23.2.2008

Lomailua ja juhlia

Olemme viettäneet hiihtolomaa - lapset pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään laskettelumäkeen. Kiitos kummien, jotka kutsuivat meidät vuokramökilleen Himokselle muutamaksi päiväksi. Nopeasti nuo alkeet oppivat. Apuna taisi olla siitä, ettei vanhemmat yrittäneet opettaa, vaan kummit... kuulun ymmärtäminen - ja uskominen - oli paljon parempaa kuin yleensä! Itsekin kokeilin ruosteessa olevia taitoja lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Hengissä pääsin siniset rinteet alas, vaikka välillä teki tiukkaa. Saldona oli vain muutama mustelma, ei katkenneita raajoja tai muita pahempia vaurioita.

Viikon aikana on myös vietetty juhlia. Minulla oli nimpparit, ja Mies yllätti kertakaikkisesti, oli tilannut Vogue Knitting Stitchionary Volume One:in. Hämmentävää ja odottamatonta! Mukava kirja kuitenkin, paljon erilaisia mallineuleita. Pitää ruveta enemmän soveltamaan ja ehkä jopa suunnittelemaan omia malleja. Yleensä tyydyn valmiisiin ohjeisiin, joita ehkä hieman muokkaan. Tuntuu tarpeettomalta yrittää itse keksiä malleja, kun valmiita on maailma (netti) täynnä, eikä niitäkään kaikkia ihanuuksia ehdi tehdä!

Pojalla oli synttärit ja sai lahjaksi pääkallopipon ja lapaset. Ovat samaa mallineuletta kun syksyllä saamansa paita. On vaan ollut niin lämmintä, ettei paitaa ole paljoa käytetty. Ehkä nyt keväämmällä ohuemman takin kanssa.


Mallineule: Novita Talvi 2006
Lanka
: 7-veljestä
Puikot: 3,5
Koko: 8 v, 140 cm
Langanmenekki: yht. 122 g

Pipo istuu hyvin päähän. Lapasten varret ovat hieman turhan pitkät, mutta halusin ottaa varman päälle. Mitään en niin inhoa kuin liian lyhyitä lapasten varsia. No, ehkä liian lyhyitä sukkien varsia.

P.S. Miksiköhän tuo toinen polvisukkakuva ei näy kokonaan? Vielä esikatselukin sen näyttää, mutta lopullisessa blgissa puolet katoaa? Täytyy yrittää paneutua ongelmaan.

16.2.2008

Neljä lapasta

Huh!

Taitaa olla vatsatauti vihdoinkin voitettu! Kaikilla se jossain määrin oli, onneksi vain tytöt loppujen lopuksi oksentelivat. Pyykkiä kyllä riitti koko viikoksi, kuivumistilaa ei loputtomiin ole. Kyllä kuivausrupua taas kaivattiin. Meillä vaan ei ole sopivaa paikkaa sille.

Käsityörintamalla on tullut tehtyä vähän sitä sun tätä. Muutama kerros sinne ja toinen tänne, niin että valmista ei tahdo tulla mistään. Aloitinpa tietysti uuttakin, kun huomasin kummipojan syntymäpäivien lähestyvän uhkaavasti. Keksin vihdoinkin käytön alennusmyynnistä ostetulle vihreän sävyiselle Nalle-langalle. Muuttukoon kummipojalle villapaidaksi ja ehkä myös sukiksi ja lapasiksi, riippuen nyt siitä paljonko lankaa mihinkin saa upotetuksi! Jossain mielenhäiriössä (lue: Kun halvalla sai) tuli lankaa ostettua, mutta ei ole halunnut oikein muuntua miksikään. Vaikken varsinaiseen Lankahamsteriin osallistukaan, olkoohn edes pieni yritys siihen suuntaan.

Ne lapaset tytöille tuli kuitenkin valmiiksi. Pari päivää on jo olleet lankojen päättelyä vaille. Se tahtoo olla hommista tylsimpiä, melkein ikävämpää kuin kappaleiden ompelu. Urakoin kuitenkin kaikki tässä kerralla, että kehtaan ottaa kuvan.



Lanka: On Line Supersocke 6-fach, väri Winter-Color 1005
Puikot: 2,75
Koot: n. 5 v. ja 2 v.
Langanmenekki: 33 g ja 26 g


Lanka on syksyllä Helsingin käsityömessuilta ostettua ja siitä on jo tehty sukat keskimmäiselle. Vielä jäi lankaa 25 g jäljelle. Vielä pienemmät lapaset saisi aikaan, vaikkapa hyväntekeväisyyteen.

11.2.2008

Ei tullut sukkia...

... tuli vatsatauti. Mikä lie rota- tai norovirus, niitä on liikkeellä niin, että päiväkoteja jo melkein suljetaan.

Perjantaina lähdimme illansuussa reissuun ja kuinkas ollakaan kahden tunnin ajomatkasta ehti mennä puoli tuntia kun nuorimmainen oksensi. Ihanaa - moottoritiellä, ei voinut heti edes pysähtyä. Neiti tietenkin istuu turvaistuimessa, eikä päässyt yhtään kumartumaan, eli KAIKKI paikat oli oksennuksessa. Fiksuna olin avannut ulkopukua ja yrjöä oli sitten paidan sisässäkin. Ei kun takaisin kotiin. Mikäs sen kivempaa kuin pieni 80 km:n ilta-ajelu, joista jälkimmäinen puolisko huutavan lapsen kanssa! Eihän se oksentelu siihen loppunut, mutta onneksi kotiin asti päästiin ennen seuraavaa rykäystä.

Lauantaina sitten nousi kuume ja minä itse olin kanssa kohtuullisen huonossa kunnossa - täysin vetämätön olo eikä ruoka maistunut. En sentään oksentanut, pari yökkäystä vaan. Illalla pystyin jo vähän leipää nakertamaan.

Sunnuntaina olin jo niin kunnossa, että päätin lähteä isompien lasten kanssa uudestaan matkaan. Reissun kohteena kun oli siskoni lapsen ristiäiset, eikä meillä kovin laaja suku ole, muutamakin poisjäänti tekee loven vierasmäärään. Pienin jätettiin isin kanssa kotiin.

Kaikki sujui oikein mallikkaasti ja lapset käyttäytyivät hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Jaksoivat vielä kotimatkankin samana päivänä suuremmitta murinoitta.

Mutta eikös sitten yöllä kolmelta herännyt vanhempi neiti oksentamaan - tai siis siihen että oli oksentanut sänkyynsä. Huokaus. Tästä ei niin vähällä selvittykään.

Tänään en paljon muuta ole ehtinyt tehdä kuin pestä pyykkiä... perjantai-illalla ei ehtinyt kuin turvaistuimen päällisen pestä. Lauantaina en jaksanut eikä sunnuntaina ehtinyt. Urakkaa jää vielä huomisellekin. Nyt vaan odotetaan että josko ensi yönä koululainen oksentaisi....

Eli kaiken tämän hässäkän keskellä ei paljon sukkaa ole ehtinyt kutoa. Tänään vähän aloittelin lapasta, ja edennyt jo (?) peukaloon asti. On se kuitenkin hyvä huomata, että muillakin on samanlaisia ongelmia sukka- ja lapaspoltiikassa kun meilläkin. Ettei meidän lapset yksinään painiskele parittomien lapasten ja kadonneiden sukkien joukossa kun äiti vääntää vaan villapaitoja!

8.2.2008

Ei ole suutarin lapsella kenkiä...

Äitiin on iskeyt täydellinen "mitään ei huvita kutoa" -olotila. Se tarkoittaa varmaankin sitä, että äiti on vakavasti sairas.... Ideoita ja jonossa olevia töitä piisaisi, mutta mikään ei nappaa. Suurin syy on se, että mikään malli ei ole sellainen, johon suoraan voisi käydä käsiksi - ohjeen mitat on vääriä tai ainakin langantiheys on eri. Ja sehän tietää laskemista, eikä sekään juuri nyt huvita.

Ainahan voisi kutoa sukkaa - siitä otsikkokin. Villasukkien tarve näillä keleillä on huutava. Vaikka kuinka on kumisaappaat ja kurahousut, aina sinne saapaaseen jotenkin kosteutta menee ja sukat on märkinä. Eikä meidän lapsilla ole kuin yhdet kunnolliset villasukat per lapsi ja sitten muutamat jo aika onnettomat viritykset (kuluneet, pienet tai muuten väärän väriset...). Mutta kun.... laskin, että syksyn aikana väsäsin kahdeksan paria villasukkia, joista sitten melkein kaikki lähtikin jonnekin muualle, lähinnä lahjoiksi. Nyt on villasukkakiintiö täynnä ja omat lapset ilman!

Sama koskee tietenkin lapasia, joita ainakin muutama pari tarvittaisiin. Niitten kohtalo on useimmiten katoaminen. Miten ihmeessä voi kadota toinen lapanen, miksei ne molemmat unohdu jonnekin? Eikö niitä laitetakaan molempia yhtä aikaa käteen ja taas molemmat pois? Kulkeeko meidän lapset ympäriinsä vain toinen lapanen kädessä?

Nimimerkillä Ihmettelevä äiti

Lähdemme viikonlopuksi reissuun. Otan sukkalangat ja -puikot mukaan. Jos vaikka autossa iskisi inspiraatio....

5.2.2008

Polvisukat

Kaikkien näiden vuosien varrella jolloin olen kutonut (siis jo lähemmäs kolmekymmentä), en ollut vielä koskaan tehnyt polvisukkia! Sellaisia "melkein polvisukkia" - pitkä varsi, mutta ei muotoiluja - on kyllä tullut tehtyä. Nyt on tämäkin puute korjattu.

Keskimmäisellä on parempana takkina vaaleanpunainen villakangastakki ja neiti valittelee aina välillä, että kylmä tulee, kun on mekko takin kanssa. Eräänä paivänä sain välähdyksen, että polvisukathan korjaavat asian. Langan tulisi tietysti olla mielellään vaaleanpunaista. Kun kaupassa vielä osui silmiin uusi Novita Jättiraita, niin homma oli sillä selvä.

Jonkun aikaa pähkäilin mallin kansa. Jotain vähän pintaa, mutta ei kovin pitsistä, tarkoitus on kuitenkin saada aikaan lämmittävät sukat. Aika nopeasti päädyin sitten Jaywalkeriin, johon sai myös kavennukset mukavasti uppoamaan.

Lanka: 7-veljestä Jättiraita, nro 827
Puikot: 3,5
Malli: muunneltu Jaywalker
Langanmenekki: 99 g


Lopputulos on kohtuullisen onnistunut. Ainoastaan nilkan kohta on turhankin kapea, ei tahdo Neiti saada sukkaa itse jalkaansa. Toivottavasti käytössä vähän venyvät.

1.2.2008

Ensimmäinen esittely

Ensimmäinen tuotos valmiina blogi-esittelyyn:
Unikko-lapaset kerhotädille. Toinen äiti oli tehnyt sukat ja lankaa oli juuri sopivasti vielä lapasiin, jotka lupasin tehdä. Aikaa ei montaa päivää ollut, mutta eipä sitä enempää olisi tarvittukaan.

Lanka: 7-veljestä
Langanmenekki: 63 g
Puikot: 3,5

Lankaa oli alun perin 67 g, eli aika tehokkaasti kaikki käytettiin. Kiitos digitaalivaa'an. Resorin pituutta oli vaikea arvioida etukäteen- maksimipituus, mutta lanka ei saa loppua kesken. Pituudeksi tuli 7 cm. Mielestäni olisi saanut olla enemmänkin, mutta lanka ei olisi riittänyt. Olen ylpeä optimaalisesta langankäytöstäni!


Unikon kuvan löysi tämä Toinen Äiti netistä, mutta en saanut muuta kuin piirroksen. Laitan linkin, jos löydän.