Innolla aloittamani toppi Mandarin Petit -langasta alkoi tökkiä jo heti alkumetreillä, vaikka siitä piti tulla mukava jääkiekko-neulottava.
Puikkosuositus 3, tiedänhän minä, että tällä käsialalla pitäisi tehdä 2,5 puikoilla. En olisi halunnut niin pienillä tikuttaa. Tein mallitilkun (!) kolmosen puikoilla. Tiheys pielessä, tietenkin. Muuten näytti ihan ok:lta, joten ryhdyin laskutoimenpiteisiin. Pähkäilyn tulos on, että pienimmästäkin koosta tulee liian iso. Lisää laskuja, miten mallineuleen saisi täsmäämään. Täsmäys onnistuu yllättävän helposti.
Puikot heiluvat innolla, Suomikin saa heti alkuun maalin. Kun työ on edennyt noin viitisen senttiä, totean, että jälki näyttää jotenkin liian lerpsulta. Pitäisi sittenkin tehdä pienemmillä puikoilla. Argggh. Uusi mallitilkku, uudet laskelmat? Ei kiitos, ei taida tulla toppia. Miten jotkut työt alkavatkin ärsyttää jo alkumetreillä? Vaikka myöhemmin homma luistaisi paremmin, takaraivoon jää jotenkin se alun tökkivä tunne, joka saattaa jatkua vielä työn valmistumisen jälkeenkin, eikä neuleesta koskaan tule lemmparia - vain alun takia. Käykö muille koskaan näin?
Eikä tuo Suomen peli näytä etenevän yhtään sen paremmin kuin minun kutimenikaan. En jaksa sitäkään katsoa (pitäisi olla se kudin....). Taidanpa siirtyä Harry Potterin maailmaan. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti