Isoja juttuja, osa III

Mitä jääkiekkojoukkuetta teillä kaannattetaan?
Meillä kannatetaan:

Bluesia! Tai miesväki kannattaa. Äiti on edelleen TPS:n tyttöjä.

Lupasin helmikuussa synttärilahjana tehdä fanipaidan. Koska siinä vaiheessa synttäreihin oli enää pari viikkoa aikaa, en sentään luvannut sen syntymäpäivään mennessä valmistuvan. Tavoite oli saada se valmiiksi ennen jääkiekkokauden loppua. Jos Blues olisi päässyt loppuotteluun, olisin rutistanut paidan loppuun vaikka miten. Ei tarvinnut. Kesällä ei villapaitaa tarvittu. Melkein ehti valmiiksi kauden avaukseen.

Oli siinä urakkaa! Ensin etsittiin riittävän isoa kuvaa logosta. Sitten etsittiin mahdollisia tapoja muuttaa kuva sopivan kokoiseksi pikseleiksi - sekä saada se muutettua html-muotoon, jotta sen voisi printata. Vielä ennen printtaamista piti kuvaa vielä hienosäätää pikselittäin, että sai sen nätiksi ja symmetriseksi. Onneksi suurimman osan tästä työstä teki Mies, jolla on paremmat taidot tällaisten asioiden suhteen.

Eikä tietenkään riitä että on logo etupuolella, vaan numero ja nimi on myös saatava taakse. Numerona on Pojan jalkapallopelipaidan numero. Nekin piti erikseen säätää.Numero olisi voinut olla vielä vähän ylempänä.

Malli: oma

Lanka: M&K Superwash Safir (513 ja 1867 ), Nalle (011)

Puikot: 3 ja 3,5

Langanmenekki: 500 g (tasan!)

Paljon työtä ja pähkäilyä vaati myös lankojen etsintä. Lanka ei saisi olla liian paksua, jotta kuvion saisi mahtumaan eikä neuleesta tulisi liian tönkköä. Ei liian ohutta, ettei kestä ikuisuutta tehdä. Ja ennen kaikkea: missä langassa olisi sopivat värit!

Loppujen lopuksi päädyin Mark&Kattensin Superwash Safiriin josta löytyi tarpeeksi tumma sininen, joka ei kuitenkaan ollut liilahtava tai harmahtava. Ihmeiden ihme, myös langan keltainen oli aika lähellä oikeaa sävyä. Langan paksuus (50 g = 127 m) on niin lähellä Nallen paksuutta, että käytin sitä valkoisena, varastossa kun sitä oli enemmän kuin riittävästi.

Ensin ajattelin tehdä koko kuvion intarnasialla, mutta sitten päädyin siihen, ettei yhden silmukan kuviota ole kovin järkevää tällä tekniikalla tehdä. Intarnasialla on nyt tehty valkoinen B keskellä  (ja kruunun keskiosa) sekä numerot takana. Nimen tein suoraan kahdella värillä ja loput kirjoin päälle. Kirjominen on yksi niistä hommista jota inhoan. Useampaan kertaan piti jotain kohtaa purkaa ja laittaa uudestaan.

Lopputulos on kyllä kaiken tuon vaivan arvoinen! Kasvunvaraa piti olla runsaasti, ettei tarvitse ensi talvena tehdä uutta. Vaan taisi saaja venähtää ensimmäiset kasvunvarat jo tämän puolen vuoden valmistumisaikana.... hihoissa  sentään on vielä varaa - ja leveydessä.  Käyttäjäkin tykkää ja varmasti paitaa tullaan tämän talven aikana paljon pitämään!

Twirl and shout!

Neiti 8-v. mielestä vaaleanpunaisen syystakin kanssa ei voi pitää vihreä-keltaista pipoa. Toinen takki taas on hopeanharmaa, eikä siihenkään nuo värit käy. Taas joutui äiti töihin.

Langaksi löytyi bambu-sekoite. Toivottavasti sopivan lämmin syyskeleihin. Väreiksi tietysti vaaleanpunainen ja harmaa. Tämä pipo sopii molempien takkien kanssa. Voi miten kätevää!

Ravelrystä vastaan tupsahti kivannäköinen malli. Ja kun lakista tehtiin raidallinen, niin lopputulos olikin melkein ruudullinen!

Malli: Twirl and Tie Cap
Lanka: Hjertegarnin Bommix Bamboo (4951 ja 1361)
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 53 g

Kun lakki oli kavennuksia vaille valmis, vilkaisin ohjetta uudelleen- mitä sitä nyt turhaan printtaamaan noinkin yksinkertaista mallia. Eikös siinä ollut käynyt niin, että olin tehnyt väliin nurjia silmukoita, vaikka nekin piti tehdä oikein. Vähän tuli eri näköinen, mutta ei niin pahasti, että olisin viitsinyt purkaa. Pieniä ongelmia tuli kavennusten kanssa, mutta sävelsin ne sitten ihan itse.

Pipo lähti saman tien käyttöön. Kuvankin ehdin ottaa vasta koekäytön jälkeen.

Sukkatilannekin parantui yllättäväst: aloin penkoa varastoja ja sieltähän löytyi sopivia sukkia neideille. Ei muuta kun  isomman edellisvuotiset  pieneksi jääneet sukat seuraavalle lapselle ja taas on sopivia! Enää kärsii vanhin lapsista sukkavajeesta.

Sekametelisoppa

Vanhempi kummipoika vietti jälleen synttäreitä. (Äidin) toiveissa oli villapaita talveksi.

Koska aikataulu oli kohtuullisen tiukka, mitään erikoiskuvioitua tai muuten monimutkaista ei voinut ajatella. Joku juju olisi kiva kuitenkin olla. Kelailin ohjeita ja päädyin Marks&Kattenssilta löytyneeseen ohjeeseen paidasta, joka tehtiin kaksinkertaisella Famella. Ohjeen kuvassa mallit näyttivät kivoilta ja raikkailta ja jopa käyttökelpoisilta.

Myönnetään, että värit eivät olleet juuri ohjeessa annetut, mutta eihän sillä niin ole väliä... Tästä kuitenkin tuli aika moinen sekametelisoppa.
Poika tietenkin toivoi väriksi sinistä tai vihreää. Ajattelin, että pelkästään niistä tulee liian tumma ja tunkkainen. Niinpä valitsin rinnalle punaisen. Taisi vaan olla vähän turhankin paljon. Olisi pitänyt olla joku muu, vähän vähemmän punainen!

Kuvassa mallina oma 8-vuotiaani. Neiti on aika saman kokoinen kuin kummipoika, joten aika ok-kokoa on. Pituuden puolesta vallan mainio, pientä kasvunvaraakin on - etenkin hihoissa! Leveyttä olisi saanut olla vähemmän. Tai ainakin hihoja olisi pitänyt istuttaa enemmän. (Nyt vain 4 x 1 silmukan kavennus molemmissa reunoissa.)

Malli: Marks&Kattens, ohjelehti nro 08095
Lanka: M&K Fame (611 ja 614)
Puikot: 4,5
Koko: 10-vuotias, 140 cm
Langanmenekki: 400 g

Kaulussysteemin tein jostain (mutta mistä?) ohjeesta. Ei saanut olla mitenkään kutittava tai ahdistava. Halkio oli oiva ratkaisu asiaan. Kaulus muuten on takin ohjeen mukaan, mutta vähän pienempänä. Ensinnäkin ohjeen kaulus oli liian iso ja toiseksi lankaa riitti juuri tuon kokoiseen kaulukseen.

Iski nimittäin piheys langanostovaiheessa. Ohjeessa sanottiin että 10-vuotiaan kokoon 3 kerää kumpaakin ja 8-vuotiaalle 2 kerää. Ainahan ohjeissa on vähän reilusti ilmoitettu langanmäärä... Että varmaan riittää nuo kaksi kerää, jos tarkoitus on tehdä "melkein" 10-vuotiaan kokoinen. Ja riittihän se! Ja vielä jäi pikkuisen ompeluakin varten. Taas onnittelen itseäni siitä, ettei langanjämiä jäänyt pyörimään nurkkiin!

Omaan silmääni ei värit vieläkään erityisen kauniilta näytä. Kummipojan äiti piti paidasta. Poika itse: "Joko tän voi ottaa pois päältä?!" Eipä sitä paljon muuta voikaan odottaa 8-vuotiaalta pojalta, joka saa lahjaksi villapaidan!

Edit: Tässä kun kuvaa vielä katselee, niin eihän se mikään sekametelisoppa ole - metsämarjakiisseli ennemminkin!

Syyspäiväntasaushuivi

Ei, en aloittanut tätä huivia keväällä eikä se edes valmistunut keväällä. Loppukesästä aloitin - siinä Pöllöpaidan tökkiessä, kiinnosti välillä joku muukin. Melkein meni syyspäiväntasaukseen ennen kuin valmistui.

Kesällä tosiaan iski himo tehdä huivia. Valkoista. Ei ole valkoista huivia (!) ja kesällä sellaistakin välillä tarvitaan. Varastoista löytyi kerä valkoista Kotiväkeä., jolla pääsi jo alkuun. Pääsi myös melkein loppuun - kerä loppui vasta kymmenen kerrosta ennen päätöskerrosta. Siihen loppui myös suurin into huivin suhteen.

Komeron perältä löytyi myös vuosikertakesätopin takakappale. Etukappaletta ei kaveriksi vaan ilmaantunut. Ei muuta kun takakappale purkuun. Aikamoista syheröä lanka olikin! Ei siinä muu auttanut kun vyyhtiä, kastella ja kuivattaa. Ja keriä uudestaan. Tähän vierähtikin viikko poikineen. Lopulta sain väkerrettyä huivin valmiiksi.

Malli: Kevätpäiväntasaushuivi (Rav.link)

Lanka: Novita Kotiväki (011)
Puikot: 3,5
Koko: 60 x 130 cm
Langanmenekki: 225 g

Yllättävä iso huivista tuli, vaikka puikot olivat paljon suositeltua pienemmät. Isommilla tuli jo liiankin harvaa jälkeä. Uskollisesti tietenkin tein kaikki kerrokset, vaikka Päivi oli nähnyt vaivaa ja ehdotellut mitä voisi jättää pois tai mistä muuten vähentää.

Nyt huivi on prässätty ja oikein kuvattukin. Ja.... en tiedä.... siis onhan se ihan kiva... mutta onko sellainen jotain haluan käyttää....? Tykkään enemmän sellaisesta, jossa on isompia kuivioita... liikaa pientä ja toistoa. Ehkäpä se päätyykin joulupukin konttiin?

Sukkasadon keruu pyörähti käyntiin vähän yllättäen - elokuussa ei vielä varpaat palelleet niin, että olisi ollut suurempaa tarvetta lämmittimille. Aikaa blogien seuraamisellekin tuntuu löytyvän vain satunnaisesti, joten niistäkään en vihjeitä huomannut. Nyt alettaisiin sukkia jo kohta kaivata. Voi olla, että sukkasatsi kiilaa seuraavaksi to-do -jonon kärkeen. Kunhan saan tekeillä olevan synttäriprojektin loppuun!

Vinkkinä vielä muistutettakoot, että coolaidattuja sukkia ei kannata lykätä pesukoneeseen... Näiden sukkien väri muuttu muutaman (hmp) asteen vaalemmaksi pesukonekäsittelyssä. Onneksi alkoivatkin olla jo vähän naftit - ei kun uusia tekemään!

Pöllö II

Jotain muutakin edellisessä bloggauksessa olleiden huivien lisäksi sain loppukesästä aikaan.

Siskoni nimittäin ihastui tekemääni pöllöpaitaan niin paljon, että pyysi tekemään samanlaisen ystävälleen, jonka vauva syntyikin tässä elokuun alussa. Ultrassa oli käyty monta kertaa ja tiedettiin vauva tytöksi. Vaatevarasto kuulemma jo pullotteli vaaleanpunaisia ihanuuksia, joten sävyt valittiin garderoobin mukaan. Onneksi tosiaan oli tyttö!

Välillä helteiden keskellä tuntui bambulankakin olevan liikaa neulottavaksi. Mutta lupaus oli pidettävä ja jonkinlainen deadlinekin piti pitää - vauvahan saattoi syntyä koska vaan. Onneksi ei sentään paljoa etuajassa. Onneksi urakka todellisuudessa oli aika pieni, vauvanvaatteiden koko ei edellenkään päätä huimaa. Kirjailukin oli paljon helpompaa ensimmäisiin kokeiluihin verrattuna. Ei tarvinnut kuin katsoa kuvasta ja mieleen muistui miten ne pöllöjen korvat ja varpaat pitikin tehdä. Kyllä tästä blogista on paljon hyötyä!

Malli: Hjertegarn Baby Desing; no 14, malli B (takki) sekä no 11, malli F (myssy)
Lanka: Blend bamboo 0075 (l.valk) ja 4657 (fuksia)
kirjailuun Novitan Tennessee (rusk.)
ja Pirta Merssi 0074 (v.pun.)
Puikot: 2,75 ja 3,00
Koko: 3-6 kk
Langanmenekki: vajaa 300 g

Palautetta en ole vielä lopulliselta käyttäjältä (tai äidiltään) saanut. Sisko kyllä tykkäsi kovasti.

Tuo Merssilanka on toooodella vanha tapaus. En edes muista kuinka kaukaa vuosien takaa. Jonkin verran sitä vieläkin kerässä on, mutta vielä vyöte ympärillä. Hämmästyttäviä löytöjä ihminen laareistaan tekeekin!

Serkukset samikset

Kesä on vilahtanut helteiden merkeissä niin, ettei neulerintama ole edennyt paljoakaan. Luultavasti into syksyn myötä jälleen palaa. Tosin vielä on luvattu helteiden jatkuvan, joten saapas nähdä kuinka ky. Ainakaan vielä villalangat eivät herätä minkäänlaisia intohimoja. Luultavasti jossain vaiheessa herään siihen tosiasiaan että varpaat, sormet ja korvat palelevat eikä sopivan kokoisia lämmikkeitä löydy huushollista. Mutta vielä ei jaksa sitä murehtia.

Alkukesästä sentään sain tehtyä muutaman huivihatun.

Ensimmäinen oli jämä-jäätelö eli jäätelömekon loppulangoista ja sille kaveriksi tehty huivi. Langat tulikin käytettyä enemmän kuin tarkkaan loppuun. Keltaista jäi jäljelle ehkä metrin verran. Turkoosi meni niin loppuun, että piti purkaa viimeinen kerros, että sain silmukat pääteltyä. Vaaleanpunaista jäi vähän peukalonpäätä isompi nöttönen.

Toisen tein serkkutytölle synttärilahjaksi. Sen molemmat langat oli myöskin jämälankoja vuosien takaa. Nimet on jo painuneet historian hämärään ja vyötteetkin kadonneet aikojen saatossa.

Kolmas piti vielä tehdä neiti Vihreälle. Melonimekosta oli sopivasti jäänyt kerä lankaa, joten sekin pääsi hyvään käyttöön. Koska huivista tuli yksivärinen, päätin tehdä väliin reikäkerroksia. Ne kevensivätkin mallia mukavasti. Huivi on ollut kovassa käytössä. Tällä hetkellä tosin kadoksissa jossain :-( eikä kuvaakaan ole muistettu ottaa. Lisäilen sen sitten kun löytyy - kova luotto on siihen että vielä vastaan tulee. Huivista tuli vähän liian iso, kun lisäsin silmukoita. Näytti ihan saman kokoiselta kuin muut. Taitaa vaan olla vähän venyvämpää lankaa.

Malli: Huivihattu
Lanka: Järbo Garn Korall kelt. (42001), v.pun. (42006) ja turkoosi (42014)
Avanti Cotton, vihreä nro 14
Puikot: 3,5
Langanmenekki n. 50 g / huivi

Huivit ovat osottautuneet erittäin käytännöllisiksi ainakin meidän huivi-intoisille tytöille. Helppo pukea (ja riisua!) eikä solmujen kanssa tarvitse taistella. Eikä jää hiukset solmun väliin!

Jätskimekko

Viime aikoina on pitänyt niin haipakkaa, ettei ole tullut edes blogeja kunnolla seurattua. Niinpä eräänä iltana kun aloin niitä kunnolla lueskelemaan ensimmäisenä ihmettelin, mihin kummaan KYH:öön monet ovat ryhtyneet. Vallan olin hullutukset unohtanut ja sen että nyt oikeasti on jo kesäkuu! Vaikka olenkin jossain määrin yllytyshullu, niin tämä on tempaus johon en todellakaan aio osallistua. Kauhistuttaa ajatuskin, että nurkissa pyörisi toistakymmentä aloitettua tekelettä, joista ei valmistuisi kesän aikana kun korkeintaan muutama. Kesä kun ei (minullekaan) ole sitä otollisinta neulomusaikaa ja tekeleet jää pyörimään puolivalmiina syksyä odottamaan. Enkä tietenkään osaisi alottaa mitään kivoja pikku tiskiliinoja vaan kaikki olisivat jotain villatakin kokoluokkaa....

Vähän on neuleplääh kuitenkin helpottanut, eikä kesä vielä ole niin pitkällä, että kaikki neulonta loppuisi. Nyt valmistui jätskimekko!

Malli: oma

Lanka: Järbo Garn Korall
kelt. (42001), v.pun.(42006) ja turkoosi (42014)
Puikot: 4,0
Koko: 8 v
Langanmenekki: 253 g

Neiti Melkein 8 v valitsi langan värit ihan itse. Mikäs siinä, ihan mukavan pirtsakka kesämekko tuosta tuli. Periaatteessa en vaan tykkää noista langoista, joiden paksuus vaihtelee. Varsinkaan puuvillalangoissa, joissa vaihtelu näkyy enemmän eikä niin tasoitu kun villalangoissa.

Tiheyskään ei mennyt ihan ohjeen mukaan. Vyötteessä lukee että puikot nr. 5 ja 17 s / 10 cm. Ei sitten mennyt sinne päinkään. Tein 4,0 puikoilla ja tiheys oli silti yli 18 s. Yleensä saan suositustiheyden 0,5 numeroa pienemmillä puikoilla. Tota en olisi kyllä tippaakaan isommilla puikoilla tehnyt - nytkin ennemmin harkitsin vielä pienempiä puikkoja, jälki kun oli ohuissa langan kohdissa kohtuullisen reikäistä.

Mallikin oli aluksi, mutta siinä helma oli paljon leveämmän mallinen. Purin pois ja sitten katselin kavennusten mallia Villapeikon Jumping Sunista, (Rav.link.) mutta kun tiheys ei täsmännyt, niin aika paljon siitäkin säätelin.

Alaosa valmistuikin sitten nopeasti, pelkkää ympyrää kun posotteli - ja koitti muistaa välillä vähän kavennella ja vaihtaa väriä! Telakalle vaan tämäkin joksikin aikaa joutui, kun mietiskelin yläosan mallia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Jumping Sunin tapaan pyöreä kaarroke, mutta sitten jotenkin se ei napannutkaan. Lyhyitä hihojakin mietin. Tähän kuitenkin päädyin.

Toinen telakkavaihe tuli kun keltainen lanka loppui ja tuskailin että pitäisikö käydä ostamassa vielä kerä keltaista. Lopulta tein siinä mielessä järkiratkaisun, että käytin jäljellä olevia värejä, enkä ostanut lisää lankaa... Kaipa tuohonkin silmä tottuu. Neidiltä ei ainakaan tullut moitteita.

Palvellee tämän kesän mekkona ja talvella voi sitten käyttää tunikana. Edellinen "mekko" on kovassa käytössä edelleen, vaikka on jo kaksi vuotta vanha. Tunikana edelleen, tai ehkä jo ennemminkin paitana. Vielä mahtuu leveyssuunnassakin! Senkun pitää vaan, äiti on tyytyväinen kun kelpaa!