Muistatatteko nämä II

Pojan lisäksi myös neidit ovat kasvaneet  kolmessa vuodessa, kumma kyllä.... Aikaisemmin taisin jo mainita, että lasten tanhuryhmille puuhattiin uusia esiintymisasuja, joiden väreihin vanhat säärystimet eivät enää sopineet. Puhumattakaan siitä, että pituus on auttamatta jäänyt liian lyhyeksi. 

Niinpä vihdoinkin sain säärystimet valmiiksi. Taas oli välillä tuskaakin tuskaisempaa. Ehkä siksi, että deadline pukkasi päälle. Jos joku olisi kieltänyt koskemasta kutimeen viikkoon, olisi varmasti sormet suorastaan syyhynneet säärystimien kimppuun!

Raidoistus oli tällä kertaa helppo homma: katsoin vain edellisistä mallia, ja vähän lisäsin kerroksia, koska neiti 8 v on paljon pitkäsäärisempi kuin siskonsa aikoinaan.  Isosiskolle sitten vain vaihtelin raidoituksen värit, koska neljän sijasta niihin tuli vain kolmea väriä ja tietenkin lisäsin vielä vähän kerroksia. 

Lanka: Gjestal Maija  292 (t.lila), 248 (fuksia) ja 218 (sinappi) sekä

206 (sin.), 200 (l.valk.), 282 (lohenpun.) ja Silja 390 (turkoosi)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 200 g 

Värit ovat juuri samoja kuin esiintymisasuissakin. Isomman neidin feresi on Marimekon tummalila-keltaraitainen Jokapoika-raitakangas ja nuoremman mekosta löytyy kaikki neljä väriä raitoina myöskin. Yritin jättää joko punaisen tai turkoosin pois, mutta neiti vaatimalla vaati, että kaikki värit on saatava säärystimiin.

Varsinaisksi varastontyhjennysprojektiksi tästä ei ollut: 200 g säärystimiä varten jouduin ostamaan 250 g lankaa.... Vielä olisin päässyt plus-miinus nollille, mutta lilaa ei riittänyt yksi kerä, vaan piti ostaa toinenkin.

Nyt sitten varastossa on mukavasti puolikkaita keriä. Niistä olen jo suunnitellut raitasukkia itselleni, kunhan vaan ehtisi aloittaa! 

Pidennysleikkaus

Kuka muistaa vielä tämän? Blues-paita on neljässä vuodessa käsittämättömästi lyhentynyt (tai käyttäjä käsittömästi pidentynyt noin 30 cm!) ja muutos on näin suuri:

(Uudet kuvat otettu puhelimella ja hätäsesti, kun malli oli taas todella yhteistyöhaluton, siksi lievä kalmaisuus...)

Paita on kuitenkin rakastettu ja pidetty, eikä siitä haluttu luopua. Suuritöisyytensä vuoksi kieltäydyin tekemästä uutta. Onneksi leveyttä on vielä riittävästi, joten ei muuta kuin lisää pituutta! Sinistä lankaa ei ollut jäljellä kuin vajaa kerä. Valitettavasti uudessa värjäyserässä sävy oli todella erilainen, enkä halunnut niin selvää värieroa.  Suunnitelmia piti siis muuttaa lennosta. Keltaisen väriero oli huomattavasti pienempi eikä se jatkunut suoraan, joten päädyin tekemään alaosaan samanlaiset raidat kuin hihaan. Purin resorin ja yläosan välistä kerroksen ja poimin molemmilta puolilta silmukat. Jatkoin valkoisella ja sitten keltaisella alaspäin. Resoriin tein muutaman kerroksen lisää ja yhdistin osat kolmen puikon päättelyllä. Silmukointi on niin turkasen hidasta! Pienellä prässäyksellä sain sauman tasoittumaan.

Hihoille ei oikein ollut tehtävissä mitään. Harkitsin kyllä resorin roimaa pidennystä, ehkä raidoilla, mutta ehdotus tyrmättiin. Päädyimme siihen, että hihat saavat olla liian lyhyet ja niitä voi pitää sitten kyynärpäihin vedettynä.

Ja tässä pidennysleikkauksen kokenut paita:

Näyttää ihan vartavasten tehdyltä! Logon paikka on vähän turhan korkealla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Varsinkaan kun ei katso "sillä silmällä". Toivottavasti poika ei enää älyttömiä kasva, että paitaa voisi käyttää vielä vuosia. Ellei sitten levys ala tulla esteeksi. Sille ei sitten oikein voi enää mitään.  Paitsi leikata logo irti ja laittaa
toiseen paitaan!

Takatalveaa odotellessa

Tässä vaiheessa vuotta kun villapaita valmistuu, niin normaalisti ehtisi vielä talven viimeisille pakkasille ja kevään viileyteen. Vaan tänä vuonna on reilun viikon käytössä ollut villapaita jo aika kuumaa kamaa, vaikka kevättakin alla onkin.

Kylmemmillä ilmoilla huomattiin, että kaikki villaiset neuleet oli vanhemmalle neidille jo pieniä. Hyvä äiti -pisteitä tuli taas kerättyä, kun havaitsin vaatteiden puutteen vasta kun niitä tarvitaan... Onneksi neiti on jo melkein äitinsä pituinen, ja eräs vanhemmista villapaidoista kelpasi hätäavuksi. 

Sitten näin vuoden ensimmäisessä Modassa ohjeen, joka välittömästi sytytti pienen ahaa-elämyksen. Tuosta paita neidille, langoistakin puolet on jo valmiina! Joskus aikaisemmin kuvittelin tekeväni kahdesta ervärisestä liukuvärjätystä langasta paidan itselleni. Tämän tyylisen. Valitsemani langat vaan eivät sopineet keskenään yhteen. Toinen väri vaihteli vaaleasta turkoosista eri harmaan sävyihin ja toinen vaaleanpunaisesta ja lilasta harmaaseen. Raidoitettuna värit söivät toisiaan niin, että lopputuloksena oli pelkkää haaleaa harmaata. Kun koko takakappale oli valmis, eikä parannusta tullut, luovutin. 

Paita valmistui meikäläisen mittapuun mukaan harvinaisen nopeasti. Ohje oli tammikuun puolissa välissä ilmestyneessä Modassa ja kahdessa kuukaudessa tuli valmiiksi!

Malli: Moda 1/2014, malli 16

Lanka: Marks‚Kattens Fame Trend (659)  ja Viking Baby Ull (329) 

Puikot: 3,0

Koko: 10/12 v

Langanmenekki: 290 g

Jotenkin olisin kuvitellut sileän ympypyrän neulomisen tuskastuttavan hitaaksi ja puuduttavaksi hommaksi. Päinvastoin, ehkä raidoitus sai aikaan sen, että työ tuntui edistyvän joutuisasti. Tietysti myös hiihtoloma ja olympialaiset edistivät asiaa. 

Muuten tein ohjeen mukaan, mutta hihaa jätin vähän kapeammaksi ja niskapuolelle tein pienen korotuksen. On helpompi pukea oikeinpäin päälle eikä kurista kaulaa. Pituuttakin taisi tulla hieman enemmän kuin ohjeessa. Niin, raidat on kuuden kerroksen kokoisia eikä kahden kuten ohjeessa.

Paita on mitä ilmeisemmin mieluinen, koska sitä tosiaan on lämpimistä ilmoista huolimatta pidetty. Nyt suunnittelen jo, tekisinkö nuoremmalle neidille samalla tyylillä paidan siitä punasävyisestä langasta, joka odottaa uutta käyttöä.

Kukkia + huiveja = kukkahuiveja

Kukkahuiviprojekti sai alkunsa siitä, kun joulun alla olimme vanhemman tyttären kanssa etsimässä kaverille synttärilahjaa. Yhdessä kaupassa hän keksi, että ostetaan kaverille tuubihuivi, koska sellaisia kaverilla on. Jos olisi tullut mieleen vähän aikaisemmin kun edellisenä iltana, olisin ehtinyt itsekkin sellaisen tehdä.... Vaan eipä se ollut tyttärellekään mieleen aiemmin tullut. Kannattaisiko joskus tehdä noita lahjahankintoja vähän aikaisemmin....?

Siinä samassa Neiti sitten kertoi, että hänkin haluaisi tuubihuivin. En ole sellaista suuremmin edes ajatellut, kun ei ole asiasta ollut puhetta. Ei kertaakaan ole maininnut, että sellaisen haluaisi eikä muutenkaan juuri huiveja käytä.

Ajatus jäi kuitenkin itämään, ja päätin tehdä neidille sellaisen joululahjaksi. Paksu lanka, paksut puikot ja nopeasti valmista. Nälkä kasvoi syödessä ja johan tuli mieleen että pitäähän nuoremmallekin neidille tehdä samanlainen, ettei tule paha mieli. Laskeskelin päiviä (eikun öitä) jouluun, että ehtiikö, ehtiikö muiden projektien ohella. Viimeiseen iltaanhan se taas meni, mutta valmista tuli. 

Lanka: Hjertegarn Cool Flamme 0075 (valk.) ja Vikig Flower 375 

sekä Cool Flamme tweed 796 (vihr.) ja Cewec Flower Color 16

Puikot: 10,0

Koko: 30 x 130 cm

Langanmenekki: n. 220 g /huivi

Äidille ihan parasta oli, kun kumpikin tytär ilahtui huivista niin suunnattomasti, että pitivät niitä kaulassa koko aattoillan ja olivat sitä mieltä, että huivit on tosi ihania ja (melkeinpä) parhaat lahjat! Lisäksi kumpikin oli vielä sitä mieltä, että juuri oma huivi oli paremman värinen kuin toisen. Meni siis värivalinnatkin aivan nappiin! Kuten kuvasta näkyy, värit on valittu takkeihin sopiviksi.

Koska edellämainitusta aikataulun tiukkuudesta johtuen äiti jäi (tänäkin) vuonna ilman kudottua joululahjaa, piti oma huivi tehdä jälkikäteen. Punainen huivi sopii punaiseen villakangastakkiin.

Lanka: Cool Flamme 4530 ja Viking Flower 312

 

Ihan ilman kommelluksia ei tästäkään urakasta selvitty. Kun paketoin huiveja joulupaketteihin, niin huomasin, että ensimmäisessä huivissa oli käynyt kömmähdys: Tarkoitus oli, että kukkalanka on aina joka 4. kerros, vaan kuinkas ollakaan noin kolmanneksen jälkeen kerrostiheys olikin vaihtunut joka 5. kerrokseksi. Se alkoi ärsyttämään niin kovasti, että joulupäivänä purin (neidin luvalla) huivin vaihtumiskohtaan asti ja tikuttelin uudestaan koko loppuosan. Neiti oli itse sitä mieltä, että ei haittaa, eikä varmaan muita olisikaan, mutta kun itseä harmitti, niin eihän muukaan auttanut.

Kirjoneuletta pohkeenmitalla

Käsittämätöntä, mutta kerrankin olen ollut hyvin kaukokatseinen. Aloitin heinäkuussa tarvittavat kirjoneulesukat syyskuussa. Siis edellisenä vuonna :-)

Kaiken huippuna sukat olivat valmiit jo tammikuussa. Ja blogiin pääsevät heti helmikuussa!

Joskus aikaisemminkin on tullut mainittua lasten tanhuharrastuksesta. Sen myötä lähdemme ensi kesänä reissulle Islantiin. Jännittävä ja odotettu matka kerrassaan. Tapahtuma vaatii myös uudet esiintymisasut - eikä pelkästään siitä syystä, että edelliset on jo kolme vuotta vanhat ja kaikki pituusvarat on jo otettu käyttöön!

Kirjoneulesukkiin tämä alustus liittyy siten, että totta kai vanhemmillakin pitää olla teemaan liittyviä varustuksia. Itselleni olen jo aiemmin ommellut feresin tyyppisen mekon ja paidan sekä miehelleni liivin. Nyt miehen haave on saada polvihousut ja niiden seuraksi tietysti pitkät villasukat.

Aloitin tietenkin helpommasta eli sukista. Mallin piti olla jotain perinteisen näköistä. Apu löytyi Suomalaisesta sukkakirjasta ja kirja kirjastosta. Yhteistuumin päädyimme Vöyrin kirjoneulesukkiin.

Malli: Suuri suomalainen sukkakirja: Vöyrin kirjoneuleiset sukat

Lanka: Gjestal Silja 302 (valk.), 396 (viin.pun.)

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 194 g

Koko: 44

Tykkäsin tehdä sukkia. Vaikka kyse onkin kirjoneuleesta, niin loppujen lopuksi useammalla kerroksella oli vain yhtä väriä kuin molempia.  Tiheys oli suurin piirtein sama kuin ohjeessa, mutta tietenkin silmukkamäärää piti lisätä reippaasti ja pohjekavennuksia piti myös olla enemmän.  Fiksuna tyttönä laskeskelin kavennusten paikat jo etukäteen ja merkitsin ne ruutupiirroksen! Kerrankin sain kavennukset molempiin sukkiin täsmälleen samoihin kohtiin.

Ohjeesta ei oikein käynyt ilmi, miten kirjoneule tuli asetella sukkaan. Ruutupiirros oli saman levyinen koko ohjeen pituudelta, mutta pohkeeseen kuitenkin tehtiin kavennuksia. Niinpä laskin jokaisen kuvion kohdalla silmukoita, että sain kuvion kohdistumaan tasaisesti keskisilmukan suhteen. Hieman hidasta ensimmäisen sukan kanssa, mutta maksoi vaivan. Toisessa sukassa ei tarvinnut enempiä laskeskella, kunhan katsoi ensimmäistä sukkaa (ja muisti ne kavennukset!) 

 

Jännä juttu, että sukat painavat vähän vaille 200 g vaikka viininpunaista lankaa meni metriä vaille kerä kumpaankin sukkaan ja valkoista sitten reilummin kolmatta kerää. Tällä perusteella painon pitäisi olla reilusti yli 200 g.

Kärkeen lisäsin vielä ylimääräisen kuviokerran, koska muuten yksivärisestä osuudesta olisi tullut aika pitkä.

Erityisen ylpeä olen kiilakavennuksen ja kuvioinnin yhteensovittamisesta, joka   onnistui lähes täydellisesti! 

 

Tässä kuvassa punaisen värisävy parhaiten kohdallaan.

 

Vaikka koko parin tekemiseen kesti lähemmäs puoli vuotta, niin ihan niin kauaa en sukkia aktiivisesti tehnyt. Ensimmäinen sukka oli pitkään vain "varpaita vailla" kun tuli kaiken alaisia muita sukkaprojekteja ja joululahjoja. Joulun jälkeen jatkoin ja vajaassa kuukaudessa tuli pari valmiiksi. Siinäkin välissä oli jo vähän välipalatöitä.

Seuraavaksi Islanti-varusteisiin olisi saatava tytöille säärystimet. En lainkaan luota Islannin ilmastoon edes heinäkuussa.... Säärystimien olisi hyvä olla valmiina jo huhtikuun alussa kun uudet esintyymisasut tulevat ensikäyttöön. 

Puikoille on päässyt myös huivi sopimaan oman mekkoni kanssa. Sen tulevaisuus näyttää hieman synkemmältä, mutta onhan tässä vielä heinäkuuhun aika.....

Joululahjoja

Vihdoinkin kuvia joululahjoista!

Päätin jo vuosi sitten, että tänä jouluna siskon lapset ovat niin isoja, että heille kannattaa tehdä lahjoiksi istuinalustat. Aloittelin tekoa jo syyskuussa, siis kerrankin ajoissa! Jokohan niitä olisi nyt tehtynä niin monta, ettei enää tarvitse. 

Siskolta  vielä puuttuu....

Tällä kertaa tein raitaan aina 4 kerrosta, mitä nyt loppupätkään piti vähän säätää, että sai langan riittämään, mutta aika pitkälti kaikki lanka tuli käytettyä.

Lanka: Hjertegarn Natur Uld 1171 ( kelt. print) ja  Gründl Filzwolle Funky 85 (kelt.) sekä

 Natur Uld 1173 (vihr. print) ja 6957 (vihr.)

Puikot: 8,0

Langanmenekki: yht. 400 g

Siskolle lahjaidea tuli ihan itsestään. Halusin kokeilla kaksipuoleista patenttineuletta. Löysin suomenkielisen ohjeen, mutta väännöstä huolimatta ohje ei auennut eikä jäljestä tullut ollenkaan sellaista kuin piti. 

Sitten bongasin, Ravelrystä - kuinkas muuten - Hosta-ohjeen. Vähän pelotti, että osaisinko sen mukaan tehdä yhtään paremmin, vielä kun on lisäyksiä ja kavennuksia ja ties mitä. Koska ohje oli julkaistu Twist Collectivessa uskoin sen kuitenkin olevan ymmärrettävä.  Kuinka ollakaan: ymmärsin englanninkielistä selitystä paremmin kuin suomenkielistä! Ohjeessa on sekä sanallinen selitys että kaaviokuva. Ensimmäistä kertaa olin iloinen, että ohje oli kirjoitettu auki. 

Väänsin alkua silmukka silmukalta ja purin ja tein uudestaan. Koko päivän ahkeroituani edessäni oli noin kymmenisen senttiä neulosta - jonka lopulta purin. Siihen mennessä olin päässyt jotenkin jyvälle siitä, mitä olin tekemässä, mutta huomasin reunasilmukan menevän välillä pieleen.  Vaikka kuinka yritin keskittyä nostamaan ensimmäisen silmukan oikeaan suuntaan oikeaan aikaan, näyttää lopputulos, että siellä täällä on tullut virheitä, eikä reuna ole tasaisen sileä, vaan siellä täällä on väärään suuntaan meneviä kierteitä. Ei tosin ihan hirveästi. Pieniä pätkiä välillä purinkin, mutta paljon alempana olevat annoin olla. 

Lisämausteena lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten jouduin lisäämään silmukoita, ettei huivista olisi tullut älyttömän kapea. 

Toinen langoista löytyikin omasta varastosta. Trekkingin XXL oli joskus tarttunut kaupasta mukaani. Ihmettelen kyllä miksi, koska eihän se ollenkaan ole minun väriseni. Kaveriksi päädyin ostamaan yksivärisen Step-langan ja yhdistelmä on mielestäni varsin sopiva. Lisäksi Trekkingin väritys on aivan ihanan syksyn lehtien värinen ja sopii täydellisesti juuri tähän huiviin.

Vaativa projekti, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja taas on tullut opittua monta uutta juttua!

Malli: Hosta

Lanka: Zitron Trekking XXL 495  (oranssisävyt) ja 

Austerman Step 1019 (vihreä)

Puikot: 3,0

Koko: n. 15 x 160 cm

Langanmenekki: 120 g

Äiti sai lahjaksi ihanat kissalapaset. Kun bongasin ne Twist Collectiven talven numerosta, tiesin, että ne on ihan pakko tehdä äidille.  Hetken mietin, ehdinkö tehdä lapaset, koska oli jo joulukuun alku ja muitakin jouluhommia oli tekemättä. Päätin kuitenkin, että annan sitten vaikka yhden lapasen lahjaksi ja toisen joulun jälkeen, jos ei ehdi valmiiksi.

Mallitilkkuakin piti urakalla tehdä. Lopulta päädyin 2,75 puikkoihin, jolla kooksi tuli ohjeen mukaan 8", jonka arvioin äidin käden kokoiseksi. Omat pikku kätöseni ovat pienemmät ja lapaset tuntuivat jonkun verran liian isoilta. Kyllä, ovat sopivan kokoiset äidille!

Hyvin ehtivät kuitenkin valmiiksi. Loppujen lopuksi lapset ovat aika pienet tehdä, vaikka kirjoneuletta onkin. Eikä värejäkään ollut kuin kahta kerralla. Pieniä vastoinkäymisiä matkalla (tottakai) oli, esimerkiksi se, että ensimmäisen lapasen kohdalla olin aloittanut valkoisen jälkeen tummanruskealla kun piti olla vaaleampaa. Purukuunhan meni.

Uutta oli peukalonkiila, jota en ole ennen tehnyt niin, että silmukat lisätään peukalon ulkoreunassa. 

Malli: Moggies

Lanka: Ejertegarn Exclusive Alpaca 2100 (l.valk.), 

2111 (vaal.rusk.), 2409 (t.rusk.)

Puikot: 2,75

Koko: 8"

Langanmenekki: 65 g

Ihanat lapaset ja kuulemma myös lämpöiset hienostelulapaset. Sisko ilmottautui haluamaan samanlaiset. 

 

Mekko & Mara

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Perinteitä noudattaen joululahjat unohtuivat kuvata ennen paketoimista, niinpä hetken joudutte vielä odottelemaan ennen paljastuksia. Onneksi joulusiivouksen yhteydessä kameran laturi löytyi, joten pääsen esittelemään jo loppukesällä valmistuneet mekon sekä Mara-huivin.

Mekko oli työn alla reippaasti toista vuotta. Eikä tähän ole laskettu aikaa siitä, kun langat ostin.... Mekonhan piti olla lomareissutyö kesälle 2011, mutta sitten innostuikin sukista ja mekkon teko siirtyi seuraavalle kesälle. Jonkun verran työ edistyikin, mutta jostain syystä erityisen hitaasti ja nihkeästi.

Viime keväänä kaivoin vihdoin mekonteelmyksen esiin ja aloin urakalla tikutella. Tällä kertaa se tuntuikin valmistuvan reippaaseen tahtiin vaikka muutakin välillä tein.

Lopputuloksena on varsin mukava ja käyttökelpoinen mekko. Pelkäsin, että kutitaisi niin, ettei pystyisi pitämään kuin paidan kanssa, mutta hyvin menee ilmankin.

Malli: Drops 128-1 ja Drops 128-17

Lanka: Gjestal Frost sinikirjava (107) sekä tuntematon ohut valkoinen sukkalanka

Puikot: 3,0

Koko: S-M

Langanmenekki: 365 g

Haasteelliseksi alun teki (jälleen kerran) Neulojan lyhyys. Mittailin kovasti helmaa ja päädyin siihen, että paras pituus tulisi pienimmän koon puolihameen silmukkamäärällä. Puolihameessa on kuitenkin lyhennettyjä kerroksia vähemmän kuin mekossa, joten fiksailin vähän niitäkin, että sain helmaa liehuvammaksi.

Kun hahmotin missä kohtaa kerrokset lyhenivät, missä pitenivät ja missä vaiheessa piti tehdä kokopituisia kerroksia, niin homma alkoi luistaa. 

Helman leveyden suhteen ei ollut ongelmia, helppohan poikittain neulottua alaosaa on sovitella ympärilleen.  Tässä vaiheessa siirryttiin sujuvasti isompaan kokoon. Ohjeen silmukkamäärä tuntui sopivalta, mutta kun olin tehnyt kavennukset ja piti siirtyä kaarrokkeeseen tuli taas ongelmia. 

Mitä ilmeisemmin ei suinkaan ollut tarkoitus, että tuo yksivärisellä tehty kaistale ala- ja yläosan välissä olisi "vyötärökaitale" kuten luulin. Sen pitikin olla heti rintojen alapuolella, mikä ei ainakaan ohjeen kuvasta käynyt ilmi. Jottei mekko olisi ollut mallia Mini, jouduin tekemään LISÄÄ pituutta ennen kaarroketta. 

Jälkikäteen Ravelrystä kuvia katsoneena huomaan, että kyläl se kaitale useimmilla aika korkealla on....

Viime talvena näin eräällä tutulla ihanasti takin alla istuvan huivin, joka paljastui Maraksi. Pitkään mietin mistä langasta sen tekisin. Mielessä pyöri Varjosta käyttämättä jäänyt lanka, mutta 100 g sitä ei koko huiviin riitä ja kaveria kaipailin. 

Lopulta päädyn lankakopasta löytyneeseen alpakkaan. Valkoinen sopii hyvin sekä sinisen kanssa että punaisen villakangastakin kauluksesta kurkistelemaan.

Malli: Mara

Lanka: Hjertegarn Exclusive Alpaca (2100) ja 

Madelinetosh Tosh Merino Light (Wellwater)

Puikot: 4,0 (?)

Langanmenekki: 200 g

 (edit: vaihdettu kuva hieman mukattuun, jossa värit hieman paremmat)

Onneksi Ravelrystä löytyi paaaaljon hyviä parannusvinkkejä vinkkejä ohjeeseen. Nappailin käyttöön useammankin. Paras oli ehdottomasti se, että alkuosaan (minulla valkoisella) kuluu noin puolet lankamaarästä ja jousitinosaan toinen puoli. Lisäykset lopetin jousitinosassa.

Merkillistä kyllä pehmeänä pidetty alpakka vähän tuntuu kutittelevan kaulaa. Ehkäpä Mara kaipaisi huuhteluainekylpyä? 

Ja tässä vielä kuva, jossa sininen väri on paremmin kohdillaan.