Wingspan

Facebookin neulontaryhmässä on viimeaikoina ollut varsinainen Wingspan-villitys. Aikani huiveja ihailtuani, päätin tehdä oman.

Tällä kertaa lankakin löytyi yllättävän kivuttomasti. Zauberballit pyörivät mielessäni, mutta en osannut päättää mikä väreistä olisi ihanin. Pidin myös Garnstudion Delightistä tehdyistä huiveista. Lopulta päädyin testaamaan Vikingarnin Nordlysiä, joka on käytännössä aivan sama lanka kuin Delight. Langan paksuus on sama ja värikartatkin hyvin lähellä toisiaan. Nordlysissä vaan on kerässä 100 g, kun Delighitssä on 50 g. 

Malli: Wingspan

Lanka: Viking Nordlys (949)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: vajaa 100 g

Huiviin tuli yhteensä seitsemän siivekettä. Ehkä olisi kahdeksanteenkin lanka riittänyt, mutta ihan en uskaltanut jättää niin tiukalle, että sain sisäreunaan langan riittämään. 

Ikävä yllätys oli kun yhdessä kohtaa langassa oli solmu. Turkoosi väri vaihtui suoraan oranssiksi. Onneksi sattui niin mukavasti, että oli aloittanut kerän sisältä ja päällä oli juuri sopiva kohta, josta sain pätkän lankaa ja onnistuin liu'uttamaan värin kohtuullisen huomaamattomasti. (Löydätkö kohdan kuvasta?) Sisäreunaan tein pari ylimääräistä kerrosta, että sain reunan sähkönsiniseksi

. 

Kiva malli, tuli nopeasti valmiiksi. Käännöksissä nostin silmukan nurin, kuten teen tiimalasikantapäässäkin. Näin työhön ei tullut reikiä, joita tuli, jos vain nostin silmukan oikein, kuten ohjeessa sanottiin. Vai ymmärsinkö väärin? Kaksoissilmukan kohdalta oli helppo laskea käännöskohta, joten en käyttänyt silmukkamerkkejäkään.

Kovin iso noin huivista ei tullut, jos lankaa olisi ollut 150 g, olisi ehkä ollut parempi. Mutta tämäkin riittää kaulan ympäri, joten olkoot nyt pikkuhuivi.  Jos tekisin uuden, tekisin reunakolmioista vähän isompia eli lisäisin uusien, luotujen silmukoiden määrää. Tässä silmukkamäärät olivat ihan ohjeen mukaisia. 

Hyvää pääsiästä!

Täällä vallitsee yhtäaikainen vimmattu starttiitti sekä neule-plääh. Seurauksena on armontonta räveltämistä kun yrittää etsi uusia projekteja. Aloitettuja neuleita kerääntyy useita, jotka kymmenen sentin etenemisen jälkeen hylätään koppaan ja aloitetaan uusi. Tästä taas saadaan aikaan se, ettei mitään valmista tule. 

Huivi on enää pingtusta vaille, se saattaa ilmestyä blogiin jopa päivien sisällä. Villapaita on kokoamista vailla - eihän enää näin keväällä kuitenkaan tarvita. Sukat jos toisetkin kesken, miehen villapaita aloitettu, isommalle neidille tunika aloitettu, keittiöön kappa suunnittelilla....

Ainoa valmis juttu on tämä Pinwheel Flower. Sitäkin vain yksi kappale. Ajattelin mennä sillä virpomaan, kun tein en yhtä aikaa kun lapset askartelivat virpomavitsoja! Hauska juttu. Pitäisi niitä vain olla enemmän.

Pääsiäismunat värjäsimme tällä kertaa Kool-Aidilla. Vähän epäilyttäviltä näyttivät alkuun, ja kiehuva vesi haisi todella omistuiselta. Sitten valmiina ja varsinkin valkoisen munan kanssa näyttivät ihan hauskoilta. Värina grape. 

Loppuun vielä kuva meidän pääsiäisperinteisestä munatipusta sekä munanlämmittimistä. Kanan ohje oili jossain Suuressa Käsityölehdessä vuosia sitten. Tein kanaan pohjan ja muutenkin suurensin sitä, jotta sinne voi laittaa munat sisälle. Selkäänkin tein jotain muutoksia, niin että siinä on "kansi".  Pikkutipuja on enemmänkin, koko perhe ei kuvaan ehtinyt. 

(Kaikki kuvat on otettu puhelimella. Paremmanlaatuisia voisivat olla, seuraavalla kerralla kaivan kyllä kameran esiin!) 

Vuosi 2011

Johan on blogitauko taas venähtänyt.

Toisalta mitään uutta ei juurikaan ole valmistunut. Palinosta olen vihdoinkin saanut aloitettua neuletakin itselleni. Pienet puikot ja paljon neulottavaa - ei mikään pikaneule. Myös nypläysharrastus on vienyt aikaa, miltäs muuta kuin neulonnalta! 

Laskeskelinpa viime vuoden saldot kuitenkin:
Yhteensä langankulutus oi 4450 g, aika vähän verrattuna edellisvuosiin.

tiskirätti x 4
autorätti x 3
kännykotelo x 13
huivi x 3
lapaset x 3
jakku x 2
sukat x 6
toppi  x2
säärystimet x 2
pipo x 3
paita
liivi
kori (virkattu)
pinninkoristeita

Lisäksi:
virkattu matto 900 g (mysö toista virkattu ehkä joku 800 g, mutta vielä kesken)
nyplätty pikkulina, reunus ja kirjanmerkki
Hello Kitty ristipistotaulu

Listasta puuttuvat vielä kirjoneulelapaset + samalla kuviolla oleva kännykkäkotelo (65 g) sekä

sukat, vajaa 100 g

Enää en ole varma valmistuivatko lapaset ja sukat tämän vai viime vuoden puolella. Joskus joulun jälkeen kuitenkin.  Eipä sillä suurta merkitystä ole. Kuvat otan joskus kunhan asusteet taas jostain löytyvät. Ne otettiin käyttöön heti saman tien, niin ettei kuvaa ehtinyt napata. 

Viime vuodelta ei ole keskeneräisenä mitään suurempaa. Säärystimet (alaresorit enää puuttuu!) sekä sukkapari (kärjestä aloitetettu  kantapäässä menossa) tulevat mieleen. Ja tietenkin ne pari ohuesta sukkalangasta tulevaa sukkaparia, jotka ovat olleet tekeillä jo ainakin edellisvuodesta. Niitä ei enää edes lasketa.... 

Ai niin. Vielä yksi. Joskus ennen joulua bongasin kirjan Neulo itse jouluseimi. Se oli jo jotain, mitä oli ihan pakko saada. Tilasin sen synttärilahjaksi itselleni. Enhän tietenkää  ehtinyt ennen joulua kakkia hahmoja tehdä - taitaa tulla monen vuoden projekti. Jouluksi valmistui yksinhuoltjaäiti ja lapsi. Eli Maria ja Jeesus-vauva. Nehän ne tärkeimmät ovat? Ensi jouluksi stten ehkä Josef ja enkeli. 

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uuden vuoden kunniaksi sain vihdoinkin korjattua blogin taustan, joka muutosten myötä meni "rikki". Kiitokset Elegialle, jolta nappasin karkkikuvat. Säätöä riitti enemmän kuin ajattelinkaan, mutta  valmista tuli.

Loput joululahjat ovat jääneet bloggaamatta, joten pieni raportti niistäkin. 

Nämä eivät mene ihan rätti-osastolle, lähelle kylläkin. Tein kaikille omille lapsille ja vielä kummipojallekin  huovutetut istuinalustat. Ajatuksena on, että kun lapsukaiset lähtevät talvella luistelemaan, voivat he ottaa mukaansa myös alustan jolla istua. Meidän lähimmällä luistelukentällä on nimittäin pukukoppi mäen päällä ja sieltä pitää tulla rappuset alas, joten lapset mielellään vaihtavat luistimet ulkona alhaalla. Tähän asti alustoina on käytetty muovisia mainosläpysköitä. Ne vaan ovat hankalia, koska niitä ei saa mitenkään taiteltua kasaan, eivätkä ne kovin läpimiäkään ole. 

Idea alustojen tekemisestä syntyi, kun näin Gjestalin kuvastossa huovutetut kukat ja aiheena oli "Tabletit tai istuinalustat". Pling - idea syntyi. Istuinalustoja oltiin vailla. 

Ensin tein tytöille kukkahenkiset alustat. Ensimmäinen koekappale oli pinkkisävyinen. Lankana Vikingin Naturgarn. Kokeilu oli varsin onnistunut, lankaa tuli käytettyä aika tarkkaan 200 g eli kaksi kerää kumpaakin sävyä.  Vanhempi Neiti sai vähän punaisemman version. 

Kuvassa ensimmäinen huovutettuna ja toinen vertailun vuoksi ennen huovutusta. Kutistumista oli reilu neljännes alkuperäisestä.  

Lanka: Viking Naturgarn pinkki (665) ja vaal.pun. (664) 

sekä  punainen (646) ja tumman punainen (654) 

Pojille ei kukkia viitsinyt tehdä, joten he saivat tyytyä ihan ympyröihin.

Lanka: kaksivärinen: Viking Naturgarn vaaleansininen (625) ja tummansininen (626)

monivärinen: Sandnes Garn Fritidsgarn sininen (411), vihreät  tumma (450), vaalea (415),

 keskivihreä (385), vaaleansininen (461) ja ruoste (511)

Puikot: 8,0

Koko: halkaisija ennen huovutusta: vajaa 60 cm, huovutettuna 43 cm.

Langanmenekki: yht. 800 g.

Fritidsgarn on vanhaa jemma. Varmaan viisi vuotta sitten intouduin tekemään joululahjoiksi huovutettuja tossuja kaikille mahdollisille ihmisille. Miehelle ja itselle ei ehtinyt jouluksi, eikä tullut tehtyä loppujen lopuksi ollenkaan. Langoista sininen oli vielä 100 g vyyhdillä ja parissa oli vyöte mukana johon olin kirjoittanut värin (!). Loput on värien numerot arvioin  Tinttarmarellin värikartan mukaan. Varmaankaan ei ihan samat sävyt ole kyseessä, vaanvärikartat ovat muuttuneet. Nykyäänhän lanka on 50 g kerillä. Kuvan perusteella kuitenkin lähimmät värit.

Fritidsarnista tuli paljon pehmeämpi huovutettuna kuin Naturgarnista. Lankakin se oli hieman ohuempaa ja selvästi kaksisäikeistä sekä kierteistä. Samoilla puikoilla silti tein ja saman kokoisenkin - huovutustuloskin oli aika lähellä samaa. Paksu tuli molemmilla langoilla. Tiedäpä, että en ainakaan lapasia ala näistä langoista huovuttaa. Varsinaiset patakintaat tulisi! 

Koekäyttöönkin alustat jo pääsivät, kun vihdoin saatiin lunta tänne eteläänkin. Pulkkamäessä toimivat ainakin, vaikka oli märkää, eivät kastuneet läpi. Toivottavasti pian päästään testaamaan luistelukentälläkin.

Rättisulkeiset

Ennen joulua tuli myös vedettyä rättisulkeisia. Kasa erilaisia rättejä lähti maailmalle.  Rätit oilvat siinä mielessä kivoja tehdä, että ne oli helppo ottaa mukaan ja kohtuullisen lyhyessä ajassa tuli valmista. Pisin aika tuntuikin menevän mallien miettimiseen ja säätämiseen. 

Sisko sai kolme bambutiskirättiä.

Lanka: Blend Bamboo petroli (8029) ja keltainen (3050)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 66 g

Värit ovat oikeasti paljon kirkkaampia. Lisäksi kuvassa rätit näyttävät omituisen vinksahtaneilta. Syynä on se, että kaikesta huolimatta ne eivät koskaan ehtineet prässäytymään, vaan äkkiä napsasin kuvan ja käärin pakettiin. Toivottavasti käytössä ei haittaa... 

Mallit ovat tarkoituksella erilaisia. Sisko voi tehdä kokeita, että mikä on papas: pitsineule, ainaoikea-neule vai sitten kuvioneule. Voi kertoa sitten minulle mikä on paras, niin sitten joskus kun vihdoinkin saan aikaiseksi itsellenkin tiskirättejä tehdä, voin tehdän parhaan mallisia! 

Jos tarkkaan laskee pyöreässä liinassa on vain seitsemän sektoria. Käsittääksni useimmissa tuohon tapaan tehdyissä niitä on kahdeksan. Mutta jos vielä olisin yhden pätkän tehnyt, olisi liinasta tullut lähinnä pipon alku... Onneksi ei kapearaidallisessa haittaa, eri juttu olisi, jos olisin tehnyt sektorit vuorotellen eri värisiksi, kuten ensin ajattelin. 

Suvun miehistä useampi sai autonputsaus-liinan. Olen kuullut kerrottavan, että akryylirätit ovat mitä parhaimpia tuulilasin pyyhkimiseen. Lähtevät lintujen jätökset irti tuosta vaan, pelkällä vedellä ja rätillä.

Naiset olivat sitten katkeria, kun moista sukupuolirajoittuneisuutta osoitin tekemällä autorättejä vain miehille. Olisinhan noita tehnyt vaikka jokaiselle, jos olisin tämänkin idean keksinyt vaikka edes jo marraskuussa... 

Lanka: Sportimo (kaksinkertaisena)

Puikot: 5,0

Paino: yht. 133 g

Auton kuvan löysin Ravelrystä - vaan en löydä enää... piirsin sen ruutupaperille ja jouduin muokkaamaan kuvaa jonkun verran kun ensin se oli liian iso rättiin ja seuraavaksi tuloksena oli lähinnä limusiini, hyvin matala sellainen.  

Pakettiin piti laittaa vielä mukaan pienet suihkupullot hätävaraksi, jos vaikka pissapojasta loppuu vesi. Kesällä sellaisia pieniä jossain näin, mutta nyt ei tainnut olla kovin sesonkiaika, kun mistään ei löytynyt kuin isoja pulloja, ja ne taas ovat vähän turhan isoja. Jokainen saa nyt sitten itse hankkia varavesipullon putsaukseen. 

Piiperrystä

Nyt kun pahimmat jouluhässäkkäajat ovat takana, lienee syytä päivitellä taas blogiakin. Yhtä ja toista on tullut tehtyä joulunalusaikoina. 

Koulussa oli taas perinteiset joulumyyjäiset joulukuun alkupuolella. Sinne ennätin tehdä perinteisiä kännykkäpusseja, joista tällä kertaa otettiin oikein kuvakin.

Langat olivat tällä kertaa ehkä enemmänkin tyttömäisiä glittereineen kaikkineen. Huomasin, että jämälankoja on varastossa entistä vähemmän. Kaikki sopivat on näköjään tullut käytettyä jo vuosien varrella. Tokihan vielä löytyilee yksittäisiä keriä jos jonkinlaista lankaa, mutta kännykkäpussin-kokoiset jäännökset on tullut tuhottua. Huolestuttavaa.   

Pusseja varten oikein ostin pari kerää Cewecin Silver Dream -akryylihirvitystä. Väriyhdistelmät siinä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Välillä on yksiväristä ja välillä taas pilkullista. Esimerkiksi ylärivin kaksi vasemmanpuoleista vihreää ovat samasta kerästä. Vastaavasti alarivin kolme keskimmäistä tulivat toisesta kerästä. Kun totesin, että vähän tulee omituisen näköistä lopputulosta (ylärivin kolmas vasemmalta) päätin keriä lankaa niin, että tulee joko yksiväristä tai pilkullista, niinkuin nuo vaaleanpunaiset. 

Enemmänkin oli taas tarkoitus tehdä, mutta aikataulut taas pettivät. Ja jälleen hyvä päätös tehdä pusseja varastoon jo vaikka kesällä.

Vielä pienempää näpertelyä:

Ystävä syksyllä puheli, että oli nähnyt jotain neulottuja tai virkattuja kukkia pinneissä. Hän halusi, että tekisin jokusen hänelle. Kerran kun iltaa istuttiin yritin virkkailla jonkinnäköisiä kukkasia Ystävän langanjämistä. (Niitä ei ollut kovin suurta valikoimaa, koska koska Ystävä ei kuulu Neulojiin.)  

Ajattelin sitten ilahduttaa Ystävää pienellä joululahjalla ja väkersin (vielä pienemmistä) langanjämistä neulekukkasia. Ohje on Nicky Epsteinin kirjasta Knitting over the edge, malli "Le fleur". Malli on siitä mukava, että sitä ei varsinaisesti tarvitse ommella yhteen, vaan ensin luodaan silmukat, sitten osa päätellään ja lopuksi langanpää vedetään jäljellä olevien silmukoiden läpi, jolloin kukka muodostuu.

Värejä yritin poimia kaikkia mahdollisa, jotta löytyisi sopiva tilanteeseen kuin tilanteeseen. Salamavalo vääristää värejä huolella, mutta näkeehän sen, että monenmoista on tarjolla. Kivasti tuli myös kokoeroja, vaikka langan paksuudet eivät aivan hirvittävästi toisitaan eronneet.

Piristyshuivi

Taas yksi työ, joka osottautui ikuisuusprojektiksi.

Akun perin ajattelin, että huivi valmistuisi kohtuullisen nopeasti. Lankaa kun oli vain 100 g ja neulos ainaoikeaa. Työ on kulkenut mukana automatkoilla jo aika kauan. Käsittämättömän kauan oikeastaan. Muistaakseni ainakin vuoden ajan! 

Täytyy tunnustaa, että idea tuli työkaverilta, joka oli tehnyt samanlaisen. Tuskin olisin tehnyt pelkästään ohjeen kuvan perusteella. Mutta jotenkin paljon kivemmalta näytti luonnossa. Langaksi valitsin ihan "tavallista" sukkalankaa, joka on kivan pirtsakan väristä. Vähän piristystä synkeään syksyyn. Värin vaihtelu olisi voinut olla vieläkin pitempi, kerroksista tuli uskomattoman pitkiä. Huivilla pituutta riittää melkein turhankin paljon. Päät roikkuvat aika alhaalla, mutta riittääpä solmimisvaraa!

Malli: Drops 120-19

Lanka: Zitron Trekking XXL (1000)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 100 g

Loppupuolella tulikin miettimistä, että vieläkö tekisi kerrosparin, riittääkö lanka virkattuun reunaan? Viimein totesin, että aivan sama saisiko vielä kaksi kerrosta tehtyä vai ei, kokoon se ei juurikaan vaikuttaisi.  Sitten pitikin virkata reunus  - ja ikuisuus alkoi. 

Kunnes vihdoin viimein päätin tehdä huivin valmiiksi. Ensin virkkasin reunusta ohjeen mukaan. Purin, tein toisella tavalla. Purin taas, tein kolmannella tavalla. Vasta neljännellä kerralla jälki alkoi olla sen näköistä kun halusin. Eikä ohjeesta ollut enää kuin aavistus.