Elokuuta kaikille!

Huh, onpas vierähtänyt aikaa blogipäivityksestä! Vaikka alkukesästä epäilinkin viikkoja vierähtävän, vähän turhan pitkäksi tauko venähti.

Lähes oikeaan osui myös arvailu "mistään mitään valmista tule". Revontulihuivi valmistui ja toinenkin pääsi puikoille saman tien, niin mukavaa tekeminen oli. Lisäksi valmistui pari miesten villasukkia - Rellanan ohuesta sukkalangasta. Onnistuin käyttämään koko kerän ja vähän toisestakin. Niin ja vielä valmistui vielä Baby Bornille mekko - takki jäikin sitten puoliväliin.
Lapastenkin teko - yllätys yllätys - alkoi innostaa ja Haaviston kirjasta apilanlehtikuvio pääsi puikoille. Valmiina on puolitoista lapasta.
Fabelista aloitin dominoneulesukat itselleni, puoli vartta ensimmäisestä valmiina.

Kuten huomata voi, bloggaillettomuus (niinkö se taipuu??) aiheuttaa selvästi töiden ufoutumista tai ainakin valmistumisen viivästymistä. Toivottavasti arkeen paluu saisi myös tällä saralla ryhtiliikkeen aikaan.

Alennusmyyntien myötä lankavarastot senkun kasvavat. Pari kerää sieltä ja toiset täältä, kun kerran alennuksessa on... Osalle on selvät suunnitelmat, osa varmuuden vuoksi ostettuja. Kun on tullut taas luvatuksi sukittaa kummilapset syksyn tullen ja vissiin omillekin pitäisi sukkia ja lapasia aikaiseksi saada.

Valokuvia ei vieläkään ole, koska kamera kärsi pienen vesivahingon loman aikana.... onneksi kuvat saatiin siirrettyä muistitikulle! Meillähän on toki tuon pienen ja näppärän kameran lisäksi suuri ja mahtava digitaalijärjestelmäkamera, johon tuskin uskallan koskea, ainakaan en osaa käyttää. Toivottavasti jonain iltana Mies innostuu ja kuvaa aikaansaannoksiani muillekin näytettäväksi

Huivipari

Kohta valmiina... Se "onneton" tekele, joka yritti päästä vuosi sitten häihin, onnistui sittenkin valmistumaan ylioppilasjuhliin! Ensin en saanut kunnollista kuvaa - lankana vaalea lila Novitan virkkauslanka, pingotusalusta sekin vaalea, ei näy kuvio. Eikä sisältä löytynyt sopivaa kuvaustaustaa. Kun aurinko paistoi, oli niin paljon tekemistä, etten kuvaukseen ehtinyt ryhtyä ja nyt sitten on jo monta päivää satanut vettä. Näin se, tietenkin, menee. Ajattelin, että kohta saan kuvan, ja sitten raportoin vasta, mutta ei saa kuvaa ei.

Pari huiville on Revontulihuivi, joka näillä näkymin valmistuu kohtapuoliin. Ehkäpä saan sitten kuvan molemmista kerralla....

Lauantaina lähdemme lomareissulle etelänmaille, sen jälkeen (ilmeisesti) pariksi viikoksi mökille, joten blogipäivityksissä tulee jälleen taukoa. Luultavasti myöskään mitään valmista ei tule. Matkalle otan mukaan vihdoinkin uudestaan aloitetun topin, se Mandarin Petitistä tehtävä. Jos siellä helteessä jotain kutoo, eiköhän puuvilla ole parasta. Mökillä saattaa jotain saada tehdyksikin, ehkä.

Näitten reissujen takia en osallistu Fufoiluunkaan. Henk.koht. tavoite voisi olla, että ufot eivät ainakaan pääsisi lisääntymään kuukauden aikana! Itse asiassa yllättävän vähän ufoja on tällä hetkellä nurkissa pyörimässä. Ne jotka ovat, ovatkin sitten riittävän vanhoja :-) ja ainakin yksi on jo purkutuomion saanut. Pahimpia olivat juuri tuo huivi ja sitten se Miehen paita, mutta ne saatiin selätetyksi jo ennen fufoilun alkua, joten mukaan niitäkään ei voisi laskea.

Suuremman ongelman tällä hetkellä muodostavat jämälangat. Edes jämä-Ulla ei saanut syttymään ideoillaan. Onneksi suurin osa jämistä on Nallea tai ohuita sukkalankoja, joten eiköhän innostus herää, kunhan saan päätetyksi mitä Haaviston kirjan malleista ensiksi toteutan! Jotenkin vaan ei lapaset innosta keskellä kesää. (Toisin kuin villainen Revontuli-huivi.... omituista!)

Hyvää juhannusta kaikille, bloggailen kunhan lomilta kerkeän!

Nyt se on minullakin!

Nimittäin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Kiitoksia siitä Tuijalle, joka luopui viimeisestä "varalahjakirjastaan". Kun kuopus meni päiväunille tartuin heti kirjaan, tietenkin. Kahlasin läpi esipuheet kaikkineen ja tämmöistä pälkähti mieleeni.

Ensinnäkin sain vahvistuksen sille, että edelleenkin tässä blogissa, ja muutenkin, käytän sanaa kutoa. (Mitä nyt muutama neuloa-verbi voi pujahtaa mukaan.) Tästä lähtien voin vedota itse Haavistoon, joka tätä suosittelee!

Vaan mitäköhän Haavisto tuumisi innostuksestamme väsätä Revontuli-huiveja, Baijerilaissukkia tai Prinsessapipoja? Järkyttyisikö hän huomatessaan, ettei käsillätekemisen ja kutomisen taidot olekaan enää itsestäänselvyyksiä maailmassamme eikä enää voi ohjeita kirjoittaa lähtökohtana: "Lähempiin työselityksiin tässä tuskin on aihetta, sillä periytyyhän taito meille jo satojen vuosien takaa, niin että meillä on kutimentaito jo veressä, ja miltei jokainen nainen kykenee valmistamaan työn mallin nähtyään."

Ehkäpä hän kuitenkin ilahtuisi huomatessaan, että kuitenkin jälleen kerran, uudestaan, kaikenlaiset kädentyöt lisäävät suosiotaan. Eivätkä taidot suinkaan ole missään vaiheessa unohtuneet ja yhä useammat kutojat yhtyvät toteamukseen: "Onhan meillä kutimemme vieläkin. Epätietoisuutemme hetkinä voimme ottaa kutimen käsille yhtä hyvin kuin toimettomuutemme tai toimeliaisuutemmekin tähden on mellä luotettava ystävä kutimessamme."

Haavisto saattaisi olla myös hieman surullinen, koska hän jo kuusikymmentä vuotta sitten harmitteli näin: "Sen ikävän huomion olen kuitenkin joutunut tekemään, että yleensä käytössä olevien mallien valikoima on yksipuolistunut. Aivan samoja malleja näkee runsaasti. On unohtunut vanhojen noudattama ylpeähkö mielenilmaus: "en minä viitsi tuota tehdä, se on jokaisella.""
Haaviston onneksi (?) hänen kirjansa mallit näyttävät - blogien perusteella - sen verran reiluilta mitoitukseltaan, että lähes kaikkien on niitä muokattava. Näin saamme kukin omiin lapasiimme sitä omintakeisuutta, jota Haavistokin kaipaa. Eikä kenenkään tarvitse murehtia sitä, että joku perinteinen malli ei olekaan juuri sellainen kuin ohjeessa kuvattiin!

Ei täälläkään mitään

Yhdestä jos toisestakin neuleblogista on saatu lukea neuleiden valmistumattomuudesta. Sama vaivaa näitäkin langanpäitä.

Vaikka sain äitienpäivälahjaksi Knit Picksin Harmony -setin! Täysin pyyteettömästi ja oma-aloitteisesti moinen lahja ei käsiini tippunut. Kun kysyttiin, että eikö mitään nyt olisi mitä oikein paljon haluaisin, niin nuohan sitten pälkähtivät mieleeni. Vähän toimitus myöhästyi, kun olivat taas Tinttamarellista loppu. Nyt ne ovat tuolla jo viikon verran odottaneet käyttöönottoa! Siis uskomatonta!

Tähän suurinpana syynä on onneton huivintekele, jonka kaivoin ufo-varastosta. Huivi yritti valmistua viime syksyksi ystävän häihin, mutta ei ehtinyt ja jäi tietenkin kesken. Nyt olen sitkeydellä yrittänyt saada reunusta valmiiksi, mutta urakka tuntuu uskomattoman pitkältä. Silmukoita piisaa loputtomuuksiin. Sen verran lähellä loppu kuitenkin jo on, että tänään ostin lisää nuppineuloja pingottamista varten. Toiveena olisi, että lauantaisiin ylioppilasjuhliin olisi valmista.

Toinen syy siihen ettei neuleet valmistu, on hyvin yksinkertainen: en ole neulonut! Innostuin niin siitä ristipistotaulusta, että jatkoin pistoiluja. Mutta se se vasta hidasta puuhaa on, eikä siltäkään saralta ole valmista kuvattavaa.

Luultavasti ristipisto jää seuraavaksi ufoutumaan. Kunhan saan edellisen huivin valmiiksi, nappaan uudet puikot ja viron villan hyppysiini ja aloitan ensimmäisen Revontuleni!

Pikkuruiset sukat osa II

Pikkuisen tyttövauvan sukat tuli vihdoinkin väkerrettyä valmiiksi. Uskomattoman hankalalta tuntuivat, näin pieneksi työksi. Malli on Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks malli Baby's bootikin.
Lankana käyttämäni Nalle oli ihan liian paksua ohjeen lankaan nähden (fingerin weight) kuten myös puikot liian paksut (2,5 mm, ohjeessa 1,75, niin pieniä en edes omista). Malli vaati siis "pienehköjä" muutoksia. Yläreunan simpukkakuviota tein vain 4 mallikertaa, kun ohjeessa oli viisi. Myös varren joustinta jouduin säätämään.

Malli: Nancy Bush, Baby Bootikin
Lanka: Nalle ja Nalle Colori (väri 873?)
Puikot: 2,5 mm
Koko: vastasyntynyt
Langanmenekki: 37 g

Jo ensimmäisen sukan teräosassa alkoi tökkiä. Varsi näytti liian pitkältä, kavennukset omituisilta. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa 2 mm:n puikot - ne vaan tuntuivat liian pieniltä Nalle-langalle. En halunnut kuitenkaan purkaakaan, joten sitkeästi väänsin sukan valmiiksi. Lopputulos näytti kuitenkin jotensakin siedettävältä, joten tein toisenkin. Se onneksi valmistui ensimmäistä nopeammin, kun muutokset oli jo suunniteltu.

Loppujen lopuksi simukkakuvio oli ihan mukava tehdä ja kivannäköinenkin. Voisi harkita myös isompaan sukkaan.

Nalle Colori tuli nyt käytettyä viimeistä senttiä myöten loppuun. Oli pieni jämäkerä villatakista viimesyksyltä. Värihän on jo useamman kauden takaa, mutta en keksinyt mieleistä mallia ennen syksyä.

Jännää, miten malli vaikuttaa langanmenekkiin. Vaikkei Nalle paljon Fabelia paksumpaa ole, meni näihin sukkiin lähes kaksi kertaa niin paljon lankaa kuin edellisiin pojan sukkiin!

Pikkuruiset sukat

Naapuriin syntyi reilu viikko sitten pikkuinen mies. Tein hänelle sukat kokoa minimalistinen, eli n. 50 cm.
Kuvankin otin hätäpäissäni ennen lahjoitusta. Kamerasta siirtyivät kyllä koneelle, mutta nyt tiedostot näyttävät "Plain text document" eli tyhjää täynnä. Ja koska sukat annoin jo eteenpäin, ei uusiakaan kuvia voi ottaa.

Merkittäköön muistiin, että lanka oli Fabelin vihreää sävyä nro 542 ja sitä kului 2,25 mm puikoilla yhteensä huimat 19 g. Malli on samantapainen kuin Uhoavan Gnun Supervauvan polvisukat. Sillä erotuksella, että alussa silmukoita oli 40. En kaventanut pohjekavennuksia vaan vasta nilkkaan kerralla 8 s eli jäi 32 s. Nilkkaan tein vielä toisen 2 cm:n joustimen. Kantapää tavis (onko se nyt hollantilainen nimeltään?).

Kaiken huippuna on se, että raidat kohdistuivat täysin, vaikka raidoitus ei ehtinyt mennä "ympäri" kertaakaan! Langat on joululahja sukkien jämiä ja jo alunperin kerät alkoivat samasta kohtaa, siinä syy. Ne keränloput tulikin sitten käytettyä viimeiseen milliin asti, juuri ja juuri lanka riitti päättelyyn.

Samaa lankaa on vielä toiset kaksi nöttöstä, jotka sitten eivät ole kohdistuneet, ne saavat jäädä raitalangoiksi isompiin sukkiin. Vaikka juuri saatiin tietää että lapsille on uusi serkku syntynyt eilen. Eli ei muuta kun toiset pikkusukat puikoille. Nyt vaan pitää löytää tyttöväriä!

Valmista, valmista ja valmista!

Uskomatonta, mutta totta: tänään on saatu valmiiksi kokonaista kolme työtä! Vieläpä ihan kokonaan valmiiksi, langat päätelty ja kaikki.

Ensinnäkin neidin Unikkotunika. Lankana tällä kertaa Marine, jota tarttui mukaan jokin aika sitten cittarin alelaarista.

Malli: Helmiksen Samostunika
Lanka: Novita Marine (keltainen)
Puikot: 3,5 mm
Koko: n.120 cm
Langanmenekki: 262 g

Tiheys täsmäsi Samoksen kanssa. Tein tunikasta kuitenkin vähän isomman, että sopisi vähän kauemmin. Pääntiehen laitoin ohjeen mukaisen silmukkamäärän, mutta lisäyksiä tein vähän enemmän. Pituuttakin lisäsin. Taitaa olla melkein mekkopituinen, mutta se on tarkoituskin.

Kukat on tehty Villapallon Kukkasukkien mukaan. Piti sitäkin tietenkin vähän muutella, tässä kuvassa alaspäin oleviin terälehtiin lisäsin vähän pyöreyttä. Näytti muuten vähän muotopuolelta, johtuikohan langantiheydestä?

Kukat on tehty varastoissa kauan ja hartaasti marinoituneista langoista. Terälehdet mintunväristä Miniä, joka paksuudeltaan oli hieman Marinea ohuempaa, mutta sai kelvata. Vaalein lanka jäänee ikuiseksi ajoiksi tuntemattomaksi, pienehkö nöttönen ilman vyötettä löytyi. Keskiosan tumma lanka on Violaa, jota Anttilassa on ollut myynnissä.

Nopeastihan tuo valmistui. Eniten meni aikaa tuohon kirjoneuleosuuteen, tottakai. Ei kannattaisi tehdä sitä(kään) jääkiekkomatsin aikana, yhdessä välissä piti purkaa kolmatta kerrosta, kun vasta sitten huomasin virheen, kun kuvio ei täsmännyt. Keskustaosuudet kirjoin päälle, ja hidasta sekin tuntui olevan.

Toinen valmistunut työ on sitten Miehen Musta Paita. Sen kasaaminen osottautui yhtä ikuisuusprojektiksi kuin itse neulominenkin. Aina vähän matkaa jotain saumaa sain aikaseksi, sitten taas tarttui käteen jotain muuta. Onhan se kappaleiden yhteenneulominen aina ollut pakkopullaa, mutta tämä onnistui ylittämään itsensä! Lieneekö syynä iso koko ja musta väri.

Kaulus on ihan yksinkertainen ja aika matala. Tarkoitus on tehdä jonkunmoinen irtokaulus syksyä varten. Herra kun kulkee villapaidassa talvella, takki auki, ei huivia (vaikka niitäkin on tullut tehtyä jos jonkinmoista!). Sisällä kuitenkin haluaa pitää villapaidan päällään.

Malli: oma, erinäisistä raglan-ohjeista otettu apua
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 4,00 mm
Koko: L/XL
Langanmenekki: 697 g

Kuvien laatu on tavallistakin heikompi. Pahoittelut. Eipä tuollaisesta mustasta paidasta hyvää kuvaa tahdo keinovalossa saada muutenkaan.

Niin, se kolmas valmistunut. Se on se ristipistotyö, joka löytyi marinoitumasta. Nyt se on valmis ja pääsee viikonloppuna vihdoinkin oikeille omistaijlleen!