5.4.2009

Sipulitipu

Mikä pääsiäiskoriste on sipuli? Voihan sillä, värjätä kananmunat. Sipuli tästä kumminkin tuli.


Onneksi koristelu vähän paransi tilannetta:



Malli: Garnstudion pääsiäiskanat ja -munat
Lanka: Nalle, koristeluun Kotiväkeä ja tuntematonta puuvillalankaa (tipu),
Lidlin sukkalanka, väri 301 (muna)
Puikot: tipu 2,75 ja muna 2,25
Langanmenekki: 13g ja 6 g


En osannut vielä päättää mihin koristeet laitan ja montako tarvitaan. Toistaiseksi ovat koekappaleita. Nopeasti valmistuvat, äkkiä tekee lisää. Tipu ainakin kaipaa kaveria ja yksinäiseltä tuo munakin näyttää.
Voi olla että tiput päätyvät vähintään pääsiäisen jälkeen tyttöjen leikkeihin. Nyt jo oli riita lähellä, kun oli vain yksi tipu. Senkin äiti sitten takavarikoi. Tylsimys.

3.4.2009

Peruspipo

Pitkästä aikaa...

Tämä pipo on ollut valmiina ja käytössäkin jo parisen viikkoa (!), bloggaaminen vaan on jäänyt. Uusi pipo oli tarpeen, kun ilmat lämpenivät niin, että fleecevuorinen talvipipo alkoi hiostaa liikaa. Nimenomaan uuden pipon tarvitsin, koska edelliset eivät kertakaikkaan pysy päässä. Pääni on ilmeisen omitusen muotoinen, koska kakki pipot tuntuvat nousevan aina jonnekin päälaelle, ainakin pois korvilta, oli malli mikä tahansa. Käsittämätöntä. Tällä kertaa valitsin malliksi lapsilla hyväksi todetun Novitan Jussi-pipon. Ja kyllähän se monia muita paremmin meikäläisenkin päässä tuntuu pysyvän.





Malli: Novitan Jussi-pipo
Lanka: Novita 7-veljestä Polkka (väri 884)
Koko: aikuinen
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 48g


Kuva on taas mitä on.... Omasta päästä kun on hankala ottaa kuvia, eikä kukaan suostunut malliksikaan. Oikeasti pipo ei ole noin littana, ei mikään baskerimallinen vaan siis peruspipo. Värit, no... eiköhän kaikki ole jo Polkan oikeastikin nähneet...

Langaksi valitsin siis varastossa jonkin aikaa pyörineen Polkan. Ostin sen ihan itseäni varten ja suunnittelin siitä sukkia. Jotenkin vaan lanka ei halunnut sukiksi - eihän kukaan sitten näkisi miten ihanaa lankaa niihin on käytetty. Mielestäni lanka on todella ihanan väristä, ihan minun väriäni! Nyt kun pipo tuli tehtäväksi Polkka huuteli laatikosta olemassaoloaan. Lopusta varmaan väsään sormikkaat, kun huomasn etteivät nekään mahdottomat tehdä ole.

Olen täällä muutakin sentään tehnyt. Fabel-sukat ovat viittä vaille valmiit. Sylvikin edistyy kivasti. Kirjoneulelapasista puuttuu peukalot. (Pitäisiköhän oikeasti ottaa käyttöön Katiijan metodi tehdä peukalot ennen kärkiosaa...)

Ja nyt vihdoin kaivan langan pääsiäismunia ja -tipuja varten. Jotenkin nuo tiput ovat niin söpöjä, että pakko päästä koittamaan saako itse aikaan samanlaisia!

19.3.2009

Vihreää pehmeyttä

Kummipojan kyläilytakki, olkaa hyvä!
Viimeksihän kerroin, kuinka pitää tehdä valmiiksi, kun synttärit on kohta. No niin, siinä hätäpäissäni menin sekaisin kummipoikien synttäreistä - sen nuoremman synttärit oli viime sunnuntaina ja vanhemman, jolle takki siis tulee, vasta parin viikon päästä! Mutta tajusin sen vasta kun olin tuskissani vetoketjun ommellut. Onpahan kerrankin lahja valmiina hyvissä ajoin!

"Vain vetoketju puuttuu" -valmiina takki on jo ollut melkein kuukauden. Valmistui todella nopeaa tahtia, kun vauhtiin pääsin, joten tikuttelin samoin tein valmiiksi asti. Langat ostin tammikuun tapaamisessa Ogelin Lankamaailma Nordiasta. Eli nyt voin hyvillä mielin mennä seuraavaan tapaamiseen lauantaina. "Sovittiin" että edellisellä kerralla ostetut langat pitää kuluttaa ennen seuraavaa tapaamista... Viimeksihän en paikalle hiihtoloman takia päässytkään. (Niin, ettekä sitten muistele niitä muutamaa pikkuruista kerää, joista on tulossa lapasia lapsille, "ei ihan vielä aloitettuja")

Kävi kerrankin hyvä tuuri vetoketjun ostossa: Eurokankaassa saattui juuri sopivasti erä vetoketjuja puoleen hintaan (poistuvia värejä tms.) ja siitä laarista nappasin takkiin sopivan ketjun mukaan. Tarkistin vielä normaalihintaisetkin, mutta eipä niistä paremman väristä löytynyt.




Lanka: Gjestal Napoli exclusive, väri 507
Puikot: 4,0
Koko: 122/128 cm
Langanmenekki: 259 g


Lanka on tekokuitua, mutta ah niin ihanan pehmää, että. Vähän lötköä ehkä, mutta tuskin haittaa käytössä. Vauvalle saisi ihanuuksia.

Mallin kehittelin omasta päästä, mallineulekirjoja selailin ja siitä se ajatus sitten lähti. Ei mikään maailmaamullistava keksintö, mutta vähän pintaa kuitenkin. Kuvassa näkyy vähän huonosti.

Mitat otin Ann Buddin The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns -kirjasta. Kirjaa ei olisi välttämättä muuten tarvittu (vanhempi Neiti on suunnilleen saman kokoinen kuin kummipoika), mutta halusin takkiin istutetut hihat. Niiden tekeminen ei kuulu asioihin, jotka osaan ulkoa hatusta vetäen. Turvauduin siis kirjan apuun ja hyvä se olikin, kavennusmäärät kerros kerrokselta lueteltuina. Ainoa hankaluus tuli siitä, että myös lasten koot olivat mitoitettu rinnanympäryksen mukaan. Piti siis ensin arpoa valmiiden töiden ja muiden ohjeiden avulla mikä koko minkäkin pituiselle lapselle pitäisi tehdä. Toimin fiksusti ja laitoin mitat kirjaan ylös, selviää seuraavalla kerralla vähän helpommalla.

12.3.2009

Kolmeen kertaan tehtyä

Pitkästä aikaa koneella.
Vanha tietokone sanoi työsopimuksen irti - ensin piti niin pahaa ääntä, ettei uskaltanut kun hetken kerrallaan käyttää. Ilmeisesti tuuletin hajosi. Se vaihdettiin uuteen, mutta pian alkoi uusi pörinä. Levyt vetelivät viimeisiään. Vanhimmat osat koneesta olivatkin ikivanhoja Pentiumin osia, joten eiköhän ollutkin aika jo uusia koko masiina. Onneksi saatiin kaikki tarpeellinen vielä vanhoista levyistä ulos kaivettua! Nyt on siis uusi hieno kone ja käyttövalmiinakin.

Mitään merkittävää ei ole tämän blogitauon aikana valmistunut.
Sylvistä on tehtynä takakappale ja toinen hiha, mutta jälkimmäinen menee purkuun. En halunnut kokonaan ohjeenmukaista leveää hihaa, vaan vähensin aluksi silmukoita, mutta tuli vähän liiankin kapea.

Revontulihuivia olen automatkoilla tehnyt ja aika pitkälle on edennyt.

Kaivoin myös naftaliinista viime syksynä aloitetun tennessse-puseron vanhemmalle neidille. Näin kevään korvalla olisi hyvä saada valmiiksi. Onneksi tuli vähän arvota leveämpi - mahtuu vielä nytkin. Vähän lisää pituutta, niin hyvä tulee.

Pisimmällä on kummipojalle lahjaksi tuleva neuletakki. Osat ovat olleet valmiina jo jonkun aikaa, ompelutyöt ja vetoketju puuttuvat. Päättelykeijun olisi syytä kohtapuoliin ilmaantua, koska juhlat ovat jo sunnuntaina. Vetoketjun ompelu vaan on aina yhtä tuskaa.

Ainoat oikeasti valmiit ja jo käytössäkin olleet tekeleet ovat nämä huovutetut lapaset. Väritkin kuvassa melkein oikein.



Lanka: Virolainen villa 8/2 ja Maija (väri 221)
Puikot: 3 ja 3,5
Langanmenekki: 52 g


Langat siis jämäosastolta. Vironvilla Revontuli-huivin loppu, ja nyt sitten tosiaan loppui! Myös Maija loppui totaalisesti, tasan tuon verran jäi poikittain neulotusta jakusta.

Kolmeen kertaan lopulta lapaset tein, kuten otsikossa kerrotaan. Ensin ajattelin tehdä samalla systeemillä kuin äidin lapaset, toinen tummempi, toinen vaaleampi. Väriero olikin sitten niin suuri, etteivät enää näyttäneet samaan pariin kuuluviksi. Ok, tehdäänpäs sitten raidalliset. Purkuun puolitoista lapasta. Toisen lapasen puolessa välissä alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei lanka sittenkään riitä. Ei kun uudelleen purkamaan. En kuitenkaan viitsinyt ihan kokonaan purkaa, molemmat puoleen väliin vain ja lisäyksenä harmaimmat raidat.
Lankaa tuli siis pätkittyä aika tavalla, mutta onnisti lopulta. Peukaloissa alkaa jo näkyä värien liukuminen toisiksi.

Koko on vähän pienempi kuin edellisissä. Resoria saman verran, sitten lisätty silmukoita 56:een. Kerroksia ennen peukaloa 27. Silmukoita peukalossa 20. Peukalon jälkeen 45 krs. Kärkikavennukset tein niin, että puolet silmukoista kavensin joka toisella kerroksella ja loput joka kerroksella. Peukalossa 24 krs + kavennukset. Tämän verran olin jonnekin paperin kulmaan kirjoitellut, laitan nyt ylös vastaisen varalle. Sopivan kokoiset omiin pieniin kätösiini ovat.

Ihanan lämpimät ja pehmeät. Ja kivan värisetkin vielä! Vaikka Mies totesikin kun näki ensimmäisen kerran: "Noihan näyttää jo käytetyiltä!" Että kiitti vaan, mutta sitähän tuo huopuminen teettää!





12.2.2009

Jakku

Kun jotain oikein ottaa asiakseen, niin valmista tulee. Päätin, että jakun pitää valmistua Jumbon tapaamiseen tiistaiseksi ja onnistuihan se. Täytyy laittaa noita omia deadlineja näköjään käsitöillekin, että tulee valmista!

(Värit on oikeammat alemmassa kuvassa, ylemmässä näkyy laskokset paremmin.)






Malli: Drops 106-1
Lanka: Maija (värit 221 ja 222), Cotton Viscose (väri 27) ja Nalle (väri 011)
Puikot: 3,0
Koko: pituus S, leveys M
Langanmenekki: 605 g

Langat siis marraskuussa tilattu Tapiolta (Maijat silloin tarjouksessa...) joten meikäläisen tahtia suorastaan nopeasti valmistunut työ. Varsinkin kun otetaan huomioon että maltoin aloituksen kanssa ja väliin tuppasi niitä joululahjatöitäkin. Lisäksi varsinainen neulontatyö on ollut valmiina ainakin pari viikkoa. Taas tuo viimeistelyvihulainen...

Vähän (tietysti) piti modata oman pään mukaan. Eihan mitään voi kokonaan ohjeen mukaan tehdä! Lanka vaihtui Alpacasta arkisempaan Maijaan. Kyllä sitä Alpacaa vakavasti harkitsin, mutta kun Maija tosiaan oli niin halpaa tarjouksessa, että sai kelvata. Ei haittaa ollenkaan.

Tällaisen pygmin (kiitos Marsu!) pitää lähes aina lyhentää takkejaan(kin), mutta tämä oli passeli ihan suoraan mallista. Leveys ei sitten vastaakaan pituutta, joten kokoa suurempi oli tehtävä. Onneksi tässä mallissa se oli erityisen helppoa kun poikittain kudottiin - ei tarvinnut edes laskea uusia silmukkamääriä!

Sitä vaan ihmettelin, että on se kumma kun tuollaista poikittain neulottua takkia ei käsketä tehdä yhtenä kappaleena etureunasta etureunaan, vaan kolmessa eri osassa ja sitten neulottaisiin yhteen. Minä, joka välttelen viimeiseen asti saumojen ompelua, tein vartalo-osan tietenkin yhtenä kappaleena. Tosin tajusin sen vasta kun oli aika aloittaa ensimmäistä etukappaletta. Sen sain jatkettua takakappaleesta, mutta toisen puolen tein sitten niin, että purin luomiskerroksen, poimin silmukat ja jatkoin siitä. Laiskuuden huippu?

Langanmenekki ihmetytti taas kerran. Laskeskelin tilausta tehdessäni, että paljonkos Maijaa sitten tarvitaan. Päädyin seitsemään kerään vaaleampaa ja kolmeen kerään tummempaa lankaa. Täydellisesti onnistui: kumpaakin väriä jäi vajaat kerät. Cotton Viscosia oli ohjeenmukaiset kolme kerää, joista myös jäi vajaa kerä jäljelle. Olin vielä ostanut vaaleanpunaista Maijaa etumukseen, mutta värihän osottautui ihan liian vauvan vaaleanpunaiseksi, että piti jättää varastoon. Korvasin sen valkoisella Nallella, sitä kun löytyi varastosta, ei tarvinnut lisäostoksille lähteä. Niin, siis lankaa oli 15 x 50 g eli 750 g yhteensä, jäljelle jäi vain kolme vajaata kerää, mutta jakun paino on vain pikkuisen päälle 600g.... Vaikkei Nallea olisikaan mennyt 100 g:aa, niin.... (unohdin punnita Nallen menikin, kerä oli jo aloitettu aikaisemmin.)

Vähän pisti alkuun silmään, kun nuo laskokset ei olalta mene samaan kohtaan. (Ei kai kun edessä on kahdet ja takana vain yhdet!) Onneksi niitä ei itse käytössä näe!

Mutta lopputulos on kyllä ihana! Ja värit meikäläiselle juuri passelit! Tästä tulee varmasti lempparineule pitkäksi aikaa.

9.2.2009

Joululahjasukat

Olisiko vihdoinkin aika päivittää myös blogiin eräs joululahjaneulomuksista...?

Ne kovan onnen dominosukat tein sittenkin valmiiksi ja Sisko sai ne joululahjaksi. Unohdin ne tietenkin sekä punnita että kuvata, mutta nyt on Sisko-kulta kuvat räpsinyt. Kiitoksia kovasti!





Malli: Dominosukat, Drops 105-43
Lanka: Fabel, väri kanerva-mix 674
Puikot: 2,25
Koko: 35/37
Langanmenekki: 102 g

(Langanmenekin sain sitten jäljelle jääneistä lankanöttösistä)

Projekti osottautui yhdeksi vuoden hankalimmista operaatioista! Ensimmäinen virhe oli tietenkin se, että valitsin (vahingossa toki) väärän kokoiset puikot, ei 2,25 vaan 2,5. Enkä sitten viitsinyt vaihtaa pienempiin kun huomasin virheen, vaan fiksuna ajattelin nilkan kohdalta kaventaa vielä yhdet silmukat per ruutu. Lopputulos: ylhäältä lerpsu ja jalkapöydän päältä liian tiukka. Ei kun purkuun. Ei, ei edes purkuun, vaan nurkkaan häpeämään! Siinähän sitten sukka-rukka uhkasi UFOutua ja jäädä ikuiseksi ajoiksi tekemättömien töiden listalle ja ehkä joskus purkautumaan muuttuakseen joksikin ihan muuksi.

Mutta jäi se ajatus erilaisella tekniikalla tehdystä sukasta sen verran kaivelemaan, että vihdoin kaivoin tekeleen esille ja purin ja uudelleen aloitin alusta. Ne pikkuiset neliöt kun valmistuivat nopeasti ja tuli se tuttu "vielä yksi" into päälle.

Toiselle sukalle meinasi käydä kuten ensimmäisellekin - lentää nurkkaan. Siinä alkoivat väritykset kasaantumaan liiaksi samoihin kohtiin. Loppujen lopuksi sitten yritin siirrellä lankoja eri kohtiin, ettei olisi näyttänyt liian samalta. (Kuvassa sukka vasemmalla, huomaatteko?) Ihmeellistä, kun ensimmäisestä sukasta tuli mukavan sekametelinen ilman yrittämistäkin...

Päätin antaa armon käydä oikeudesta ja lopulta tyytyä epätäydellisiin sukkiin. Eihän niitä itse tarvitse pitää. Kun lankakaan ei ollut sitten minun väriseni, vaikka värikartassa siltä näytti. Liikaa oranssia ja turkoosia. Vaikka myönnettäköön, että mitä enemmän sukkia ja lankoja katselin, sitä mielyttävämmäksi väritys muuttui. Jos en olisi jo siinä vaiheessa päättänyt lahjoittaa sukkia pois, olisin ehkä sittenkin pitänyt itselläni....

8.2.2009

Shedir-sormikkaat

Onneksi tauti ei ollut kovin sänkyynkaatava eikä pitkäaikainen.
Otin itseäni vihdoinkin niskasta kiinni ja viimeistelin Shedir-sormikkaat nuorelle miehelle.



Malli: Palmikko Shedir-pipon mukaan Knittystä
Lanka: Flotte Socke Stretch Ringel 4-fach, väri 3022
Puikot: 2,5
Langanmenekki: 38 g


Nyt on vihdoinkin setti valmis pipon kanssa. Eihän tuo kuvio edelleenkään kovin kummoisesti näy, mutta pitihän samanlaiset saada. Tein loppukavennukset ihan omalla sovelluksella. Isommasta kuvasta saa vähän selvää.

Silmukkamääriä katselin vähän sekä Kaspaikasta että Garnstudiolta. Ja tein sitten ihan oman sovelluksen.... Synttärilahjaksi ei noista sitten ollut. Sen verran usein piti kokeilla saajan käteen, että ei ollut järkeä lahjaksi antaa. Mutta halusin sormista oikean pituiset, eikä ihan mitä sattuu. Vähän ennakkoon tuli siis käyttöön. Eihän noin ohuita sormikkaita vielä ulkona voi pitää, kauppareissulla ja muilla automatkoilla menee.

Jännää muuten, että sormikkaisiin meni lankaa hieman enemmän kuin pipoon. Hyvä pistää mieleen seuraavia projekteja varten!

Seuraavaksi käyn oman jakkuni kimppuun, yritän saada saumat ommelluksi (!) ennen tiistaita, että saan uutukaisen neuleen Jumbon tapaamiseen.