Kevät- ja syysasusteita

Kummipojan synttärit pääsee aina yllättämään. Ensin ne ei olekaan "heti syksyn alussa" eli elokuussa heti koulujen alettua. Eikä sitten "joskus loppusyksystä" lokakuun loppupuolella. Eli ensin ei vielä tarvitse neuloa mitään ja sitten onkin jo liian myöhäistä.

Tänä syksynä kuitenkin onnistuin. Päätin kokeilla miltä Hjerteganin camouflage -lanka näyttää. Ideanahan on, ettei langasta tule varsinaisesti raitoja, vaan väripinnat muodostava "läikkiä". 

No jaa, täytyy sanoa, että vähän petyin neuletulokseen. Kuvittelin koko sukan olevan jotain sen tyylistä kuin mitä nyt tuli kantapään kohtaan. Muulla sukka on lähinnä raitainen. Vaikka toisaalta, silmukkamäärän muutos muutamallakin silmukalla olisi saattanut tuottaa tyystin toisenlaisen lopputuloksen. 

Malli: perussukka kärjestä aloittaen,

 kantapää Wendy Knitsin kirjasta Socks from Toe up

Lanka: Hjertegarn camouflage (7717)

Puikot: 3,25

Koko: 37-38

Langanmenekki:  80 g

Kantapään tekeminen osottautui todella haasteelliseksi. En ollut ennen tuon tyyppistä kantapäätä tehnyt ja kun silmukkamääräkään ei täsmännyt ohjeeseen, niin aikaa kului enemmän kuin tarpeeksi. Ainoaksi keinoksi osottautui ylimääräinen testikantapää, jonka väkersin annetulla silmukkamäärällä ja sain sillä tavoin hahmotettua oikean rakenteen ja pystyin soveltamaan sen omiin sukkiin. Taas tuli kokeiltua jotain uutta!

Kevätasusteisiin kuuluu pipo, joka valmistui juuri ja juuri pipoaikaan keväällä. Ehkä pari kertaa ehti olla käytössä. 

Ensinnäkin värin piti tietenkin olla turkoosi, takkiin sopiva. Mallin piti olla kohtuullisen littana, että sopisi pyöräilykypärän alle. Äiti taas halusi jotain muuta kun pelkkää sileää tai joustinta. 

Yhteinen valinta löytyi Ravelryä selaamalla.

Malli: Foliage Hat

Lanka: Hjertegarn Bommix Bamboo (709)

Puikot: 3,5

Lankanmenekki: 65 g

Vaikka langan paksuus ja tiheys piti olla yhteensopiva ohjeen kanssa, niin ei auttanut kuin vähentää yksi mallikerta, jotta piposta tuli sopiva. Hyvin on pipo vielä näin syksylläkin kelvannut, eikä paina kypärän alla.

Viimeiseen metriin

Neiti (silloin vielä) 10 v. katseli keväällä Cookie A:n sukkia. rakkaudella. -kirjaa ja ilmoitti haluavansa German Stockingit. Äiti ensin nikotteli, että mittoja on ihan liikaa eikä taida osua noin nuoren neidin jalkoihin sopivaa kokoa ollenkaan. Pienen pehmittelyn jälkeen päädyttiin siihen, että jospas kuitenkin otetaan mitat ja katsotaan mahtaisiko onnistua. 

Yllätys oli suuri, kun useamman mittauksen perusteella oli pakko todeta, että urheilevalla neidillä on niin paksut pohkeet, että ei kannata edes aloittaa pienimmästä koosta. Sekä varren että jalkaterän koko pitäisi olla toiseksi pienin. Eikä Neidin jalka mielestäni suuren suuri ole. 

Aloitin siis ja tein koon V2-J2 mukaisen 82 silmukan joustimen. Mutta tulos oli ihan liian löysä. Vähensin silmukat pienempään kokoon. Jatkoin V2-J1 silmukkamäärillä. Kokeiltiin välillä, mutta jonkin matkan päästä alkoi tuntua siltä, että sukasta tulee sittenkin liian tiukka. Kasvunvaraa saisi vähän olla, eikä haittaisi vaikka sinne alle saisi sukkahousutkin mahtumaan.

Kolmas kerta.... Vaihdoin suosiolla takaisin alkuperäiseen kokoluokitukseen, mutta vaihdoin myös puikot pienempään 2,0 eikä 2,25. Joustimen tein kuitekin pienemmällä silmukkamäärällä, mutta lisäsin viimeisellä kerroksella puuttuvat 8 silmukkaa. Vihdoin alkoi oikea koko löytyä. Aikaa prosessiin oli mennyt jo koko kevät ja melkein kesäkin. Motivaatio purkamisen ja uudelleentekemisen kanssa oli välillä vähän niin ja näin. 

Tein sukkia niinkuin koulussa joskus opetettiin: ensin molemmista varsi, sitten kantapäät, kärkiosa ja kavennukset. Kaikki erikseen. En kuitenkaan halunnut sotkea mitään magic loopia kuvioihin, kun kuviot tulivat eri puolille sukkaa enkä muutenkaan ollut ihan varma mitä olin tekemässä. 

Lopputulos on kuitenkin varsin mukava:

Malli: Cookie A. German Stockings (rav. link)

Lanka: Drops Fabel (340)

Puikot: 2,0

Langanmenekki: 100 g

Paljon en uskaltanut kuviota ja muuta ruveta säätämään.  Joustimessa on siis vähemmän silmukoita kuin ohjeenmukaisessa koossa. Kuvion ja pohjekavennukset aloitin aikaisemmin kuin ohjeessa. Hassun näköinen molluska pohkeen kohdalla on kun sukka on tasaisaisena. 

Tein myös  palmikon kierrot ja "silmkoiden siirtymiset" joka 10. kerros enkä joka 12. kuten ohjeessa. Neidin jalka kun on vielä lyhempi kuin keskimääräisen naisen, ja näin sain edes jonkin verran helmineuletta palmikoiden väliin.

Liekö syynä se, että purin toisen sukan alun moneen kertaan, kun siitä sukasta loppui lanka jo puolessa välissä kärkikavennuksia. Toisesta sukasta taas jäi hieman ylikin. Juuri sen verran, että sain toisenkin kärjen valmiiksi ja vielä silmukoitua päättelyn. En kylläkään punninnut keriä, saattoihan toisessa olla vähemmän lankaa alunperinkin.

 

Jos lankaa olisi ollut yhtään enempää, olisin tehnyt kärkeä ehkä vielä hieman pidemmäksi. Ihan hätätilassa olisin onneksi tiennyt kanssaNeulojan, jolla on varastossaan kerä samaa lankaa. Hädissäni jo ennakkokyselin saisinko muutamaa metriä "lainaksi".... Vaan pärjäsinpäs ilman!

Tykkään tehdä näitä Cookie A:n malleja. Kuviossa, joissa tapahtuu koko ajan, ei tylsyys iske. Ja kun molemman sukat ovat erilaiset, ei myöskään tule toisen sukan syndroomaa. 

Seuraavat sukat on jo mielessä.... joko Wedge tai Rick. Vaan olisi tässä muutama muukin projekti kesken ja kiirellisempi.

Pieni kesäpaita

Bambulangasta on tullut neulottua yhtä jos toistakin. Jostain syystä itselle ei ole kesäpaitaa siitä tehtynä, vaikka jo useampana kesänä olen sitä miettinyt.

Alkukesästä sitten Blend Bamboohon tuli uusi, ihana tumman viininpunainen sävy. Siitä piti ehdottomasti saada kesäpaita.

Mallia etsiskelin pitkään ja hartaasti. Selasin kaikki jemmassa olevat lehdet ja tietenkin Ravelryn läpikotaisin. Mikään ei kuitenkaan tuntunut juuri siltä mallilta jonka haluaisin tehdä. Kunnes sitten juuri ennen kesälomani alkua ilmeistyi uusi Moda ja - tadaa - sieltä löyty malli, joka oli täydellinen. Ei ihan sileää neuletta, mutta ei liian pitsistäkään. Ei ihan yksivärinen, mutta ei liian kirjavakaan. 

Lomallahan on aikaa kutoa.... Bambu on mukavaa kutoa vaikka lämpimämpänäkin kesäpäivänä, koska se ei hiosta. Ihan kesäloman aikana en neuletta saanut valmiiksi, mutta ehti kuitenkin vielä näihin kesäisiin päiviin, joita on riittänyt! 

Kuvaaminen tuntuu aina unohtuvan kun paita on päällä ja/tai kuvausavustaja paikalla. Joudutte nyt tyytymään epäonnistuneeseen otokseen. Värit ovat vallankin vääristyneet.  Punainen on siis tumman viininpunainen. Raidoitus on harmaata ja vaaleanpunaista.  

Malli: Moda 5/2013, ohje nro 13

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo, viininpun. (4677), 

harmaa (1361) ja v.pun. (4951)

Puikot 3,0

Langanmenekki: 255 g

Koko: M  

 

Hihojen pyöriössä piti olla varaa olkapäälle tulevaan rypytykseen. Kuten kuvasta näkyy, rypytystä ei tullut. Ihan hyvä vaan, en niin rypytyksestä olisi välittänytkään. Hiha tehtiin puolisuunnikkaana, eli alareunaan ei tullut lainkaan suoraa osuutta, vaan kavennukset joka toisella kerroksella aloitettiin heti alusta.Kun hiha oli halutun mittainen loput silmukat pääteltiin. Ensin ajattelin, että voisin ommella hihaa alareunoista yhteen vähän pitemmän matkaa kuin ohjeessa, jolloin rypytystä ei tulisi. Kun sovitin hihaa paikoilleen, huomasin, että itse asiassa alareunaa piti ommella vähemmän, että sain sen yleensä riittämään koko koloonsa.

Mitä ilmeisemmin kerrostiheys ei ollut ihan sama kuin ohjeessa, vaikka leveyden puolesta silmukkamäärä olikin sopiva.

Pusero on muuten onnistunut, mutta kaula-aukko edestä lerpattaa hieman. Ehkä viritän siihen ohuen kuminauhan. 

Mutta: Ah, ihana kesäpaita!

Kesäterveiset

Kesä on viuhahtanut ohi nopeammin kuin on ehtinytneuloa, saatikaan bloggailla!

Kesän alkuun valmistui vanhemmalle neidille jo näköjään perinteeksi muodostuva "Nimipäivälahjaneule kesäksi".

Malli: Marks&Kattens #12002

Lanka: Trio 444

Puikot: 4,0

Langanmenekki: 400 g

Koko:152 cm

Tavoite oli, että tällä kertaa saan tehtyä neuleen suoraan ohjetta seuraamalla, tarvitsematta muunnella mitään. Haaveeksi jäi....

Koska en ollut varma langan riittävyydestä, mutta halusin tunikasta mahdollisimman pitkän, niin patenttiratkaisuhan on tehdä neule ylhäältä alaspäin ja tietysti myös yhtenä kappaleena. Eli siis: otetaan ohje ja aloitetaan lukeminen lopusta päin.  Ei paljon muokattavaa, eihän?

Paitsi, että olisi tietenkin pitänyt ensihätään vähentää ne saumavarasilmukat....  Kun silmukoita on kymmenellä sentillä 21, suurentaa kahdeksan lisäsilmukkaa pääntietä huomattavasti! Kyllähän se vähän isolta näytti, mutta pakkohan kappale oli tehdä hihantiehen asti ennen kuin voi koittaa tekelettään. Isohan se.

Purkuun vaan ja uusiksi. Vähennetyillä silmukoilla tehtiin toisella yrittämällä vähän vähemmän matkaa ennen uutta kokeilua. Silmukoita tuntui silti olevan liikaa ja vieläkin piti pienentää. Lisäksi tein niskaan pienen korotusosan, jotta tunika istuisi päälle paremmin. Vaan eipä sekään vielä riittänyt.

Kolmannella kerralla en enää viitsinyt purkaa. Ratkaisuna virkkasin lopuksi pääntiehen kiinteitä silmukoita pari kerrosta ja sainkin sen siedettävän kokoiseksi. 

Alkuhankaluuksien jälkeen loppu olikin nopeaa, joskin aivotonta neulottavaa. Kunhan muisti sivuissa levennykset. Silmukkamerkit olivat arvossa arvaamattomassa, kun osuivat käteen ja huomauttivat lisäyskohdasta.

Tykkään kovasti neuleen pinnasta. Langassa vaihtelevat puuvillainen ja viskoosinen osuu ja pinnasta tulee kivan raidoittuva ihan itsestään. Tosin mallikuvassa raidat ovat selvästi leveämpiä ja ehkä hieman kivempia kuin omassa ympyränä tehdyssä versiossa. 

Että näin sain kätevästi ja nopeasti tehtyä Neidille tunikan - ihan melkein suoraan ohjeen mukaan! 

Rumia rättejä

Olen nyt kaksi vuotta katsellut äidille antamaani tiskirättiä vanhempien luona käydessäni - ja aina se on samassa paikassa nipsuista tehdyssä korissa vierashuoneessa. Jokusen kerran olen asiasta huomautellut,  kyllä sen saa käyttöönkin ottaa. Aina vastaus on sama, että rätti on niin nätti, ettei sitä raatsi käyttää! 

Päätin että saakoot äiti tänä vuonna rumia rättejä äitenpäivälahjaksi. Ainakin dominoneuleisessa rätissä onnistuin tavoitteessani. Ei kovin nätti. Haaleat värit sekoittuvat omituisesti keskenään, luonnossa ei  onneksi ehkä ihan niin pahasti kuin kuvassa.

Lanka: Hjetegarn Blend Bamboo (4950 beige, 4038 lohenpun., 7092 vihr.)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht 100 g

Anoppi sai omat rättinsä jo pari viikkoa aikasemmin synttärilahjaksi. Pakkohan niitä oli tehdä, kun olin kehunut omiani.  Tuo pintaneulekuvio on mielestäni kiva. Se on molemmilta puolilta samanlainen ja helppo tehdä. Sen sijaan vaaleimmasta langasta tehty oli jotenkin todella vaikea. Jossain mätti pahasti.... ehkä siksi että mielestäni ohjeessa oli salmiakin muotoisessa kuviossa aina nurjaa. Se piti tietenkin kääntää aina oikeaksi. Yhden kerroksista tein aina väärin ja jouduin korjaamaan sen suunnilleen joka kerta. En tee toista kertaa tuota mallia! 

Se ja muutkin mallit (paitsi dominoneuleet) on  napattu The New Knitting Stitch Libary- kirjasta. Paljon en ole sitä käyttänyt, mutta aina välillä jotain ideoita hakenut.

Lanka: Hjetegarn Blend Bamboo (8029 petroli, , 709 vaal. turkoosi)

Puikot: 3,0

Langanmenekki yht. 60g

Lopuksi vielä kuva omista räteistä. Yksiväristä on käytetty jo jonkin aikaa. Dominoneuleiseen piti saada tuhottua jämiä, mutta piti siihenkin harmaa ostaa lisäksi. Loppujen lopuksi nyt taitaa olla jämiä niin paljon, että rättejä saa vielä tehdä lisääkin. Mutta ei ihan heti perään.

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo  (4657 fuksia , 434 pinkki, 4951 vaal.pun. ja 1361 harmaa)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 80 g

Mulle kans!

Koko muulla perhellä jo on kivat istuinalustat. Lapset saivat sellaiset edellisjouluna ja mies viime jouluna. Äiti vaan on jäänyt ilman. Kun moisesta epäkohdasta huomautin kuopukselle, hän totesi, että varmaan joulupukki ajatteli että sä osaat tehdä semmosen itekin. Niinpä niin. Eipä auttanut muuta kun tehdä vielä yksi alusta. 

Ensin ajattelin, että kaivan jämien jämät ja ehkä ostan vielä jonkun kerän lisää, jos siltä näyttää. No niin, eikös vaan käynytkin niin, että ostin kokonaan ihan uudet langat, kun löytyi niin kivat värit!

Lanka: Hjertegarn Natur Uld (1820 ja 1131)

Puikot: 8,00

Langanmenekki: 200 g

Toinen langoista on siis yksivärinen ja toinen raidoittuva. Ihana!

Jännittävää oli myös huovutustulos. Lankahan on saman paksuista ja muutenkin hyvin samanoloista kierteetöntä, paksua villalankaa kuin aiemmin käytety Vikingin Naturgarn. Myös Fritidsgarn on samaa paksuutta. Ja jälleen kerran, huovutustulos oli ihan eriaista kuin ennen. Ei ihan niin tiivistä kuin miehen alustassa, ja kutistumista tapahtui paljon vähemmän. Nyt oli sentään sama pesukone. Pinta näyttää kuitenkin tiiviimmältä kuin lasten alustoissa. 

Olenkin miettinyt, että uskaltaisikohan laittaa lasten alustat uudestaan koneeseen. Mitä luulette, meneekö jo liian pieniksi?

Pitkäksi venynyt

Tiedättehän nämä projektit.... Ensin etenevät hyvää vauhtia ja sitten.... totaalistoppi.

Tämä pusero on ollut tekeillä jo niin kauan, etten enää edes muista oliko prosessissa jotain erityisen ihmeellistä. 

Halusin jonkun kohtuullisen niukkalinjaisen, takkimallisen neuleen. Sellaisen, joka mahtuisi mukavasti talvitakin alle. Langaksi otin Hjertegarnin Palinon, joka on ihanan pehmeää 100% merinovillaa ja vieläpä konepestävää. 

Malliksi löytyi Berrocolta Drift. Ei ahdistavaa kaulusta ja vähän muotoilua. Näissä vyötärö-muotoilluissa malleissa on aina ongelmansa: kun käyttäjän pituus on vähemmän kuin missään standardimitoissa, on kapein kohtakin suurin piirtein lantiolla. Laskemista, laskemista. Pitäisi varmaan kirjoitella johonkin muistiin minkä verran pituutta on olkapäältä vyötärölle ja lantiolle. Luulin jo, että kaikki menee mukavasti, mutta näyttää siltä, että vyötärön jälkeiset lisäykset alkavat sittenkin liian nopeasti (tai tiheästi). 

Malli: Drift

Lanka: Hjertegarn Palino (9434)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 400 g

(Koneelta katsottuna takki näyttää kaikissa kuvissa jotenkin päin omituisesti vinksahtaneelta, kameran näytöllä oli vielä kohtuullisen hyvä. Alareuna on oikeasti ihan suora eikä hihatkaan noin repsota.)

Kappaleet olivat valmiina melkeinkin kaksi (!) vuotta odottamassa kasaamista. Kevät "yllätti" ensin, eikä villapaidan valmistuminen kesäksi tuntunut niin tärkeältä, että olisin jaksanut paneutua asiaan, varsinkin kun uudet työt olivat jo tekeillä. Mutta miksi se ei sitten syksylläkään valmistunut? Hyvä kysymys. 

Kunnes sitten inspiraatio ja tarve takille iski. Kasaamiseen ja reunojen tekemiseen ei (taaskaan) mennyt kuin pieni hujaus. Lopulta takki valmistui veiläpä samalla viikolla kuin teinin paita. Siis kaksi isoa neuletta samalla viikolla. Ekstratuplabonarit moisesta saavutuksesta!

Ihanan pehmeä lanka, ei mitään vaikeuksia pitää vaikka lyhythihaisen puseron kanssa. Lämmin myös ja sopii hyvin takin alle.