Aurinkohattu

Tänään juhlittiin pienen sukulaisneidin kaksivuotissynttäreitä. Kaiken häslingin keskellä unohdin kokonaan, että lahjakin pitäisi hankkia. Maanantaina illalla tajusin, että kauppaan ei enää yksinkertaisesti ehdi tiistain tai keskiviikon aikana. Aivot raksuttamaan ja idea! Joku kiva kesähattu ei varmaan olisi pahitteeksi. Niitä aina tarvitaan.

Ravelryä selaamaan ja sieltä silmiin pongahti kivannäköinen Kiddie Cadet. Ei mitään liian hörhöä (vaikka kaippa sellainenkin olisi kaksivuotiaalle kelvannut), mutta joku idea sentään. Lankaakin löytyi keväisen keltaista.

Malli: Kiddie Cadet (Rav link.)
Lanka: Novita Mini (258) ja Lidl Colorado (0003)
Puikot: 3,75
Koko: toddler
Langanmenekki: 48 g

Lidlin pätkävärjätty keränloppu ei olisi varmaankaan yksin riittänyt, ja värien laikuttumisen vaara oli kohtuullisen suuri. Siispä tein lakin raidoittaen yksivärisen keltaisen kanssa. Lopputulos oli aika kiva. (Eikä se oikeasti ole noin syvä kuin miltä näyttää, kuvakulma valehtelee.)

Lippaan laitoin sisälle tukikangasta parantamaan lipan jäykkyyttä.. Ensihätään tietenkin laitoin kankaan väärin päin - lukuisista tarkastuksista huolimatta - ja painoin raudan suoraan liimapuoleen... Seurasi jonkin verran painokelvotonta tekstiä ja raudan puhdistus ennen jatkoa. Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi tykkään kutoa, mutten ommella...

Neiti piti lakista ja se oli kohtuullisen hyvän kokoinen. Kameraa ei tietenkään muistettu ottaa mukaan, mutta ihan ei päässä näytä samalta kuin tuen kanssa. Eihän tuo yläosa pysy tasaisena vaikka mikä olisi. Olisi varmaan pitänyt tärkätä. Sokerivedellä kun olisi laittanut, niin olisi tullut äidille kiva ylläri sadekelin sattuessa!

Isoja juttuja, osa I

Viime aikoina on tullut tehtyä isoja töitä. Aikaa on palanut, eikä paljonkaan valmista ole tullut. Edes - vai pitäisikö sanoa, varsinkaan - isoja juttuja ei jaksa tehdä kerralla valmiiksi, vaan pitää vaihdella vähän väliä työtä. Eikä tietyn kriittisen vaiheen jälkeen niitä viitsi edes kantaa mukanaan, kun koko on liian iso ja painoakin liikaa. Taas on joku muu työ otettava matkatyöksi ja iso juttu sen kun hidastuu....

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä isot(kin) jutut alkavat pikkuhiljaa valmistua ja useampi vielä samoihin aikoihin.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli tämä ystävälle luvattu poncho. Hän kaipasi jotain "minkä voi vaan heittää päälle". Pitkään mallia pohdittiin. Tarvitaanko napitus? Pitäisi olla pitkä. Jos on tosi pitkä, pitäisikö tehdä käsille "reiät? Laitetaanko kuviota, jos niin millaista? Siis kaikkea mahdolista neulesuunniteluun liittyvää. En halunnut ruveta kokonaan alusta alken itse suunnittelemaan. Siispä surffasin netissä ja lähettelin sähköpostilla ehdotuksia. Vaikka saaja ei halunnutkaan mitään kovin ihmeellisiä kuvioita, niin minä tekijänä halusin jotain juttua ponchoon. Muuten olisi into loppunut kesken kaiken - sen verran itseäni tunnen. Ja kun kerran on tilaustyö, niin pitäsisihän sen säädyllisessä ajassa valmistuakin. Lopulta lähtökohdaksi valittiin Silent Night Capelet.

Langanvalinnassakin on vielä omat ongelmansa. Ehdottelin sitä sun tätä, mutta lopullisesti jätin valinnan kuitenkin saajalle. Hän sitten päätyi Gjestalin Janneen, hiilenharmaaseen väriin. Mielessäni tuskailin värin tylsyttä ja "melkein mustan" langan kutomista. Saaja kuitenkin oli sitä mieltä että tuo väri olisi kaikkein käyttökelpoisin ja sopisi monien vaatteiden kanssa. Ja vielä että sitä tulisi myös pidettyä. Se kai siinä tärkeintä onkin!

Malli: Silent Night Capelet
Lanka: Gjestal Janne (427)
Puikot: 4,5
Langanmenekki: 646 g

(Kuva onneton. Koitan ottaa lisää ja parempia kuvia saajan päällä.)

Itse työ olikin sitten hidasta kuin mikä. Koska aluksi silmukoita oli 400, kesti kerroksen kutominen aina pienen iäisyyden eikä edistymistä tuntunut tapahtuvan lainkaan. Ainoa, mistä huomasi jotain saaneen aikaan, oli se, että kerä tuli käytetyksi. Ensimmäisistä keristä kun ei saanut kuin kymmenisen kerrosta tehtyä. Silloin ajattelin jo, että lankahan ei riitä yhtään mihinkään...

Janne on aika paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka, joten heti laskin kerros- ja kavennusmääriä uusiksi. Samalla säädin kuvion kaventumista mieleisemmäksi. Kaikkien laskujen mukaan ponchon piti olla kohtuullisen sopiva myös yläosasta. Hahahaa! Kun poncho oli ylös asti valmis, halusin sovituksen, jotta näkisin miltä poncho saajalla näyttää ja voisimme miettiä nappilista-ratkaisua. Ja niinhän siinä kävi, että ponco oli ihan liian kapea! Onneksi poncho rakentuu "kaistaleista" - ei tarvinnut kuin tehdä lisäkaistale eteen. Sitä en kaventanutkaan niin paljon kuin muita, että varmaan riittää tilaa. Saas nähdä.

Jonkinnäköistä kaulustakin toivottiin. Se tuli kuin itsestään kun silmukoita veilä vähän kavensi. "Lisäosan" sitten suosiolla jätin lyhemmäksi. Ei se kyllä kovin kaunis ole. Tekisi mieli vielä vähän säätää, mutta ensin pitää katsoa miltä se saajan päällä oikeasti näyttää ja onko asialle mitään tehtävissä!

Mutta entäs sitten pituus. Tekele hitsiläinen oli tienkin liian lyhyt! Poimin silmukat ja jatkoin alareunaa. Siihen tarvittiinkin jo pari lisäkerää lankaa. Onneksi löytyi vielä samaa erää. Nyt päätin, että olkoot, enempää en tee.

Ensi viikolla joku päivä tapahtuu "luovutus". Toivottavasti ei kauheasti tarvitse tehdä korjauksia. Into totisesti on hiipumaan päin. Kaulukseen voi jotain viritystä tarvita. En jaksa etukäteen miettiä miten sitä voisi parannella. Ehkä sitten kun näkee miltä näyttää päällä. Jotain lyhennettyjä kerroksia kenties?

Olihan se aikamoinen homma. Taas muistin, miksen yleensä tee "tilaustöitä". Silloin kutomisesta tulee helposti pakkopullaa kun tympivää työtä ei voi työntää nurkanperälle odottamaan uutta inspiraatiota. Että enimmäkseen taidan pitää tämän harrastuksena!

Kadonneet lapaset

Olinpa tässä tekemässä kuopukselle uusia lapasia, kun edelliset alkaa olla jo turhankin naftit. Kurarukkasten alle ei mitään talvihanskoja enää laiteta. Sitten muistin, että onhan ne fabelista tehdyt villatakin ja kaulurin kaverit. Vaan onko?

Ei löydy mistään. Ei vaikka etsin uudelleen. Tarkistan blogista, että teinhän ne oikeesti, enkä vaan miettinyt. (Niinhän voi myös tapahtua, tiedättehän.....) Vaan eipä löydy blogistakaan. Johan nyt on kumma!

Kadonneet lapaset, joita ei edes ole tehty. Viikonlopun tuskailin, että pitäähän niiden olla päiväkodissa, pitäähän. Onneksi sitten löytyivät.

Eli tässä vielä pieni lisäys viime vuoden (!) saldoon:

Malli: Peruslapaset
Lanka: Fabel (151)
Puikot: 3,0 (?)
Langanmenekki: 29 g

Milloinkohan sitä kadottaa oman päänsäkin?

Smurffipipo

Poika: "Äiti, mä haluun sellasen pitkän pipon."
Äit: "Pitkä pipo?"
Poika: "No sellasen, mikä on... niinku... pitkä"

Äiti on edelleen ihan ulalla, kunnes keksii, että kyse on sellaisesta lerppapiposta, joka jatkuu ja jatkuu. Onkohan sillä joku nimikin?

Kaivan esiin alennusmyynnistä ostetun Tennessee-kerän, josta piti tulla jonain vuonna kevätpipo pojalle. Ohjekin oli katsottuna, muistaakseni jopa printattuna, mutta aika ajoi (senkin) hankkeen ohi.

Väritoive oli musta, mutta sininen kelpasi, ainakin näin harjoittelukappaleeksi - halusin tietää kuinka pitkän pipon saa kerällisestä lankaa. Tein niin pitkän kun pystyin ja aika sopivan pitkä tulikin.

Malli: Moda 6/2009, malli 47 (vähemmän silmukoita)
Lanka: Tennessee (119)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 100 g

Smurffipipon nimen teos sai, kun keskeneräisenä se suorastaan seisoi pystyssä ihan niin kuin smurffien pipot ja värikin on aika smurffimainen. Onneksi ei enää päässä ollessa sojota pystyssä! Tennessee oli vähän turhan jäykkää lankaa lörppäpipoon, seuraavaan täytyy ostaa jotain pehmeämpää. Ehkäpä jotain bambua.

Vauvaa pukkaa

Vauvoja putkahtelee sukulais- ja kaveripiiriin enemmän kuin niille ehtii lahjoja tehdä! Kaikki eivät saa itsetehtyjä lahjoja - pahoittelen. Pitäisi tehdä joku varasto vauvanvaatteita, joita voisi lahjoitella pienokaisille. Mutta missäs välissä niitä sitten ehtisi tehdä???

Taas pistin alkuviikosta muut työt sivuun ja rykäisin sukuun syntyneelle tyttövauvalle jakun.

Malli: Drops 14-27
Lanka: Nalle (vaal.pun) ja Nalle Colori (827)
Puikot: 3,0
Koko: 1-3 kk
Langanmenekki: 134 g

Mallia olen joissain blogeissa ihaillut ja ajatellut joskus tekevänikin. Nyt oli hyvä hetki toteuttaa ajatus. Samalla tehdessäni tajusin jo vuosia sitten tehneeni Miehelle samalla tyylillä villapaidan... Eipä haittaa.

Lanka oli jälleen kerran varastosta kaivettua. Ei nyt mitään jämälankaa, mutta jemmalankaa kuitenkin. Vaaleanpunaisesta on joskus jotain tehty ja vyötekin joutunut hukuksiin. Coloria on varastossa vielä toinekin kerä. Tarkoitus oli tehdä "joskus jotain jollekin", varmaan omille tytöille. Ei vaan ole tullut tehtyä. Taisi olla jo korkea aika saada sitäkin kulutetuksi.

Ikävästi vaan, täytyy sanoa lanka tuntui todella karkealta käteen. Toivottavasti ei ole liian karheaa vauvalle, vaikka eihän sitä suoraan iholle olekaan tarkoitus laittaa. Minkäs sille voi, että inspiraatio iski juuri sillä hetkellä kun kaupat eivät olleet auki. Eihän mitenkään voi odottaa aamuun asti, kun kerran varastostakin lankaa löytyy...

Pääaukkokin näyttää aika isolta. No joo, ohjeessahan tosiaan käskettiin poimia vielä pääntien reunasta silmukoita ja kaventaa niin sitä pienemmäksi. Mutta jotenkin se ei mielestäni tuohon poikittain olevaan neuleeseen sovi. Tänään vielä päästään vauvaa tapaamaan, sitten kokeillaan koko tosiaan ihan liian iso, voihan sitä säätää sitten jälkikäteen.

Munarikasta pääsiäistä kaikille!

Virvon varvon!

Virpomispäivä tänään. Vesisade ei lannistanut innokkaimpia noitia, vaikka ovikello pimpahteli normaalia palmusunnuntaita harvemmin.

Pari viikkoa sitten kuulin, että opiskelukaverilleni on syntynyt pieni poika. Heti piti kaivella lankavarastoja ja vuosikerta-woolit sieltä löytyi kuin löytyikin. Oikein sitä vanhaa merinovillaista versiota. Sellaisen perinteisen sik-sak-kypärämyssyn tein. Joskus kun ekoja kertoja sellaista tein, niin muistelen sen olleen ihan joka kohdassa saman verran kavennuksia ja lisäyksiä. Mutta kyllä nää uudemmat ohjeet, joissa otsalle tuleva kolmio ei ole ihan niin "syvä" on mielestäni parempia.

Nälkä sitten kasvoi syödessä ja lankaakin vielä riitti, joten tein vielä tossutkin. Niissäkin malli on perinteinen, lähes samanlainen kuin Käspaikan tossut, mutta mutta... nämä tossut on tehty täysin ilman saumoja. Ohjeen olen joskus jostain kirjoittanut ylös, mutta edes etsimällä en vastaavaa ohjetta nettimaailmasta löytänyt.

Idea on seuraava: ensin tehdään jalkapohja suorakaiteen muotoisena. Sitten jokapuolelta reunoista poimitaan silmukat ja neulotaan suljettuna "sivut". Päälliosa tulee neulomalla etuosan silmukoita yhteen sivuosan silmukoiden kanssa ja loput sitten varreksi taas suljettuna neuleena. Kätevää, nopeaa ja helppoa - eikä saumoja. Jos joku osaa laittaa linkkiä moiseen ohjeeseen, niin vastaanotetaan!

Yhteensä lankaa kului aika tasan tarkkaan kerällinen, eli 50 g. Väri on siniharmaa (?), numero 103. Kun sain valmista aikaan, pistin neuleet välittömästi postin vietäväksi ja kuvaaminenkin vallan unohtui!

Helmikuun Ruusu

Huomasin tässä että helmikuussa valmistunut Ruusukas-pipo on jäänyt vallan bloggaamatta. Taisi tulla niin kiireesti otettua käyttöön, että raportointi unohtui.

Ohjeen bongasin Kipaikoitten kalenterista. On tainnut unohtua sekin hehkutus: kalenterin sain synttärilahjaksi tuossa vähän ennen joulua. Aivan ihania malleja löytyy useampikin: tammikuun Talvimorsian-sukat ovat ehdottomasti to do -listalla kuten myös toukokuun Suopursu-huivi sekä joulukuun Tapio-lapaset.

Ruusukas-pipo tuli ehdottomasti tarpeeseen. Aiemminkin mainittu talvitakki odotteli edelleen kaverikseen uutta päähinettä - inspiraation puutteesta johtuen. Kun näin kalenterin mallin, muistin heti lahjalangat ja laitoin puikot suihkimaan.

Kuva ei tee pipolle oikeutta, mutta lukuisista otoksista tämä on silti paras.

Malli: Kipakat-kalenteri, Ruusukas-pipo
Lanka: Sandnesgarn Sisu musta(1099) ja punainen (4019)
Puikot: 3,0
Koko: aikuinen
Langanmenekki: 53 g

Ohjeen lanka on jonkin verran paksumpaa, mutta tähän pieneen päähän Sisusta tuli sopivan kokoinen, mitä nyt syvyyttä piti lisätä puolen kuvion verran. Resorin tein kaksin kertaisena. Pysyy paremmin päässä ja on vähän lämpimämpi. Tosin siinä olisi voinut olla vähemmän silmukoita, kun en jaksanut tehdä silmukoita kiertäen...

Pipo on oikein kiva ja toisin kuin kuvassa, myös nätin näköinen. Ja mikä parasta, sopii passelisti yhteen kirkkaanpunaisen takin kanssa. Harmi vaan, että tämä pipo ei pysy päässä sen paremmin kuin mikään muukaan malli. Seuraavaksi taidan tehdä jonkun korvaläpällisen, nauhoilla solmittavan mallin!