12.2.2009

Jakku

Kun jotain oikein ottaa asiakseen, niin valmista tulee. Päätin, että jakun pitää valmistua Jumbon tapaamiseen tiistaiseksi ja onnistuihan se. Täytyy laittaa noita omia deadlineja näköjään käsitöillekin, että tulee valmista!

(Värit on oikeammat alemmassa kuvassa, ylemmässä näkyy laskokset paremmin.)






Malli: Drops 106-1
Lanka: Maija (värit 221 ja 222), Cotton Viscose (väri 27) ja Nalle (väri 011)
Puikot: 3,0
Koko: pituus S, leveys M
Langanmenekki: 605 g

Langat siis marraskuussa tilattu Tapiolta (Maijat silloin tarjouksessa...) joten meikäläisen tahtia suorastaan nopeasti valmistunut työ. Varsinkin kun otetaan huomioon että maltoin aloituksen kanssa ja väliin tuppasi niitä joululahjatöitäkin. Lisäksi varsinainen neulontatyö on ollut valmiina ainakin pari viikkoa. Taas tuo viimeistelyvihulainen...

Vähän (tietysti) piti modata oman pään mukaan. Eihan mitään voi kokonaan ohjeen mukaan tehdä! Lanka vaihtui Alpacasta arkisempaan Maijaan. Kyllä sitä Alpacaa vakavasti harkitsin, mutta kun Maija tosiaan oli niin halpaa tarjouksessa, että sai kelvata. Ei haittaa ollenkaan.

Tällaisen pygmin (kiitos Marsu!) pitää lähes aina lyhentää takkejaan(kin), mutta tämä oli passeli ihan suoraan mallista. Leveys ei sitten vastaakaan pituutta, joten kokoa suurempi oli tehtävä. Onneksi tässä mallissa se oli erityisen helppoa kun poikittain kudottiin - ei tarvinnut edes laskea uusia silmukkamääriä!

Sitä vaan ihmettelin, että on se kumma kun tuollaista poikittain neulottua takkia ei käsketä tehdä yhtenä kappaleena etureunasta etureunaan, vaan kolmessa eri osassa ja sitten neulottaisiin yhteen. Minä, joka välttelen viimeiseen asti saumojen ompelua, tein vartalo-osan tietenkin yhtenä kappaleena. Tosin tajusin sen vasta kun oli aika aloittaa ensimmäistä etukappaletta. Sen sain jatkettua takakappaleesta, mutta toisen puolen tein sitten niin, että purin luomiskerroksen, poimin silmukat ja jatkoin siitä. Laiskuuden huippu?

Langanmenekki ihmetytti taas kerran. Laskeskelin tilausta tehdessäni, että paljonkos Maijaa sitten tarvitaan. Päädyin seitsemään kerään vaaleampaa ja kolmeen kerään tummempaa lankaa. Täydellisesti onnistui: kumpaakin väriä jäi vajaat kerät. Cotton Viscosia oli ohjeenmukaiset kolme kerää, joista myös jäi vajaa kerä jäljelle. Olin vielä ostanut vaaleanpunaista Maijaa etumukseen, mutta värihän osottautui ihan liian vauvan vaaleanpunaiseksi, että piti jättää varastoon. Korvasin sen valkoisella Nallella, sitä kun löytyi varastosta, ei tarvinnut lisäostoksille lähteä. Niin, siis lankaa oli 15 x 50 g eli 750 g yhteensä, jäljelle jäi vain kolme vajaata kerää, mutta jakun paino on vain pikkuisen päälle 600g.... Vaikkei Nallea olisikaan mennyt 100 g:aa, niin.... (unohdin punnita Nallen menikin, kerä oli jo aloitettu aikaisemmin.)

Vähän pisti alkuun silmään, kun nuo laskokset ei olalta mene samaan kohtaan. (Ei kai kun edessä on kahdet ja takana vain yhdet!) Onneksi niitä ei itse käytössä näe!

Mutta lopputulos on kyllä ihana! Ja värit meikäläiselle juuri passelit! Tästä tulee varmasti lempparineule pitkäksi aikaa.

9.2.2009

Joululahjasukat

Olisiko vihdoinkin aika päivittää myös blogiin eräs joululahjaneulomuksista...?

Ne kovan onnen dominosukat tein sittenkin valmiiksi ja Sisko sai ne joululahjaksi. Unohdin ne tietenkin sekä punnita että kuvata, mutta nyt on Sisko-kulta kuvat räpsinyt. Kiitoksia kovasti!





Malli: Dominosukat, Drops 105-43
Lanka: Fabel, väri kanerva-mix 674
Puikot: 2,25
Koko: 35/37
Langanmenekki: 102 g

(Langanmenekin sain sitten jäljelle jääneistä lankanöttösistä)

Projekti osottautui yhdeksi vuoden hankalimmista operaatioista! Ensimmäinen virhe oli tietenkin se, että valitsin (vahingossa toki) väärän kokoiset puikot, ei 2,25 vaan 2,5. Enkä sitten viitsinyt vaihtaa pienempiin kun huomasin virheen, vaan fiksuna ajattelin nilkan kohdalta kaventaa vielä yhdet silmukat per ruutu. Lopputulos: ylhäältä lerpsu ja jalkapöydän päältä liian tiukka. Ei kun purkuun. Ei, ei edes purkuun, vaan nurkkaan häpeämään! Siinähän sitten sukka-rukka uhkasi UFOutua ja jäädä ikuiseksi ajoiksi tekemättömien töiden listalle ja ehkä joskus purkautumaan muuttuakseen joksikin ihan muuksi.

Mutta jäi se ajatus erilaisella tekniikalla tehdystä sukasta sen verran kaivelemaan, että vihdoin kaivoin tekeleen esille ja purin ja uudelleen aloitin alusta. Ne pikkuiset neliöt kun valmistuivat nopeasti ja tuli se tuttu "vielä yksi" into päälle.

Toiselle sukalle meinasi käydä kuten ensimmäisellekin - lentää nurkkaan. Siinä alkoivat väritykset kasaantumaan liiaksi samoihin kohtiin. Loppujen lopuksi sitten yritin siirrellä lankoja eri kohtiin, ettei olisi näyttänyt liian samalta. (Kuvassa sukka vasemmalla, huomaatteko?) Ihmeellistä, kun ensimmäisestä sukasta tuli mukavan sekametelinen ilman yrittämistäkin...

Päätin antaa armon käydä oikeudesta ja lopulta tyytyä epätäydellisiin sukkiin. Eihän niitä itse tarvitse pitää. Kun lankakaan ei ollut sitten minun väriseni, vaikka värikartassa siltä näytti. Liikaa oranssia ja turkoosia. Vaikka myönnettäköön, että mitä enemmän sukkia ja lankoja katselin, sitä mielyttävämmäksi väritys muuttui. Jos en olisi jo siinä vaiheessa päättänyt lahjoittaa sukkia pois, olisin ehkä sittenkin pitänyt itselläni....

8.2.2009

Shedir-sormikkaat

Onneksi tauti ei ollut kovin sänkyynkaatava eikä pitkäaikainen.
Otin itseäni vihdoinkin niskasta kiinni ja viimeistelin Shedir-sormikkaat nuorelle miehelle.



Malli: Palmikko Shedir-pipon mukaan Knittystä
Lanka: Flotte Socke Stretch Ringel 4-fach, väri 3022
Puikot: 2,5
Langanmenekki: 38 g


Nyt on vihdoinkin setti valmis pipon kanssa. Eihän tuo kuvio edelleenkään kovin kummoisesti näy, mutta pitihän samanlaiset saada. Tein loppukavennukset ihan omalla sovelluksella. Isommasta kuvasta saa vähän selvää.

Silmukkamääriä katselin vähän sekä Kaspaikasta että Garnstudiolta. Ja tein sitten ihan oman sovelluksen.... Synttärilahjaksi ei noista sitten ollut. Sen verran usein piti kokeilla saajan käteen, että ei ollut järkeä lahjaksi antaa. Mutta halusin sormista oikean pituiset, eikä ihan mitä sattuu. Vähän ennakkoon tuli siis käyttöön. Eihän noin ohuita sormikkaita vielä ulkona voi pitää, kauppareissulla ja muilla automatkoilla menee.

Jännää muuten, että sormikkaisiin meni lankaa hieman enemmän kuin pipoon. Hyvä pistää mieleen seuraavia projekteja varten!

Seuraavaksi käyn oman jakkuni kimppuun, yritän saada saumat ommelluksi (!) ennen tiistaita, että saan uutukaisen neuleen Jumbon tapaamiseen.

5.2.2009

Toinen yritys

Toinen kerta toden sanoo! Lapaset pienenivät vielä vähäsen kovemmassa käsittelyssä ja melkein ovat sopivan kokoiset. Melkein... huomasin vasta uudessa tarkastelussa, että tein lapasista alun alkaenkin liian pitkät: naisten koossa sanotaan, että koko kämmenosan pituuden pitäisi olla 18 cm, eikä vasta kärkikavennusten jälkeen. Vika siis tekijässä tällä(kin) kertaa - ja huonossa ohjeen luvussa! Eivätpä nuo nyt ihan hirveästi liian isot omaan käteenikään ole, joten äitin vähän suurempaan käpälään varmasti kohtuullisen sopivat.




Lanka: Nalle (väri 673) ja Evillan villalanka 8/2, (väri A-73)
Puikot: 3,0 ja 3,5
Langanmenekki: 68 g (resoriin yht. 20 g)


Silmukkamääriin otin vinkkiä Kriistinalta, joka oli tehnyt vironvillalangasta lapaset veljelleen. Vähensin silmukoita ja pituutta, jotta olisi paremmin tullut naisen käteen sopiva, ei ihan onnistunut...

Varren tein Nallesta, jotta saisin joustavan ja napakan rannekkeen. Vähän tuo kärsi 60 asteen pesusta, mutta ei haittaa. Värit menivät kämmenosassa vähän hassusti, mutta kyllä nuo kaksi pariksi tunnistaa.

Muistiin vielä vähän silmukkamääriä ja pituuksia itselle ja muillekin avuksi:
Resori 48 s Nallea, viimeisellä kerroksella lisäys 60 s:aan.
Ennen peukaloa 9 cm vironvillalla.
Peukaloon 10 s - yhteensä peukussa 10 + 10 + 2 (poimittua) silmukkaa, peukalon pituus 8 cm + kavennukset.
Peukalon jälkeen 18 cm, eli koko kämmen 27 cm. Koko pituus kavunnuksineen 30 cm.
Pituuden puolesta siis tuli liian pitkä, eli naisten kokoon koko pituus 27 cm olisi riittänyt. Kuitistuminen oli siis kutakuinkin 30 % sekä pituudesta, että leveydestä.

Aiheeseen innostuneena kaivoin sen toisenkin kerän lopun ja vaaka näytti 52 g:aa. Eli pitäisi juuri ja juuri riittää kokoa pienempiian lapsiin. Jippii!

Nyt vaan paleltaa koko ajan hirveästi, ilmeisesti kuume nousee. Väsyttääkin, joten lapastelu jatkukoon toisella kertaa.

4.2.2009

Ensimmäinen kokeilu

Huovutuksen saralla, ei ollutkaan ensimmäinen! Muistin, että pari joulua sitten tein useammat (!) parit huovutettuja tossuja Fritidsgarnista. Miten unohtuikin....

Ensimmäiset lapaset tuli kuitenkin tehtyä. Pääsivät koneeseenkin jo heti eilen illalla. Lopputulos - ihan liian isot. Pituus lähinnä Miehelle sopiva, leveys vähän niukka ja peukalo melkeinpä liian pieni :-( Pyörivät koneessa 40:ssä farkkujen kanssa. Nyt heitin ne 60:iin lakanapyykin kanssa (kuinkas sattuikaan sopivasti, neiti pissi yöllä sänkyynsä...) eli sekä muuta tavaraa että lämpöä on enemmän.

Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää! Onneksi on melkein joka kokoa käpälää, eiköhän jollekin sopivat tule.... Ehkä. Ihan lämpöisiltä tuntuivat. Haluan tehdä itsellenikin omasta Revontulen lopusta - jos lankaa on riittävästi. Ja saan koon kohdalleen näiden edellisten kanssa.

2.2.2009

Starttiitti

Pahanlaatuinen starttiitti on iskenyt.

Ensin aloitin niitä lupaamiani sormikkaita ja ne etenivätkin yllättävän nopeaan tahtiin, kunnes toisen sormikkaan sormia tehdessäni huomasin palmikon loppuosan olevan väärin. Purkuun vaan, ja kas kummaa into lopahti siihen.

Tietysti piti päästä koittamaan miltä tuntuu tehdä lahjaksi saatua pompulalankaa. Huivin sain alkuun, mutta tekelettä pitää katsoa niin tarkkaan koko ajan, ettei telkkariohjelmien seuraamisesta samalla meinaa tulla mitään.

Siispä aloitin myös kummipojalle villatakin tekoa, sekin lähti alkuun rivakasti, mutta hyytyi sitten. Kun vielä ei ole sen kanssa kiire - tarvitaan vasta huhtikuun alkuun ja nyt olen jo kainaloiden kohdalla (etu- ja takakappaleita teen yhdessä).

Kaiken huippuna iski huovutuskärpänen. Tähän asti olen sitäkin alaa vältellyt, mutta muista blogeista bongatut vironvillalapaset houkuttelivat liikaa. Nämä ensimmäiset on koekappaleet, lanka on loppua Revontuli II:sta. Jos tulevat yhtään sopivat, äiti saa ne. Väri kun ei ole ollenkaan minua. Jos menee plörinäksi, ei sekään haittaa....

Nyt odotellaan sitten ediittiä ja päättelykeijua, joka valmistaisi ainakin nuo sormikkaat. Ja sen villatakin, joka tuolla on odottamassa kasausta!