Sukka-analyysi

Neulontai haastoi kertomaan sukanteosta.

Kudon sukkia yleensä tarpeeseen. (Vaikkakin omat lapset tuntuvat kärsivän ainaisesta sukkapulasta.) Tarpeeksi lasken myös lahjaksi annetut sukat, joita myös tulee tehtyä. Varastoon ei sukkia jää. En osaa tehdä neuleita varastoon - mitä nyt syksyllä saatan aloittaa joululahjojen teon "hyvissä ajoin". Vaikka moneen kertaan olen suunnittellut tekeväni sukkia myös hyväntekeväisyyteen, suunnitelmaksi on jäänyt.

Mallina on yleensä ihan tavissukka, tavis kantapäällä. Helppoa ja yksinkertaista. Toisaalta en oikein ymmärrä reikien päälle sukissa. Ehkä kesäksi, itselle, ohuesta puuvillalangasta.... hmmmm.... Palmikoita kyllä, paitsi ei lapsille, sanovat niiden painavan. Tiimalasikantapäätä olen kokeillut, mutta se ei tunnu meidän jalkaan istuvan. Esikoisenkin sukat jouduin purkamaan, kun valitti ettei pysy jalassa. Kärjestä aloitettavia sukkia olen tehnyt jämälankaoperaatioissa.

Lankana käytän yleensä Nallen paksuisia lankoja, Fabelit on myös aika sopivia. 7-veljestä pääsee varsinkin jäminä sukkapuikoille. Nykyään suuntaus tuntuu kuitenkin olevan noihin ohuempiin päin.

Silmukkamäärän tarkistan valmiista sukista. Jos pitää tehdä "uusia" kokoja, tarkistan mitat esim. Novitan sivuilta.

Niksinä.... no, viime aikoina olen tehnyt varsinkin lasten sukkiin myös päälliosan resoria (tai joka toinen kerros 2o, 2n, joka toinen oikein). Istuvat napakammin, ei jää tyhjää tilaa, vaikka olisikin muutoin reilut.

Vaikka tosiaan yleensä tuloksena on tavissukat, ei se estä minua ihannoimasta mitä erilaisempia (netistä) löytyviä malleija. Useimmiten jäävät vain ihastelun asteelle. Joskus kuitenkin kaipaan haastetta, ja silloin saattaa puikoille päästä hankalampiakin tapauksia. Tässä kuva viime kesänä/syksynä väkerretyistä Baijerilaissukasta. Juu, kyllä se toinenkin valmiina on, uskokaa vain!