Kirjoneuletta pohkeenmitalla

Käsittämätöntä, mutta kerrankin olen ollut hyvin kaukokatseinen. Aloitin heinäkuussa tarvittavat kirjoneulesukat syyskuussa. Siis edellisenä vuonna :-)

Kaiken huippuna sukat olivat valmiit jo tammikuussa. Ja blogiin pääsevät heti helmikuussa!

Joskus aikaisemminkin on tullut mainittua lasten tanhuharrastuksesta. Sen myötä lähdemme ensi kesänä reissulle Islantiin. Jännittävä ja odotettu matka kerrassaan. Tapahtuma vaatii myös uudet esiintymisasut - eikä pelkästään siitä syystä, että edelliset on jo kolme vuotta vanhat ja kaikki pituusvarat on jo otettu käyttöön!

Kirjoneulesukkiin tämä alustus liittyy siten, että totta kai vanhemmillakin pitää olla teemaan liittyviä varustuksia. Itselleni olen jo aiemmin ommellut feresin tyyppisen mekon ja paidan sekä miehelleni liivin. Nyt miehen haave on saada polvihousut ja niiden seuraksi tietysti pitkät villasukat.

Aloitin tietenkin helpommasta eli sukista. Mallin piti olla jotain perinteisen näköistä. Apu löytyi Suomalaisesta sukkakirjasta ja kirja kirjastosta. Yhteistuumin päädyimme Vöyrin kirjoneulesukkiin.

Malli: Suuri suomalainen sukkakirja: Vöyrin kirjoneuleiset sukat

Lanka: Gjestal Silja 302 (valk.), 396 (viin.pun.)

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 194 g

Koko: 44

Tykkäsin tehdä sukkia. Vaikka kyse onkin kirjoneuleesta, niin loppujen lopuksi useammalla kerroksella oli vain yhtä väriä kuin molempia.  Tiheys oli suurin piirtein sama kuin ohjeessa, mutta tietenkin silmukkamäärää piti lisätä reippaasti ja pohjekavennuksia piti myös olla enemmän.  Fiksuna tyttönä laskeskelin kavennusten paikat jo etukäteen ja merkitsin ne ruutupiirroksen! Kerrankin sain kavennukset molempiin sukkiin täsmälleen samoihin kohtiin.

Ohjeesta ei oikein käynyt ilmi, miten kirjoneule tuli asetella sukkaan. Ruutupiirros oli saman levyinen koko ohjeen pituudelta, mutta pohkeeseen kuitenkin tehtiin kavennuksia. Niinpä laskin jokaisen kuvion kohdalla silmukoita, että sain kuvion kohdistumaan tasaisesti keskisilmukan suhteen. Hieman hidasta ensimmäisen sukan kanssa, mutta maksoi vaivan. Toisessa sukassa ei tarvinnut enempiä laskeskella, kunhan katsoi ensimmäistä sukkaa (ja muisti ne kavennukset!) 

 

Jännä juttu, että sukat painavat vähän vaille 200 g vaikka viininpunaista lankaa meni metriä vaille kerä kumpaankin sukkaan ja valkoista sitten reilummin kolmatta kerää. Tällä perusteella painon pitäisi olla reilusti yli 200 g.

Kärkeen lisäsin vielä ylimääräisen kuviokerran, koska muuten yksivärisestä osuudesta olisi tullut aika pitkä.

Erityisen ylpeä olen kiilakavennuksen ja kuvioinnin yhteensovittamisesta, joka   onnistui lähes täydellisesti! 

 

Tässä kuvassa punaisen värisävy parhaiten kohdallaan.

 

Vaikka koko parin tekemiseen kesti lähemmäs puoli vuotta, niin ihan niin kauaa en sukkia aktiivisesti tehnyt. Ensimmäinen sukka oli pitkään vain "varpaita vailla" kun tuli kaiken alaisia muita sukkaprojekteja ja joululahjoja. Joulun jälkeen jatkoin ja vajaassa kuukaudessa tuli pari valmiiksi. Siinäkin välissä oli jo vähän välipalatöitä.

Seuraavaksi Islanti-varusteisiin olisi saatava tytöille säärystimet. En lainkaan luota Islannin ilmastoon edes heinäkuussa.... Säärystimien olisi hyvä olla valmiina jo huhtikuun alussa kun uudet esintyymisasut tulevat ensikäyttöön. 

Puikoille on päässyt myös huivi sopimaan oman mekkoni kanssa. Sen tulevaisuus näyttää hieman synkemmältä, mutta onhan tässä vielä heinäkuuhun aika.....