Kännykkälapasia

Syysvarusteita esiin kaivaessa huomasin, että viime keväältä oli jäänyt bloggaamatta lapsille tehdyt lapaset.

Ihan perusmallia, mutta kämmekäs-lapas-yhdistelmänä. Eli ensin tein kämmekkäät, jotka loppuvat pikkusormen puoleenväliin. Sitten poimin silmukat rystysten puolelta  suurin pirtein siitä kohtaa, josta pikkusormi alkaa ja kämmenpuolelle loin uudet silmukat.  Palanen tarranauhaa, jotta lapanen pysyy "kiinni" lisättiin parin päivän käytön jälkeen, kun kämmenosa tuppasi repsahtamaan auki resorista huolimatta.

Molemmissa lapasissa on myös peukalonreikä. Eli kun tein peukalot, en poiminut silmukoita lapasen yläosan puolelta vaan loin niiden tilalle muutaman silmukan. Näin myös peukun saa kätevästi paljaaksi puhelimen näpräystä varten. Ei kuulemma palella, vaikka kolo onkin.

Malli: Peruslapanen

Lanka: Gjestal Janne (401 musta) ja  Novita 7 veljestä Polkka (837 turkoosi)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: 85 ja 72 g

Koska nuorimmainenkin sai tänä syksynä älypuhelimen, lienee edessä vielä ainakin yhdet lapaset sarjaan lisää!

Tossusarja

Tässä on viime aikoina tullut väkerrettyä tossut jos toisetkin. Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä levisi keväällä villitys converse-tyyppisistä villasukista. Tähän mennessä en ole juurikaan malleista innostunut, mutta sitten pamahti. Jaana Elo oli nimittäin viritellyt tossut niin vimpan päälle, että jopa meikäläinen innoistui.

Niin innostui miehenikin, joten ensimmäinen koepari oli vaatimatonta kokoa 44 ja tietenkin mustasta langasta....  Toisaalta on hyvä, että sukat ovat mustat, se antaa vähän anteeksi mokailuja.  

Malli: Tennarisukat by Jaana Elo (Facebook- ryhmä Voihan villasukka!)

Lanka: Gjestal Janne (musta 401, valkoinen 402 ja vihreä 411) sekä Novita Jussi (740)  

Nauhat: Novita Nalle

Puikot: 3,5, nauhat 2,5

Langanmenekki: yht. 390g

Koot: 44, 39 ja 34

Sukat itsessään on helpot tehdä. Tavalliset villasukat lyhyellä varrella ja kärkiosa valkoisella. Kaikki muu tilpehööri onkin sitten säätämistä: Valkoinen sivukaitale tehdään erikseen ja ommellaan kiinni. Koristeraidat kirjotaan jälkipistoin. Nyörikaitaleeseen poimitaan sukan päältä ja neulotaan erikseen. Merkki virkataan ja ommellaan kiinni. Ja vielä "kengän"nauhojen tekeminen.

Kaikenlaisia virityksiä on ihmiset kehitelleet matkan varrella, enempi tai vähempi samanlaisia. Jossain virkataan enemmän osia. Itse kun en niin virkkaamisesta välitä, niin olen sen jättänyt minimiin ja virkannut vain koristemerkit.

Kolmansien tossujen kohdalla olen jo saanut kehiteltyä kohtuullisen toimivat ratkaisut eri kohdille. Ihan joka kohtaa ei enää tarvitse erikseen pähkäillä, kun on ne kerran (tai pari kertaa) miettinyt. 

Sukat on sis tehty jo miehelle ja nuoremalle neidille sekä kummipojalle. Vielä olen lupautunut tekemään vanhemmalle neidille turkoosit tossut ja haaveilen vielä itsellenkin tuollaiset tekeväni. (Kunpa ei jäisi haaveeksi, niinkuin moni muu...) 

Lisää kesätöitä

Eihän kaikki kesän aikana valmistuneet muistuneet mieleen edellistä postausta tehdessä.

Kesän kuumiksi päiviksi neuloin itselleni huivihatun. Se on malliltaan niin kätevä ja pysyy päässä vauhdikkaassakin menossa. Simukkamäärää pitää aina säätää, mutta vanhemmista huiveista mittaamalla onnistuu kätevästi. Huivihattujahan on tullut tehtyä vaikka kuinka monta.

Malli: Huivihattu (Rav.link)

Lanka: Gjestal Fön (515, 519 ja 530)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 65 g

Lanka on jo aikoja sitten lopetettu ja jäänyt nurkkaan pyörimään vuosiksi topin jämistä. Kuvittelin tekeväni jämistä tiskirättejä, mutta lanka on niin paksua (50g = 75 m), että ei todellakaan sovi tiskiräteiksi.

Anopilla on mökillä vanha, iso tiskinkuivausliina, jossa on mielenkiintoinen pinta. Monta kertaa olen sitä katsellut ja miettinyt miten tuollainen saadaan aikaan. Sitten ihan vahingossa törmäsin Heidin blogissa samanlaiseen pintaan nimeltään korinpohjavirkkaus. Niin olivat helteet pehmentäneet pääni, että piti ruveta uutta tekniikkaa opettelemaan, kun kuvatkin olivat vielä vasurille suunnattuja. Oikeakätisille kyllä löytyy ohjeita, esim. Garnstudion sivuilta, mutta aina se on vaikeampaa yrittää miettiä, että miten sen ohjeen nyt vasemmalle kädelle kääntäisi.

Malli: Korinpohjavirkkausta

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (3050)

Koukku: 3,0

Langanmenekki: 50 g

Aika paksu pinnasta tulee, vaikka lanka onkin ohutta. Yhtään paksummasta langasta en lähtisi ainakaan tiskirättiä tekemään. Jonkinmoisen tiskiliinan tai käsipyyhkeen hyvinkin voisi korinpohjavirkkauksella tehdä. Isompi koukkukin olisi paikallaan, pinta saisi olla vähemmän tanakka.

Kesätöitä

Huh! Kylläpäs aika rientää! Oikein hämmästyin, huomasin edellisen päivityksen olevan peräti maaliskuulta. Ilmankos yksi jos toinenkin puikoilta tipahtanut tuotos on raportoimatta.

Ensinnäkin tuli tehtyä vielä yhdet säärystimet. Tasan samanlaiset kuin edellisen postauksen lila-sävyiset Serkkutytölle piti myös saada säärystimet, enkä jaksanut inspiroitua uusista raidoista, joten samalla kaavalla mentiin.

Jämälankaraitasukkia en ole vieläkään saanut aloitetuksi, mutta sentään kesäkuun sateisina päivinä sain valmiiksi Karree-sukat. Niissä oli tekniikan osalta muutamakin uusi tuttavuus. En ole ennen tehnyt kuvioita nostetuilla silmukoilla ja kantapääkin oli ihan erilainen kuin mitä olen tehnyt. Mukavasti ne sopivat jalkaan ja värityskin osui kohdilleen. 

Kantapään silmukat lisätään alkaen jalkapohjan keskeltä. Kerroksen vaihtumiskohta näkyy tässä sukassa paremmin kuin toisessa. Olin niin keskittynyt lisäysten tekemiseen, että unohdin vanhan "nosta edellisen kerroksen silmukka ja neulo se seuraavan kerroksen ensimmäisen silmukan kanssa yhteen" -tekniikan värinvaihtokohdassa. Toiseen sukkaan tajusin sen jo tehdäkin. En viitsinyt purkaa ensimmäistä sukkaa, kun ei tuo epätasaisuus jalkapohjassa haittaa.

Malli: Karree (Rav.link)

Lanka: Regia World Ball (2613) ja Hjertegarn Sock 4 (5526)

Puikot: 2,25

Langanmenekki; 60 g

Näissä sukissa kokeilin ensimmäistä kertaa KnitPron hiilikuitupuikkoja. Tähän asti olen käyttänyt koivuisia ja olen tykännyt niistä kovasti. Täytyy sanoa, että hiilikuitupuikot tuntuivat vieläkin tukevammilta. Niillä en epäröisi kutoa tiukenpaakaan neuletta ohuilla puikoilla. 

Muistatatteko nämä II

Pojan lisäksi myös neidit ovat kasvaneet  kolmessa vuodessa, kumma kyllä.... Aikaisemmin taisin jo mainita, että lasten tanhuryhmille puuhattiin uusia esiintymisasuja, joiden väreihin vanhat säärystimet eivät enää sopineet. Puhumattakaan siitä, että pituus on auttamatta jäänyt liian lyhyeksi. 

Niinpä vihdoinkin sain säärystimet valmiiksi. Taas oli välillä tuskaakin tuskaisempaa. Ehkä siksi, että deadline pukkasi päälle. Jos joku olisi kieltänyt koskemasta kutimeen viikkoon, olisi varmasti sormet suorastaan syyhynneet säärystimien kimppuun!

Raidoistus oli tällä kertaa helppo homma: katsoin vain edellisistä mallia, ja vähän lisäsin kerroksia, koska neiti 8 v on paljon pitkäsäärisempi kuin siskonsa aikoinaan.  Isosiskolle sitten vain vaihtelin raidoituksen värit, koska neljän sijasta niihin tuli vain kolmea väriä ja tietenkin lisäsin vielä vähän kerroksia. 

Lanka: Gjestal Maija  292 (t.lila), 248 (fuksia) ja 218 (sinappi) sekä

206 (sin.), 200 (l.valk.), 282 (lohenpun.) ja Silja 390 (turkoosi)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 200 g 

Värit ovat juuri samoja kuin esiintymisasuissakin. Isomman neidin feresi on Marimekon tummalila-keltaraitainen Jokapoika-raitakangas ja nuoremman mekosta löytyy kaikki neljä väriä raitoina myöskin. Yritin jättää joko punaisen tai turkoosin pois, mutta neiti vaatimalla vaati, että kaikki värit on saatava säärystimiin.

Varsinaisksi varastontyhjennysprojektiksi tästä ei ollut: 200 g säärystimiä varten jouduin ostamaan 250 g lankaa.... Vielä olisin päässyt plus-miinus nollille, mutta lilaa ei riittänyt yksi kerä, vaan piti ostaa toinenkin.

Nyt sitten varastossa on mukavasti puolikkaita keriä. Niistä olen jo suunnitellut raitasukkia itselleni, kunhan vaan ehtisi aloittaa! 

Pidennysleikkaus

Kuka muistaa vielä tämän? Blues-paita on neljässä vuodessa käsittämättömästi lyhentynyt (tai käyttäjä käsittömästi pidentynyt noin 30 cm!) ja muutos on näin suuri:

(Uudet kuvat otettu puhelimella ja hätäsesti, kun malli oli taas todella yhteistyöhaluton, siksi lievä kalmaisuus...)

Paita on kuitenkin rakastettu ja pidetty, eikä siitä haluttu luopua. Suuritöisyytensä vuoksi kieltäydyin tekemästä uutta. Onneksi leveyttä on vielä riittävästi, joten ei muuta kuin lisää pituutta! Sinistä lankaa ei ollut jäljellä kuin vajaa kerä. Valitettavasti uudessa värjäyserässä sävy oli todella erilainen, enkä halunnut niin selvää värieroa.  Suunnitelmia piti siis muuttaa lennosta. Keltaisen väriero oli huomattavasti pienempi eikä se jatkunut suoraan, joten päädyin tekemään alaosaan samanlaiset raidat kuin hihaan. Purin resorin ja yläosan välistä kerroksen ja poimin molemmilta puolilta silmukat. Jatkoin valkoisella ja sitten keltaisella alaspäin. Resoriin tein muutaman kerroksen lisää ja yhdistin osat kolmen puikon päättelyllä. Silmukointi on niin turkasen hidasta! Pienellä prässäyksellä sain sauman tasoittumaan.

Hihoille ei oikein ollut tehtävissä mitään. Harkitsin kyllä resorin roimaa pidennystä, ehkä raidoilla, mutta ehdotus tyrmättiin. Päädyimme siihen, että hihat saavat olla liian lyhyet ja niitä voi pitää sitten kyynärpäihin vedettynä.

Ja tässä pidennysleikkauksen kokenut paita:

Näyttää ihan vartavasten tehdyltä! Logon paikka on vähän turhan korkealla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Varsinkaan kun ei katso "sillä silmällä". Toivottavasti poika ei enää älyttömiä kasva, että paitaa voisi käyttää vielä vuosia. Ellei sitten levys ala tulla esteeksi. Sille ei sitten oikein voi enää mitään.  Paitsi leikata logo irti ja laittaa
toiseen paitaan!

Takatalveaa odotellessa

Tässä vaiheessa vuotta kun villapaita valmistuu, niin normaalisti ehtisi vielä talven viimeisille pakkasille ja kevään viileyteen. Vaan tänä vuonna on reilun viikon käytössä ollut villapaita jo aika kuumaa kamaa, vaikka kevättakin alla onkin.

Kylmemmillä ilmoilla huomattiin, että kaikki villaiset neuleet oli vanhemmalle neidille jo pieniä. Hyvä äiti -pisteitä tuli taas kerättyä, kun havaitsin vaatteiden puutteen vasta kun niitä tarvitaan... Onneksi neiti on jo melkein äitinsä pituinen, ja eräs vanhemmista villapaidoista kelpasi hätäavuksi. 

Sitten näin vuoden ensimmäisessä Modassa ohjeen, joka välittömästi sytytti pienen ahaa-elämyksen. Tuosta paita neidille, langoistakin puolet on jo valmiina! Joskus aikaisemmin kuvittelin tekeväni kahdesta ervärisestä liukuvärjätystä langasta paidan itselleni. Tämän tyylisen. Valitsemani langat vaan eivät sopineet keskenään yhteen. Toinen väri vaihteli vaaleasta turkoosista eri harmaan sävyihin ja toinen vaaleanpunaisesta ja lilasta harmaaseen. Raidoitettuna värit söivät toisiaan niin, että lopputuloksena oli pelkkää haaleaa harmaata. Kun koko takakappale oli valmis, eikä parannusta tullut, luovutin. 

Paita valmistui meikäläisen mittapuun mukaan harvinaisen nopeasti. Ohje oli tammikuun puolissa välissä ilmestyneessä Modassa ja kahdessa kuukaudessa tuli valmiiksi!

Malli: Moda 1/2014, malli 16

Lanka: Marks‚Kattens Fame Trend (659)  ja Viking Baby Ull (329) 

Puikot: 3,0

Koko: 10/12 v

Langanmenekki: 290 g

Jotenkin olisin kuvitellut sileän ympypyrän neulomisen tuskastuttavan hitaaksi ja puuduttavaksi hommaksi. Päinvastoin, ehkä raidoitus sai aikaan sen, että työ tuntui edistyvän joutuisasti. Tietysti myös hiihtoloma ja olympialaiset edistivät asiaa. 

Muuten tein ohjeen mukaan, mutta hihaa jätin vähän kapeammaksi ja niskapuolelle tein pienen korotuksen. On helpompi pukea oikeinpäin päälle eikä kurista kaulaa. Pituuttakin taisi tulla hieman enemmän kuin ohjeessa. Niin, raidat on kuuden kerroksen kokoisia eikä kahden kuten ohjeessa.

Paita on mitä ilmeisemmin mieluinen, koska sitä tosiaan on lämpimistä ilmoista huolimatta pidetty. Nyt suunnittelen jo, tekisinkö nuoremmalle neidille samalla tyylillä paidan siitä punasävyisestä langasta, joka odottaa uutta käyttöä.