Ampparipesiä anopille

Tänä kesänä on amppareita lennellyt enemmän kuin tarpeeksi, ihan joka puolella.

Meillä mökillä on joka kesä ainakin pari pesää jostain löytynyt. Niinpä päätin tehdä muutaman valepesän jo valmiiksi kevääksi. Annoin ne anopille nimpparilahjaksi, saa hän päättää missä eniten tarvitaan. 

Lanka: Nordea Ville (812)

Koukku: 4,0

Langanmenekki: yht. n 90 g

Koko: tennispallo

Varsinaista ohjetta ei ollut, palloa yritin lähteä virkkaamaan. Ensimmäinen versio oli tummemmasta langasta ja siitä tuli turhan iso. Se ei päässyt edes kuvaan ja saa jäädä "varapalloksi", jos tarvitaan vielä useampi. Toki lankaa on vielä jäljellä, voin tehdä lisää, jos keksitään lisää paikkoja.

Kesähärpäke

Kesä on vierähätänyt niin nopeasti, että bloggaukset ovat vallan jääneet jälkeen. Myönnetään, ettei kovin paljon valmista ole tullutkaan, pikkuhiljaa jotain.

Alkukesästä otin työn alle viime kesän kesäpaitaprojektin loppuunsaattamisen. Paita jäi lähes viimeistelyä vaille valmis -tilaan syksyn saapuessa. Niinpä urakka ei ollut suuren suuri, paitsi langanpäitä oli ihan liikaa pääteltäväksi! 

Ihastuin Onionin Hemp+cotton+modal -lankaan ja erityisesti sen herkullisiin väreihin. Niistä piti ehdottomasti saada kesäpaita. Löysin myös kivan ohjeen, Ravelrystä tietenkin.

Paitaa oli kiva tehdä, koska palasista tehty malli eteni nopeasti palasta toiseen. Koska tiheys ei ihan täsmännyt ja muutenkin mallia oli hieman hankala muuttaa, päädyin lopulta vain kasvattamaan palasten kokoa jokusen kerroksen, jotta sain koon riittämään rinnanympäri. 

Onneksi tajusin jo heti alkumetreillä, että missään tapauksessa en halua ommella kaikkia paloja yhteen, vaan taktikoin yhdistämällä palat päättelykerroksella neulomalla palat yhteen. Se aiheutti pientä säätöä, mutta oli kyllä sen vaivan arvoista! Minäkö inhoaisin ompelua? :D

Kainaloon piti tehdä ylimääräinen säätö, kun lopputulemana oli avoin kainalo rinnan alle asti! Jouduin siis sittenkin  ompelemaan vähäsen saumoja. 

Malli: Oahu

Lanka: Onion Hemp+cotton+modal pun. (403), sin. (407), kelt. (419) ja lime (414)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 240 g

Lopputuloksen "hihan" härpäkkeet vähän vaivaa. Ne lerpattavat vähän hassusti, mutta menee näinkin. Mukavan viileän kesäinen pusero, jossa värit ovat kohdillaan. 

Ihastuin palasiin niin, että suunnittelin jo tekeväni jossain vaiheessa palapeiton samalla systeemillä. Sinne saisi upotettua mukavasti jämälankojakin. Katsotaan.... 

Lahjahuivi

Innostuin Stewen Westin Exploration Station huivista, niin kuin kaikki muutkin. Olen huomannut, että varsinkaan isoja huiveja en tule kuitenkaan pitäneeksi, joten piti keksiä joku muu hyvä saaja huiville. 
Mikäpäs muu kuin hyvä joululahja! Maalis-huhtikuussa valmistunut ensimmäinen joululahja! Hyvä minä! Kerron lisää myöhemmin, jos vaikka saaja sattuu lukemaan blogia.

Siitä se ajatus sitten lähti pidemmällekin. Sain kutsun 40-vuotissynttäreille. Synttärisankari  kutoo itsekin paljon ja varsinkin muille, mutta joka ei koskaan saa mitään itsetehtyä "koska tekee itse". Tiedän, kuinka ihanaa silti on saada jotain itsetehtyä, jotain, joka on ajatuksella valmistettu juuri minulle.

Siksi valitsin värimaailman oikein tarkkaan ja saajalle sopivaksi. Kelasin lopulta _kaikki_ Ravelryn (silloiset) noin 3000 projektia läpi saadakseni ideoita ja pohjaa työlle. 

Lopulta päädyin versioon, jossa värinä A eli "väliraita" on valkoinen. Sitten punaista, sinistä ja vihreää. Kirkkaita, saajan värisiä. Vielä sopiva lanka ja juuri oikeat värisävyt. 

Toinen huivi oli paljon helpompi tehdä kuin ensimmäinen. Ymmärsin olla katkaisematta lankoja ihan joka paikaissa, vaikka käskettiin. Reunan I-cordin sisällä lanka kulki mukavasti piilossa reunassa ja säästyin monen monelta langan päättelyltä. Muutenkin homma sujui sutjakkaammin kun tiesin mitä tehdä ja mitä tulee seuraavaksi. 

Malli: Exploration Station

Lanka: Hjertegarn Sock 4, valk. (1000), fuksia (4340), vedenvihr. (1424) ja  sin. (6500)

Puikot: 4,0 

Huivia oli kiva ja mielenkiintoista tehdä, kun kahta samanlaista kohtaa ei ollut. 

Langanmenekkiä jännitin. Olin varannut valkoista ja sinistä kaksi kerää ja punaista ja vihreää yhdet kerät. Teoriassa niiden piti riittää, koska kerässä on 210 m ja ohjeessa sanottiin vähän vähemmänkin riittävän (183 m ja 169 m). Lopulta vihreä, jota piti mennä vähemmän, jäi vain pienen pieni päättelypää, kun taas punaista jäi vähän enemmän, vaikka sitä piti kulua enemmän. Eihän noita metrimääriä ihan noin tarkkaan yleensä ilmoitetakaan. Metrin tarkkuudella! Mutta aika lähellä kuitenkin.

Saaja tykkäsi lahjasta ja muutkin olivat sitä mieltä, että värien valinta osui nappiin. Kannatti siis käyttää yksi viikonloppu pelkästään suunnittelutyöhön. 

Pienelle pientä

Jokin aika sitten sukuun syntyi uusi tulokas ja pitihän vauvalle tehdä jotain kivaa. 

Valitsin tutun ja turvallisen bambulangan, se on ihanan pehmeää vauvankin iholle, vaikkei sitä ehkä pelkkää paljasta ihoa vasten pidetäkään.

Kun aloitin projektin, en tiennyt onko tulokas tyttö vai poika, joten valitsin molemmille sopivia värejä pienellä retro-ajatuksella. 

Pöllömalli ei tällä kertaa inspiroinut, valitsin samasta katalogista toisen mallin. Raitajakku on ollut listalla "olisi kiva tehdä jollekin" ja nyt se pääsi puikoille. Ohjeesta poiketen päätin vähän istuttaa hihoja ja jättää hupun pois, koska ihan pienellä vauvalla se on mielestäni vähän epäkäytännöllinen ja jää helposti niskaan ikävästi ruttuun.

Malli: Hjertegarn Baby Design nr. 11, malli E (takki)

ja perinteinen sik-sak-myssy

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo rusk. (2500), lime (7070) ja vedenvihreä (6029)

Puikot: 3,0

Koko: 3-6 kk

Langanmenekki: 150 g

Takin ehdin tehdä vallan hyvin, mutta myssyn kanssa meinasi tulla kiire. Lankoja päättelin vielä matkalla vierailulle.... 

Ribbipaita

Jostain kumman syystä lapset kasvavat edelleen hurjaa tahtia, eikä neljä vuotta vanhat paidat tahdo mahtua päälle. (Ei edes sille nuoremmalle!)

Vähän sain vihjailua, että uusi, lyhythihainen neulepaita kevääksi olisi kiva juttu.

Ohjeeksi valikoitui Cookie A:n Katarina Rib, jota olen katsellut sillä silmällä, että voisipa tuonkin tehdä. Omalle vartalolle tuo ribbineule ei ehkä ole kaikkeiin imartelevimpia, mutta hentoiselle teinille, se sopii vallan mainiosti. 

Langaksi valikoitui ihanan pehmeä, mutta toivottavasti ei ihan liian kuuma Hjertegarnin Merino Cotton, jossa on puolet puuvillaa, puolet merinovillaa. 

Alku oli yllättävän vaikea. Ensin pääntie oli liian avara ja päädyin purkamaan työn ja aloittamaan alusta.  Vähensin aloitussilmukkamäärää 100 silmukkaan. Aluksi tein 2 o 2 n joustinta ja lisäsin 10 s neljän kerroksen päästä ja toiset 10 silmukkaa seuraavien neljän kerroksen jälkeen. Sitten vielä kaksi kerrosta ja vasta sen jälkeen siirryin ohjeeseen.  

Toinen ongelmakohta oli saada "siirtyvän" osan kohdalle lisäykset kääntymään oikeaan suuntaan. Vaikka periaatteessa olisi voinut tehdä ihan niin kuin ohjeessa sanottiin, niin pitihän pilkunviilaajan päästä säätämään. En ihan hahmottanut olivatko lisätyt silmukat menossa jatkossa mihin suuntaan ja miten päin niiden halusin olevan.  Muutaman yrityksen jälkeen alkoi tulla mieleistä jälkeä. Asiaa vaikeutti se, että osassa valmiissa töissä näytti kaitale kaartuvan eri suuntaan kuin toisissa!  

Malli: Katrina Rib for Haiti

Lanka: Hjertegarn Merino Cotton (9235)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 300 g

Koko: S/M

Paidasta tuli pidempi kuin ohjeessa, kokeiltiin päälle ja todettiin, että nyt on hyvä. Siirtyvän osan annoin mennä niin pitkälle, että kohtasi "sivusauman".  

Pienet hihat olivat myöskin toivelistalla. Lopusta langasta tein looppaamalla hihoja niin pitälle kuin lankaa riitti. 

Heti pääsi käyttöön ja taidetaan tykätä. Molemmat.

Kietaisuhame

Vihdoinkin sain kuvautettua viime talven projektin, puolihameen.

Ihastuin malliin, jonka löysin ystäväni lehdestä. Ensimmäinen ihastus oli tietenkin väri, joka oli "juuri mun" väri. Tykästyin myös tweed-tyyppiseen pintaan. Huomasin, että ohjeessakin oli käytetty kahta eri lankaa ja päätin kokeilla, miltä näyttäisi yhdistelmä yksiväristä Maijaa ja pätkävärjättyä, ohutta sukkalankaa Salidaa. Värissä 34 oli juuri sama violetti kuin Maijan 292. Koetilkusta tuli varsin onnistunut ja ostin lankoja lisää. 

Pientä fiksailua ja uudestaanlaskemista tein, mutta sitten totesin, että hameen etuosa menee niin paljon päällekäin, ettei pieni heitto tunnu missään. 

Mukavaa oli tietenkin myös se, että koko kappale tehtiin kerralla, ja jos pieniä muutoksia matkan varrella tulikin tehtyä, ei tarvinnut muistaa samaa jossain toisessa kappaleessa. 

Hame valmistuikin varsin vauhdikkaasti viimeistelyä vaille. Etureunan hapsut tuottivat lähes ylipääsemättömän ongelman. Ohjeessa oli oikein kuvakin, mutta se ei tuntunut auttavan. Kevään ja lämpimien ilmojen tullen hame tuntui ihan liian lämpimältä sylissä ja niinpä se jäi odottamaan syksyn viilentymistä. 

Syksyllä ilmojen kylmennettyä päätin, että nyt on saatava hame valmiiksi, kun ilmatkin ovat juuri sopivat lämpimälle hameelle. Jouduin tekemään ihan mallitilkun, johon väsäsin reunuksen niin kuin kuvittelin sen tehtävän. Pelotti ruveta tiputtelemaan silmukoita ja leikkaamaan hapsuja isotöisestä hameesta ennen kuin olisin aivan varma mitä olen tekmässä. Kuinkas ollakaan, kun täsmällisesti seurasi ohjetta kohta kohdalta välittämättä muusta, reunus onnistui! 

Malli: Shaggy Squares Skirt, Knitters Magazine 109, Winter 2012

Lanka: Gjestal Maija (292) ja Cewec California Salida (34)

Puikot: 4,0

Langanmenekki: 420 g

Yläreunaan neulon jo reunusta tehdessäni ohuen kumilangan. Se ei kuitenkaan riittänyt notkoselkäiselle, vaan hame uhkasi tippua päältä. Lisäsin vielä toisenkin kumilangan vyötärölle ja se auttoikin.

En laittanut hameeseen nappeja, vaan nepit sekä vyötärölle että alemmas etureunaan, koska se tuntu repsottavan omituisesti.

Ohjeessa oli kuva myös samaa sarjaa olevasta jakusta, jonka ohje oli ollut edellisessä lehdessä. Vähän kiinnostaisi tehdä hameelle kaveri, ei ehkä juuri tuolla ohjeella, mutta kahdella langalla kuitenkin. Epäilyttää vain, tulisiko niin paksua jakkua käytettyä, hamekin on todella lämmin! Salidaa olisi vielä varastossa varmaan jakkuun riittävästi, koska menekkilaskelmissa taisi tulla pieni virhe ja lankaa meni noin puolet siitä, mitä olin ostanut! Ehkäpä fuksianpunainen Maija...?

Tykkään hameesta kovasti. Vaikka Salida näytti aika räväkältä yksinään, niin värit uppoavat Maijaan kivasti ja efektinä on juuri se tweedimäisyys, johon tykästyin. Talvella on hameelle jo ollut käyttöä ja muutama kehukin on saatu! 

Takkiin sopiva huivi ja huiviin sopiva pipo

Sain jo palautetta, että pitäisi päivitellä blogia useammin.
Valmiita töitä olisi esiteltävänä, mutta näin talviaikaan on haastavaa saada otettua mitenkään järkeviä kuvia muuten kuin päiväsaikaan. Se, että useampi henkilö olisi kotona valoisaan aikaan edes viikonloppuna on harrastusten ja töiden yhdistelmänä aikamoista sattuman kauppaa. Töiden esittely ilman kuvia taas tuntuu aika tyhmältä.
Nyt saatiin muutama kuva otettua, lisää enempiin ei riittänyt seuralaisen kärsivällisyys.

Joulunjälkeisistä alennusmyynneistä ostettiin pojalle villakangastakki. Hieno, uusi takki vaati tietenkin hienon uuden huivinkin. Mikä tahansa fleece-huivi ei käy takin kaveriksi. Vaatimuksia oli pilvin pimein: ei liian paksu, ei liian kuuma, ei liian leveä eikä liian pitkä, "ei mitään ihmeellistä", musta.

Eipä siinä sitten muuta kuin langan hankintaan! Päädyimme ohueen "vauvalankaan", 100% merinovillaan. Värin sain hilattua grafiitinharmaaseen vakuuttamalla, ettei kova musta sovi takin kanssa. 

Malliksi päätin valmita klaassisen patenttineuleen. Silllä sain ohueen lankaan paksuutta, mutta samalla ilmavuutta. 

Kyllä oli taas kerran kärsivällisyys koetuksella. Hitaasti, kovin hitaasti tuli valmista. Kun sain tehtyä kolmannen kerän loppuun, laitoin kädet ristiin, ettei tarvitse ostaa vielä neljättä kerää ja jatkaa huivia. Pituus oli kuulemma siinä ja siinä, vaikka alunperin herra oli sitä mieltä, ettei kovin pitkää huivista halua. Eiköhän patettineule vähän käytössä venyykin.  Menee pari kertaa kaulan ympäri ja saa juuri ja juuri saa solmuunkin, tarkoitus kyllä on olla kauluksen alla päät ristissä, ei solmussa. 

Kyllä nyt on hieno!

Malli: Patenttineule

Lanka: Viking Baby Ull (313)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 150 g
Koko: 18 x 150 cm

Viime talvena tein omaan villakangastakkiin sopivat tuubihuivin ja pipon. Ne ova tyhä edelleen mieleisät ja muuten hyvät, mutta kovilla pakkasilla kaipasin vähän paksumpaa pipoa, Niinpä ostin pari kerää lisää Nimbusta ja samalla tunturineuleella kudoin tuubille uuden kaverin.

Malli: Tunturineule

Lanka: Zitron Nimbus (25)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 75 g

Haastavin kohta oli alku: oli vaikeaa vaihtaa 3 o, 1 n neule joka toisen kerroksen 3 n, 1 o. Useamman kerroksen alku piti purkaa, kun annoin vaan mennä ja unohdin kerroksen vaihtumiskohdan. Sitten tajusin laittaa silmukkamerkin ja vähän helpotti. 

Pipo on tarkoituksella pitkä. Sitä voi pitää lörppäpipona tai jos on oikein kylmä, taittaa alaosan kaksin kerroin korville. Hyvin tarkenee kylmilläkin ilmoilla.