31.5.2010

Isoja juttuja, osa II

Kymmenen pientä langaanpäätä (vihdoinkin) ylpeänä esittää: SYLVI!!!!



Malli: Sylvi
Lanka: Novita Isoveli (538)
Puikot: 6,0

Langanmenekki: 1152 g


Vihdoinkin juuri ennen toukokuun helteitä sain vihdoinkin valmiiksi Sylvin. Tarvehan paksulle villatakille Suomen suvessa voi olla arvaamattoman suuri.... Toivon kuitenkin suurempaa tarvetta vasta syksylle. Siihen mennessä ehkä löytyy myös takkiin sopivat napitkin.

Projekti alkoi jopa meikäläisen mittapuun mukaan vauhdikkaasti. Tammikuussa vielä mietiskelin lankavalintaa - ja jo huhtikuussa osat olivat prässääntymässä. Siihen se sitten jäikin.... kesällä en saanut saumoja ommelluksi enkä heti syksylläkään.

Osasyynä ompelun jäämiselle oli myös vuori. Ostin oikein vuorikankaankin ja ajattelin leikatessa käyttää takin osia vuorikankaan kaavoina. Takki on kuitenkin niin paksu, ettei sitä sisällä voi oikein käyttää. Ulkona taas tuulee melkein aina, ja neuleesta se menee läpi, niin ettei vuori olisi pahitteeksi.

Vuosi ensimmäisen aloituksen jälkeen aloitin uudelleen. Päätin jättää vuorin odottamaan aikaa parempaa. Vaikka tuntui siltä, ettei paljoa enää puutu, meni hupun tekoon ja kukkien väsäämiseen yllättävän paljon aikaa. Langanpäitäkin kasaantui päätelltäväksi aika monta kukkien teossa!

Langaksi valitsin lopulta sen Isoveljen. Mietin kyllä miten sen kanssa mahtaa käydä, mutta loppujen lopuksi hinta voitti :-( Katselin Ravelrystä ja samaan lankaan oli muutkin päätynyneet, joten päätin uskaltaa. Tiheyshän ei tienkään täsmännyt. Oikeastaan se olikin hyvä asia: meikäläisen reilun puolitoista metriseen varteen Sylvin metrin pituus olisi jo vähän liikaa...

Enää en muista kaikkia säätöjä joita ohjeeseen tein (ja nuo muistiinpanot ohjeen kyljessä ovat, hieman epäselviä...). Lähtökohtana oli kuitenkin koko XL, josta otin slmukkamääriä. Kavennuksia tein jonkun pienemmän määrän, ilmeisesti suurimmaksi osaksi M-koon mukaan. Helmineuleella tuli liiankin tiheää korkeussuunnassa, joten tein kaksinkertaista helmineuletta. Näin sain vartalo-osan sekä tarpeeksi leveäksi että sopivan pitkäksi sekä kaiken lisäksi pystyin tekemään kaikki ohjeen kerrokset, jotta sain kuvion jatkumaan oikein huppuunkin. Huppuun piti sitten lisätä kerroksia, että siitä tuli riittävän iso. Lopullinen pituus Sylville on 77 cm ja se on juuri sopiva puoleen väliin reittä. Leveyden puolesta olisi voinut vähän kapeampikin olla, nyt on vähän kasvunvaraa...



Lankaa jäi lopuksi vielä kokonainen kerä (ja joitain keränloppuja), tein siitä vielä helmineuleisen vyön, niin voin toistaiseksi käyttää sitä kiinnityksessä. Napit haluan valita huolella takkiin sopivaksi, enkä napata ensimmäisiä kohtuullisesti käyviä kuten yleensä...

Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut jo viime syksynä valmis. Tai että olisi vuori... Mutta pääasia on, että on valmis. Ja Ihana!

20.5.2010

Pientä urakkaa

Pitkänä viikonloppuna tuli taas urakoitua mukenvaatteita. Pienten neitien synttäreitä on tiedossa useammatkin, joten eiköhän näille löydy käyttöä. Toiset vaateista lähtivät heti maanataina lahjaksi.

Mekkojen idea on Rainbow Dressistä. Katselin ohjetta kun se oli vielä ilmainen. Ei tullut siitä kuitenkaan mitään tehtyä, mutta näihin pikkuvaatteisiin idea sopii mainiosti. Nopeitahan nuo ovat tehdä ja pari putkeen meni vielä ihan mukavasti. Enempi saattaisi alkaa puuduttamaan.




Malli: Rainbow Dress -inspiraatio
Hattu:
Andrea Kreativ -lehti, nro 0544
Lanka: Novita Spektri (851) ja Novita Santorini (057)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 59 g ja 62 g


Langat on taas jemmaosastolta ja pelkkää akryyliä. Miksiköhän niihinkin olen sortunut? Sisäinen sulovilen ei ole taaskaan malttanut olla tarttumatta tarjoukseen... Spektristä olen joskus tehnyt pienen villatakin ja yli jäi kaksi kerää lankaa. Jotain pientä olen siitä ennenkin tehnyt. Nyt on jäljellä enää kolmannes kerästä.

Santorinia taas on vaikka muille jakaa *huokaus*. Sitäkin on jostain tarttunut mukaan ainakin puoli kiloa. "On niin kivan väristä ja varmaan joku haluaa siitä jotain...." Ei ole halunnut ja raidoituskin on aika tiheää, niin ettei mihinkään suurempaan pintaan saa nätisti. Olen yrittänyt kuluttaa sitä milloin mihinkin pieneen juttuun mm. kännykkäkoteloihin. Isompi neiti on käyttänyt askarteluun, kangaspuilla kutomiseen ja neulomaan opetteluun. Silti sitä riittää....

Noiden jälkeen tulikin totaalinen neuleplääh. Muutama juttu on ihan loppusuorilla, mutta ei viitsi. Uusia projekteja olisi suunnitelmissa, mutta ei jaksa. Omituista. Valmiiksi asti on ehtinyt myös toinen Iso Juttu, mutta siitä lisää kunhan saadaan kuvia.

Ponchokin pääsi vihdoinkin omistajalleen. Kaulus näytti vieläkin omituisemmalta päällä. Saaja ei kuitenkaan enää suostunut antamaan sitä takaisin korjattavaksi. Lupasin korjata, jos alkaa vaivaamaan. Pituuskin oli kohtuullisen sopiva. Ärsyttävää silti, kun luomus omasta mielestä ei ole kunnollinen, ja haluaisi korjata (kunhan keksisi miten), mutta saaja on tyytyväinen. Mitäs jos ystävä kulkee ponco päällään ja mainitsee jollekin että se on Euan tekemä... hävettää. Ehkä pitäisi mennä hakemaan se takaisin ja viritellä kaulusta vastustelusta huolimatta?

12.5.2010

Aurinkohattu

Tänään juhlittiin pienen sukulaisneidin kaksivuotissynttäreitä. Kaiken häslingin keskellä unohdin kokonaan, että lahjakin pitäisi hankkia. Maanantaina illalla tajusin, että kauppaan ei enää yksinkertaisesti ehdi tiistain tai keskiviikon aikana. Aivot raksuttamaan ja idea! Joku kiva kesähattu ei varmaan olisi pahitteeksi. Niitä aina tarvitaan.

Ravelryä selaamaan ja sieltä silmiin pongahti kivannäköinen Kiddie Cadet. Ei mitään liian hörhöä (vaikka kaippa sellainenkin olisi kaksivuotiaalle kelvannut), mutta joku idea sentään. Lankaakin löytyi keväisen keltaista.




Malli: Kiddie Cadet (Rav link.)
Lanka: Novita Mini (258) ja Lidl Colorado (0003)
Puikot: 3,75
Koko: toddler
Langanmenekki: 48 g

Lidlin pätkävärjätty keränloppu ei olisi varmaankaan yksin riittänyt, ja värien laikuttumisen vaara oli kohtuullisen suuri. Siispä tein lakin raidoittaen yksivärisen keltaisen kanssa. Lopputulos oli aika kiva. (Eikä se oikeasti ole noin syvä kuin miltä näyttää, kuvakulma valehtelee.)

Lippaan laitoin sisälle tukikangasta parantamaan lipan jäykkyyttä.. Ensihätään tietenkin laitoin kankaan väärin päin - lukuisista tarkastuksista huolimatta - ja painoin raudan suoraan liimapuoleen... Seurasi jonkin verran painokelvotonta tekstiä ja raudan puhdistus ennen jatkoa. Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi tykkään kutoa, mutten ommella...

Neiti piti lakista ja se oli kohtuullisen hyvän kokoinen. Kameraa ei tietenkään muistettu ottaa mukaan, mutta ihan ei päässä näytä samalta kuin tuen kanssa. Eihän tuo yläosa pysy tasaisena vaikka mikä olisi. Olisi varmaan pitänyt tärkätä. Sokerivedellä kun olisi laittanut, niin olisi tullut äidille kiva ylläri sadekelin sattuessa!

9.5.2010

Isoja juttuja, osa I

Viime aikoina on tullut tehtyä isoja töitä. Aikaa on palanut, eikä paljonkaan valmista ole tullut. Edes - vai pitäisikö sanoa, varsinkaan - isoja juttuja ei jaksa tehdä kerralla valmiiksi, vaan pitää vaihdella vähän väliä työtä. Eikä tietyn kriittisen vaiheen jälkeen niitä viitsi edes kantaa mukanaan, kun koko on liian iso ja painoakin liikaa. Taas on joku muu työ otettava matkatyöksi ja iso juttu sen kun hidastuu....

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä isot(kin) jutut alkavat pikkuhiljaa valmistua ja useampi vielä samoihin aikoihin.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli tämä ystävälle luvattu poncho. Hän kaipasi jotain "minkä voi vaan heittää päälle". Pitkään mallia pohdittiin. Tarvitaanko napitus? Pitäisi olla pitkä. Jos on tosi pitkä, pitäisikö tehdä käsille "reiät? Laitetaanko kuviota, jos niin millaista? Siis kaikkea mahdolista neulesuunniteluun liittyvää. En halunnut ruveta kokonaan alusta alken itse suunnittelemaan. Siispä surffasin netissä ja lähettelin sähköpostilla ehdotuksia. Vaikka saaja ei halunnutkaan mitään kovin ihmeellisiä kuvioita, niin minä tekijänä halusin jotain juttua ponchoon. Muuten olisi into loppunut kesken kaiken - sen verran itseäni tunnen. Ja kun kerran on tilaustyö, niin pitäsisihän sen säädyllisessä ajassa valmistuakin. Lopulta lähtökohdaksi valittiin Silent Night Capelet.

Langanvalinnassakin on vielä omat ongelmansa. Ehdottelin sitä sun tätä, mutta lopullisesti jätin valinnan kuitenkin saajalle. Hän sitten päätyi Gjestalin Janneen, hiilenharmaaseen väriin. Mielessäni tuskailin värin tylsyttä ja "melkein mustan" langan kutomista. Saaja kuitenkin oli sitä mieltä että tuo väri olisi kaikkein käyttökelpoisin ja sopisi monien vaatteiden kanssa. Ja vielä että sitä tulisi myös pidettyä. Se kai siinä tärkeintä onkin!




Malli: Silent Night Capelet
Lanka: Gjestal Janne (427)
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 646 g


(Kuva onneton. Koitan ottaa lisää ja parempia kuvia saajan päällä.)

Itse työ olikin sitten hidasta kuin mikä. Koska aluksi silmukoita oli 400, kesti kerroksen kutominen aina pienen iäisyyden eikä edistymistä tuntunut tapahtuvan lainkaan. Ainoa, mistä huomasi jotain saaneen aikaan, oli se, että kerä tuli käytetyksi. Ensimmäisistä keristä kun ei saanut kuin kymmenisen kerrosta tehtyä. Silloin ajattelin jo, että lankahan ei riitä yhtään mihinkään...

Janne on aika paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka, joten heti laskin kerros- ja kavennusmääriä uusiksi. Samalla säädin kuvion kaventumista mieleisemmäksi. Kaikkien laskujen mukaan ponchon piti olla kohtuullisen sopiva myös yläosasta. Hahahaa! Kun poncho oli ylös asti valmis, halusin sovituksen, jotta näkisin miltä poncho saajalla näyttää ja voisimme miettiä nappilista-ratkaisua. Ja niinhän siinä kävi, että ponco oli ihan liian kapea! Onneksi poncho rakentuu "kaistaleista" - ei tarvinnut kuin tehdä lisäkaistale eteen. Sitä en kaventanutkaan niin paljon kuin muita, että varmaan riittää tilaa. Saas nähdä.

Jonkinnäköistä kaulustakin toivottiin. Se tuli kuin itsestään kun silmukoita veilä vähän kavensi. "Lisäosan" sitten suosiolla jätin lyhemmäksi. Ei se kyllä kovin kaunis ole. Tekisi mieli vielä vähän säätää, mutta ensin pitää katsoa miltä se saajan päällä oikeasti näyttää ja onko asialle mitään tehtävissä!

Mutta entäs sitten pituus. Tekele hitsiläinen oli tienkin liian lyhyt! Poimin silmukat ja jatkoin alareunaa. Siihen tarvittiinkin jo pari lisäkerää lankaa. Onneksi löytyi vielä samaa erää. Nyt päätin, että olkoot, enempää en tee.

Ensi viikolla joku päivä tapahtuu "luovutus". Toivottavasti ei kauheasti tarvitse tehdä korjauksia. Into totisesti on hiipumaan päin. Kaulukseen voi jotain viritystä tarvita. En jaksa etukäteen miettiä miten sitä voisi parannella. Ehkä sitten kun näkee miltä näyttää päällä. Jotain lyhennettyjä kerroksia kenties?

Olihan se aikamoinen homma. Taas muistin, miksen yleensä tee "tilaustöitä". Silloin kutomisesta tulee helposti pakkopullaa kun tympivää työtä ei voi työntää nurkanperälle odottamaan uutta inspiraatiota. Että enimmäkseen taidan pitää tämän harrastuksena!