Kiva kun tykätään

On se vaan niiiiiin kivaa saada tyytyväistä palautetta tekeleistään.
Kummipoika tykästyi lahjasukkiinsa niin, ettei malttanut koko iltana riisua. Lisäksi tänään sain palautetta, että joululahjaksi tekemäni vauvan sukat jopa pysyvät pojan jalassa - useimmat kun tahtovat viuhkinnassa tipahtaa. Ne oli muuten tehty samalla mallilla kun nuo kummipojankin sukat, polveen asti ja resoria sekä ylhäällä että alhaalla. Oikein kunnon patenttisukat.

Kyllähän toki omat lapset ja mies tyytyväisiä ovat kun saavat äidin tekemiä kutimuksia, mutta ovat vissiin niin tottuneita, että täytyy olla jotain tosi ihqua että suuren riemun aiheuttavat.

Omalle kohdalle ei onneksi ole sattunut sellaisia lahjansaajia kuin äidilleni aikoinaan: Teki kummipojalleen villapaidan. Kyseli sitten jälkeenpäin, että onkos ollut kiva paita, onko tullu pidettyä. Mitä vastasikaan kummipojan äiti:"Se on niin paksu, että ei sitä ole käytetty!" Johan pomppas, äiti tyrmistyi ja päätti ettei moiseen huusholliin ikinä mitään itsetehtyä lahjaksi anna. En olisi minäkään antanut, en myöskään ikinä milloinkaan olisi kehdannut moista kommenttia sanoa. Meidät on kotona kasvatettu niin, että aina kiitetään kauniisti lahjan antajaa ja koitetaanpa sanoa siitä vielä jotain kaunistakin, saatiin sitten mitä tahansa. Samaa olen koittanut omillekin lapsille päähän takoa. Onneksi noita tyrmääviä kommentteja laukovia ei ole itselleni vastaan tullut!