Pakkaset paukkuvat täällä eteläisessäkin Suomessa. Juuri sopivasti ennen pahimpaa pauketta sain tehtyä uudet huovutetut lapaset. Entisille kävi vähän hullusti - kuluivat pahukset puhki ihan totaalisesti. Muistikuvana oli, että lankaa olisi pienen pieni nöttönen jäänyt jäljelle, mutta lankavarastojen kaivelu ei auttanut. Blogin luku paljasti, että lankaa ei tosiaankaan jäänyt.
Hahtuvahan on ollut jemmassa jo toista vuotta odottamassa. Pipo sentään valmistui - toisaalta kun olin jo tekemässä lapasia pipo katosi. Parin viikon jälkeen, kun olin jo menettänyt toivoni löytymisestä, se ilmestyikin eräään kassin pohjalle! Onneksi, nyt on vihdoinkin koko setti valmiina, takki, huivi, lapaset ja pipo kaikki sävy sävyyn. Eikä mennyt kuin puolitoista vuotta!
Yhtä hankalat olivat nämäkin lapaset tehdä kun edelliset huovutetutkin. Ohjeita löytyy vaikka kuinka, mutta meikäläisen pikkuruisiin käsiin mitoitettuna tuntuivat jo alkuunsa jättimäisiltä. Lopulta päädyin 40 s:aan, josta tulikin aika sopivat, muutaman silmukan olisi vieläkin voinut vähentää, mutta nyt alle mahtuu vielä ohuet lapaset, joten näille keleille varsin mainiot. Pituuskin osui kohdalleen - ja peukku mahtuu kun vähän pesun jälkeen venytti.
Puikot: 5,0
Lanka: Evilla hahtuvalanka (A-67), Janne (427)
Langanmenekki: 54 g
Resori sukkalangasta oli hyvä ratkaisu ja tykkäsin siitä, joten se oli itsestäänselvyys näihinkin. Eikä Janne(kaan) paljoa kärsinyt pesukonekäsittelyssä. Hyvää lankaa, huoletta voi koneeseen heittää, vaikkei villaohjelmaa olisikaan.
Suurin hankaluus oli siinä, että hahtuva olikin yksisäikeistä, jotenkin olin kuvitellut sen olevan kaksinkertaista. Halusin värin liukuvan mustasta punaiseen. Kiekossa vaihtui värit kahteen kertaan ja vielä niin, että sisällä oli musta ja ulkona punainen, eli lopputulos näin aloittaen olisi ollut tasaisen sekainen koko matkan. Ei kun kiekko puoliksi ja molemmista aloittamaan mustalla. Kudoin aina neljä kerrosta ja vaihdoin toiseen lapaseen, että väri olisi vaihtunut tasaisesti. Muuten hyvä, mutta liukuma oli niin pitkä, että tällä menetelmällä olisi tullut kokonaan mustat lapaset. Ja purkamaan.
Hahtuvan purkaminen on vähintäänkin haastavaa :-) En varsinaisesti suosittele kenellekään.... Vaihdoin ensin toisen säikeen vähemmän mustakksi ja sitten toisenkin ja lopuksi molemmat punaiseksi. Lopputulos ei ihan vastaaa sitä mielikuvaa, mikä alunperin lapasista oli, mutta kohtuullisen kelvollinen kuitenkin.
Onneksi myös hahtuvaa on jäljellä niin paljon, että siitä saan vielä toisetkin lapaset, sitten parin vuoden kuluttua kun nämä ovat puhkikuluneet.
Kiva ranneke idea. Minä teen myöskin vähemmillä silmukoilla kuin yleisesti on ohjeissa. Minusta ovat aivan liian isot eivät kuitenkaan miehen kokoa.
VastaaPoistaTossut lopusta ettei tarvitse kymmentä vuotta säilyttää.