Nostalgiaa

Syksyä odotellessa koitan taas aktivoitua bloggauksessakin. 

Kesällä on tullut tehtyä useampikin sukkapari, mutta saajien jalat eivät ole pysyneet sen vertaa paikoillaan, että niistä olisi kuvia saanut. Koita siinäkin ryhdistäytyä ja napata koivista kiinni ennen kuin illat taas pimenevät. 

Sillä aikaa postaan kuvan huivista, joka valmistui jo keväällä. 

Langat ovat aina ihania Filcolanan Arwetta, joka on merinovillainen sukkalanka. Ihanan pehmeä ja toimii mainiosti myös huvina. Ja värejäkin löytyy 50 yksiväristä ja 7 moniväristä.

Kaverina on Ferner Wollen käsivärjätty, myöskin merinovillainen Lace-lanka. 

Vaikka Lace on vähän ohuempi kuin Arwetta, ei niiden yhdistämisessä ollut ongelmia. (Lace 500 m / 100 g ja Arwetta 210 m / 50 g).

Malli: Nostalgia Shawl

Lanka: Arwetta Classic 279 (vihr.) ja Ferner Wolle Lace 27

Puikot: 4,0

Langanmenekki: 140 g

 

Ohjeen mukaan keskimmäinen pitsiosuus tehtiin toisella värillä ja reunimmaiset toisella. Ihastuin kuitenkin Lacen pitsin väriykseen, joten tein sillä kaikki pitsit. Pitsineule sopii hvin käsinvärjättyyn lankaan. Ei mitään läikittymistä, joka niissä on aina vaarana. Toinen syy oli se, että minulla oli vain yksi kerä Awettaa, enkä uskonut sen riittävän, koska ohjeessakin mainittiin 100 g tarvittavan molempia värejä. 

Reunaan tein I-cord reunan, Siitä tulee kivan siisti ja sen sisään saa piilotettua kivasti toisen langan, eikä sitä tarvitse katkaista. Myös päättelyreunan tein I-cordilla. Koska Arwetta todellakin oli lopussa, tein loppuosankin raidoittaen ja silti jäi muutama ainaoikein kerros tekemättä ja päättelykin piti tehdä Lacella.

Ensimmäistä kertaa elämässä kävi niin, että ymmärsin paremmin kirjoitettua ohjetta kuin kaaviota. Pitsi oli tavallaan helppo, tavallaan vaikea. Monimutkainen se ei ollut, mutta langankiertoja ja kavennuksia tehtiin molemmilla puolilla työtä. Jos silmukka sattui putoamaan, niin oli ihan pakko purkaa työ sinne asti, koska nostaminen oli todella mutkikasta! Onneksi niin ei sattunut kuin muutaman kerran! Jossain vaiheessa taisi jäädä joku silmukka lisäämättä, enkä saanut seurattua kaaviota, kun mitenkään ei silmukat täsmänneet. Luovutin ja luin vaan tekstistä mitä pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa olin jo sisäistänyt kuvion kulun, niin että toisessa ja kolmannessa pitsiosuudessa loppupäässä on pientä säätöä.... Pääasia, että kuvio kulki keskellä niinkuin pitikin, jos nyt muutama silmukka reunassa heittää, niin sitä ei kukaan huomaa! 

Värit eivät kuvassa toistu ihan oikein. Kuten näkyy, kuvakin on otettu jo keväällä. Ihanan kirkkaat ja raikkaat värit. Tykkään ja käytetty on!

Bolero tai jotain

Onpas taas aikaa vierähtänyt. Yhtä ja toista on tullut valmiiksi, mutta kuvauksen kanssa on takunnut. Yhteistä aikaa kuvaajan, kuvattavan ja säätilan kanssa ei tunnu löytyvän edes muutaman hetken verran. Ja sitten vielä pitäisi postata tuotos. 

Tämäkin tuotos on aloitettu tammikuussa, valmistunut helmikuussa ja kuvattu huhtikuussa. Ja blogataan toukokuussa. Parempi myöhään....?

Tämä malli kolahti heti kun näin sen ensimmäisen kerran. Jännittävän näköinen bolero, joka muuntautuu erilaisiksi huiveiksi tai ponchoksi. Kuvista ei mitenkään tahtonut saada selvää, miten bolero oli tehty. Selvä haaste siis, pakko tehdä!

Valitsemani lanka ei tietenkään täsmännyt ohjeeseen. Koska rakenne oli ihan uusi ja erilainen, alkuun pelotti, että tuleeko koko jutusta mitään. Onneksi Ravelry auttoi tässäkin pulmassa ja  uskalsin ryhtyä puuhaan. Ohjeen suunnittelija Martina Behm on onneksi tehnyt hyvät videot sekä boleron tekemisestä että sen pukemisesta. 

Bolero oli nopea kutoa. Ainaoikein neule ei vaatinut isompia ponnisteluja ja samalla systeemillä sai tehdä aina pidemmän pätkän. Lisäksi kappale on tehty yhtenä osana ja toinen puoli oli peilikuvana alkupuolelle. Tylsäksi työ ei silti tullut vaan tikuttelin sen valmiiksi nopeaa tahtia. Suurin haaste oli saada turkoosin "hihan" raidat osumaan oikealle puolelle työtä. Se totta tosiaan on eri puolella kuin "kaulus". En meinannut uskoa, vaikka sellaisia vinkkejä luinkin. Piti kokeilla tuotosta päälleen useampaan kertaan, ennen kuin kävi järkeen. 

Eniten olen pitänyt boleroa ihan hartianlämmittäjänä. Hartiamitta tuli turhan vain vähän leveäksi, eivätkä "olkapäät" istu ihan kohdilleen. Olisi ollut kiva, jos ohjeessa olisi ollut myös senttimetrimitat eikä vain silmukka- ja kerrosmäärät. Vaikka ohjeessa olikin neuvoja koon muuttamiselle, olisi muutokset olleet helpompia, kun olisi vonut suoraan mittailla itseään ja omaa työtään ja verrata sitä ohjeeseen.

Malli: Shrug & More

Lanka: Hjertegarn Wool Silk (lila) 3028 ja (turk.) 3021

Puikot: 3,0

Langanmenekki: 160 g

Myös huivina toimiva ratkaisu:

Muita tapoja pukea huivia en ole saanut oikein toimimaan, videon katselusta huolimatta. Ponchona en myöskään ole juurikaan käyttänyt. 

Mielenkiintoinen projekti kaikenkaikkiaan ja ihan kelvollinen lopputuloskin. Vähän pienempi olisi tosiaan saanut olla, mutta purkamaankaan en rupea!

Pieniä juttuja

Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä tässä talven aikana. Ne ovat kuitenkin jääneet bloggaamatta, tässä nyt useampi kerralla. 

Siskontytöllä on edelleen prinsessavaihe päällä, joten hän sai jouluna säärystimet yhdenlaisesta ruttuneuleesta. Bongasin sen kerran Voihan Villasukka -facebookryhmästä, mutta en muista miksi sitä nimitettiin. Idea kuitenkin on, että säärystimet voi joko pitää pitkänä tai sitten ruttuilla alas. 

Lanka: Järbo Mellanraggi 28332

Puikot: 3,0

Langanmenekki: 80 g

Neiti Keskimmäinen sai uuden takkinsa seuraksi jo yhdet lapaset, mutta oikein kylmiä ilmoja varten tein vielä lämpimämmät. Kirjoneulelapaset alpakkalangasta ovat saaneet äidiltä ja siskolta. Kissalapasia ei tällä kertaa tullut, mutta Pinterestistä löytyi neitiä mielyttävä kuvio. Hieman piti lisätä kerroksia yläreunaan, mutta muuten meni aika hyvin suoraan kuviosta. 

Jatkoin alareunan kuviota myös kämmenpuolelle sekä peukaloon. Pieniä viilauksia piti tehdä toisessa lapasessa, kun en miettinyt kuvion kulkua ihan viimeiseen asti alunperin. Rapateessa roiskuu, mutta ihan siedettävän näköinen pari tuli. 

Lanka: Hjertegarn Exclusive Alpaca vihreä (1285)
 ja keltainen (3771)

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 42 g

Lisäksi vielä kuvt yksistä joululahjaksi tehdyistä villasukista. Keväällä ostin elämäni ensimmäisen Wollmaisen langan ja lupasin tehdä siitä miehelleni sukat. Värjäys vaati kuitekin pientä tasoitusta. Lopulta joku muu malli olisi saattanut olla parempi, mutta ihan kestettävät näistäkin tuli.

Malli: Fidget Socks (rav.link.)

Lanka: Rohrspatz & Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin (Arlene)

Puikot: 2,25

Koko: 44

Langanmenekki: 114 g

Sateenkaaritakki

Aina joskus sitä huomaa, että nuorimmainen lapsista jää vähän vähemmälle äidin neuleista kuin muut. Niitähän on kiva kierrättää, kun eivät kulu siihen tahtiin kuin jotkut muut vaatteet. 

Heräsin syksyllä sellaiseen huomioon, että neidit ovatkin jo niin saman kokoisia, että isomalle mahtuu vielä omat neuleensa, mutta nuoremman paidat on jo aika kittanoita. 

Speksi: valkoinen takki, jossa on sateenkaaren värisiä pilkkuja. 

Jeps, jeps. Kaikenlaisia ratkaisuja tuli mieleen. Kupla-neuletta, raitapaitaa, kirjoneuletta....  Ongelma oli, ettei takista saisi tulla liian paksukaan. Harkitsin liukuvärjättyjä sukkalankojakin, mutta en löytänyt oikean värisiä. Harmitti todella paljon, että Nordlysin sateenkaariväri oli jo lopetettu. Miksi ihmeessa! Tykkään vieläkin siitä tehdystä huivista, vaikka se on kohta jo viisi vuotta vanha!

Neuvottelujen jälkeen päädyimme lopulta raidalliseen malliin.  Ohjettakaan ei oikein löytynyt mieleistä ihan heti. Rohkeana tyttönä uskaltauduin kokeilemaan Susie Myersin Contiguous- hihamallia. Eli istutettua hihaa, joka tehdään samalla kun etu- ja takakappaleet ja vielä ylhäältä alaspäin. Olinhan jo kertaalleen kokeillut tekniikkaa omaan neuleeseen, joten löytyi jo jonkinlainen hahmotus tiitä mitä olin tekemässä ja miksi. 

Loppujen lopuksi takista tuli oikein mukava ja istuvakin. Olen oikein tyytyväinen olkapään istuvuuteen, vaikka välillä epäilyttikin. 

Ainoa ongelma on hihojen pituus. Luulin mitanneeni pituuden oikein ja sopivaksi, mutta vähän näyttää siltä, että kannattaisi purkaa resori ja vähän lisätä pituutta jo heti kättelyssä.

Malli: Susie Myers, contiguous pattern

Lanka: Nordia Vilma valk (900), pun. (917), oranssi (910), 

kelt. (909), sin. (904) ja lila (915) 

sekä Gjestal Maija vihr.(211)

Puikot: 3,25

Koko: n. 160 cm

Langanmenekki: 390 g

Tyytyväisiä ovat sekä äiti että tytär. 

Nyt parin kokeilun jälkeen uskon sisäistäneeni Myersin idean hihanpyöriöstä. Varmasti tulen käyttämään tekniikkaa jatkossakin. Variointiuskallus kasvaa, kun tietää mitä on tekemässä!

  

Lankaa on vielä reippaasti jäljellä, koska Vilma kerät ovat 100 g kokoisia. Nyt neidin haaveissa onkin saada pitkät villasukat samalla värityksellä. 

Läppälapaset

Pari vuotta vanhat Kännykkälapaset alkavat olla jo pieniä ja aika loppuunkäytettyjä muutenkin. 

Lisäksi Neiti Keskimäinen sai uuden vihreän taki, jonka seuraksi piti saada uudet lapaset muutenkin. 

Vanhoista menee myös tuuli liikaa läpi, joten yritin tehdä vielä tiiviimpää jälkeä, ilman että peltilapaset tulisi. Lankana käytin Villeä. Se on onneksi sen verran pehmeää, että pystyin tekemään 3,25 puikoilla. Rajalla on, mutta ovat kuulemma mukavat ja pitävät paremmin tuulta. 

Malli: Peruslapanen läpällä

Lanka: Ville Akvarelli (893)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 95g

Tuotekehittelyä on tapahtunut. Läppäosa alkaa jo melkein peukalonhangasta, niin että pysyy "kiinni" paremmin ilman tarranauhaakin. Se oli vähän hankala, kun tarttui mihin sattui. Ainakin toistaiseksi käyttäjä on tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kämmekäsosa on myös pidempi ja resoria on enemmän. Lisäksi kaksinkertainen neulos pitää tuultakin paremmin ja lämmittää enemmän. 

Peukalolle on taas jätetty pieni reikä, jotta kännykän näpyttely olisi helpompaa. 

Tietenkin kuvaan tuli sitten vanha takki, eikä uutta... :D

Kolme yhdessä

Eräällä työkaverillani oli tehtynä Ravelrystä malli 3 in 1. Tykästyin siihen oikein kovasti, paita näyttää siltä kuin päällä olisi yhden paidan sijaan kolme kerrosta erivärisiä paitoja. 

Mietin pitkään lanka- ja värivalintoja. Ohjeen suositustiheys on 23 s /10 cm ja langoissa oli metrejä 155-175 /50g. Mikään ei oikein tuntunut sopivan paksuudeltaan ja tiheydeltään. Noin ohuista langoista en saa annettua tiheyttä ilman, että jälki muistuttaa lähinnä kalaverkkoa! 

Mikä olikaan ratkaisu.... Otin langaksi vielä ohuemman langan! Ihanan pehmeä merino-sukkalanka Arwetta classic. Ja ohjeesta sitten vähän isompi koko. Yllättävää kyllä, sain tiheyeksi lopulta 24,5 s/10 cm. Eikä pinta kuitenkaan kalaverkolta näytä, vaikka puikkokokona on 3,25. Hurjalta se ensin tuntui, kun sukat olisin tikutellu 2,25 puikoilla!

Tein paidasta jonkin verran ohjetta lyhyemmän ja hihoista erityisesti, koska ylipitkät hihat lyhyisiin käsiin olisi jo vähän turhan paljon liikaa. Langanmenekki olikin uskomattoman pieni. Koko paita ei paina edes 300 grammaa! Tummaa sinistä meni juuri ja juuri kaksi kerää, eli 100 g. Olin jo varautunut hätäratkaisuna vaihtamaan kaulukseen tilalle tummansinistä Maijaa, jos Arwetta loppuu kesken. Eipä sitä jäänyt kuin alta metri! Kirkkaampaa sinistä meni puolitoista kerää ja turkoosia ja fuksiaa kumpaakin alle kerä. 

Malli: 3 in 1 (rav.link)

Lanka: Arwetta Classic turkoosi (202), fuksia (153), 
t.sin. (145) ja kirkas sin. (144)
Puikot: 3,25 

Langanmenekki: 270 g

Koko: M

Tykkäsin myös siitä, että paita tehtiin yhtenä kappaleena ja hihat ovat jossain määrin istutettuja. Tai no, yhtenä ja yhtenä. Ensin tehtiin turkoosi osuus, sitten luotiin fuksialla uudet silmukat, kudottiin pari kerrosta sitä ja sitten yhdistettiin palat toisiinsa neulomalla. Sama muitten osien kanssa.
Saumoja ei kuitenkaan ole muuta kuin nappilistojen alareunoissa.

Merinovilla lämmittää kivasti, mutta ohutta paitaa kestää pitää sisätiloissakin. Olen tyytyväinen tulokseen. Ainoa, mikä vähän tökkii, on napit. Valitsemani napit löytyivät omasta varastosta, mutta ne ovat vähän liian isoja. Ylimmässä, turkoosissa kauluksen osassa kaksi nappia on vähän liikaa ja ahtaasti. Olenkin suunnitellut sen purkamista ja laittamista vain yhden napinläven siihenkin. Tosin nyt kun olen jo vähän aikaa paitaa pitänyt, taitaa käydä niin, että se jää tuollaiseksi kun on.

Jos kuitenkin yritetään

Päätin sittenkin koittaa bloggailla edes vähän näitä teelmyksiä.
Tuntuu, ettei pysy perillä tekemisistään, kun mitään ei ole ylhäällä organisoidusti, vaan paperilapuilla siellä täällä. Eikä edelleenkään Ravelryn täyttö ole sen helpompaa.

Aloitetaan laittamalla vähän paremmat kuvat joululahjoiksi tehdyistä sukista. 

Ensimmäisenä kuva kummipojan veljelle jo syksyllä luvatuista sukista. Nämä on tehty jo syksyllä, mutta joulupukinkonttiin päätyivät. Yritin taas kesyttää vanhaa, jokseensakin rumaa pintaa tekevästä Nalle Colorista. Aika hyvin onnistui tämä versio mielestäni. 

Lanka: Novita Nalle Colori, Nalle (v.sin) 

ja Gjestal Maija (valk. 202)

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 139 g

Koko: 43

Toinen kummipoika oli saanut syksyllä lahjaksi Pokemon-sukat. Ne valmistuivat sen verran viimetipassa, että jäivät lopulta kuvaamatta ja sitä myöden bloggaamatta. Kun toinen kummipoika sitten pyysi joululahjaksi villasukkia, niin tein sitten hänellekin sukat samalla kaavalla.  

Malli: Pokemon-sukat, idea facebookin Villasukka-ryhmästä

Lanka: Nordia Vilma valk. 900 ja pun. 917 ja Maija musta 201

Puikot: 2,75
Langanmenekki: 100 g

Koko: 38

Tämän toisen(kin) kummipojan veljelle pyydettiin myös sukat. Poika on aloittanut Hifk:n säbäjengissä ja totta kai sukkien piti liittyä uuteen seuraan. 

Vaikka viimeksi lupasin, ettei logosukkia tehdä pitkään aikaan, niin niinhän sitä vaan en osannut sanoa ei. Onhan niistä edellisistä jo melkein kaksi vuotta aikaakin. Onneksi tällä kertaa logo löytyi valmiina. Mukkasin sitä muutaman kerroksen korkeammaksi, koska viimeksikin logoista tuli "littanampia" kuin suunnitelmissa. 

Malli: Perussukat, logo vähän muokattu Viiriäisen mallista

Lanka: Nordia Vilma pun. 917, valk. 900 ja sin. 904, 

logossa Gjestal Janne harmaa 408

Puikot: 2,75
Langanmenekki: 92 g

Koko: 36

Kaikki joululahjasukat olivat sopivia saajilleen ja kaikki tuntuivat tykkäävän lahjoistaan. 

Lisää joululahjontoja myöhemmin, kunhan saadaan otettua kuvia!

Blogitaukoko?

Blogitauko on venähtänyt luvattoman pitkäksi. 

Huonoja ja vähemmän huonoja syitä löytyy pilvin pimen. Syksyllä ja talvella on vaikea ottaa mitenkään kelvollisia kuvia. Päiväsaika on kortilla. Valmiit neuleet on menossa lahjaksi, ei viitsi blogata ennen kuin ne ovat saajillaan. Ja sitten onkin unohtunut kuvata koko juttu! 

Olenkin jo miettinyt kannattaako koko bloggausta jatkaakaan, jos ei jaksa kirjoittaa mitään. 

Alkuperäinen ideahan oli, että blogiin saan muistiin kaikki teelmykset ja tiedot niistä. Kenelle, mitä, koska, mikä lanka jne. Ja myönnetään, että kyllä olen useasti blogia selaillut taaksepäin juuri näit

Nykyään samat tiedot saa helposti, jos ei jopa helpomminkin klikkailtua Ravelryyn. Huono puoli siinä on se, että en ole oikein oppinut laittamaan sinne omia projekteja, vaikkapa tavallisia sukkia, joille ei varsinaista mallia. 

Toisaalta sitä voisi perustaa vaikkapa Instagram-tilin, ja laitella sinne kuvia töistään.  

Jonnekin olisi kuitenkin kiva tallentaa tekemiään töitä  ja ainakin jotain tietoja käytetystä langasta ja puikoista ja menekistä. 

Jään pohtimaan, mikä olisi hyvä ja kätevin väylä muistiinpanoille. Ideoita vastaanotetaan! 

Tässä vielä kuva muutamista sukista, jotka syksyn aikana on tullut tehtyä. Opettelin kuvakollaasin tekoa uudella koneella. Juu, vielä on sillä saralla tekemistä! 

Piristystä syksyyn

Vaikka toistaiseksi syyspäivät ovat olleet kuulaita ja aurinkoisia, niin olen jo varautunut sateisen harmaisiin päiviin pirteällä sukkaparilla. 

Räsymattosukkia on tullut nähtyä jos jonkinlaisia. Toiset ovat mielestäni onnistuneet värivalinnaltaa paremmin kuin toiset. Itse mietin väriyhdistelmääni kovasti. Onko tulos ihan liian räväkkä ja räikeä. (Voiko sukat olla liian räväkät???) 

Ystävän yllyttämänä uskaltaudun tekemään pitkät syyssukat pirteistä Villen raitalangoista. 

Mallia otin edellisistä, hyvin istuvista polvareista. Kärjestä aloitin ja pohkeessa asettelin kudinta valmiin sukan päälle ja lisäilin silmukat samaa tahtia. Yleensä olen tehnyt 7 veikan paksuisesta langasta sukat 48 silmukalla. Ilmeisesti Ville on aavistuksen pakumpaa, koska silmukkamäärä piti pudottaa 44:ään, kun jalan päällä tuntui liian löysältä. Onneksi tajusin kokeilla heti alkumetreillä sopivuutta!

Malli: omaan jalkaan sopivat

Lanka: Nordea Raita-Ville sateenkaari (881) ja punakirjava (882)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: 185 g

Kudoin vuorotellen 3 kerrosta kummallakin langalla. Kerroksen vaihtumiskohtaa en yrittänytkään sen kummemmin piilotella. Värit vaihtuvat niin, että kerroksen vaihtokohta uppoaa joukkoon mukavasti. Kyllähän kohdan huomaa, kun kuvasta katsoo, mutta asettelin sen reiden sisäpuolelle, joten käytössä ei pistä silmään.

Ihanan värikkäät, paksut, lämpimät ja jalkaan sopivat!

Syyshärpäke

Vaatekaappi on jo pitkään kaivannut mustaa neuletakkia, jonka voisi helposti töissä vetäistä päällensä.  Siis _mustaa_, apua! Ainoa yhtään sopiva vuodeaika projektille on tietenkin kesä. 

Ravelry-jonosta bongasin Hitofude Cardiganin, joka kiehtoi sekä tekotapansa, että mallinsa vuoksi. 

Kovasti epäilytti miten villalangalle tehty ohje istuisi puuvillalle. Ravelryn projekteista löytyi jälleen kerran apu. Moni oli tehnyt puuvillasta, joten uskaltauduin kokeilemaan. 

Apua löytyi myös koon määrittelemiseen. Valitsin lopulta L-koon, koska tiheys sopi parhaiten 3,25 puikoille ja silloin L-koosta tuli sopiva minulle. 

Malli: Hitofude Cardigan (rav.link)

Lanka: Hjertegarn Cotton 8, 199

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 320g

Koko: M

Hämmästyttävää kyllä, neule valmistui meikäläisen mittapuulla todella nopeasti. Kahdessa kuukaudessa! Olihan siinä kesäloma aikaa, mutta silti. 

Tässä olen jo ehtinyt Hitofudeani jonkun aikaa käyttääkin. Oikein kiva pitää päällä ja puolipitkät hihat ovat juuri sopivat. Tykkään ja tulen varmasti käyttämään paljon. 

Saatanpa jopa tehdä jostain villalangasta toisen talveksi, siihen sitten ehkä vähän pidemmät hihat. Toisaalta "tekemättömiä" malleja on jonoksi asti, ehkä talviversio jää vain haaveeksi

Mustan kuvaaminen oli todella haasteellista. Ylivalotettiin vaaleat osat, jotta kuviosta saataisiin edes jotain näkyviin. Oikeasti siis on ihan mustan musta takki!

Ampparipesiä anopille

Tänä kesänä on amppareita lennellyt enemmän kuin tarpeeksi, ihan joka puolella.

Meillä mökillä on joka kesä ainakin pari pesää jostain löytynyt. Niinpä päätin tehdä muutaman valepesän jo valmiiksi kevääksi. Annoin ne anopille nimpparilahjaksi, saa hän päättää missä eniten tarvitaan. 

Lanka: Nordea Ville (812)

Koukku: 4,0

Langanmenekki: yht. n 90 g

Koko: tennispallo

Varsinaista ohjetta ei ollut, palloa yritin lähteä virkkaamaan. Ensimmäinen versio oli tummemmasta langasta ja siitä tuli turhan iso. Se ei päässyt edes kuvaan ja saa jäädä "varapalloksi", jos tarvitaan vielä useampi. Toki lankaa on vielä jäljellä, voin tehdä lisää, jos keksitään lisää paikkoja.

Kesähärpäke

Kesä on vierähätänyt niin nopeasti, että bloggaukset ovat vallan jääneet jälkeen. Myönnetään, ettei kovin paljon valmista ole tullutkaan, pikkuhiljaa jotain.

Alkukesästä otin työn alle viime kesän kesäpaitaprojektin loppuunsaattamisen. Paita jäi lähes viimeistelyä vaille valmis -tilaan syksyn saapuessa. Niinpä urakka ei ollut suuren suuri, paitsi langanpäitä oli ihan liikaa pääteltäväksi! 

Ihastuin Onionin Hemp+cotton+modal -lankaan ja erityisesti sen herkullisiin väreihin. Niistä piti ehdottomasti saada kesäpaita. Löysin myös kivan ohjeen, Ravelrystä tietenkin.

Paitaa oli kiva tehdä, koska palasista tehty malli eteni nopeasti palasta toiseen. Koska tiheys ei ihan täsmännyt ja muutenkin mallia oli hieman hankala muuttaa, päädyin lopulta vain kasvattamaan palasten kokoa jokusen kerroksen, jotta sain koon riittämään rinnanympäri. 

Onneksi tajusin jo heti alkumetreillä, että missään tapauksessa en halua ommella kaikkia paloja yhteen, vaan taktikoin yhdistämällä palat päättelykerroksella neulomalla palat yhteen. Se aiheutti pientä säätöä, mutta oli kyllä sen vaivan arvoista! Minäkö inhoaisin ompelua? :D

Kainaloon piti tehdä ylimääräinen säätö, kun lopputulemana oli avoin kainalo rinnan alle asti! Jouduin siis sittenkin  ompelemaan vähäsen saumoja. 

Malli: Oahu

Lanka: Onion Hemp+cotton+modal pun. (403), sin. (407), kelt. (419) ja lime (414)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 240 g

Lopputuloksen "hihan" härpäkkeet vähän vaivaa. Ne lerpattavat vähän hassusti, mutta menee näinkin. Mukavan viileän kesäinen pusero, jossa värit ovat kohdillaan. 

Ihastuin palasiin niin, että suunnittelin jo tekeväni jossain vaiheessa palapeiton samalla systeemillä. Sinne saisi upotettua mukavasti jämälankojakin. Katsotaan.... 

Lahjahuivi

Innostuin Stewen Westin Exploration Station huivista, niin kuin kaikki muutkin. Olen huomannut, että varsinkaan isoja huiveja en tule kuitenkaan pitäneeksi, joten piti keksiä joku muu hyvä saaja huiville. 
Mikäpäs muu kuin hyvä joululahja! Maalis-huhtikuussa valmistunut ensimmäinen joululahja! Hyvä minä! Kerron lisää myöhemmin, jos vaikka saaja sattuu lukemaan blogia.

Siitä se ajatus sitten lähti pidemmällekin. Sain kutsun 40-vuotissynttäreille. Synttärisankari  kutoo itsekin paljon ja varsinkin muille, mutta joka ei koskaan saa mitään itsetehtyä "koska tekee itse". Tiedän, kuinka ihanaa silti on saada jotain itsetehtyä, jotain, joka on ajatuksella valmistettu juuri minulle.

Siksi valitsin värimaailman oikein tarkkaan ja saajalle sopivaksi. Kelasin lopulta _kaikki_ Ravelryn (silloiset) noin 3000 projektia läpi saadakseni ideoita ja pohjaa työlle. 

Lopulta päädyin versioon, jossa värinä A eli "väliraita" on valkoinen. Sitten punaista, sinistä ja vihreää. Kirkkaita, saajan värisiä. Vielä sopiva lanka ja juuri oikeat värisävyt. 

Toinen huivi oli paljon helpompi tehdä kuin ensimmäinen. Ymmärsin olla katkaisematta lankoja ihan joka paikaissa, vaikka käskettiin. Reunan I-cordin sisällä lanka kulki mukavasti piilossa reunassa ja säästyin monen monelta langan päättelyltä. Muutenkin homma sujui sutjakkaammin kun tiesin mitä tehdä ja mitä tulee seuraavaksi. 

Malli: Exploration Station

Lanka: Hjertegarn Sock 4, valk. (1000), fuksia (4340), vedenvihr. (1424) ja  sin. (6500)

Puikot: 4,0 

Huivia oli kiva ja mielenkiintoista tehdä, kun kahta samanlaista kohtaa ei ollut. 

Langanmenekkiä jännitin. Olin varannut valkoista ja sinistä kaksi kerää ja punaista ja vihreää yhdet kerät. Teoriassa niiden piti riittää, koska kerässä on 210 m ja ohjeessa sanottiin vähän vähemmänkin riittävän (183 m ja 169 m). Lopulta vihreä, jota piti mennä vähemmän, jäi vain pienen pieni päättelypää, kun taas punaista jäi vähän enemmän, vaikka sitä piti kulua enemmän. Eihän noita metrimääriä ihan noin tarkkaan yleensä ilmoitetakaan. Metrin tarkkuudella! Mutta aika lähellä kuitenkin.

Saaja tykkäsi lahjasta ja muutkin olivat sitä mieltä, että värien valinta osui nappiin. Kannatti siis käyttää yksi viikonloppu pelkästään suunnittelutyöhön. 

Pienelle pientä

Jokin aika sitten sukuun syntyi uusi tulokas ja pitihän vauvalle tehdä jotain kivaa. 

Valitsin tutun ja turvallisen bambulangan, se on ihanan pehmeää vauvankin iholle, vaikkei sitä ehkä pelkkää paljasta ihoa vasten pidetäkään.

Kun aloitin projektin, en tiennyt onko tulokas tyttö vai poika, joten valitsin molemmille sopivia värejä pienellä retro-ajatuksella. 

Pöllömalli ei tällä kertaa inspiroinut, valitsin samasta katalogista toisen mallin. Raitajakku on ollut listalla "olisi kiva tehdä jollekin" ja nyt se pääsi puikoille. Ohjeesta poiketen päätin vähän istuttaa hihoja ja jättää hupun pois, koska ihan pienellä vauvalla se on mielestäni vähän epäkäytännöllinen ja jää helposti niskaan ikävästi ruttuun.

Malli: Hjertegarn Baby Design nr. 11, malli E (takki)

ja perinteinen sik-sak-myssy

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo rusk. (2500), lime (7070) ja vedenvihreä (6029)

Puikot: 3,0

Koko: 3-6 kk

Langanmenekki: 150 g

Takin ehdin tehdä vallan hyvin, mutta myssyn kanssa meinasi tulla kiire. Lankoja päättelin vielä matkalla vierailulle.... 

Ribbipaita

Jostain kumman syystä lapset kasvavat edelleen hurjaa tahtia, eikä neljä vuotta vanhat paidat tahdo mahtua päälle. (Ei edes sille nuoremmalle!)

Vähän sain vihjailua, että uusi, lyhythihainen neulepaita kevääksi olisi kiva juttu.

Ohjeeksi valikoitui Cookie A:n Katarina Rib, jota olen katsellut sillä silmällä, että voisipa tuonkin tehdä. Omalle vartalolle tuo ribbineule ei ehkä ole kaikkeiin imartelevimpia, mutta hentoiselle teinille, se sopii vallan mainiosti. 

Langaksi valikoitui ihanan pehmeä, mutta toivottavasti ei ihan liian kuuma Hjertegarnin Merino Cotton, jossa on puolet puuvillaa, puolet merinovillaa. 

Alku oli yllättävän vaikea. Ensin pääntie oli liian avara ja päädyin purkamaan työn ja aloittamaan alusta.  Vähensin aloitussilmukkamäärää 100 silmukkaan. Aluksi tein 2 o 2 n joustinta ja lisäsin 10 s neljän kerroksen päästä ja toiset 10 silmukkaa seuraavien neljän kerroksen jälkeen. Sitten vielä kaksi kerrosta ja vasta sen jälkeen siirryin ohjeeseen.  

Toinen ongelmakohta oli saada "siirtyvän" osan kohdalle lisäykset kääntymään oikeaan suuntaan. Vaikka periaatteessa olisi voinut tehdä ihan niin kuin ohjeessa sanottiin, niin pitihän pilkunviilaajan päästä säätämään. En ihan hahmottanut olivatko lisätyt silmukat menossa jatkossa mihin suuntaan ja miten päin niiden halusin olevan.  Muutaman yrityksen jälkeen alkoi tulla mieleistä jälkeä. Asiaa vaikeutti se, että osassa valmiissa töissä näytti kaitale kaartuvan eri suuntaan kuin toisissa!  

Malli: Katrina Rib for Haiti

Lanka: Hjertegarn Merino Cotton (9235)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 300 g

Koko: S/M

Paidasta tuli pidempi kuin ohjeessa, kokeiltiin päälle ja todettiin, että nyt on hyvä. Siirtyvän osan annoin mennä niin pitkälle, että kohtasi "sivusauman".  

Pienet hihat olivat myöskin toivelistalla. Lopusta langasta tein looppaamalla hihoja niin pitälle kuin lankaa riitti. 

Heti pääsi käyttöön ja taidetaan tykätä. Molemmat.

Kietaisuhame

Vihdoinkin sain kuvautettua viime talven projektin, puolihameen.

Ihastuin malliin, jonka löysin ystäväni lehdestä. Ensimmäinen ihastus oli tietenkin väri, joka oli "juuri mun" väri. Tykästyin myös tweed-tyyppiseen pintaan. Huomasin, että ohjeessakin oli käytetty kahta eri lankaa ja päätin kokeilla, miltä näyttäisi yhdistelmä yksiväristä Maijaa ja pätkävärjättyä, ohutta sukkalankaa Salidaa. Värissä 34 oli juuri sama violetti kuin Maijan 292. Koetilkusta tuli varsin onnistunut ja ostin lankoja lisää. 

Pientä fiksailua ja uudestaanlaskemista tein, mutta sitten totesin, että hameen etuosa menee niin paljon päällekäin, ettei pieni heitto tunnu missään. 

Mukavaa oli tietenkin myös se, että koko kappale tehtiin kerralla, ja jos pieniä muutoksia matkan varrella tulikin tehtyä, ei tarvinnut muistaa samaa jossain toisessa kappaleessa. 

Hame valmistuikin varsin vauhdikkaasti viimeistelyä vaille. Etureunan hapsut tuottivat lähes ylipääsemättömän ongelman. Ohjeessa oli oikein kuvakin, mutta se ei tuntunut auttavan. Kevään ja lämpimien ilmojen tullen hame tuntui ihan liian lämpimältä sylissä ja niinpä se jäi odottamaan syksyn viilentymistä. 

Syksyllä ilmojen kylmennettyä päätin, että nyt on saatava hame valmiiksi, kun ilmatkin ovat juuri sopivat lämpimälle hameelle. Jouduin tekemään ihan mallitilkun, johon väsäsin reunuksen niin kuin kuvittelin sen tehtävän. Pelotti ruveta tiputtelemaan silmukoita ja leikkaamaan hapsuja isotöisestä hameesta ennen kuin olisin aivan varma mitä olen tekmässä. Kuinkas ollakaan, kun täsmällisesti seurasi ohjetta kohta kohdalta välittämättä muusta, reunus onnistui! 

Malli: Shaggy Squares Skirt, Knitters Magazine 109, Winter 2012

Lanka: Gjestal Maija (292) ja Cewec California Salida (34)

Puikot: 4,0

Langanmenekki: 420 g

Yläreunaan neulon jo reunusta tehdessäni ohuen kumilangan. Se ei kuitenkaan riittänyt notkoselkäiselle, vaan hame uhkasi tippua päältä. Lisäsin vielä toisenkin kumilangan vyötärölle ja se auttoikin.

En laittanut hameeseen nappeja, vaan nepit sekä vyötärölle että alemmas etureunaan, koska se tuntu repsottavan omituisesti.

Ohjeessa oli kuva myös samaa sarjaa olevasta jakusta, jonka ohje oli ollut edellisessä lehdessä. Vähän kiinnostaisi tehdä hameelle kaveri, ei ehkä juuri tuolla ohjeella, mutta kahdella langalla kuitenkin. Epäilyttää vain, tulisiko niin paksua jakkua käytettyä, hamekin on todella lämmin! Salidaa olisi vielä varastossa varmaan jakkuun riittävästi, koska menekkilaskelmissa taisi tulla pieni virhe ja lankaa meni noin puolet siitä, mitä olin ostanut! Ehkäpä fuksianpunainen Maija...?

Tykkään hameesta kovasti. Vaikka Salida näytti aika räväkältä yksinään, niin värit uppoavat Maijaan kivasti ja efektinä on juuri se tweedimäisyys, johon tykästyin. Talvella on hameelle jo ollut käyttöä ja muutama kehukin on saatu! 

Takkiin sopiva huivi ja huiviin sopiva pipo

Sain jo palautetta, että pitäisi päivitellä blogia useammin.
Valmiita töitä olisi esiteltävänä, mutta näin talviaikaan on haastavaa saada otettua mitenkään järkeviä kuvia muuten kuin päiväsaikaan. Se, että useampi henkilö olisi kotona valoisaan aikaan edes viikonloppuna on harrastusten ja töiden yhdistelmänä aikamoista sattuman kauppaa. Töiden esittely ilman kuvia taas tuntuu aika tyhmältä.
Nyt saatiin muutama kuva otettua, lisää enempiin ei riittänyt seuralaisen kärsivällisyys.

Joulunjälkeisistä alennusmyynneistä ostettiin pojalle villakangastakki. Hieno, uusi takki vaati tietenkin hienon uuden huivinkin. Mikä tahansa fleece-huivi ei käy takin kaveriksi. Vaatimuksia oli pilvin pimein: ei liian paksu, ei liian kuuma, ei liian leveä eikä liian pitkä, "ei mitään ihmeellistä", musta.

Eipä siinä sitten muuta kuin langan hankintaan! Päädyimme ohueen "vauvalankaan", 100% merinovillaan. Värin sain hilattua grafiitinharmaaseen vakuuttamalla, ettei kova musta sovi takin kanssa. 

Malliksi päätin valmita klaassisen patenttineuleen. Silllä sain ohueen lankaan paksuutta, mutta samalla ilmavuutta. 

Kyllä oli taas kerran kärsivällisyys koetuksella. Hitaasti, kovin hitaasti tuli valmista. Kun sain tehtyä kolmannen kerän loppuun, laitoin kädet ristiin, ettei tarvitse ostaa vielä neljättä kerää ja jatkaa huivia. Pituus oli kuulemma siinä ja siinä, vaikka alunperin herra oli sitä mieltä, ettei kovin pitkää huivista halua. Eiköhän patettineule vähän käytössä venyykin.  Menee pari kertaa kaulan ympäri ja saa juuri ja juuri saa solmuunkin, tarkoitus kyllä on olla kauluksen alla päät ristissä, ei solmussa. 

Kyllä nyt on hieno!

Malli: Patenttineule

Lanka: Viking Baby Ull (313)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 150 g
Koko: 18 x 150 cm

Viime talvena tein omaan villakangastakkiin sopivat tuubihuivin ja pipon. Ne ova tyhä edelleen mieleisät ja muuten hyvät, mutta kovilla pakkasilla kaipasin vähän paksumpaa pipoa, Niinpä ostin pari kerää lisää Nimbusta ja samalla tunturineuleella kudoin tuubille uuden kaverin.

Malli: Tunturineule

Lanka: Zitron Nimbus (25)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 75 g

Haastavin kohta oli alku: oli vaikeaa vaihtaa 3 o, 1 n neule joka toisen kerroksen 3 n, 1 o. Useamman kerroksen alku piti purkaa, kun annoin vaan mennä ja unohdin kerroksen vaihtumiskohdan. Sitten tajusin laittaa silmukkamerkin ja vähän helpotti. 

Pipo on tarkoituksella pitkä. Sitä voi pitää lörppäpipona tai jos on oikein kylmä, taittaa alaosan kaksin kerroin korville. Hyvin tarkenee kylmilläkin ilmoilla.

Sukkaputki jatkuu

Sukat on hassu juttu.

Perussukkaa osaa tehdä vaikka unissaan, niitä on kiva tehdä jos haluaa aivotonta työtä. Välipalana isompien juttujen lomassa. Paksusta langasta saa nopeasti aikaan isommatkin sukat.

Ohut lanka ja mutkikas kuvio vaativat täydellistä huomiota ja pitkää pinnaa.

Vaikka kuinka vannoisi, ettei enää ikinä koske sukkapuikkoihin, kohta jo huomaa väkertävänsä uutta paria.

Joululahjasukkarutistuksen jälkeen kuvittelin jatkavani johonkin ihan muuhun suuntaan. Vaan eikös joulunpyhinä alkanut mieltä kaivaa joulusukat ihan itselle.

Monena vuonna olen ajatellut sellaiset tekeväni. Aina vain on käynyt niin, että lahjojen teko on mennyt edelle eikä aika ole riittänyt enää omiin sukkiin. Sitten pyhinä on jo tuntunut liian myöhäiseltä enää siksi jouluksi aloittaa, mutta nyt ei tuntunutkaan! Aikaa riitti sekä ohjeiden selailuun että lankavarastojen katsasteluun. 

Valinta osui jo jonkun aikaa nämä-haluan-joskus-tehdä -listalla olleisiin sydänsukkiin. Varastosta löytyivät myös juuri joulusukkiin sopivat punainen, harmaa ja valkoinen lanka. 

Vain pientä muokkausta ohjeeseen... Langat olivat Sisua ja Siljaa eli hieman paksumpaa (160 m/ 50 g) kuin ohjeessa (210 m/ 50 g), joten vähensin kuviosta yhden mallikerran ja vaihdoin puikot aavistuksen isommiksi. Eikä tietenkään tiimalasikantapäätä, ja aloitinkin ihan periteiseen malliin ylhäältä alaspäin. Tiesin, että kuvion kanssa täytyy kikkailla kiilakavennusten kohdalla ja se on helpompaa ylhäältäpäin tehtynä. Niin, ja värejä tuli kahden sijaan kolme.

Malli: Hearty-Stripy Socks, (sekä rav.link)

Lanka: Sandnesgarn Sisu (pun. 4219 ja harmaa 1042)

Gjestal Silja (valk. 302)

Puikot: 2,5

Langanmenekki: 75 g

Koko: 36

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja kiilakavennusten kohdallakin kuviot menevät mukavan nätisti.

Kaiken lisäksi sukat valmistuivat nopeasti ja olivat valmiit heti uutena vuotena.

Samalla vauhtiin päästyäni tein myös toiset omat sukat valmiiksi. Paksummasta Stepistä tekeillä ollut polvisukkapari oli päässyt niinkin pitkälle kuin ensimmäinen sukka valmiiksi ja toinen alkuun. Pehmeä lanka ja ihana väri. Olivat vaan joutuneet jonotuslistalle. 

Polvisukat tein kärjestä ylöspäin, koska lyhyet mutta paksut sääreni vaativat lisäyksiä ihan eri kohdissa kuin mikään valmiin ohjeen mukaan tehdyt.  Muistutksena itselle vaan, että seuraavalla kerralla kannattaisi tosiaankin merkitä ylös missä kohtaa lisäykset tekee! Parin kuukauden tauon jälkeen oli hieman vaikeuksia arpoa oikeita kohtia, eikä tainnut kaikki mennä ihan täsmälleen samaan kohtaan molemmissa. 

Halusin raidoituksen menevän samaan kohtaan, vaikka normaalisti en olekaan mikään erityisen tarkka tässä asiassa. Mielestäni onnistuin varsin hyvin! Tarkoitus oli myös saada aikaa mahdollisimman pitkät sukat ja ihan polveen asti ne tulivatkin jäipä vielä vähän jäljellekin! Todella riittoisa lanka.

Malli: Polvisukka omaan jalkaan sopiva, kantapää Fleeglen ohjeella

Lanka: Austerman Step 6 Irish Rainbow Colours 630

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 140 g

Koko: 36

Loppuun vielä kuva syksyn mittaan tehdyistä, pakolaisille menneistä sukista. Sukat ovat epätoivoinen yritys saada kulutettua jämälankoja pois. Muutaman värin sainkin kulutettua ihan loppuun asti. Ainakin harmaa, vihreä, sininen ja toinen punainen loppuivat.

Kaikki langat ovat 7 veikkaa, Jussia tai Jannea. Enää en ole varma mikä mitäkin on. Sukkien koot jotain 26-32 välistä. Punnita unohdin. Toivottavasti lämmittävät jonkun pienen ihmisen varpaita. 

Joululahjasukat

Näin sitä ihminen taas joutuu perumaan sanansa.

Enkö maaliskuussa ollut sitä mieltä, että jos ikinä minkäänlaisia toivesukkia kenellekään teen, niin laitan tarkat rajoitukset. Mutta, mutta....  Jonkun verran ennen joulua kysäisin siskolta, että mahtaisivatko hänen lapsensa tykätä, jos saisivat valita millaisia sukkia joulupukki toisi. Eipä mennyt montaa päivää, kun vastaus tuli: Frozen Elsa ja Mindcraft Steve. Näin. 

Steve oli kohtuullisen helppo toteuttaa, moinen palikkahahmo taipuu neulekuvioksi helposti. Vähän piti omilta lapsilta kysellä tarkistelevia tietoja, että meni värit ja muut kohdilleen.

Lanka: Gjestal Maija (vihr. 211, iho 253, 

turkoosi 290, sin. 225, 

rusk. 255, musta 201)

Puikot: 2,75

Koko: 34

Elsa vaati jo enemmän aivotyötä ja säätämistä. Kelailin erilaisia kuvia sukista, joita ihmiset olivat tehneet, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Kovin isokaan kuva ei voinut olla 32 kokoiseen sukkaan. En myöskään halunnut tehdä polvisukkia tai silmukoida älyttömiä määriä. 

Sain idean, että Elsan hame jatkuisi kärkeen saakka, kun löysin sopivan hamahelmikuvan, muokkasin siitä kuvan sukkaan. 

Suuriman osan kuvasta neuloin intarnasiana, kaikki pienet piiperrykset ja kirjailut tuli siihen päälle. 

Lanka: Gjestal Maija (v.pun. 215, turk. 290, t.turk. 234, 

valk. 202, kelt. 216, iho 253)

Puikot: 2,75

Koko: 32

Äidille väsäsin oikein polvisukat. Jostain netistä, olisikohan ollut Facebookin Voihan villasukka! -ryhmästä bongasin kuvan ja heti iski mieleen, että ihan on äidin näköiset sukat. Ihan pelkästään kuvan inspiroimana tein sukat. Koitin vähän laskeskella lehtien silmukoita, mutta suhteellisen pienestä kuvasta se oli vaikeaa. Niinpä kaivelin lisää nettiä, Pinterestiä ja ties mitä paikkoja ja muokkasin erilaisia lehtiä varteen.

Kun koitin valmista sukkaa itselleni kauhistuin, pohje mahtui juuri ja juuri jalkaani. Onneksi äidillä ei ole sen paksumpi pohje kuin minullakaan ja suhteellisen hyvin sujahti jalkaan. 

Lanka: Gjestal Maija (vihr. 212, rusk. 254, kelt. 218)

Novita Nalle (oranssi 219)

Gjestal Silja (pun. 340)

Puikot: 2,75

Koko: 38

Siskon sukat olivat siltikin kaikkein haastavimmat.

Vuosi sitten vähän ennen joulua eräs ystäväni laittoi Facebook-sivuilleni kuvan konttineulesukista ja ilmottautui mielellään vastaanottamaan moiset. Samoin siskoni. Kerroin, että en osaa sellaisia tehdä, en ainakaan ilman ohjetta. 

Niinpä joulutontut olivat kaivaneet kirjan, jossa ohje oli ja jouluaattona paljastui paketista Think outside the Sox -kirja, josta löytyi monta muutakin mahtavaa ohjetta. 

Heti joulun jälkeen aloitin sukkien teon. Konttineule ohuella langalla ja pienillä puikolla oli niin hidasta tehdä, että jossain vaiheessa homma jäi auttamatta kesken.

Syksyllä oli pakko kaivaa homma uudestaan esiin. Päätin kokeilla onnistuisiko kutominen vasemmalta oikealle edes yhtään siedettävällä nopeudella. Olenhan vasuri, vaikka kudonkin oikealla. Viiden silmukan kutominen ja työn jatkuva kääntely oli viedä hermot. Kuinka ollakaan, työ nopeutui huomattavasti! Lopultakin homma oli siedettävää, jopa kivaa. 

Vaan.... Kun sukka alkoi olla siinä kohtaa, että rupesin kokeilemaan josko olisi kärkikavennusten aika, huomasin jäljen olevan ihan liian tiukkaa. Sain juuri ja juuri ängettyä sukan jalkaani, mutta mitenkään mielyttävää se ei ollut.

Ei kun purkamaan vaan. Melkein heitin (taas) koko työn nurkkaan häpeämään ja purkua odottamaan. Ravelry pelasti jälleen kerran tilanteen. Sieltä löysin kommentteja, joissa "palasen" silmukkamäärä oli lisätty kuuteen kantapään jälkeen. Kun kerran purkamaan rupesin, niin saman tien tein kantapäänkin kuudella silmukalla ja paljon parempi tuli!

Eräs syy liian pieneen kokoon oli varmasti väärä puikkovalinta. Ajattelin, että pitää ottaa pienemmät puikot, kun yleensä tuppaa nurja puoli olemaan vähän löysempää. Kun normaalisti teen ohuet sukkalangat 2,25 puikoilla, niin nyt otin 2,0. Sitten lopulta en niitä nurjia silmukoita tehnytkään, niin jälki saattoi olla vähän kireämpää kuin pitikään.

Silti epäilytti, ehtisinkö jouluksi tehdä enää toista sukkaa, kun ensimmäinenkin tuli melkein kahteen kertaan tehtyä. Eipä olisi ollut ihme, mutta ehdinpä hyvinkin ja vielä ajoissa. 

 

Malli: Enterlac Sock ( kirjasta Think outside the Sox)

Lanka: Drops Fabel (Texmex print 153)

Puikot: 2,0

Koko: 37

Koska nämä kaikki sukat olivat lähdössä matkaan jo ennen joulua, olin tilanteessa, että jouluun oli vielä monta päivää aikaa ja kaikki lahjat olivat jo valmiina. Häämentävää!

Mitäpä muuta siinä tekemään kuin keksimään lisää lahjoja. Nuorimmainenkin on jo ohittanut kovimman prinsessa-iän, mutta Frozenin Olof kuuluu suosikkeihin. Niinpä tekemään Olof-sukkia. 

Vaikka kovin välttelenkin silmukoiden jäljentämistä, ajattelin, että kyllä yksi lumiukko on kohtuullisen helppo ja nopea tehdä. Taas Pinterest auttoi hamahelmi-kuvioineen. Mittailin edellisistä sukista, että mahtuu, mahtuu Olof sukan kärkeen. Vähän tiukalle meni, mutta mahtuu.

Varteen valepalmikkoa, näyttää vähän pieniltä lumipalloilta.

Silmukointiin meni lopulta varmaan enemmän aikaa kuin sukkien kutomiseen! Sen verran hidasta sittenkin oli. 

Lanka: Gjestal Maija (valk. 202, musta 201)

Novita Nalle (oranssi 219)

Puikot: 2,75

Koko: 35

Tässä vielä koko satsi saajien jaloissa.