Kun ei ole muutakaan

niin raportoin tähän väliin Revontulihuivin, jonka tein keväällä siskolle synttärilahjaksi - sisko on jo NIIN vanha, että kaipaa lämmikettä luittensa ympärille :-) Unohdin ottaa kuvan ja olen hoputellut siskoa kuvaamaan huivin, mutta eipäs ole ehtinyt (vai vanhuuden muistamattomuuttako sekin on?) hänkään.

Kenellekään blogimaailmaa seuraavalle Revontuli ei liene enää uusi ja ihmeellinen asia, joten eipä tuo kuvan puute niin suuri asia ole. Värin saatte kuvitella: kolmea eri vihreän sävyä, juuri saajalle sopivaa. Tai kurkatkaapa vaikka räveltämöstä, Evillan Havumetsä A-87.

Langankulutus oli tasan tarkkaan koko vyyhti, 200g. En halunnut jättää yhtään ylimääräistä nöttöstä pyörimään, joten tein huivista niin ison kun pystyin. Ja sitten kävi tietysti niin, että viimeinen reikäkerros piti tehdä kuusi kerrosta ennen aikojaan eli edelliseen "ei lisäystä" kerrokseen. Onneksi sitä ei huomaa, jos vaan huivia katselee, eikä rupea mittanauhalla mittailemaan!

Niin, ja lankaa ei todellakaan jäänyt kuin korkeintaan pari metriä!

Ruma

... ei tästä oikein muuta voi sanoa. Pitkään aikaan en ole tehnyt mitään, minkä lopputulos olisi ollut näin ruma!

Se takia se onkin ollut jonkin aikaa laatkon pohjalla häpeämässä ja odottamassa viimeistelyä.

Malli: oma
Lanka: Novita Kolibri (051)
Puikot: 3,75
Langanmenekki: 78 g

Lankakerä kädessä visioin valmista mekkoa mielessäni, mutta ei se ollut mitään tänne päinkään. Helmasta piti tulla nätisti raidoittuva ja laskeutuva. Lanka olikin liian paksua - mekko on jäykän ja seisovan näköinen, kuten myös keeppi. Raidatkin on liian leveitä, eikä värit vaihdu tarpeeksi nopeasti. Vyötärölle tuli liikaa silmukoita ja väljyyttä on liikaa.
Eikä sukkia tullut ollenkaan, kun ei kolmannellakaan yrittämisellä tullut kunnollista. Yritin tehdä poikittain neulottujen saapikkaiden ohjeella, mutta aina jäi teräosa liian pieneksi. (Enää en muista mistä lehdestä ohje oli, joku vanha Suuri Käsityölehti.)

Kolibri oli hautunut laatikossa jo pitemmän aikaa. Onneksi sitä ei koskaan tullut kahta kerää enempää ostettua! Vaikka halvalla sai... Ei ole valmiina ollenkaan sellaista kuin kerällä näyttää. Ajatus (kai) oli, että jollekin "Kaikki langat kutittaa" -tyypille olisi pipo tullut. Ei ole kukaan halunnut pipoa juuri tästä langasta, joten kuvittelin sen olevan paikallaan nuken vaatteeksi. Eipä siitä ollut siihenkään...

Taidanpa kaikesta hulimatta siltikin antaa nämä lahjaksi toiselle naapurin tytölle (ne edelliset meni toiselle). Meillä on nimittäin näitä nuoria äitejä useampikin naapurustossaj a kaikilla vielä synttärit samaan syssyyn! Kun olen kerran vaatteita nukeille luvannut, niin olkoot sitten. Nyt ei nappaa enempää pientä väkerrystä tehdä.

Nukenvaatteita

Tässä jokin aika sitten hehkuttelin nukenvaatteiden teon nopeutta. Mutta alkaahan se tahti hiipua, kun urakoimaan alkaa. Kun on vielä lahjavaatteista kyse, ei sovi turhia viivytellä.

Alku sujui lupsakasti (takki). Pikku hiljaa hyytyi (housut). Sitten jo ketutti - pipo oli kuitenkin liian pieni, vastavasti sukista tuli liian isot. Pipon tein uusikisi, sukkia en. Vielä piti lapasetkin vääntää.

Malli: vanhoista nukenvaatteista mittoja
Lanka: Nalle tumma harmaa (044) ja Nalle Colori (832)
Puikot: 3,0
Langanmenekki: 117 g

Lankojen päättelyssä meinas mennä hermot: niitä oli miljoona ja sata. Napit olisivat voinet olla paremmatkin, mutta ei löytynyt. Luulin, että keltaisia nappeja olisi ollut, taisin muistaa väärin tai sitten ovat todella hyvässä tallessa!

Nyt löytyi ensimmäinen yhdistelmä, jossa tuo hirvityslanka ei ole ihan kamala! Harmi, että hirvityslankaa riittää, mutta harmaa käy vähiin...

Saaja ilahtui vaatteista. Tosin nukke on vähän BB:tä pienempi, eli reiluja ovat. (Pienempi pipo olisi riittänyt, sukat on syytä pitää punttien sisällä, etteivät putoa)

Vielä lisääkin nukenvaatteita on tulossa. Eivät ehtineet tähän postaukseen mukaan, sillä vähän ovat vielä kesken ja kiinnityssysteemiä pitää miettiä.

Jumbon tapaamiset

Merin lopetettua Jumbon tapaamisen ilmoittelut, päätimme Anittan kanssa, että tästä lähtien kokoonnumme

Jumbon Fazerilla
joka kuukauden 10. päivä alkaen klo 18.
(ja loppuen vimeistään klo 21, kun paikka suljetaan....)

Näin viikonpäivä vaihtelee ja kaikki halukkaat pääsevät edes joskus mukaan.
Voidaanhan päivää vielä rukata, jos tarvetta ilmenee.

Mutta seuraava tapaaminen siis heti maanantaina 10.8.
Kaikki innostuneet mukaan!

Lomaterkkuja!

Mikä kumma se on, että meikäläiselle ei vaan kesä ole neulomisaikaa? Siis periaatteessahan aikaa on suorastaan keskimääräistä enemmän, mutta kutomuksiin tulee tartuttua todella nihkeästi. Ulkona ei viitsi, kun on liian kuumaa (vaikka olisi puuvillalankaa) ja kädet hikoaa kumminkin. Ja vaikka illallakin telkkarin ääreen nauliintuisikin ei hommat etene.

Viime kesänähän painiskelin Miehen sukkien kanssa. Tänä vuonna on jatkui sama teema: lankana samainen Flotte Socke Strech. Mallina jo kertaalleen kokeiltu Baby Bootikin. Tällä kertaa koko vain on julmasti vauvan sukkaa isompi. Nämä ovat Vanhemmalle Neidille, joka ilmoitti haluavansa polvisukat, kun edelliset on jo liian pienet ja liian paksut ja muutenkin tyhmät!

Malli: Nancy Bush, Baby Bootikin
Lanka: Flotte Socke Stretch Ringel (3024)
Puikot: 2,5
Koko: 31-32
Langanmenekki: 87 g

Yllättävän pientä modaamista vaati, vaikka koko kirjassa onkin "infant". Pystyin tekemään yläosan samalla 60 s:lla mikä on ohjeessakin. Tosin puikot onkin reilusti 1,75:ttä isommat.... Varmuudeksi yläosassa on kolme kertaa koko varren ympäri oleva simpukkakuvio - voi näin alkuun olla vähän rypyssä ja vielä riittää kasvunvaraakin! Etuosan tein kolmen mallikerran levyisenä ja muutin takaresoria hieman.

Kantapää on malliltaan ranskalainen ja kiilakavennukset tulivat tavallista enemmän "pohjan puolelle", jotta kuvio jatkuisi nätisti jalkapöydälle. Siitä taas aiheutui ongelmmia kärkikavennusten kanssa. Yläosassa oli enemmän silmukoita kuin pohjaosassa.... kuvionkin piti jatkua loppuun asti kauniina.... Pari ylimääräistä kavennusta, niin toimihan se!

Taas täytyy antaa tunnustusta neulesuunnittelijoille. Jos vähänkään monimutkaisempaa kuviota/mallineuletta tekee ja sitten virittää ne viimeisen päälle kauniiksi ja jatkuviksi, niin on siinä hommaa. Puhumattakaan siitä, että sarjottaa tekeleensä vielä eri kokoihinkin! Ihaillen siirryn takaisin Tikrun Kukkasukkien pariin!

Bikinit

"Äiti, Lotta ei voi lähteä reissuun, kun sillä ei oo uimapukua!"

Kauheaa, eikö totta! Meidän nuoremman neidin nukke ei siis voi lähteä lomareissulle meidän kanssa, kun sillä ei ole uimapukua. Nukkehan on pehmeävartaloinen, mutta mitäs siitä. Kerran isosiskon Baby Bornillakin on uimapuku.

Äiti töihin siis. Onneksi kaupasta sattui sopivasti silmiin Andrea Kreativ -nukenvaatelehti. Sieltä sitten löytyi kokoelma kesävaatteita. Olisihan nuo varmaan omasta päästäkin kehitellyt tai sitten netistä etsimällä. Tällä kertaa valitsin kuitenkin helpoimman tien ostamalla lehden. Vaikka ei se ehkä sittenkään kaikkein helpoin mahdollinen ratkaisu ollut - lehti on saksankielinen enkä juurikaan ole saksaksi neulonut. Muutoinkin koulusaksa on hieman ruosteessa.... netin apuun jouduin siis lyhenteiden kanssa turvautumaan, jotta ymmärtäisin kaikki systeemit. Onneksi bookmarkeista löytyvät sekä Ullan että Garnstudion sanastot!

Neiti sai itse valita värin jämälankaosastolta, joten arvata saattaa:

Malli: Andrea Kreativ -lehti, nro 0544
Lanka: Viola (vihreä 16) sekä Erika luonnonvalk.
Puikot: 2,75
Langanmenekki: 67 g

Setissä siis bikinit ylä- ja alaosineen, kietaisuhame ja lippis.

Hatusta piti tulla lierihattu, mutta viime hetkillä Neiti muutti mieltään ja tahtoikin lippiksen. Mitäs siitä, tiesipä pienempää virkkausurakkaa äidille! Nyt on vielä toiveissa tuo riippukeinu. Mutta kun se on virkattu.... ja tuo vaalea lanka on loppumetreillä. Ehkä jotain keksitään, mutta en luvannut vielä. Luultavasti koitan tehdä sen Neidille synttärilahjaksi elokuuksi.

Tämä projekti olisi hyvin sopinut KYH-tempaukseenkin. Onneksi ei moiseen hullutukseen tullut mukaan lähdettyä! Tosin melkein jo lupasin naapurinkin tytöille synttärilahjaksi tehdä nukenvaatteita, joten olisin saattanut jopa pärjätä kaikkien parinkymmenen projektin kanssa... Harmi, kun en tajunnut jo kuukausi sitten, että nukenvaatteet olisivat oiva KYH-kohde.

Nyt voimmekin sitten lähteä reissuun kaikkine kamppeinemme, joten päivityksiä ei hetkeen ole tiedossa. Saapa nähdä saanko mitään valmista edes aikaiseksi. Parit sukantekeleet on puikoilla, puisethan saa ottaa lentokoneesenkin mukaan, eikös niin?

Hyvät lomat ja juhannukset kaikille!

Meloni

Tämän mekon tarina alkoi, kuinkas muuten, Ogelin tapaamisesta kuukausi sitten. Törmäsin alelaarissa juuri sopivaan lankaan Neiti Vihreälle. Mielessä olikin pyörinyt, että Neidille voisi joskus tehdä muutakin omaa kuin vain villasukkia. Melkein kaikki (neuleetkin) on perity isommalta. Kuusi kerää lankaa varmaankin riittäisi jonkinlaiseen tunikaviritykseen.

Mielessä pyöri kaikenlaisia mahdollisuuksia. Liian monia. Ehdottomasti ylhäältä alas. Jos vaikka lankaa olisi naftisti, saisin käytettyä kaikki. Olin jo kallistua tuttuun ja turvalliseen Helmiksen tunikaan. Mutta sitten keksinkin, että haluan hihattoman mallin. Aivot eivät taipuneet raglaniin hihattomana.

Löysin Sateenkaaren. Melkein sopiva. Helmaan vaan pitäisi löytää joku kiva pitsineule, pelkkä vihreä ei suorana ollut sitä mieleen.

Ja sitten silmiin osui Vesimelonimekko! Sen vihreä väri oli juuri sopiva ostamaani lankaan. Yläosan Tennesseet on jämiä isomman neidin raitapaidasta - lankojen tiheydetkin sopivat melkein yhteen. Punainen loppui juuri strategisesti hieman ennen aikojaan. Valkoinen sopi siihen täydellisesti, melkein tuli alkuperäistä parempi, vaikka itse sanonkin.

Malli: Watermelon Dress
Lanka: Tennessee (pun. 537, valk. 011 ja ruskea 638) sekä Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Koko: 4 v
Langanmenekki: 252 g

Kokoa piti vähän kasvattaa, kun ohjeissa suurin oli 22". Ärsyttäviä nuo jenkit, kun ilmoittavat lastenkin koot rinnanympäryksinä. Taas piti mittanauhaa kaivaa esille ja laskeskella mitä kokoa oikeasti tekisi. Mutta jälleen oli apua Ann Buddin kirjasta The Knitter's Handy Book Of Sweater Patterns, jota olen ennenkin tainnut hehkuttaa. Siitä totesin, että lisäykset oli ohjeessa tehty aika lailla samaa tahtia kuin kirjassa ja sitten vaan lisäsin silmukoita samaan malliin edelleen kunnes koko oli sopiva.

Ai niin, olishan siinä sitten tietenkin sekin pikkujuttu, että ohjeeseen oli kirjoitettu nappilista taakse. Minähän posotin ympyrää koko matkan. Mitä nyt muutaman lyhennetyn kerroksen tein taakse.

Helmaan tein aluksi 10 o, 2 n resorin ja lisäsin silmukoita 5 cm välein aina nurjien silmukoiden keskelle. Pituutta taisi tulla helmalle noin 40 cm. Pikkusen turhankin pitkä - taas on kasvunvaraa. Parempi ollakin, nyt jo näyttää siltä, että suosikkimekko on valmistunut! (Eikä se oikeasti ole noin tiukka, Neiti vetää käsillään helmaa taakse.)

Vaikein kohta olivat siemenet. Siihen tyssäsi yli viikoksi, kun en osannut päättää miten ne asettelisin. Onneksi oli oikea vesimeloni tarjouksessa ja siitä keksittiin katsoa miten siemenet oikeasti asettuvat. Kaksi melkein tasaista riviähän niitä oli. Minulle tuottaa aina suurta vaikeutta laittaa jotain satunnaiseen järjestykseen - aina laskeskelen silmukoita ja kerroksia. Niinpa turvaudun Miehen apuun. Lykkäsin mekon ja silmukkamerkkejä syliin ja sanoin, että mätkipä siihen. Ja hyvä tuli!

Ainoa huono puoli on, että vaikka pääsinkin eroon punaisesta Tennesseestä ja ruskeasta oleva nöttönen sen kuin pienentyi, jäi varastoon nyt reilut kaksi kerää vihreää. Avanti Cottonia. JOS olisi ollut koko mekko vihreää, määrä olisi ollut varmaan sopiva... Pitäisiköhän tehdä nukelle samanlainen? Ai niin, se punainen loppui....

Harmitti vähän, etten ehtinyt KIPpailemaan. Olisi ollut kiva nähdä Marsun koolailut ja mitä lie muutakin tapahtumaa. Mökkeily kuitenkin voitti meidän perheen äänestyksen 4-1. Olisinhan voinut kotiin jäädä ja lähteä julkisesti kutomaan, mutta lähdin kuitenkin mökille muun perheen mukana. Ja ihan mukavaa siellä oli ja kiva ilmakin, joten harmitus jäi pieneksi.