Meloni

Tämän mekon tarina alkoi, kuinkas muuten, Ogelin tapaamisesta kuukausi sitten. Törmäsin alelaarissa juuri sopivaan lankaan Neiti Vihreälle. Mielessä olikin pyörinyt, että Neidille voisi joskus tehdä muutakin omaa kuin vain villasukkia. Melkein kaikki (neuleetkin) on perity isommalta. Kuusi kerää lankaa varmaankin riittäisi jonkinlaiseen tunikaviritykseen.

Mielessä pyöri kaikenlaisia mahdollisuuksia. Liian monia. Ehdottomasti ylhäältä alas. Jos vaikka lankaa olisi naftisti, saisin käytettyä kaikki. Olin jo kallistua tuttuun ja turvalliseen Helmiksen tunikaan. Mutta sitten keksinkin, että haluan hihattoman mallin. Aivot eivät taipuneet raglaniin hihattomana.

Löysin Sateenkaaren. Melkein sopiva. Helmaan vaan pitäisi löytää joku kiva pitsineule, pelkkä vihreä ei suorana ollut sitä mieleen.

Ja sitten silmiin osui Vesimelonimekko! Sen vihreä väri oli juuri sopiva ostamaani lankaan. Yläosan Tennesseet on jämiä isomman neidin raitapaidasta - lankojen tiheydetkin sopivat melkein yhteen. Punainen loppui juuri strategisesti hieman ennen aikojaan. Valkoinen sopi siihen täydellisesti, melkein tuli alkuperäistä parempi, vaikka itse sanonkin.

Malli: Watermelon Dress
Lanka: Tennessee (pun. 537, valk. 011 ja ruskea 638) sekä Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Koko: 4 v
Langanmenekki: 252 g

Kokoa piti vähän kasvattaa, kun ohjeissa suurin oli 22". Ärsyttäviä nuo jenkit, kun ilmoittavat lastenkin koot rinnanympäryksinä. Taas piti mittanauhaa kaivaa esille ja laskeskella mitä kokoa oikeasti tekisi. Mutta jälleen oli apua Ann Buddin kirjasta The Knitter's Handy Book Of Sweater Patterns, jota olen ennenkin tainnut hehkuttaa. Siitä totesin, että lisäykset oli ohjeessa tehty aika lailla samaa tahtia kuin kirjassa ja sitten vaan lisäsin silmukoita samaan malliin edelleen kunnes koko oli sopiva.

Ai niin, olishan siinä sitten tietenkin sekin pikkujuttu, että ohjeeseen oli kirjoitettu nappilista taakse. Minähän posotin ympyrää koko matkan. Mitä nyt muutaman lyhennetyn kerroksen tein taakse.

Helmaan tein aluksi 10 o, 2 n resorin ja lisäsin silmukoita 5 cm välein aina nurjien silmukoiden keskelle. Pituutta taisi tulla helmalle noin 40 cm. Pikkusen turhankin pitkä - taas on kasvunvaraa. Parempi ollakin, nyt jo näyttää siltä, että suosikkimekko on valmistunut! (Eikä se oikeasti ole noin tiukka, Neiti vetää käsillään helmaa taakse.)

Vaikein kohta olivat siemenet. Siihen tyssäsi yli viikoksi, kun en osannut päättää miten ne asettelisin. Onneksi oli oikea vesimeloni tarjouksessa ja siitä keksittiin katsoa miten siemenet oikeasti asettuvat. Kaksi melkein tasaista riviähän niitä oli. Minulle tuottaa aina suurta vaikeutta laittaa jotain satunnaiseen järjestykseen - aina laskeskelen silmukoita ja kerroksia. Niinpa turvaudun Miehen apuun. Lykkäsin mekon ja silmukkamerkkejä syliin ja sanoin, että mätkipä siihen. Ja hyvä tuli!

Ainoa huono puoli on, että vaikka pääsinkin eroon punaisesta Tennesseestä ja ruskeasta oleva nöttönen sen kuin pienentyi, jäi varastoon nyt reilut kaksi kerää vihreää. Avanti Cottonia. JOS olisi ollut koko mekko vihreää, määrä olisi ollut varmaan sopiva... Pitäisiköhän tehdä nukelle samanlainen? Ai niin, se punainen loppui....

Harmitti vähän, etten ehtinyt KIPpailemaan. Olisi ollut kiva nähdä Marsun koolailut ja mitä lie muutakin tapahtumaa. Mökkeily kuitenkin voitti meidän perheen äänestyksen 4-1. Olisinhan voinut kotiin jäädä ja lähteä julkisesti kutomaan, mutta lähdin kuitenkin mökille muun perheen mukana. Ja ihan mukavaa siellä oli ja kiva ilmakin, joten harmitus jäi pieneksi.