintiö tuli täyteen ainakin jouluun asti. Palaan takaisin puikkojen maailmaan - niitä en purista niin, että kädet tulevat kipeäksi, eikä useimpia neuletöitä tarvitse koko ajan tuijottaa tehdessä.

5.4.2009

Sipulitipu

Mikä pääsiäiskoriste on sipuli? Voihan sillä, värjätä kananmunat. Sipuli tästä kumminkin tuli.


Onneksi koristelu vähän paransi tilannetta:



Malli: Garnstudion pääsiäiskanat ja -munat
Lanka: Nalle, koristeluun Kotiväkeä ja tuntematonta puuvillalankaa (tipu),
Lidlin sukkalanka, väri 301 (muna)
Puikot: tipu 2,75 ja muna 2,25
Langanmenekki: 13g ja 6 g


En osannut vielä päättää mihin koristeet laitan ja montako tarvitaan. Toistaiseksi ovat koekappaleita. Nopeasti valmistuvat, äkkiä tekee lisää. Tipu ainakin kaipaa kaveria ja yksinäiseltä tuo munakin näyttää.
Voi olla että tiput päätyvät vähintään pääsiäisen jälkeen tyttöjen leikkeihin. Nyt jo oli riita lähellä, kun oli vain yksi tipu. Senkin äiti sitten takavarikoi. Tylsimys.

3.4.2009

Peruspipo

Pitkästä aikaa...

Tämä pipo on ollut valmiina ja käytössäkin jo parisen viikkoa (!), bloggaaminen vaan on jäänyt. Uusi pipo oli tarpeen, kun ilmat lämpenivät niin, että fleecevuorinen talvipipo alkoi hiostaa liikaa. Nimenomaan uuden pipon tarvitsin, koska edelliset eivät kertakaikkaan pysy päässä. Pääni on ilmeisen omitusen muotoinen, koska kakki pipot tuntuvat nousevan aina jonnekin päälaelle, ainakin pois korvilta, oli malli mikä tahansa. Käsittämätöntä. Tällä kertaa valitsin malliksi lapsilla hyväksi todetun Novitan Jussi-pipon. Ja kyllähän se monia muita paremmin meikäläisenkin päässä tuntuu pysyvän.





Malli: Novitan Jussi-pipo
Lanka: Novita 7-veljestä Polkka (väri 884)
Koko: aikuinen
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 48g


Kuva on taas mitä on.... Omasta päästä kun on hankala ottaa kuvia, eikä kukaan suostunut malliksikaan. Oikeasti pipo ei ole noin littana, ei mikään baskerimallinen vaan siis peruspipo. Värit, no... eiköhän kaikki ole jo Polkan oikeastikin nähneet...

Langaksi valitsin siis varastossa jonkin aikaa pyörineen Polkan. Ostin sen ihan itseäni varten ja suunnittelin siitä sukkia. Jotenkin vaan lanka ei halunnut sukiksi - eihän kukaan sitten näkisi miten ihanaa lankaa niihin on käytetty. Mielestäni lanka on todella ihanan väristä, ihan minun väriäni! Nyt kun pipo tuli tehtäväksi Polkka huuteli laatikosta olemassaoloaan. Lopusta varmaan väsään sormikkaat, kun huomasn etteivät nekään mahdottomat tehdä ole.

Olen täällä muutakin sentään tehnyt. Fabel-sukat ovat viittä vaille valmiit. Sylvikin edistyy kivasti. Kirjoneulelapasista puuttuu peukalot. (Pitäisiköhän oikeasti ottaa käyttöön Katiijan metodi tehdä peukalot ennen kärkiosaa...)

Ja nyt vihdoin kaivan langan pääsiäismunia ja -tipuja varten. Jotenkin nuo tiput ovat niin söpöjä, että pakko päästä koittamaan saako itse aikaan samanlaisia!