Tonttupajan tuotoksia II

Mielenkiintoista.... luulin julkaisseeni tämän jo viikko sitten. Ilmeisesti sitten ei, kun edelleen oli luonnoksena. Tässä kuitenkin lisä joululahjoja:

Äiti sai tänä vuonna lahjaksi huivin. Tietenkin unohdin ottaa siitä kuvan.
Tämä kurkistuskuvahan julkaistiin jo aiemmin, mutta se kertoo olleellisimman:

Lanka: Viking Garn Flower  345

Puikot: 7

Langanmenekki: 200 g

Koko: n.18
0 x 17 cm

Lanka on paksua, ja siinä on vielä paksumpia kohtia, jotka jätetään kutomatta, siis hypätään paksun kohdan yli ja jatketaan taas sen jälkeen. Ylihypättyihin kohtiin muodostuu sitten tuollaisia "kukkia". Vähän harjoitusta vaati, että oppii jättämään sopivan määrän lankaa kutomatta, ettei jäänyt liikaa tai liian vähän välistä, mutta aika nopeasti huomasi mikä on sopiva määrä. Koska tein huivia, niin jätin kukat sille puolelle mille ne sattuivat tulemaan, olisihan ne voinut tähdätä kaikki samallekin puolelle, jos olisi tehnyt vaikka pipon. Ihan kivaa vaihtelua, jos haluaa jotain "vähän erilaista", mutta pitsineule ei innosta

Useammallakin valmistajalla näyttää olevan samanlaista lankaa. Ainakin Four Seasons Gründlillä sekä Marks&Kattenssilla. Kovasti samalta näyttävät, sekä väritykseltään että koostumukseltaan. Lienevät peräisin samasta tehtaasta. Ainakin Gründlin ohjeessa oleva huivi on varsin saman värinen kuin oma tuotokseni.

Loppukesästä tilasin Adlibrikseltä. Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. Olen katsellut sitä jo pidemmän aikaa, mutta kesäalessa hinta oli vain 17,90, joten pitihän se tilata! Mallejahan on parikymmentä, toinen toistaan ihanampia. 

Kaikista ihanuuksista halusin ensimmäisenä tehdä Pointellet. Koska sisko toivoi lahjaksi nimenomaan sukkia, niin hän sai ne joululahjaksi. 

Malli: Cookie A: Pointelle

Lanka: Hjertegarn Sock Wool (8029)

Puikot: 2,25

Koko: 36-37

Sukat valmistuivat todella nopeasti, meikäläisen keskimääräisiin sukkaprojekteihin verrattuna. Niitä oli kiva tehdä, koska malli muuttui koko ajan. Ei ehtinyt kyllästyä, eikä toisen sukan syndroomaakaan tullut, samasta syystä - sukathan ovat peilikuvia keskenään. Kohtuullisen tarkkana sai tietenkin olla, että pysyi oikealla rivillä ja silmukoissa laskussa.

Käytin puikkomittaa rivinosoittajana, se oli juuri sopivan levyinen. Unohdin koko jutun, vaikka puikkomitalle olisi ollut tarvetta. Kiroilin hiljaa mielessäni, että minneköhän lienee kadonnut, ei auta kuin ostaa uusi. Kunnes tässä yhtenä päivänä selasin taas kirjaa, ja sieltähän puikkomittakin löytyi, kirjanmerkkinä!

Sisko tykkäsi väristä, eikä kuviokaan ollut liian pitsinen, kuten vähän pelkäsin. Kuva valehtelee värin urakalla, niinhän se tekee, Suomen talvessa. Todellisuudessa tumma turkoosi.

Tonttupajan tuotoksia I

Nyt kun joulu on onnellisesti ohi, voin esitellä tonttupajan tuotoksia ihan kokonaisuudessaankin.

Viimevuonnahan lapset saivat istuinalustat. Ne osottautuivat oikein käteviksi ja hyviksi. Palautetta tuli tietenkin mieheltä, joka myös olisi halunnut itselleen alustan. Siinäpä siis oiva lahjaidea! Langat poimin jämä-jämä-osastolta eli loppuja lasten alustoista. Kaikki langat taitavat olla Fritidsgarnia. Sinistä löytyi vielä kokonainen vyyhti. Punaruskeaa ei viimevuotisissa ollut ollenkaan ja vihreää oli tasan tuon verran.

Puikot olivat samat 8 mm ja koko alunperin suurempi kuin edelliset. Mutta ylläri-ylläri, lopputulos oli jopa pienempi! Venyttämällä kunnolla sain juuri ja juuri 40 cm halkaisijaksi. Hetken ihmeteltyäni tajusin, että meillehän hankittiin uusi pesukone syksyllä. Uusi kone on siis paljon tehokkaampi kuin entinen!

Poika kasvaa ja venyy pituutta joka suuntaan niin nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä. Kaikki villasukatkin jäävät pieniksi, vaikka neuloskin jossain määrin venyy.

Cittarista bongasin 7 veljestä -lankoja hintaan 5 euroa kerä, tarjous, jota ei voinut ohittaa. Jokaiselle lapselle löytyi sopiva, mutta vasta ensimmäinen, ja akuutein, ehti valmiiksi jouluksi. 

Malli: Quintessence II

Lanka: 7 veljestä raita 834

Puikot: 3,5

Langanmenekki: 134 g

Koko: 42

....siis taas melkein Quintessence.... kun pääsin ensimmäistä kertaa kohtaan, jossa piti tehdä nurjat kerrokset, niin muistin kuinka inhoan sitä, kun raitojen värinvaihtokohdissa nurjista silmukoista tulee ruman näköisiä. En sitten ruvennut etsimään muita ohjeita, jätin vaan kylmästi nurjat kerrokset pois sukasta. Varttakin tuli rutkasti enemmän, onpahan riittävän pitkät.  Raidotuskin osui melkein kohdilleen. Kun ensimmäinen sukka oli valmis, niin huomasin,  ei tarvinnut keriä kuin yksi tumma raita pois välistä, niin sai toisen sukan aloittaa samasta kohtaa kuin ensimmäinenkin. Vaikka en olekaan mikään intoilija sen suhteen, että raitojen pitäisi täsmätä, niin eniten ärsyttää se, että raidat heittää vain ihan pikkuisen.

Nuorimmainen halusi mato-kirjanmerkin itselleen. Sellaista en koskaan saanut tehdyksi, kun piti päästä kokeilemaan lumiukkoversiota. Sitäkin ajattelin tehdä myyjäisiin, mutta en sitten kuitenkaan... Dropisin sivuilla oli virkattu lumiukkokirjanmerkki. Mutta enhän minä halunnut virkata, vaan kutoa. Niinpä katselin mallin mittoja ja piirsin sen mukaan lumiukon. Sitten vaan kudoin ja välillä kokeilin mallin päälle, että onko suurin piirten saman muotoinen. 

Malli: Idea Dropisin lumiukko-kirjanmerkistä 0-737

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Tonttupaja

Puikot sen kun sauhuaa! Ideoita pulppuaa urakalla - onhan tässä vielä kuukausi jouluun, kyllä mä ehdin toteuttaa tän ja ton ja senkin vielä! Sen verran järki on päässä pysynyt, etten mitään villapaitoja jo lahjuksiksi suunnittelemassa. Vaikka niitäkin puikoilla on, mutta tällä hetkellä ne saavat odottaa joulunjälkeistä aikaa.

Koska joku lahjan saajista saattaa vahingossa blogia lueskella, niin tein pienen kurkistus-kollaasin (nyt) tekeillä ja valmiina olevista töistä:

Koulun joulumyyjäisetkin olivat, aika aikaisin verrattuna edellisiin vuosiin. Kännykäkoteloitahan olen tehtaillut myyntiin, mutta sen verran monena vuonna niitä on tullut tehtyä, että piti keksiä jotain muuta. 

Jostain bongasin tällaiset kirjanmeri-madot. Ensimmäiset kolme valmistunuta:

Yhteensä lukutoukkia tuli tusinan verran ja vain kaksi jäi myymättä. Siinä hässäässä unohtui tietysti loput kuvata.... Langat ovat erilaisia jämälankoja ja silmiksi tipautin nestemäistä jarruainetta. (ABS Latex Milk). Aineen väri on sininen, mutta se muuttui todella tummaksi, melkein mustaksi kuivuttuaan.

Toivottavasti kukaan ei vedä vihreää palkokasvia nenäänsä kun olen mennyt tällaisia tekemään. Siis jostain bongattu ohje ja vielä myyntiin tehtyjä matoja! Puolustuksekseni sanon, että mitään kovin suuriluontoista bisnestä en tehnyt ja rahatkin menevät ala-asteen luokan hyväksi.  

Vuoroaan odottaneet

Neuleet jäävät kesken monesta syystä. Joskus pukkaa uutta, kiireellisempää ja mielenkiintoisempaa projektia päälle. Joskus neule alkaa kyllästyttää. Joskus päättely- ja/tai viimeistelykeiju ei löydä tietään työn luokse. Joskus eteen tulee joku ongelma jonka ratkaisemiseen ei juuri sillä hetkellä ole intoa tai taitoa. 

Juuri viimeksi mainittu oli koitua näiden säärystimien kohtaloksi.

Puolitoista vuotta sitten kevättalvella näin tämän langan. Jostain syystä sitä vaan oli saatava, vaikka vähän vierastutti koostumus: vain 20 % villaa ja loput akryyliä.  Pakko pari kerää oli kuitenkin mukaan ottaa. Väri oli niin ihastuttava. Halusin juuri tuon väriset säärystimet! Jossain näin tällaiset palmikko-kuvioidut säärystimet. Eihän ohjetta löytynyt, joten ihan omasta päästä väänsin. 

Se ongelmakohta tuli eteen ihan viimemetreillä. Alaosan resori ei mennyt niinkuin piti. Enää en muista edes mikä ongelma varsinaisesti oli, mutta niin jäivät säärystimet nurkkaan odottamaan uutta syksyä ja intoa. Kevään tullessahan niitä ei enää tarvittu. 

Syksy tuli, mutta säärystimet odottivat kiltisti vuoroaan muiden projektien porskuttaessa ohi. Sitten tulikin taas kevät....   

Jokin aika sitten ihmettelin kadonneita KniPro-kaapeleita. Eihän ne kaikki voi olla keskeneräisissä töissä. Eihän? Kaapeleita on kuitenkin aika monet!

Samalla löytyivät säärystimetkin. Ajattelin, että siitä saan kaapelin, työhän on jo melkein valmis. Vähän aikaa pähkäiltyäni purin molempia reilun kymmenen senttiä ja pistelin menemään magic-loopilla säärystimet valmiiksi yhdessä illassa. Eikä mitään ongelmaa enää eteen tullut!  Kaiken huipuksi päättelin langanpäätkin heti samalla kertaa.

Lanka: Marks & Kattens Calippo (väri 584)

Puikot: 7,0

Langanmenekki: 107 g

Onnistunut suoritus kaiken kaikkiaan. (Ei nyt välitetä puolentoista vuoden valmistumisajasta.)  Sopivan kokoiset. Eivät veny liikaa housujenkaan päällä. Lämmittävätkin kohtuullisesti kylminä aamuina. Lisäksi väri on lähes täydellinen uuden syystakin kanssa. Nyppyyntyminen selviää vasta ajan kanssa. 

Lankaa oli kaksi 100 g kerää. Säärystimiin meni puolet. Saisikohan lopuista pipon.... 

Säärystimien lisäksi olen väsäillyt syksyn aikana useammankin kännykkäkotelon. Ekaluokkalaisten kaverisynttäreille on viety kännykkäkotelo sisällään hyväntuoksuinen palasaippua. Takuuvarma hittituote! Saa ottaa vinkiksi. 

Ainoa kuvaukseen ehtinyt oli tämä viimeksi valmistunut. Lankana oli Cewecin California. 60 % villaa, 40 % nailonia. Lanka tuntuu suoraan sanottuna aivan hirveältä. Mutta tällaisia projeteja varten sen ostinkin. Langassa on pieniä "palluroita" vaaleanpunaisia ja valkoisia. Ah, niin ihanaa seitsemän vuotiaiden tyttöen mielestä! 

Melkein mato

Poika tarvitsisi villapaidan.

Äiti tekee pipon.

Tietenkin.

Keväällä Modasaa oli kaivattu nuorisokokoinen neulepaita. Esikoinen kasvaa sitä tahtia, että vanhat vaatteet jää auttamatta pieneksi. Keväällä jo aloitettiin kiivaat neuvottelut tulevan villapaidan väristä. Tyhmä äiti kun ei millään suostunut tekemään mustaa paitaa. Edellisen, isännälle tehdyn mustan paidan tuskainen tekeminen on vielä liian kirkkaana mielessä. Neuvottelut jatkuivat koko kesän ja lopulta syksyn tullen äiti (huokausten kera)  lopulta suostui tumman siniseen. 

Lehdessä oli mukana nyös pipon, huivin, lapasten ja sukkien ohje. Ajattelin niistä tehdä ainakin villasukat. Myös uudelle pipolle on tarvetta. Siitä on myös akuutein puute. Piposta aloitetaan!

Erilaisia Wurm-pipoja on vilissyt eri foorumeilla ja se oli mielestäni juuri sopiva Pojalle. Olisin halunnut myös tehdä piposta kaksivärisen, mutta siihen ei suostuttu. 

Malli: Wurm

Lanka: Maija (206)

Puikot. 2,5

Langanmenekki: melkein 100 g

Sileä nurja ei ole lempparijuttuni, joten varioin vähän - yllätys, yllätys! Kun olin tehnyt sileät oikeat kerrokset, käänsin työn ja neuloin nurjan osuuden nurjalta, siis oikeilla silmukoilla. Koska oli myös hankalaa muistaa ja nähdä oliko oikeasti oikealla vai nurjalla puolella, tein molempiin osuuksiin aina kuusi kerrosta. 

Puikot oli aika pienet 2,5, koska halusin piposta tiiviin. 2,75 olisi käynyt myös, mutta koska KnitProssa ei ole sen kokoisia irtopäitä, omistan vain yhden pyöröpuikon ko. kokoa. Sattumalta puikko on kiinni toisessa työssä. 

Reunan tein 2 o, 2 n joustimena, kun halusin sen varmasti napakaksi. 

Pipon sopivuus päähän on testattu ja ulkonäkö tarkasteltu kahdn peilin avulla. Kelpaa.

Nyt paidan kimppuun! 

Ei vieläkään mitään

Viimeksi taisin luvata, että useampikin työ olisi valmiina esiteltäväksi. Vähän huijasin - pari työtä on ollut päättelyä vaille valmiina jo jonkin aikaa. Päättelykeiju vaan on viettänyt edelleen kesälomaa, palataan asiaan siis vielä myöhemmin.

Koulu ehti jo alkaa, kuten myös harrastustoiminnat. Jo keväällä tuli luvattua jalkapallo-neidille, että uudistan vanhan huivihatun. Siis sen jo pari vuotta vanhan vihreän, josta ei koskaan saatu edes kuvaa. Värinsä puolesta se on kuin tehty joukkueen asusteeksi. Mutta se koko: alunperinkin vähän liian iso ja vielä käytössä venähtänyt. Vastaavaa, sopivan väristä puuvillalankaa vaan ei ole löytynyt. Jäljellä olevassa kerässä enää ihan liian vähän.

Niinpä ei auttanut muu kuin purkaa koko entinen viritelmä. Oikein huuhdoin langan pesuainevedessä, että sain samalla langan "pestyä" eikä tarvinnut pestä huivia erikseen. 

Malli: Huivihattu

Lanka: Avanti Cotton

Puikot: 3,5 

Langanmenekki: 40 g

Väriä en saanut kohdalleen. Huivi on oikein perusvihreä väriltään.

Malli on sama pienillä reikäkerroksilla kevennetty versio kuin edellinenkin. Silmukoita tällä kertaa aluksi vain 75. Olen myös muuten kehitellyt mallia niin, että kun olen saanut pantaosan valmiiksi, päättelen toisesta reunasta ne silmukat, joita ei käytetä huiviosan tekemiseen. Lopuksi pättelen toisen reunan samalla kuin huiviosankin. Näin ei tule turhia langankatkaisuja ja ylimääräisiä pääteltäviä lankoja. 

Pitkästä aikaa

Kevät on ehtinyt jo kesäksi eikä blogi tunnu päivittyvän. Tällä kertaa ei syynä ole edes se, ettei mitään olisi tullut valmiiksi. Muutamakin valmis työ olisi esiteltäväksi.

Ensimmäisenä olkoot ensimmäisenä valmistunutkin.
Vanhemmalle neidille tein kevätjuhlaan mekon. Tai alunperin ei pitänyt tulla mekkoa, eikä välttämättä edes juhlamekkoa. Neiti alkoi valittaa, kun edelliset mekot ja tunikat piti antaa pikkusiskolle.

Ajattelin, että bambutunika voisi olla kiva kesäksi. Malli olisi jotain tämän suuntaista. Mutta, mutta... aikani taas surffailin netin ihmeellisessä maailmassa ja törmäsin tähän. Aivan ihastuttava malli! Ja vielä japaniksi.  Onneksi joku oli edes kääntänyt ohjeen englanniksi. Oikeastaan sillä ei ollut mitään väliä, koska silmukkamäärät ja mitat piti laskea uudestaan kun ei lanka eikä koko ollut lähellekään samaa kuin alkuperäinen. Tietenkään englanninkielisissä ohjeissa ei ollu kaaviopiirroksia pitsineuleesta. Onneksi arpomalla linkkejä ne löytyivät alkuperäisohjeesta.

Se on kumma miten mallipiirrosten käyttö voikin olla niin vaikeaa? Niihin tottuneena on paljon helpompi seurata kuvion etenemistä kuin yrittää pysyä oikeassa kohtaa teksteissä. Joka kerta joutuu etsimään oikean kerroksen ja vielä pysymään selvillä kaikista kavennuksista ja langankierroista ja muista. Tietysti kaaviossakin on omat kikkansa ja joskus joutuu laskemaan silmukoita, mutta lähtökohtaisesti siitä näkee heti alusta alkaen minkä näköistä kuviosta on tulossa. Jos jotkut kavennus on unohtunut tai väärässä paikassa sen huomaa heti, eikä vasta sitten kun on tehnyt koko kerroksen eikä silmukat enää mene tasan.

Jokin aika sitten löysin netistä Kauricat Knits -sivuston. Sieltä saa ladattua ilmaiseksi fonttin, jonka "kirjaimet" onkin neulemerkintöjä. Latasin sen ja kokeilin yhteen palmikkoneuleprojektiin kun hermostuin lyhenteisiin ja ihmettelemään että mitkä silmukat menee eteen ja mitkä taakse. Toimi! (Projektista enemmän sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun valmistuu!)

Malli: 29-210-11 Tunic (ravelry link.),  (pdf englanniksi)

Lanka: Tryil Garn Dalia valkoinen (300) ja vihreä (308)

Puikot: 4,0

Koko: 146 cm

Langanmenekki: 480 g

Tunikassa tehtiin ensin vyötärökaitale ja sitten siitä poimittiin silmukat ylös- ja alaspäin. Ilmeisesti kaitale olisi saanut olla kuitenkin vähän pitempi, vaikka sitä mittailinkin. Tarkoitus oli tulla enempi empire-linjainen luomus kuten ohjeessakin. Loppujen lopuksi kaitale on lähinnä vyötäröllä.

Alaosaan poimin reilummin silmukoita ja se valmistui niin nopeasti, että pituutta tuli vähän liiankin kanssa. Nyt on mekkonakin kasvunvaraa! Varsinkin kun tuollainen neule vielä saattaa venähtääkin.

Haastellisinta olivat hihat. Halusin ehdottomasti lyhythihaisen version ja mietin pitkään miten ne toteuttaisin. Pitäisikö niihinkin saada kaitale kuten ohjeessa? Jos näin, pitäisikö linjan osua samaan kohtaa kuin vartalo-osassakin - ja silloin hihat eivät enää olisi lyhyet.... Päädyin vain tekemään yläosan mallineuletta ja lopuksi virkkaamaan reunukseksi saman kuvion kuin pääntiehen ja helmaan.

Lanka on puoliksi bambua, puoliksi akryyliä. Olen yleensä vähän skeptinen akryylien suhteen. Pelkkä bambu on kohtuullisen painavaa, toivottavasti akryyli vähän keventään neuletta. Toivottavasti se myös kestäisi kohtuullisen siedettävän näköisenä käytössä!

Tosiaan mekosta tuli niin mieluisa, että Neiti halusi sen heti kevätjuhlaan päällensä. Mikäs siinä! Äitihän on mielissään kun on onnistunut niin hyvin, että tekeleet kelpaavat ihan juhliin! Mekkoa on ehditty käyttää myös sen jälkeen.