Siilit

Lopultakin saan kuvan siililapasista - valmistuivat juuri ja juuri joululahjaksi vanhemmalle tyttärelle. Silmiä (pienet puiset helmet) ompelin vielä aattoyönä kiinni ja tuppasi menemään läpi molemmilta puolilta, niin että siilit oli lentää pihalle saman tien... Ei sentään.

Malli: Siililapaset
Lanka: 7 veljestä Raita (väri 894) ja Tango Fani (väri 687)
Puikot: 3,5
Koko: 120 cm
Langanmenekki: 64 g

Oli se sitten vaivan arvoista lopulta. Neiti on innoissaan ja nyt lapasia pitäisi pitää tarhassakin. Ihanaa oli myös, kun tarkkasilmäinen tytär huomasi, että lankahan on samaa kuin syksyllä saamissaan sukissa. :-) Onneksi auttoi selitys, että tontut on varmaan huomanneet, että sulla on noi sukat ja tehneet sitten samanlaiset lapasetkin.... Meillä uskotaan ihan täysillä joulupukkiin vielä!

Vihdoin ensimmäinen valmiina

Vihdoinkin virallisesti ensimmäinen tämän vuoden puolella valmistunut tuote - johan oli aikakin! Tadaa: Hello Kitty - pipo.

Malli: Novita syksy 2005 (Jussi-pipo)

Lanka: 7 veljestä Raita, väri 855, kirjaluun 7 veljestä
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 52 g

Edit: vihdoinkin kuvan siirto onnistui! Mies väittää, että ongelmat johtuivat siitä, että kuva oli liian suuri. On ne ennenkin olleet, eikä ongelmia ole ollut.... Laitoin kuitenkin pienemmällä pikselimäärällä ja onnistui - olikohan Mies sittenkin oikeassa? Voiko olla?

Pipo on ollut valmis jo viikon verran, mutta kirjailu odotutti itseään, yllätys, yllätys. Nyt oli kuitenkin pakko tehdä valmiiksi, kun pipo on menossa synttärilahjaksi ja juhlat on huomenna.
Ihan en ole tyytyväinen rusetin reunojen muotoiluun, muuten ok. Tällä kertaa kirjailu ei tuntunut ollenkaan tuskaiselta, vaan valmistui suorastaan reippaaseen tahtiin. Hyvä, hyvä.

Ja jälleen kerran lupasin omillekin tytöille tehdä Hello Kitty -kevätpipot. Harmi, ettei varastossa ole yhtään vihreää puuvillalankaa. Nuoremmaisen lempiväri kun on juuri vihreä. Ei kai vaan tarvitse lähteä lankaostoksille....

Olen viime aikoina sitkeästi tehnyt poikittain neulottua takkia. Ainaoikeaa. Vartalo-osuus valmistui kohtuullisen nopeasti, mutta ne hihat! Miten voikin olla niin hitaan tuntuista, vaikka silmukoita on paljon vähemmän kuin vartalossa. Vaikka teenkin molempia hihoja yhtäaikaa, silti. Onneksi teen samaan aikaan, muuten jäisi varmaan toinen hiha odottelemaan! Nyt ollaan onneksi jo voiton puolella, yli puolen välin mennään. Ainakin jokunen kerros päivässä, niin eiköhän valmistakin saada.

Uusin aloitettu projekti on ne ne luvatut sormikkaat pipon kaveriksi nuorelle herralle. Jos saisi ne kuukaudessa valmiiksi, ehtisi synttärilahjaksi.

Viime vuoden saldo

Laskeskelinpa minäkin vuoden aikana kerääntynyttä satoa. Ihan koko vuotta ei ole mukaan laskettu, koska bloggauksen aloitin vasta helmikuussa. Tässä siis blogin perusteella laskettu saldo:

lasten villatakki x 3
tunikat x 2
miesten villapaita
lapaset x 8
sukat x 18
päähineet x 9
kolmiohuivi x 3
muut kaulanlämmittimet x 2
kännykkäkotelo x 4
nalle x 2
nukenvaattet: takki, mekko ja 2 x sukat

Lankaa kului 4592 g. Tässä luvussa ei ole vielä viimeisiä joululahjoja mukana - vaa'asta loppui taas patterit. (Olivatkohan jo valmiiksi huonoja, juurihan uudet ostin!) Eli lopputulos todennäköisesti on lähellä viittä kiloa.

Koko vuoden saldoon voidaan vielä lisätä Nalle-langasta tehty neuletakki itselleni. Se ainakin valmistui tammikuun aikana, muita valmiita neuleita en tammikuulle keksi, joku sukka- tai lapaspari saattoi silloinkin valmistua.

Langankulutukseen en osaa juurikaan kommentoida mitään, onhan tämä vasta ensimmäinen vuosi kun varsinaista tilastoa lasken. Kuukautta kohti noin puoli kiloa lankaa, reilu 100 g / viikko. Toisaalta kesällä oli aikamoista hiljaiseloa neulerintamalla. Myös ohuita sukkalankoja on jonkin verran tullut käytettyä, niiden kanssa saa tehdä tosiaan töitä sadan gramman kuluttamiseen!

Isompia töitä oli harvakseltaan, toisaalta sukkaparien ja pipojen määrä yllätti. Todettakoon, että miehen villatakki oli kyllä riittävän iso urakka, jos isoa työtä haetaan. Mukavin oli ehdottomasti neidin pinwheel-takki.

Lankavarastoa onnistuin kuluttamaan myös hieman epämääräisimmin keinoin: tarhaan meni askartelukäyttöön 600 g ja reilusti päälle puoli kiloa meni siskolle, joka virkkasi nukelle "kantokopan", peiton ja tyynyn Novitan ohjeella. (Eikä siitäkään ole koskaan kuvaa saatu.) Enpä silti usko, että varasto olisi suoranaisesti päässyt hupenemaan, korkeintaan ehkä hieman pienenemään. Ainakin muutamista ikuisuuden säilötyistä langoista tuli päästyä eroon, tosin uusiakin ostin. Toivottavasti mikään uusista langoista ei päädy ikuisuusvarastointiin. Varsinaista lankainventaariota en ole vieläkään uskaltautunut tekemään, joten varaston todellisesta koosta ei ole tietoa.

Toki lankaa on tullut käytettyä myös lukuisiin, vielä keskeneräisiin töihin, joita ei siis saldoon (vielä) lasketa. On tennessee-pusero eskarilaiselle, Modan ohjeella tehty takki, Pohjan-neito takki.... Puhumattakaan siitä grammamäärästä, joka on tullut kudottua ja purettua! Pohjan-neito kuuluu myös "purettavat" -osastolle. Siitä tulee ihan liian iso, mutta ehdottomasti haluan sen vielä tehdä, pitää laskea silmukat vaan uusiksi.

Monta työtä jäi myös tekemättä. Osa on edelleen to do -listalla, osasta on jo aika ajanut ohi ja unohdettu kokonaan. Tällä hetkellä sormia syyhyttäisi Sylvin kimppuun. Siihen ei lankaa vielä ole, mutta Anttilassahan on Isoveli tämän kuun tarjouksessa ja se voisi sopia malliin.... Katsotaan pystynkö hillitsemään itseni!

Hyvää Uutta Vuotta!

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Neuleähky iski joulun jälkeen urakalla, meni päiväkausia (!) etten kutimeen koskenutkaan. Äidin huokaus: "Ihanaa, saa kutoa mitä haluaa!" muuttui muotoon: "Ihanaa, ei ole pakko kutoa!". Niin käy, kun joululahjatekeleitten urakka valmistuu vasta aatonaattoyönä! Valmiiksi silti kaikki saatiin, mutta kuvat unohdettiin ottaa, joten lahjabloggauksia tulee sitä mukaan kun/jos kuvia saadaan lahjotuilta.

Lahjakääröihin päätyivät siililapaset, kauluri, epäonniset dominosukat ja vähemmän epäonnistunut Revontulihuivi.

Hankalin, aikaavievin ja hermojaraastavin lahja oli kuitenkin asustesetti siskonpojalle. Tässä kuva onnellisesta (?) omistajasta uusissa vaatteissaan. Nämä siis ainoat lahjat, joista kuva muistettiin ottaa.

Malli: omia, eri ohjeista katseltu mittoja
Lanka: Lidlin sukkalanka, väri 301
Puikot: 2,5
Koko: 86 cm
Langanmenekki: vajaat 300 g

Hermoja raastava osuus oli "onnistunut" mallineuleen valinta. Kuvasta tuskin saa selvää, mutta tein joka toisella oikealla kerroksella 2 o, 2 o ristien (eli 2 s:n palmikko) ja taas joka toisella palmikko vastakkaiseen suuntaan ja sitten 2 o. Ymmärsittekö? Ajattelin että mahdollinen värien läiskiintyminen tasottuisi silmukoiden ristimisellä. Niihän se tekikin, eikä häiritsevän suurta läiskiintymistä tapahtunut.

Kuvittelin pieneten asusteiden tekemisen olevan nopeaa, mutta simukoiden ristiminen oli yllättävän hidasta puuhaa ja aikaa paloi. Ja kun vielä lanka ja puikot olivat ohuita, niin homma kesti. Eikä tietenkään riittänyt, että tein jakun, vaan vielä piti saada sukatkin (niitä sentään oli toivottu), ja sitten lapaset ja vielä pipokin! Ja kaikki samalla mallineuleella. Pipo oli kyllä jäädä tekemättä, päiviä ei ollut montaa ja kokokin näytti aika pieneltä... mutta teinpäs kuin teinkin loppuun asti.

Jakku ja sukat ovat reiluja juuri vuoden täyttäneelle, mutta tavoite olikin saada ohuet neuleet kevääksi ja kesäksi, joten silloin lienvät passelit. Pipo on sopiva - pää tuskin päättömästi (hahaa) kasvaa kevääseen mennessä, joten mahtunee silloinkin samoin kuin lapaset.

Pitkästä aikaa

Onpas tullut blogitaukoa!

Niin siinä käy kun sairastelee, käy töissä, juoksee joka ilta jossain joulujuhlissa ja yrittää saada vielä joulunkin aikaiseksi. Ja kaiken lisäksi pöytäkoneesta hajosi tuuletin, joten joudumme käyttämään läppäriä, jonka kanssa en oikein tule toimeen... Olen siis viettänyt kaikin puolin vähätietokoneista elämää vapaa-aikana. Sen lisäksi etten ole kirjoitellut blogiini, en oikeastaan ole muidenkaan tekosia ehtinyt seurata, joten olen ihan out blogistanin tapahtumista. Vaan haitannekohan tuo?

Käsitöiden saralla on myöskin ollut hiljaisempaa ja nekin mitä on aikaiseksi saatu, on edelleen hys-hys -kamaa. Toivottavasti muistan ottaa niistä kuvia. Ainakin jotain on jo mennyt paketteihin...

Tässä kuitenkin kuva Nalle Puh -parista, jotka on tehty Sepe-nallen ohjeella. Toisen sai poikani 8 v! Edellinen äidin tekemä, noin pari vuotiaana, saatu Nalle Puh katosi ilmeisesti muuton aikana. Kyllä sitä kaikista paikoista etsittiin, mutta ei vain löytynyt. Poika oli vähän murheissaan, mutta minkäs teit. Heti kun Ullasta Sepen bongasin, päätin tehdä uuden Nalle Puhin. Se olikin vähän koekappale, sillä toinen meneekin ystäväni vauvalle. Ystäväni tiukasti kielsi kutomasta mitään vauvalle, kun varastossa on isoveljeltä perittyjä villavaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Mutta enhän minä malttanut olla erossa puikoista, ja kielto koski vain vaatteita! Vauvan laskettu aika oli ja meni jo aikoja sitten ja nyt jännityksellä odottavat ehtiikö syntyä ja kotiinkin vielä ennen joulua!

Malli: Sepe-nalle
Lanka: Nalle: Sportimo (Lidl), väri 0422;
paita: Pirta Columbus, väri 3613
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 40 g / nalle, paidat á 28 g

Nalle oli helppo tehdä ja parasta oli lähes täysi saumattomuus!
Lanka on Lidlistä joskus ostettu akryylilanka. Sitä on varastossa vielä runsain mitoin, pakkaus oli puoli kiloa. Saan tehdä vielä kymmenen Nalle Puhia lisää. Jipii! Nimittäin väri on (oikeasti) ihan Nalle Puhin väristä, ehkä vain aavistuksen kirkkaanpaa. Langasta piti tulla ISO Nalle Puh. Ohjekin olisi. Mutta vääntämistä olisi riittänyt enemmäin kuin tarpeeksi. Muistaakseni kädessäkin on ainakin kolme tai neljä erilaista osaa.... Juupa juu. Ja se olisi pitänyt vielä ommella kasaan. Kuvitelkaapa vaan!

Paidankin lanka on, kuten arvata saattaa, myös vuosikertalankaa. Koostumus oikein 100 % puuvillaa. Siitä on sentään joskus tehty jotain oikeaakin, en kyllä muista mitä. Ja tytöille joulubolerot muutama vuosi sitten. Vielä oli muutama kerä jäljellä, ei niin paljoa että kaikki kymmenen Nalle Puhia paidan saisi, mutta muutaman ainakin.

Vähän näytettävää

Jotain esiteltävääkin on vihdoin tullut valmiiksi.

Ensin piti tehdä neiti Kaikki Kutittaa:lle kaulahuivi. Kauluri ei enää käy. Nappasin sitten kaupasta mielestäni tarpeeksi paksun, mukavan pehmeän, ei kutittavan langan, joka kaiken lisäksi sopii talvipuvun väriin. Kotona sitten vasta hoksasin, että hitsit vieköön, Eskimohan huopuu. Toivottavasti en erehdyksessä heitä koneeseen, niinkuin lasten villavaatteet yleensä. Onneksi huivi harvemmin tarvitsee pesua!

Malli on perinteinen, mutta jossain määrin modattu. Siis "vauvahuivi", jossa lenkki toisen pään läpiviemiselle. Lenkki on perinteistä poiketen vain toisessa päässä, saa juuri niin tiukalle kun haluaa. Neulepinta ei ole ainaoikeaa - se venyy aikaa myöden liiaksi, ainakin lasten käsittelyssä - vaan ihan 1 o, 1 n joustinta. Patenttineuletta koitin, mutta tuli jo liian paksu.

Tätä mallia olen ennenkin tehnyt. Korvaa hyvin kaulurin, ei ole liian pitkä, eikä tule inhottavaa solmua kaulaan. Voi pitää takin/puvun alla, eikä ahdista liikoja.

Malli: "melkein perinteinen" vauvahuivi
Lanka: Eskimo Print, väri 16
Puikot: 7,0
Langanmenekki: 69 g

Toinen valmistunut (vihdoinkin!) on joulutunika. Novitan syksyn ohjeista. Rose Mohair vaihtui vanhaan Kid Mohairiin. Langan karvaisuus kävi kurkkuun pahasti, mutta helpotti onneksi loppua kohden. Tottumiskysymys?

Lopputulos on omituinen tönkkö äitiysmekko. Päällä pöpöttää koko ajan - oliskohan Rose Mohari laskeutunut kauniimmin? Kaula-aukkokaan ei mene niin nätisti kuin kuvassa... Ehkä nyt tänä jouluna kuitenkin laitan päälleni - kyselkööt sukulaiset sitten perheenlisäyksestä...

Malli: Novita syksy 2008
Koko: S
Lanka: Kid Mohair, väri 542
Puikot: 5,0
Langanmenekki: 142 g

Vaaka näyttää tuon alle 150 g, mutta kyllä piti neljännestä kerästä aloittaa. Koskakohan opin punnitsemaan lankakerät ennen kutomista. Varsinkin tuntuu noista Novitan keristä jäävän vajaaksi... En usko, että päättelylangat / langanvaihtokohdat montaa grammaa veisivät.

Kuvan laadut on taas ei-niin-hyvää -laatua. Olis vaan pitänyt odottaa päivänvaloa ja lumihankea, mutta kun kiireellä illalla halusin kuvat. Tai jos saisi uuden kameran (tai jos sen vanhan saisi korjattua), niin voisi ottaa itsekin kuvia, eikä tarvitsisi odottaa Miestä - järjestelmäkameran asiantuntijaa. Vai pitäiskö opetella itse käyttämään tuota järkkäriä???

Päivän piristys

Kiitokset Nna:lle! Ja kyllä, näemme tiistaina!

Tuli tarpeeseen tähän tylsään päivään pieni piristys! Oli nimittäin yksi työpaikka, johon olisin todella halunnut, mutta en sitten päässyt. Todella plääh olo.

Eteenpäin on vähän hankala laittaa - ehdokkaita olisi kyllä moniakin, mutta melkein kaikki ovat sen jo jotain muuta kautta saaneet, joten mainitaan vain:

Kio, jonka nypläilyjä (ja langanvärjäyksiä ja montaa muutakin juttua) olen ihaillut

ja miettinyt, että jonain päivänä vielä minäkin nypläyksen ihmeelliseen maailmaan uppoudun. Mutta se tapahtuu vasta sitten, kun lapset ovat niin isoja, että uskallan jättää keskeneräisen työn keskelle olohuonetta. Onneksi kutomuksiin ovat jo tottuneet, ja tietävät, ettei niihin kosketa!

Toinen on sitten Anitta, jonka siilikuvat on niiiiiin ihania. Ei, ei me silti siilejä hankita!

Neuletyöt etenee tuskaisen hidasta tahtia. Mieli palaisi hurjasti jo tekemään kaikkia uusia ihanuuksia, mutta hys-hys hommat ovat vielä pahasti kesken, eikä aikaa enää ole kuin kuukausi! Mohair-tunika on onneksi jo loppumetreillä, joten olen antanut itselleni luvan aloittaa "jotain kivaa" kunhan saan sen valmiiksi. Jos se antaisi inspiraatiota keskeneräisyyksiinkin.