Tonttupajan tuotoksia II

Mielenkiintoista.... luulin julkaisseeni tämän jo viikko sitten. Ilmeisesti sitten ei, kun edelleen oli luonnoksena. Tässä kuitenkin lisä joululahjoja:

Äiti sai tänä vuonna lahjaksi huivin. Tietenkin unohdin ottaa siitä kuvan.
Tämä kurkistuskuvahan julkaistiin jo aiemmin, mutta se kertoo olleellisimman:

Lanka: Viking Garn Flower  345

Puikot: 7

Langanmenekki: 200 g

Koko: n.18
0 x 17 cm

Lanka on paksua, ja siinä on vielä paksumpia kohtia, jotka jätetään kutomatta, siis hypätään paksun kohdan yli ja jatketaan taas sen jälkeen. Ylihypättyihin kohtiin muodostuu sitten tuollaisia "kukkia". Vähän harjoitusta vaati, että oppii jättämään sopivan määrän lankaa kutomatta, ettei jäänyt liikaa tai liian vähän välistä, mutta aika nopeasti huomasi mikä on sopiva määrä. Koska tein huivia, niin jätin kukat sille puolelle mille ne sattuivat tulemaan, olisihan ne voinut tähdätä kaikki samallekin puolelle, jos olisi tehnyt vaikka pipon. Ihan kivaa vaihtelua, jos haluaa jotain "vähän erilaista", mutta pitsineule ei innosta

Useammallakin valmistajalla näyttää olevan samanlaista lankaa. Ainakin Four Seasons Gründlillä sekä Marks&Kattenssilla. Kovasti samalta näyttävät, sekä väritykseltään että koostumukseltaan. Lienevät peräisin samasta tehtaasta. Ainakin Gründlin ohjeessa oleva huivi on varsin saman värinen kuin oma tuotokseni.

Loppukesästä tilasin Adlibrikseltä. Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. Olen katsellut sitä jo pidemmän aikaa, mutta kesäalessa hinta oli vain 17,90, joten pitihän se tilata! Mallejahan on parikymmentä, toinen toistaan ihanampia. 

Kaikista ihanuuksista halusin ensimmäisenä tehdä Pointellet. Koska sisko toivoi lahjaksi nimenomaan sukkia, niin hän sai ne joululahjaksi. 

Malli: Cookie A: Pointelle

Lanka: Hjertegarn Sock Wool (8029)

Puikot: 2,25

Koko: 36-37

Sukat valmistuivat todella nopeasti, meikäläisen keskimääräisiin sukkaprojekteihin verrattuna. Niitä oli kiva tehdä, koska malli muuttui koko ajan. Ei ehtinyt kyllästyä, eikä toisen sukan syndroomaakaan tullut, samasta syystä - sukathan ovat peilikuvia keskenään. Kohtuullisen tarkkana sai tietenkin olla, että pysyi oikealla rivillä ja silmukoissa laskussa.

Käytin puikkomittaa rivinosoittajana, se oli juuri sopivan levyinen. Unohdin koko jutun, vaikka puikkomitalle olisi ollut tarvetta. Kiroilin hiljaa mielessäni, että minneköhän lienee kadonnut, ei auta kuin ostaa uusi. Kunnes tässä yhtenä päivänä selasin taas kirjaa, ja sieltähän puikkomittakin löytyi, kirjanmerkkinä!

Sisko tykkäsi väristä, eikä kuviokaan ollut liian pitsinen, kuten vähän pelkäsin. Kuva valehtelee värin urakalla, niinhän se tekee, Suomen talvessa. Todellisuudessa tumma turkoosi.